Ei jäänyt ihan yhtä viimetinkaan helmikuun lajikokeilu kuin tammikuussa, mutta ei tätä aikaiseksikaan voi sanoa. Tällä kertaa en mennyt Esportiin jumppaamaan, vaan kävin duunin kautta kokeilemassa crossfitiä CrossFit Lauttasaaressa. Koska unohdin ottaa kameran mukaan, pyysin luvan saada käyttää CFL:n instakuvia tämän jutun kuvituksena. Eli kuvat ovat sitten sieltä CFL:n Instasta. Jos diggaatte, niin alkakaahan seurata.
Meillä on töissä hauska tyky-toimintamalli, missä kuka tahansa voi järkätä firman piikkiin millaisia tahansa lajikokeiluita tai tapahtumia, kunhan saa tarpeeksi muita ihmisiä mukaan. Yleensä tarpeeksi on noin kymmenkunta, mutta ei se ole niin justiinsa. Ja tänään mentiin tosiaan crosfittailemaan.
Meidän tuntimme veti mestan toinen omistaja Sami. Tunti alkoi pienellä jaarittelutuokiolla, minkä aikana Sami kertoi vähän lajista, ja me saimme kysellä fiksuja. Sen jälkeen alettiin jumpata ja otettiin vähän lämpöä päälle kyykkäilemällä ja tekemällä muita kehoa avaavia liikkeitä. Kun kaikilla alkoi olla pientä hikeä päällä, aloitettiin tekniikkaosio, missä opimme kolme liikettä: wallballin, yleisliikkeen (eli burpeen, inhotavalla helvetin esikartanoissa siitetyllä äpäräpenskalla on monta nimeä) ja etuheilautuksen kahvakuulalla. Wallball oli minulle ainoa uusi liike, mutta se oli tosi kiva. Yleisliike taas oli vanhin tuttu ja yksi inhokkiliikkeistäni tässä maailmassa. Onhan se tosi rankka ja hyödyllinen liike, mutta kun se on niin saatanan rankka ja siksi ihan perseestä. :) Etuheilautus on ihan ookoo, kuten kahvakuulailu ylipäätään.
Kun kaikilla oli liikkeet hallussa, tehtiin vielä 8 minuutin WOD, minkä aikana hinkattiin niin monta kierrosta näitä kolmea liikettä kuin vain ehdittiin. Wallballia tehtiin 9 toistoa, yleisliikettä 12 toistoa ja etuheilautusta 15 toistoa. Ja sitten sama ihanuus uudelleen niin monta kertaa kuin 8 minuutissa ehti. Naminami. Tuli hiki.
Jos sitä perkeleen burpeeta ei olisi ollut, olisi tunti ollut oikein kiva. Nyt se jäi sitten ihan kivan tasolle. :) Crossfitiä oli oikein hauska kokeilla, mutta pidemmän päälle luulen, että mun koivilleni on turvallisempaa käydä ihan vaan punttiksella. Siellä ei myöskään tarvitse riuhtoa niin kamalasti. Joo, mä oon näissä intensiteettivoimailuasioissa vähän laiska.
torstai 25. helmikuuta 2016
tiistai 23. helmikuuta 2016
Paluu vuoden 2015 eeppisimpään kisaan
Muistatteko, kun kävin puoli vuotta sitten vähän "ansaitsemassa" hopeaa maastotriathlonin SM-kisoissa? Jos et, niin palauttelepa mieleesi. Itsehän en tätä kokemusta hevillä unohda.
En myönnä traumatisoituneeni kisoista, mutta aika kauan minulla silti kesti editoida video Supersuunnistajan kiltisti kuvaamasta matskusta. Mutta nyt se on täällä! Vuoden 2015 eeppisin kisavideo!
Ja jos ei video vielä vakuuttanut, niin sanotaan se nyt vielä ihan selvällä suomen kielellä: kannattaa lähteä mukaan! Ja jos osaatte oikeasti maastopyöräillä, niin sitten vasta kannattaakin! Hinatporras näyttäisi napsahtavan juuri kuun vaihteesa, niin nyt on mitä oivin aika ilmottautua - pääsee tosi halvallakin. Itse on nyt pakko myöntää, että vaikka hankin jo paremman pyöränkin, niin en ole ihan varma, haluanko lähteä uudelleen kisaan. Oli niin noloa odotuttaa järkkäreitä siellä sateisen koleassa kelissä.
En myönnä traumatisoituneeni kisoista, mutta aika kauan minulla silti kesti editoida video Supersuunnistajan kiltisti kuvaamasta matskusta. Mutta nyt se on täällä! Vuoden 2015 eeppisin kisavideo!
