tiistai 1. tammikuuta 2019

Uuden vuoden lupauksia ja muuta kivaa

Uuden vuoden juhlat eivät olleet täällä järin railakkaat: minä nukahdin sohvalle puoli kahdentoista aikoihin. Heräsin puoliltaöin ja siirryin suosiolla sängyn puolelle. Kehnoa suoritusta saattoi selittää päivällä juostut 10 x 200 m vedot ja ravintola Kylän maittava mutta aika tuhti dinneri (ja halpa samppanjapullo).

Kuvituksena tilanteita tämän päivän sulkispeleistä.
Keksimme dinnerillä aivan huikean idean: sovimme Supersuunnistajan kanssa kisaavamme tänä vuonna universumin mestaruudesta kolmiosaisessa mailapeliturnauksessa. Lajeina ovat sulkis, racketball ja padel. Yhden matsin voitosta saa aina ISOn Pätkiksen tai Pätkis-jäätelön. Jos voittaa kaikki kolme lajia, saa vielä Pätkis-suklaalevyn. Ja kuonnollisesti se, kumpi voittaa enemmän pelejä, on toki universumin mestari. Kävimme tänään vähän treenaamassa sulkista, mutta tämän päivän pelit eivät olleet vielä osa varsinaisia turnajaisia. Hyvä niin, koska hävisin erin 2-3.


Tämän lisäksi minä intouduin taas kerran leuanvetohaasteeseen. Siinä vuoden ekana päivänä vedetään yksi leuka, tokana 2, jne. Olen tehnyt tämän ekan kerran jo muutama vuosi sitten, ja sain helmikuussa niskani todella pahasti jumiin. Nyt ajattelin lopettaa tammikuun lopussa, ja tehdä sen jälkeen vähän järkevämpiä sarjoja. Leukoja on joka tapauksessa nyt vaivatonta vedellä, koska sain vihdoin hankittua meille uuden leuanvetotangon makkarin ovenkarmiin.


Ettei elämä olisi tylsää, intouduin myös mukaan KPK 24/7 Tammiputkulaan. Se on vähän niin kuin Helmetin lukuhaaste, mutta urheillen: haasteessa on 31 teemaa, joista pitää ottaa kuva kun liikkuu lihasvoimin vähintään 30 minuuttia. Teemoja on erilaisia kuten kiva nimi, järjetön sää ja taidekuva. Joka päivälle pitää valita eri teema. Tänään minun teemani oli sydän.


Kisakalenterissakin on tietysti jo ensimmäiset merkinnät. Ensi viikonloppuna on perinteinen Loppiaisroga, mihin minä ja Supersuunnistaja suuntaamme joukkueella nimeltä Risto Räppääjä ja pullistelija. Helmikuun alussa minä lähden taas uimareiden kanssa Vierumäelle hiihtämään 24 tunniksi. Tällä kertaa meillä on neljän hengen joukkue, joten hiihtääkin saa ainakin tarpeeksi.


Tämän takia olen bookannut itselleni tammikuun täyteen hiihtotunteja: 13.1. menen Suomen Ladun vapaan hiihdon peruskurssille, ja heti kahden päivän päästä on hiihtojoukkueemme oma yksityisopetus. Viimeistelen osaamiseni vielä 31.1. Suomen Ladun jatkotekniikkakurssilla. Tarvitaan siis enää lunta, jotta voisi treenata.

Päivän putkulakuvani. Se on sydän.


tiistai 25. joulukuuta 2018

Jouluaaton perinnepyöräily

Lähdimme nyt jo toisena jouluna peräkkäin pyörälenkille jäädyttämään kinkkumme ja kankkumme ennen joulusaunaa. Kyseessä on siis jo selvä jouluperinne. Kun viime jouluna saimme pyöräillä lumettomassa mutta aurinkoisessa kelissä, ja minä pannuttelin liukkailla ilman nastoja, oli tänä vuonna tarjolla oikea Winter Wonderland. Ja pystyssäkin pystyyttiin, vaikka nastarenkaiden vaihtaminen odottaa yhä inspiraatiota.

Haukilahden rannassa

Koska keli oli 9 astetta pakkasella, jäi lenkki vain puolitoistatuntiseksi. Siinäkin ajassa ehti kyllä syväjäädyttää niin varpaat kuin persläskitkin, vaikka yritinkin pukea paljon päälle. Supersuunnistajalla oli ihan liian vähän vaatteita, eikä hänelle tullut kunnolla edes hiki - kylmä senkin edestä.

Pakollinen fillariselfie

Noudatimme uskollisesti perinteitä ja suuntasimme tälläkin kertaa Rantaraitille. Liikkeellä oli paljon muutakin porukkaa: oli juoksijaa, sauvakävelijää, koiranulkoiluttajaa ja pulkkailijaa. Mutta me olimme ainoat näkemäni fillaristit. Keli oli todella kaunis, niin ei ihmekään, että epoolaiset lähtivät ulos.

Kauniita maisemia

Olin juuri reilun viikon "huoltotauolla", kun otin polveeni taas Synvisc-piikin ja käytin pakollisen liikuntatauon hyödyksi vahvistuttamalla myös kulmieni kestopigmentoinnin. Pidemmän tauon kyllä huomaa, koska en ole nyt varsinaisesti iskussa. Vaikka poljimme vain sen puolisentoista tuntia, alkoivat reiteni olla lopussa ihan väsyneet. Toivon, että irtolumella oli myös vaikutusta lenkin rankkuuteen, eikä kuntoni ole ihan totaalisen rapistunut.

Supersuunnistaja pyörittää kylmissään käsiään :D

Olisi ihan positiivista, jos kunto löytyisi taas jostain, tai edes juoksujalka alkaisi keventyä. Toinenkin perinne on nimittäin voimissaan, ja joukkue nimeltä Risto Räppääjä ja Pullistelija lähtee ottamaan muista mittaa Loppiaisrogaan. Sinne mennään jalan, ettei vaan varpaat jäädy.

Suomenojan lintualtaalla

maanantai 10. joulukuuta 2018

Itsarilenkki Espoon luonnossa

Itsenäisyyspäivänä kisattiin vuoden 2018 viimeinen Espoo Trail Run, joka oli myös viimeinen cupin osakilpailu. Meidän perhe sai tämän vuoden Espoo Traileista eheän sarjan, koska olimme molemmat taas tikkana viivalla. Supersuunnistaja oli puolustamassa cupin kakkossijaansa, ja minä lähdin muuten vaan lenkille. Ja onhan omassa lähiluonnossa juoksentelu ihan hyvä tapa juhlia Suomen itsenäisyyttä. Minä kun arvostan Suomessa eniten pohjoismaista hyvinvointivaltiota sekä puhdasta ja kaunista luontoa.

Kipuamassa liukkaalle kalliolle

Keli oli pikkasen pakkasella, ja sudittelin lenkkareillani hieman jo Unskin aamulenkin aikana. Ajattelin kuitenkin, ettei metsässä olisi yhtä liukasta kuin asfaltilla, ja päätin jättää nastat kotiin. No, kyllä siellä kallioilla aika liukasta oli. Nastat olisivat olleet ihan nastat. Saatoin vetää yhdet lipatkin, mutta onneksi isoimman koulauksen kärsi taas kerran itsetuntoni.

Alkumatkan possujunaa

Jos liukkailla kallioilla hoippumisen unohtaa, niin juoksu kulki muuten ihan kivasti. Ei tullut mitään edellisen kerran kaltaista energioiden loppumista tai muuten treenit painaneet jaloissa. Pari kilsaa ennen maalia edelläni juossut tyttö liukastui, kaatui ja satutti reitensä. Minä jäin toki heti kyselemään, että mitä kävi ja pitääkö hakea apua. Kaikki muutkin polkujuoksijat ovat ilmeisesti tosi kilttejä, koska poikkeuksetta kaikki perässämme tulevat pysähtyivät myös kyselemään, että tartteeko auttaa. Kun väkeä alkoi olla kuin Jukolan suunnistusjoukkueessa, vinkkasin, että ihan kaikkien ei tarvitse jäädä jeesailemaan, vaan joku voi juosta maaliinkin. Kun loukkaantunut juoksija vielä sanoi pystyvänsä kävelemään itse, ajoi suunnistuskaverini A minutkin matkoihini ja jäi yksin saattajaksi. Molemmat tulivat kyllä juosten maaliin. Pieni kävely oli ilmeisesti auttanut toipumisessa.