Ja jos ei video vielä vakuuttanut, niin sanotaan se nyt vielä ihan selvällä suomen kielellä: kannattaa lähteä mukaan! Ja jos osaatte oikeasti maastopyöräillä, niin sitten vasta kannattaakin! Hinatporras näyttäisi napsahtavan juuri kuun vaihteesa, niin nyt on mitä oivin aika ilmottautua - pääsee tosi halvallakin. Itse on nyt pakko myöntää, että vaikka hankin jo paremman pyöränkin, niin en ole ihan varma, haluanko lähteä uudelleen kisaan. Oli niin noloa odotuttaa järkkäreitä siellä sateisen koleassa kelissä.
lauantai 20. helmikuuta 2016
Supersuunnistaja vastaa kysymyksiin minusta
Tänään piti mennä Winter Cross Runiin Nuuksioon, mutta kisa peruttiin. Päätin sitten pitää lepopäivän, koska pari viikkoa sitten alkanut yskäni ei ole vieläkään lähtenyt kokonaan. Ja nilkkakin tuli eilen vähän kipeäksi, kun unohdin pohjalliset kengistä.
Koska minulla ei ole mitään urheilullista kerottavaa, niin ajattelin kirjoittaa vaihteeksi höpöpostauksen. Ainakin Jaanaba ja Soile tekivät viime vuoden puolella hauskan jutun aiheella, mies vastaa kysymyksiin vaimosta. Minä olen ollut koko ajan aikeissa matkia - vaikka en olekaan mikään vaimo, vaan tyttöystävä. Ja nyt vihdoin sain aikaiseksi. Ja pakko sanoa, että Supersuunnistaja mietti vastauksia ihailtavan kauan. Hän oikein harkitsi, että voisko jotain vastata (ellei vastaus ollut helppo).
Mun kommentit vastauksiin ovat kursiivilla.
1. Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
Tosi-TV:tä. Tää oli helppo.
Kyllä mä muutakin katson, mutta joo, tykkään aika paljon tosi-tv.stä. tai tykkäsin syksyllä. Nyt ei mene oikein mitään hyvää.
2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
Tää ei sitten ollutkaan niin helppo. Mitä sä aina otat Subilla? Oliko se majoneesiton chilikastike? Sanotaan niin.
Subilla mä otan kyllä majoneesillista chilikastiketta, mutta en ehkä laittaisi sitä salaattiini. Mun kastikevalintani kyllä vaihtelevat paljon. Kastiketta pitää vain olla reippaasti. Olen suuri kastikkeiden ystävä.
3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
Onnetonta lihaa.
Tää oli hyvä vastaus. Onnettomalla tarkoitetaan tässä yhteydessä tehotuotettua riistolihaa. Tehotuotettu jauhemaksa olisi maunkin puolesta aika yök.
4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
Juotko sä edes drinkkejä? Olisitkohan sä joskus tilannut margaritan? Sanon sen. Sä söisit varmaan jonkun risoton.
Kyllä, kultaseni, juon drinkkejä ainakin drinkkibaareissa. Silloin sanoisin baarimikolle varmaan, että tee mulle joku pitkä ja raikas drinksu. Mansikkamargarita on hyvä. Tavallista margaritaa en muista juoneeni ainakaan pitkään aikaan. Ravintolassa alkudrinkiksi ottaisin varmaan jotain tarjoilijan suosittelemaa. Ja pääryoka voisi olla hyvinkin risotto, koska se on aika usein kasvisvaihtoehtona. Ja hyvä risotto on tosi hyvää.
5. Mikä on tyttöystäväsi kengänkoko?
42.
Kyllä. Joissain kengissä voi mennä myös 41, mutta jalkani on niin levinnyt, että taitaa se nykyään 42 olla. Ja lenkkareissa koko on jopa isompi.
6. Jos hän keräilisi jotain, mitä se luultavasti olisi?
Et sä nyt varmaan rupeaisi kissoja keräilemään. Varmaan polkupyöriä.
Hahaa! Mullekin tuli mieleen ekana kissat. Mutta en mä varmaan yli viittä kissaa haluaisi kerralla. Keräilin ennen, kun matkustelin enemmän, Itä-Euroopan maita ja maita ja pääkaupunkeja kaikissa aakkosissa. Ja olen myös juonut oluita aakkosjärjestyksessä. Sekin oli varmaan jonkinlaista keräilyä. Polkupyöriä en kyllä voisi keräillä keräilymielessä, mutta pari käyttöpyörää kyllä kelpaisi lisää (cyclo, TT-pyörä ja läski tulivat nyt ekana mieleen).
7. Mitä tyttöystäväsi voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Sä oot joskus kyllästynyt suklaaseen,joten se se ei voi olla. Sanon vanhoja autoja.
Vanhat autot ovat kyllä hyviä karkkeja. Itselleni tuli ekana mieleen jätski. Mutta kai noillekin voisi käydä kuten suklaalle, jos tarpeeksi mussuttaisi. Onneksi suklaakyllästyminen meni parissa päivässä ohi. :D
8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Ysäriä.
Muunmuassa kyllä. Ysäristä tykkään eniten dancejyystöstä. Guns 'n' Roses ym. ysärirokki ei iske niinkään. Matti Airaksinen ja Parasta ennen on kyllä paras radio-ohjelma tässä maassa.
9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Sellaisista, missä on Chewbacca.
No joo, mutta tykkään mä muunkinlaisista. Star Wars on kyllä kestosuosikki. Meillä on Supersuunnistajan kanssa hyvin samanlainen leffamaku, mikä on kivaa.
10. Minkä väriset silmät hänellä on?
Ruskeat.
Oikein!
11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
Miisu ja Unski.
Minä kyllä väittäisin, että se on herra Supersuunnistaja.
12. Asia, jota usein teet, josta hän ei pidä?
Mumisen.
Kyllä! Jos puhutaan, niin puhutaan ääneen. :)
13. Missä hän on syntynyt?
Helsingissä.
Tämäkin pitää paikkansa. Naistenklinikalla, jos halutaan olla tarkkoja.
14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Eeva Kolun kakku. Tää on tehty. :)
Kyllä! Mulla on maailman kiltein poikaystävä! Ja hyvää oli! Resepti löytyy täältä.
15. Minkä parissa hän mielellään viettää useita tunteja?
Polkupyöräilyn.
Tämä on ihan totta. Pyöräilyyn menee kaikista lajeista eniten aikaa.
16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Kädentaitoa vaativat hommat.
Kitos, kultaseni. Minä olen tosiaan meillä se, joka käyttelee poraa ja ruuvaria. Ääsääs googlaa ohjeet.
17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
Ehkä se on tää tän päivän ruoka.
Hahaa! Olen tekemässä tänään moussakaa, ja Supersuunnistaja ei oikein tiedä, mitä se on.
18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Kännykkää, huulirasvaa ja vesipulloa.
Huulirasva ja vesipullo unoohtuvat harmillisen usein, mutta olisivat kyllä hyvät aina mukana. Sanoisin, että lompsa ja avaimet ovat useammin mukana.
19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Mumiseminen.
Joo, tämäkin. Eniten kierroksia mä kyllä vedän mielestäni siitä, jos joku on epäreilu tai syyttää jotakuta syytöntä jostain (varsinkin jos se syytön olen minä).
20. Entäs piristymään?
Punaviini.
Ainakin punaviini saa mut usein hyvälle tuulelle. Joskus se saattaa kyllä väsyttää piristämisen sijaan.
21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Kaisa Lehtosta.
Joo! Ja toista Kaisaa eli Mäkäräistä myös!
22. Millainen hän on tyttöystävänä?
Joustava, itsenäinen ja luotettava.
Sepäs oli nätisti sanottu. Juuri tuollainen haluaisinkin olla.
23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
Toukokuussa 2013. Mentiin Vårsprettetiin.
Juurikin näin. Kumpikaan meistä ei jaksanut tarkistaa päivämäärää, mutta tarina suunnistuskisasta on blogissa.
24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
Kai se on rogaining.
Minä sanoisin, että se on masters-uinti, vaikka se ei ole vielä eskaloitunutkaan kilpailemiseksi. Mutta on rogauksessakin nyt kova pöhinä päällä.
25. Millainen on hänen kotilookinsa?
Verkkarit.
Aika usein kyllä. Kotona pitää käyttää kotivaatteita, etteivät kunnon vaatteet kulu, sotkeennu tai täyty kissankarvoista.
Nyt kissa hyppäsi pöydälle! Olen vapaa siirtmään sohvalle! Hyvää viikonloppua kaikille!
Koska minulla ei ole mitään urheilullista kerottavaa, niin ajattelin kirjoittaa vaihteeksi höpöpostauksen. Ainakin Jaanaba ja Soile tekivät viime vuoden puolella hauskan jutun aiheella, mies vastaa kysymyksiin vaimosta. Minä olen ollut koko ajan aikeissa matkia - vaikka en olekaan mikään vaimo, vaan tyttöystävä. Ja nyt vihdoin sain aikaiseksi. Ja pakko sanoa, että Supersuunnistaja mietti vastauksia ihailtavan kauan. Hän oikein harkitsi, että voisko jotain vastata (ellei vastaus ollut helppo).