Se kisan toinen iso mäki

Loppuaikani oli 53.15. Puolisen minuuttia siitä olisi saanut pois, jos olisin ollut mulkku ja juossut pokkana pyllähtäjän ohi. Mutta ei aika nytkään vuoden huonoin ollut. Absoluuttiset pohjat juoksin jo toukokuussa, kun Salpaus-Roga painoi jaloissa. Ja viime vuotiseen verrattuna aika on huisin hyvä (tulokset täällä, blogitekstin linkki ei enää toimi).

Tämä on oikein tyypillinen Espoon keskuspuiston polku

Supersuunnistajan olisi ehkä kannattanut jättää tulematta. Hän sai nyt yhden pisteen lisää, koska oli osallistunut kaikkiin osakilpailuihin, ja oli sen turvin cupin kakkonen. Palkinnoksi hän sai väärän kokoiset lenkkarit. Cupin kolmonen taas sai märkäsukat, joissa oikean koon osuminen on huomattavasti todennäköisempää kuin kengissä. Mutta toisaalta: kenkiä saa kaupasta - menestystä vain uurastamalla kisoissa. Hyvä Supersuunnistaja! Hyvä Suomi!

Miesten 14 km cupin ykkönen ja kakkonen

maanantai 3. joulukuuta 2018

Lopullinen sijoitus suunnistusvuonna 2018

Suunnistuskausi muuten loppui virallisestikin vähän aikaa sitten. Nyt voi siis käydä vaklailemassa lopullisia sijoituksia lopullisilla rankilistoilla.

Minähän löysin FSOM:ssa suunnistuksen, jossa minua ei vituta tai itketä eli sprinttisuunnistuksen, mitä harrastelinkin sitten lisää loppukesästä. Ja sijoitus rankilistalla nousi kohisten. Nyt kauden lopussa olin niin tukevasti keskivaiheilla, ettei omaa nimeä löydä enää ilman searchia. Sijoitus D40-sarjassa oli upea 142/213. Ihan vertailun vuoksi mainittakoon, että olin vuonna 2016 D21-rankilistalla sijalla 647/649. Onhan D21 toki naisten pääsarja, mutta silti. Haluan painottaa myös sitä, etten ole tänä vuonna edes Närpes OK:n huonoin D40-täti, vaan voitin rankilistalla jopa yhden seurakaverin. Kaikenkaikkiaan meitä on listalla kolme. Iso seura. ;)

Rankilistan laskukaava on lähes salatiedettä: siinä verrataan omaa tulosta kisan voittajan aikaan. Pisteisiin vaikuttaa myös se, kuinka hyville tuli hävittyä: eli jos voittaja on rankilistalla korkealla, niin kaikki kisaan osallistuneet saavat paljon pisteitä (minulle saattoi käydä näin...). Ja lopulliseen tulokseen vaikuttaa viisi parasta kilpailua. Siitäkin kai saa jotain etua, jos käy vähintään viidessä kisassa. Minä tiputin loppukesän sprinteillä yhden metsäpummauksen pois listoilta, ja sain lopulta 40,01 pistettä. Voittajalla on D40-sarjassa pisteitä aina tasan 80. Tämäkin on joku hieno suhdeluku, joka on sitä pienempi, mitä vanhempi ikäluokka on kyseessä. Pääsarjan vertailuluku on 100.

Great success @ Jokelan tuplasprintti

Myös sprinttisuunnistuksesta on oma rankilistansa. Siellä olen seuran paras D40-sprinttisuunnistaja johtuen siitä, että olen myös ainoa lajiani. Pohjanmaalla ei taidetta kamalasti sprinttejä järkätä, ja maalaiset suunnistavat metsissä. Sprinttirankilistalla olen myös tukevasti puolivälin tuntumassa sijoituksella 72/115. Pisteitä tuli 45,59, kun metsäpummit eivät ole pilaamassa tilastoja. Sprinttitilastoon lasketaan mukaan kolme parasta kisaa.

Harmi, kun Triathlonliitolla ei ole vastaavanlaista systeemiä. Kuulemma Suunnistusliitto on joskus maksanut itsensä kipeäksi Irma-järjestelmästä, mikä selittänee, ettei ihan jokaisella lajiliitolla vastaavaa kilkutinta ole. Käsittääkseni yleisurheiluliitolla on joku vastaavanlainen systeemi ainakin juoksutuloksista, mistä näkee esimerkiksi ihan kaikki maratonitulokset ikinä.

Alle minuutin päässä pummista, mutta silti oli kivaa!

Triathlonista tuli mieleeni, että nyt taisi käydä silleen, että minä onnistuin osallistumaan kaikkien aikojen ensimmäiseen ja viimeiseen Levin Finntriathloniin. Levin kisa ei ole enää ensi vuonna kisakalenterissa. Sääli sinänsä: Vaikka kisa oli hemmetin kaukana, tykkäsin reitistä ihan valtavasti. Itse ajattelin joka tapauksessa osallistua ensi vuonna vähän lyhyempiin triathloneihin. 1-2 perusmatkaa voisi olla osa ensi kesän ohjelmistoa. Mutta palataan plääneihin joskus ensi vuonna.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Miten juoksu kulkee?

Heippa taas, pitkästä aikaa. Kisakauden ulkopuolella on vähän hankalaa keksiä tikuista blogisisältöä. Siksi olen duunaillut muunmuassa tikuista kaikkea muuta eli käyttänyt vapaa-aikaani bloggailun sijasta askarteluun. Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni, ja kirjoittelen tännekin jotain.

Askartelujen tuloksia

Käytiin eilen taas Tokoinranta park runissa. Se oli kaikenkaikkiaan 10. park run Helsingissä ja minulle 4. startti. Keksin eilen, että voisin käyttää Tokoinranta park runia ikään kuin testijuoksunani, koska lenkki on kuitenkin aina sama. Tulossetti onkin aika informatiivinen:
  • 29.9.2018 27:31
  • 20.10.2018 28:43
  • 3.11.2018 30:07
  • 1.12.2018 28:42
Ensimmäinen juoksu meni "tavallisesti". Se juostiin viikkoa ennen Vaarojen maraa, ja olin melkein palautunut SM-rogasta. Seuraava koitokseni oli 2 viikkoa Vaaroista, enkä kokenut olevani ihan palautunut - ja se näkyi tuloksessakin. Kolmannen startin aikoihin olin väsynyt, söin sinkkiä kaksin käsin ja pelkäsin saavani flunssapöpön. En tainnut tuloksenkan puolesta olla silloin ihan iskussa. Mutta flunssaa ei tullut! Eilen vihdoin alkoi näyttää taas hyvältä, ja aika parantua. Olen käynyt nyt loka-marraskuun kohtalaisen aktiivisesti salilla, mikä näkyy jalkajumeina. Mutta tässä alkaa kuitenkin hiljalleen olla juoksullisesti sellainen olo, että alkaisin olla palautunut loppukesän ja syksyn pitkistä kisoista.

Unski aamulenkillä. Minä feilasin, mutta Unskilla oli ihan oma marrasputki.
Se käy nykyään joka aamu lenkillä.

Kun vielä jaksaisi nakutella nämä ja muut kesän kisat tuonne kisahistoriaan, niin voisi vahdata tuloksia helposti. Odotamme vielä inspiraatiota, ja teemme odotellessa huovuttamalla kuusen koristeita.

Tänään käytiin korttelirasteilla. Juoksin 6 km radan, ja eilinen parkrun + punttis kyllä tuntuivat jaloissa. Eka kilometri meni vielä jotenkin, mutta sitten vastaan tuli ylämäki, joka veti jalat ihan tyhjiksi. Sen jälkeen eteneminen muistutti enää etäisesti juoksua. Siihen kun vielä lisäsi pari höpsöä reittivalintaa, niin eipä sitä taaskaan voinut olla tyytyväinen suoritulseensa.