Mun kommentit vastauksiin ovat kursiivilla.
Aloitetaan kuvitus Kiintiö-Unskilla, joka pitää olla tasapuolisuuden nimissä (myöhemmin tulee näet kuva Miisusta) |
1. Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
Tosi-TV:tä. Tää oli helppo.
Kyllä mä muutakin katson, mutta joo, tykkään aika paljon tosi-tv.stä. tai tykkäsin syksyllä. Nyt ei mene oikein mitään hyvää.
2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
Tää ei sitten ollutkaan niin helppo. Mitä sä aina otat Subilla? Oliko se majoneesiton chilikastike? Sanotaan niin.
Subilla mä otan kyllä majoneesillista chilikastiketta, mutta en ehkä laittaisi sitä salaattiini. Mun kastikevalintani kyllä vaihtelevat paljon. Kastiketta pitää vain olla reippaasti. Olen suuri kastikkeiden ystävä.
3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
Onnetonta lihaa.
Tää oli hyvä vastaus. Onnettomalla tarkoitetaan tässä yhteydessä tehotuotettua riistolihaa. Tehotuotettu jauhemaksa olisi maunkin puolesta aika yök.
4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
Juotko sä edes drinkkejä? Olisitkohan sä joskus tilannut margaritan? Sanon sen. Sä söisit varmaan jonkun risoton.
Kyllä, kultaseni, juon drinkkejä ainakin drinkkibaareissa. Silloin sanoisin baarimikolle varmaan, että tee mulle joku pitkä ja raikas drinksu. Mansikkamargarita on hyvä. Tavallista margaritaa en muista juoneeni ainakaan pitkään aikaan. Ravintolassa alkudrinkiksi ottaisin varmaan jotain tarjoilijan suosittelemaa. Ja pääryoka voisi olla hyvinkin risotto, koska se on aika usein kasvisvaihtoehtona. Ja hyvä risotto on tosi hyvää.
5. Mikä on tyttöystäväsi kengänkoko?
42.
Kyllä. Joissain kengissä voi mennä myös 41, mutta jalkani on niin levinnyt, että taitaa se nykyään 42 olla. Ja lenkkareissa koko on jopa isompi.
6. Jos hän keräilisi jotain, mitä se luultavasti olisi?
Et sä nyt varmaan rupeaisi kissoja keräilemään. Varmaan polkupyöriä.
Hahaa! Mullekin tuli mieleen ekana kissat. Mutta en mä varmaan yli viittä kissaa haluaisi kerralla. Keräilin ennen, kun matkustelin enemmän, Itä-Euroopan maita ja maita ja pääkaupunkeja kaikissa aakkosissa. Ja olen myös juonut oluita aakkosjärjestyksessä. Sekin oli varmaan jonkinlaista keräilyä. Polkupyöriä en kyllä voisi keräillä keräilymielessä, mutta pari käyttöpyörää kyllä kelpaisi lisää (cyclo, TT-pyörä ja läski tulivat nyt ekana mieleen).
7. Mitä tyttöystäväsi voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Sä oot joskus kyllästynyt suklaaseen,joten se se ei voi olla. Sanon vanhoja autoja.
Vanhat autot ovat kyllä hyviä karkkeja. Itselleni tuli ekana mieleen jätski. Mutta kai noillekin voisi käydä kuten suklaalle, jos tarpeeksi mussuttaisi. Onneksi suklaakyllästyminen meni parissa päivässä ohi. :D
8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Ysäriä.
Muunmuassa kyllä. Ysäristä tykkään eniten dancejyystöstä. Guns 'n' Roses ym. ysärirokki ei iske niinkään. Matti Airaksinen ja Parasta ennen on kyllä paras radio-ohjelma tässä maassa.
9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Sellaisista, missä on Chewbacca.
No joo, mutta tykkään mä muunkinlaisista. Star Wars on kyllä kestosuosikki. Meillä on Supersuunnistajan kanssa hyvin samanlainen leffamaku, mikä on kivaa.
10. Minkä väriset silmät hänellä on?
Ruskeat.
Oikein!
11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
Miisu ja Unski.
Minä kyllä väittäisin, että se on herra Supersuunnistaja.
Ystäväiseni Ääsääs ei pääse liikkeelle, kun Miisukka tuli osoittamaan ystävyyttään. Mulla on parahaillaan itsellä sama tilanne päällä. |
12. Asia, jota usein teet, josta hän ei pidä?
Mumisen.
Kyllä! Jos puhutaan, niin puhutaan ääneen. :)
13. Missä hän on syntynyt?
Helsingissä.