Unski lenkkeilee säässä kuin säässä.

Ensi viikonloppuna olisi Syysroga, mutta Supersuunnistaja on mettällä ja Vuorikiipeilijä M:llä on vieraita. Totesin sitten, että en minä niin paljoa halua 4 tuntia juoksennella, että näkisin enempää vaivaa parin etsintään. Joten roga jää nyt minultakin väliin, vaikka idea siinä olikin tosi hauska: teemana on Suomi 101 vuotta ja kisassa pitää päästä mahdollisimman lähelle 101 pistettä. Sitä ennen on toki itsenäisyyspäivä ja viimeinen Espoo Trail Run. Supersuunnistaja on cupissa ihan kärkikahinoissa, joten kisasta tulee hänen osaltaan mukavan jännä.


torstai 8. marraskuuta 2018

Putki katkesi alkuunsa

Piti osallistua tänä vuonna taas marrasputkeen. Viimeksi ja ekan kerran ikinä tein sen pari vuotta sitten. Pakko myöntää, että vaikka marrasputki tuntui todella hyvältä idealta vielä lokakuun puolivälissä, laski innostus hieman marraskuun alkuun tultaessa: jalat olivat jatkuvasti tukossa ja polvikin alkoi taas pitkästä aikaa vihoitella. Päätin siis keventää omaa tavoitetta pelkästä juoksemisesta mihin tahansa ulkoiluun 25 min joka päivä. Juuri ennen marraskuun alkua KPK 24/7 Marrasputken sääntöihin tehtiin sama muutos - great minds think alike.

Ei ole kuvia lenkeiltä, joten käytämme kuvituskissoja. Tässä petausekspertti Tessa.

Mutta nyt putki taitaa katketa. Olen ollut koko viikon aika väsynyt, ja kurkussa on ollut parina päivänä vähän karheutta. Eilenkin kävin vain kävelyllä, mutta tänään on jo sen verran "hassu" olo, ettei oikein huvita mennä edes kävelylle. Eikä tämä tavoite ole minulle niin tärkeä, että lähtisin nyt väkipakolla talsimaan ulos. Totesin, että minulle on tärkeämpää olla terveenä viikonloppuna uintileirillä. Ja se on kuitenkin vielä ihan mahdollista saavuttaa, kunhan otan nyt rauhallisesti.

Tänään kotiin tullessa oli vastassa taas kerran iloinen ylläri: olkkari täynnä
höyheniä. Kissojen ulkoiluaitaukseen eksyy välillä tyhmiä tinttejä, ja silloin
kuvan suuri punainen metsästäjä pääsee suorittamaan darwinistista karsintaa.
Koska olen löytänyt vain kerran  sohvan alta kuolleen tintin, uskon meillä
nautitun lentävää lähiruokaa. Tänään en ole vielä jaksanut katsoa huonekalujen
alle saati imuroida. Kohta on ehkä pakko, koska talon vakkari-imuroija on reissussa.

Minua vähän hymyilytti, kuinka eräs kaveri kertoi minulle viime viikonloppuna instagramin kommenteissa, ettei marrasputkeni ole "hyväksytty suoritus", jos en juokse joka päivä. Tämä hymyilytti erityisesti siksi, koska ainakin oma some-feedini pursusi edellisellä viikolla Frank Martelan kolumnia siitä, kuinka harrastusten pitäisi olla kivoja, eikä niitä saisi suorittaa. Kannattaa muuten lukea alkuperäinen Tim Wun kolumni, jota Martela omassa kolumnissaan referoi. Se on paljon parempi ja vähemmän yliampuva.