Tämäkin pitää paikkansa. Naistenklinikalla, jos halutaan olla tarkkoja.
14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Eeva Kolun kakku. Tää on tehty. :)
Kyllä! Mulla on maailman kiltein poikaystävä! Ja hyvää oli! Resepti löytyy täältä.
Teh synttärikakku kertaa kaksi |
15. Minkä parissa hän mielellään viettää useita tunteja?
Polkupyöräilyn.
Tämä on ihan totta. Pyöräilyyn menee kaikista lajeista eniten aikaa.
16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Kädentaitoa vaativat hommat.
Kitos, kultaseni. Minä olen tosiaan meillä se, joka käyttelee poraa ja ruuvaria. Ääsääs googlaa ohjeet.
17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
Ehkä se on tää tän päivän ruoka.
Hahaa! Olen tekemässä tänään moussakaa, ja Supersuunnistaja ei oikein tiedä, mitä se on.
18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Kännykkää, huulirasvaa ja vesipulloa.
Huulirasva ja vesipullo unoohtuvat harmillisen usein, mutta olisivat kyllä hyvät aina mukana. Sanoisin, että lompsa ja avaimet ovat useammin mukana.
19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Mumiseminen.
Joo, tämäkin. Eniten kierroksia mä kyllä vedän mielestäni siitä, jos joku on epäreilu tai syyttää jotakuta syytöntä jostain (varsinkin jos se syytön olen minä).
20. Entäs piristymään?
Punaviini.
Ainakin punaviini saa mut usein hyvälle tuulelle. Joskus se saattaa kyllä väsyttää piristämisen sijaan.
Hyvän ruoan kanssa pukku on kyllä iloinen asia. Kuvassa on viime syksyinen rogauksen jälkeen nautittu hirvipaisti - ja punkkua tottakai |
21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Kaisa Lehtosta.
Joo! Ja toista Kaisaa eli Mäkäräistä myös!
22. Millainen hän on tyttöystävänä?
Joustava, itsenäinen ja luotettava.
Sepäs oli nätisti sanottu. Juuri tuollainen haluaisinkin olla.
Tähän väliin sopii taannoin Salmisaaressa tekemäni taideteos |
Toukokuussa 2013. Mentiin Vårsprettetiin.
Juurikin näin. Kumpikaan meistä ei jaksanut tarkistaa päivämäärää, mutta tarina suunnistuskisasta on blogissa.
24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
Kai se on rogaining.
Minä sanoisin, että se on masters-uinti, vaikka se ei ole vielä eskaloitunutkaan kilpailemiseksi. Mutta on rogauksessakin nyt kova pöhinä päällä.
25. Millainen on hänen kotilookinsa?
Verkkarit.
Aika usein kyllä. Kotona pitää käyttää kotivaatteita, etteivät kunnon vaatteet kulu, sotkeennu tai täyty kissankarvoista.
Nyt kissa hyppäsi pöydälle! Olen vapaa siirtmään sohvalle! Hyvää viikonloppua kaikille!
maanantai 15. helmikuuta 2016
Altaassa ja seinällä
Viikonloppuna oli Speedo Mastersin uintileiri - samainen, jolle osallistuin jo viime vuonna. Konsepti oli viime vuodesta tuttu: treenejä oli yhdet perjantaina, kahdet lauantaina ja yhdet sunnuntaina. Lisäksi lauantaina illalla oli venyttelytunti. Tällä kertaa vaan tunsin jo valmiiksi useamman tyypin ja onnistuin selviämään Jannen kaupasta vähän vähemmällä shoppailulla kuin viimeksi: ostin ainoastaan yhden uikkarin ja vähän elektrolyyttitabletteja.
Treenit olivat hyvää peruskelausta, ja lauantain tokissa treeneissä uitiin myös vähän tehoja. Tämän kerran uintioivallukseni liittyi käsivetoon, kun Tomppa korjasi liian leveää vetoani menemään enemmän vartalon alta. Kuten viimeksikin totesin, on hyvä käydä välillä vieraissa ottamassa oppia eri valmentajilta, niin saa enemmän uintioivalluksia. Tämä vuosi on ollut käsivedon kannalta jo nyt ihastuttavan runsasoivalluksinen.
Leirillä oli tosi kivaa, ja kerrankin sai uida tarpeekseen. Uinti on minusta triathlonin kolmesta lajista kivoin treenattava, koska siinä on kilometrien mättämisen lisäksi niin hurjasti viilattavaa tekniikassa. Työkaverini Rautamies J väittää, että uinnista ei saa samanlaista superkompensaatiota kuin juoksun tai pyöräilyn yltiöpäisestä treenaamisesta. Voi olla, mutta hauska tällainen reilun 13 km uintiviikko silti on. Uinnin lisäksi en tosin saanut viime viikolla tehtyä muuta kuin yhden kiipeilyn, koska koetin parantua flunssastani leirille mennessä. No, vieläkin yskittää...