Nyt, kun kirjoitin ajatukseni ylös, alkoi putken katkeaminen heti harmittaa. Pidätän oikeuden mielen muutokseen ja myöhäisillan lenkkiin. ;)

tiistai 6. marraskuuta 2018

Lähdin mukaan tähän kotkotukseen

Koska en jaksa kirjoittaa kolmatta kertaa Tokoinranta park runista (varsinkaan, kun aika vaan huononee joka kerta), niin pyysin tälleen Svenska dagenin kunniaksi omaa suomenruotsalaistani osallistumaan blogimaailmassa kiertävään mies vastaa -kyselyhaasteeseen (mutta suomeksi, että kaikki tajuu). Ihan itseäni varten tän tein: hoen aina, että minä olen lempipuheenaiheeni. Mutta olihan se nyt lystikästä testata, miten Supersuunnistaja mut näkee. Jotta tässä olisi mitään kiinnostavaa teillekin, niin kommentoin itsekin väliin, että oliko vastaus oikein - eiku. :D

1. Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?
Kaksi asiaa jäi vahvasti mieleen: kilpailuhenkinen (näkyi minigolfissa) ja vähän kaheli (lähdit juoksemaan paskahanhien perään kun oltiin kävelemässä Otsolahden ympäri)

Lähtemätön ensivaikutelma siis. :D

2. Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?
Hmm, miten minä tietäisin sen?

Joo, tää oli ihan urpo kysymys.

3. Pidänkö halailusta?
Varmaan pidät, mutta aika harvoin halaillaan jostain syystä. Enimmäkseen kun sinulla on kylmää.

Sun ja kissojen halailu on kivaa, mutta oikeastihan mä en pidä sellaisesta kaverien moikkailuhalailusta ollenkaan. Onnitteluhalaukset ja muut sellaiset ovat ok.

Urheilun jälkeen voi vähän halailla.

4. Halusinko pienet vai isot häät?
Sopivan kokoiset

Nyt haluaisin ylipäätään jonkinlaisia häitä. Voisko joku mennä naimisiin ja kutsua mut?

5. Olenko koskaan rikkonut lakia?
Totta kai. Suomessa ei voi esim. käytännössä liikkua liikenteessä ilman, että rikkoo lakia.

Olipas kyyninen kommentti. Mutta en ehkä menetä lautamiespaikkaani, jos myönnän kävelleeni päin punaisia.

6. Millainen on voileipäni?
Paksu, paljon vihanneksia. Usein ruis- tai siemenleivästä.

Kuulostaapa terveelliseltä. Upeaa imagonrakennusta!

7. Millaista musiikkia kuuntelen?
Ysäriä, poppia, metallia. Aika laajasti etenkin jos sopii spinningiin.

Hahaa! Meillä on tosiaan lanseerattu termi "hyvä spinningbiisi.

Tammikuussa tuli soiteltua hyviä spinningbiisejä tälle posselle.

8. Mitä pelkään?
Hmm, en oikein tiedä.

Tiedätkös mitä, en minäkään! Minua huolestuttaa joskus, että jos kuolisin, saisitko huolehdittua yksin kissoista. Mutta en kyllä voi väittää pelkääväni kuolevani.

9. Kestänkö stressiä?
Lyhyissä jaksoissa, muttei välttämättä pidemmän päälle.

Kestääkö joku stressiä pidemmän päälle?

10. Oudoin tapani?
Juusto leikkeleiden päällä kun syöt voileipää.

Mullahan menee todella hyvin, jos en tee mitään tämän oudompaa. Varmaan 50% kansasta laittaa juuston päälimmäiseksi. Sitä paitsi en kovin usein syö sekä leikkelettä että juustoa (paitsi just nyt).

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?
Yksitoikkoiseen työhön, ei taida hermot riittää siihen.

Hyvin mahdollista. Ei taida olla tästä tytöstä maksalaatikonpakkaajaksi.

12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa.
Miisun kanssa

Loistava vastaus! Itse kelailin vain jotain ihmisiä, mutta Miisun kanssa  saisi parempaa laatuaikaa kuin kenenkään julkimon.

Parasta seuraa (ja taitaa olla maailman parhaat sortsitkin, jotka mainitaan kohta)

13. Voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?
Ostaisit naapurikämpän ja hybridin.

Hahaa. Tästä on taidettu puhua. Joo, yksi Volvon plug-in hybridimaasturi tänne, kiitti!