Tämä viikko alkoi uudella enkalla, kun kiipesin minun ja Vuorikiipeilijä M:n jo perinteeksi muodostuneessa maanantaikiipeilyssä ekaa kertaa ikinä greidin 6a+. Reitti oli minun lempparilinjallani Salmisaaressa: se sijaitsee ylähallin nurkassa, ja reitillä voi otteiden lisäksi käyttää hyväksi kolmea eri seinää. Ikään kuin kiipeäisi savupiipussa, josta puuttuu yksi seinä. Ihan jäätävän rankkaa oli, ja minun piti käydä muutaman kerran köydessä lepäämässä, mutta pääsin kuin pääsinkin ylös asti! Vielä joskus toppaan sen puhtaasti!
Pajulahden liikuntakeskus kauniissa auringonpaisteessa |
Treenit olivat hyvää peruskelausta, ja lauantain tokissa treeneissä uitiin myös vähän tehoja. Tämän kerran uintioivallukseni liittyi käsivetoon, kun Tomppa korjasi liian leveää vetoani menemään enemmän vartalon alta. Kuten viimeksikin totesin, on hyvä käydä välillä vieraissa ottamassa oppia eri valmentajilta, niin saa enemmän uintioivalluksia. Tämä vuosi on ollut käsivedon kannalta jo nyt ihastuttavan runsasoivalluksinen.
Edellinen ryhmä treenaa altaassa. Kohta on meidän vuoro! |
Leirillä oli tosi kivaa, ja kerrankin sai uida tarpeekseen. Uinti on minusta triathlonin kolmesta lajista kivoin treenattava, koska siinä on kilometrien mättämisen lisäksi niin hurjasti viilattavaa tekniikassa. Työkaverini Rautamies J väittää, että uinnista ei saa samanlaista superkompensaatiota kuin juoksun tai pyöräilyn yltiöpäisestä treenaamisesta. Voi olla, mutta hauska tällainen reilun 13 km uintiviikko silti on. Uinnin lisäksi en tosin saanut viime viikolla tehtyä muuta kuin yhden kiipeilyn, koska koetin parantua flunssastani leirille mennessä. No, vieläkin yskittää...
En mä muuten olisi sitä ostanut, mutku siinä on kisu! |
Tämä viikko alkoi uudella enkalla, kun kiipesin minun ja Vuorikiipeilijä M:n jo perinteeksi muodostuneessa maanantaikiipeilyssä ekaa kertaa ikinä greidin 6a+. Reitti oli minun lempparilinjallani Salmisaaressa: se sijaitsee ylähallin nurkassa, ja reitillä voi otteiden lisäksi käyttää hyväksi kolmea eri seinää. Ikään kuin kiipeäisi savupiipussa, josta puuttuu yksi seinä. Ihan jäätävän rankkaa oli, ja minun piti käydä muutaman kerran köydessä lepäämässä, mutta pääsin kuin pääsinkin ylös asti! Vielä joskus toppaan sen puhtaasti!
tiistai 9. helmikuuta 2016
Mitäs tänä vuonna puuhastellaan?
Kun vuoden eka kisakin on jo tullut kisattua, niin pitäisi varmaan hiljalleen alkaa lyödä kesänkin kisakalenteria lukkoon. Tämän vuoden pääpaino on pyöräilyssä ja rogainingissa, mutta olen minä saanut mukaan sovitettua triathloniakin.
Minulla on tälle kesälle kolme tavoitetta ylitse muiden, ja kaikki muu puuhastelu on yritetty suunnitella tukemaan näitä tavoitteita - tai ovat mukana ihan vaan siksi, kun ovat niin kivoja juttuja. Päätavoitteeni ovat tässä:
Mitään järkeähän tässä ei ole, koska kaikki kolme tapahtumaa ovat niin lähekkäin toisiaan. Mutta minkäs sille mahtaa, kun kaikki järkkäävät tapahtumansa samaan aikaan. Voitin viime vuonna Levin Finntriathlonista osallistumisen johonkin Finntriathlonin kisaan. Ainoa kalenteriini sopiva kisa on Joroinen. Sinne siis! En ole ikinä jaksanut olla kärppänä ilmottautumassa Joroisille, joten en ole aiemmin ollut siellä. Mutta nyt on hauskaa päästä itse kokemaan Joroisten paljon kehuttu kisatunnelma (ja peesijunat).