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?
Punainen. Kilpailuhenkinen, tekee päätöksiä, menee suoraan asiaan, suuttuu ja leppyy helposti

Vain minä olen lukenut Idiootit ympärilläni, mutta sen persoona-analyysimalli on selkeästi sisäistetty koko taloudessa. :D

15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?
Tyhmyys

Niin totta.

16. Mikä on suosikkiroskaruokani?
Pizza

Mulle tuli itselle ekana mieleen kasvisburgeri ja ranut, mutta on känkkykin aina kova. Pizza sopii kisojen jälkeen.

Kaikki herkut käyvät myös mainiosti!

17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?
Under Armourin vanhat shortsit

Voi kamalaa! Onko ne rumat? Olen musertunut.

18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?
Circka 2650 (auton korjauskulut)

Joo, oli kallis autoremppa. Meillä yleensä whatsappaillaan.

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan?
Ei nyt erityisesti. Haluat lähinnä, että Unski tulee viereen/syliin.

Helpottavaa, että koet näin. Mä nimittäin olen meillä se, joka sairastaa miesflunssia.

Polvipotilas ja päivystävä hoitsu


20. Kun riitelemme miten käyttäydyn?
Kiroilet ja korotat äänesi

Kiroilenko? Hyi minua.

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?
Onnellista ruokaa

Kyllä! (Miksi mulle tuli taas mieleen hampurilainen?)

22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?
Tosi-TV

Jos voileipä rakensi hyvää imagoa, niin tässä taidettiin menettää peli.

23. Mikä saa minut todella vihastumaan?
Epäreiluus

Niin totta.

24. Entäs piristymään?
Sormukset

Hahaa. Mä tosiaan pidän paljon mun vihki- ja kihlasormuksista.

25. Millainen olen vaimona?
Kannustava ja ymmärtäväinen

Ihanasti sanottu. Lypsetyt kohteliaisuudet FTW!

26. Kumpi sanoi ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui?
Todennäköisesti sinä, mutta en kyllä muista missä ja milloin

Joo, olin se minä, mutta en minäkään muista koska ja missä. Muistan vaan, kun sinä sanoit sen takaisin pihtailtuasi noin kuukauden.

Tähän anopin lempikuva, kun näytetään siinä
sopivan rakastuneilta.

27. Mitä teen heti ekana aamulla?
Menet joko vessaan tai antamaan kissoille ruokaa.

Ja kissoja tulee vessaan mukaan 1-2. :D

28. Millaisia vaatteita käytän kotona?
Verkkareita

Ja lämpimällä säällä sellaisia tosi mukavia Under Armourin korissortseja. <3

29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?
Purkkien avaaminen

Kyllä mä sen OSAAN. Se on vaan rankkaa, joten annan sulle äijäilyelämyksiä. Veitsi auttaa, jos ei ole miestä paikalla.

30. Kumpi määrää kaapin paikan?
Sisustussuunnittelija

Hahaa! Totta! Mutta meidän häissä ei polkaistu kakkua leikatessa, koska meillä keskustellaan kaapin paikasta (sen sisustussuunnittelijan kanssa).

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni?
Innostuneisuus

No sitä onneksi piisaa!

32. Entä paras piirre ulkoisesti?
Paras on vähän epämääräisesti määritelty. Suhteessa muihin varmaan ylävartalon lihakset (selkä, kädet, olkapäät). Itse tykkään toki silmistä jos pystytään painokelpoisella linjalla.

Ja nyt mä en lakkaa miettimästä, onko oikea vastaus tissit vai perse. :D

Abiskossa oli hienot maisemat. Ja Supersuunnistajassa ulkonäölisesti parasta
on hänen sliikki figuurinsa, joka sopii mainiosti tällaisiin kuviin.

33. Ihanin yhteinen muisto?
Abiskon vaellus

Tämähän tarkoittaa siis sitä, että ensi kesänä mennään eräjormaamaan ja hankkimaan lisää ihania muistoja!