Kahden viikon päästä Joroisista toteutan erään unelmani ja osallistun Maratonpyöräilyyn. Äkäslompolossa kesällä 2014 lupasin itselleni, että osallistun tapahtumaan ennen kuin olen 40. Ja nyt mennään!
Vuoden isoin vitsi konkretisoituu 6.-7.8.2016, kun minä ja Vuorikiipeilujä M osallistumme Retki Rogainingiin eli rogauksen SM-kisoihin Somerolla. Heitin joskus viime syksynä läpällä M:lle, että kun hän on nyt niin innostunut rogauksesta, niin miten olisi SM-kisat ensi kesänä. Ja se perhanan ämmä meni ja innostui. En minä sitten enää voinut ei sanoa... Tästä tulee vielä eeppinen vuorokausi, sanokaa minun sanoneen.
kaikki muu tukee sitten näitä tavotteita. Koska vuosi 2016 on meillä pyöräilyvuosi, listaan ensin pyöräilyjuttuni:
Näiden lisäksi tekisi mieli kokeilla vielä jotain brevettiä, koska Tour de Härkätie oli viime vuonna niin kreisin siistiä. Ja lokakuussa mennään varmaan taas Mammuttimarssille (tai mikä se ihana kisa nyt jatkossa onkaan nimeltään).
Suunnistuspuolella kalenteri näyttää nyt tältä:
Kevätroga on 4 h ja Salpaus-rogassa menemme kuuden tunnin sarjaan, että ehdimme vielä illalla vähän humppaamaan. Näiden lisäksi ohjelmaan saattaa tulla joitain parin tunnin rogauksia, mutta ne keksitään myöhemmin.
Triathlonpakka on eniten levällään. Joku perusmatka olisi kiva saada Joroisten alle, mutta en osaa oikein valita. Heinäkuun alussa olisi tarjolla Kisko triathlon, joka olisi muuten mukava, mutta mietin, onko se liian lähellä seuraavan viikonlopun puolimatkaa.Viikkoa aikaisemmin olisi tarjolla Voimarinne. Siitä taas mietin, onko se liian lähellä Ratareittä. Samasta syystä valkkasin palkinnokseni Joroisten puolikkaan enkä Vierumäen Finntriathlonia. Toki Vantaa on myös vaihtoehto.
Jos vielä Retki rogainingin jälkeen tekee mieli vilkaistakaan metsään päin, harkitsen revanssia maastotriathlonin SM-kisoissa syyskuun alussa. Nyt minulla on jo parempi pyöräkin kuin viime vuonna, niin voisin ehtiä maaliin sen vielä ollessa auki. Mutta en jaksa vielä ajatella näin pitkälle.
Jotain multisportiakin voisi harrastaa, mutta Supersuunnistaja saa suunnitella sen kalenterin. Minä voin keksiä joukkuenimet. :)
Minulla on tälle kesälle kolme tavoitetta ylitse muiden, ja kaikki muu puuhastelu on yritetty suunnitella tukemaan näitä tavoitteita - tai ovat mukana ihan vaan siksi, kun ovat niin kivoja juttuja. Päätavoitteeni ovat tässä:
Mitään järkeähän tässä ei ole, koska kaikki kolme tapahtumaa ovat niin lähekkäin toisiaan. Mutta minkäs sille mahtaa, kun kaikki järkkäävät tapahtumansa samaan aikaan. Voitin viime vuonna Levin Finntriathlonista osallistumisen johonkin Finntriathlonin kisaan. Ainoa kalenteriini sopiva kisa on Joroinen. Sinne siis! En ole ikinä jaksanut olla kärppänä ilmottautumassa Joroisille, joten en ole aiemmin ollut siellä. Mutta nyt on hauskaa päästä itse kokemaan Joroisten paljon kehuttu kisatunnelma (ja peesijunat).
Kahden viikon päästä Joroisista toteutan erään unelmani ja osallistun Maratonpyöräilyyn. Äkäslompolossa kesällä 2014 lupasin itselleni, että osallistun tapahtumaan ennen kuin olen 40. Ja nyt mennään!
Vuoden isoin vitsi konkretisoituu 6.-7.8.2016, kun minä ja Vuorikiipeilujä M osallistumme Retki Rogainingiin eli rogauksen SM-kisoihin Somerolla. Heitin joskus viime syksynä läpällä M:lle, että kun hän on nyt niin innostunut rogauksesta, niin miten olisi SM-kisat ensi kesänä. Ja se perhanan ämmä meni ja innostui. En minä sitten enää voinut ei sanoa... Tästä tulee vielä eeppinen vuorokausi, sanokaa minun sanoneen.
kaikki muu tukee sitten näitä tavotteita. Koska vuosi 2016 on meillä pyöräilyvuosi, listaan ensin pyöräilyjuttuni:
Näiden lisäksi tekisi mieli kokeilla vielä jotain brevettiä, koska Tour de Härkätie oli viime vuonna niin kreisin siistiä. Ja lokakuussa mennään varmaan taas Mammuttimarssille (tai mikä se ihana kisa nyt jatkossa onkaan nimeltään).
Suunnistuspuolella kalenteri näyttää nyt tältä:
Kevätroga on 4 h ja Salpaus-rogassa menemme kuuden tunnin sarjaan, että ehdimme vielä illalla vähän humppaamaan. Näiden lisäksi ohjelmaan saattaa tulla joitain parin tunnin rogauksia, mutta ne keksitään myöhemmin.
Triathlonpakka on eniten levällään. Joku perusmatka olisi kiva saada Joroisten alle, mutta en osaa oikein valita. Heinäkuun alussa olisi tarjolla Kisko triathlon, joka olisi muuten mukava, mutta mietin, onko se liian lähellä seuraavan viikonlopun puolimatkaa.Viikkoa aikaisemmin olisi tarjolla Voimarinne. Siitä taas mietin, onko se liian lähellä Ratareittä. Samasta syystä valkkasin palkinnokseni Joroisten puolikkaan enkä Vierumäen Finntriathlonia. Toki Vantaa on myös vaihtoehto.
Tässä vielä koko kesä tajunnanräjäyttävänä Powepoint-tykityksenä |
Jos vielä Retki rogainingin jälkeen tekee mieli vilkaistakaan metsään päin, harkitsen revanssia maastotriathlonin SM-kisoissa syyskuun alussa. Nyt minulla on jo parempi pyöräkin kuin viime vuonna, niin voisin ehtiä maaliin sen vielä ollessa auki. Mutta en jaksa vielä ajatella näin pitkälle.
Jotain multisportiakin voisi harrastaa, mutta Supersuunnistaja saa suunnitella sen kalenterin. Minä voin keksiä joukkuenimet. :)
sunnuntai 7. helmikuuta 2016
Talvista polkujuoksua Keravalla
Winter Trail Run Cup on Keravan Urheilijoiden järjestämä neljän kilpailun polkujuoksusarja, joka juostaan alkuvuodesta kerran kuussa. Missasin tammikuun kisan, koska olin flunssassa, mutta eilen pääsin vihdoin tarpomaan lumisilla poluilla.
Mukaani Keravan Keinukallioon lähti "vakiokalusto" eli Supersuunnistaja ja Vuorikiipeilijä M. Supersuunnistaja osallistui 10 km sarjaan ja minä ja Vuorikiipeilijä M asetimme tavoitteeksemme päästä vitosen (eli oikeasti melkein kutosen) lenkiltä maaliin ennen kuin Supersuunnistaja suoriutuu omasta kisastaan.
Reitti oli varsin vekkuli, koska se alkoi ja loppui Keinukallion ylitykseen. Luulot pois alussa ja vikat mehut lopussa siis. Mäen ylityksen jälkeen päästiin lenksukalle, joka kierrettiin vitosen sarjassa kerran ja kyympin sarjassa kahdesti. Lenkki kulki kumpuilevassa maastossa ja poikettiin välillä vähän avohakkuualueellakin. Eli maasto oli varsin vaihtelevaa. Lisämausteen hommaan toi luonnollisesti lumi, joka oli sen verran irtonaista, että juokseminen oli aika raskasta.
Vuorikiipeilijä M ei luottanut uusiin nastoihinsa yhtä lujaa kuin minä omiini ja jäi minusta heti Keinukallion alamäessä. Taisin olla eilen melkoinen alamäkispesialisti, koska pääsin suorittamaan kyseisessä mäessä päivän ainoan ohitukseni. Vedin mäen jälkeen tovin junaa, mutta perässäni juosseet kanssakilpailijat ohittivat minut mäestä toivuttuaan. Tämän jälkeen sain juosta lopunmatkaa ihan yksikseni. Yhdessä mutkassa näin takanani Vuorikiipeilijä M:n ja jonkun toisen juoksijan, mutta taisin karistaa heidät taas jossain pienemmässä alamäessä.
Loppusijoitukseni oli neljäs, mikä oli ihan hyvä saavutus, koska naisten vitonen oli tällä kertaa suurin sarja (11 osallistujaa). Jatkoin juoksemista maaliviivan jälkeenkin, kun kipitin heti maaliin saavuttuani autolle hakemaan kännykkäni. Ja sainkin ikuistettua Vuorikiipeilijä M:n ja Supersuunnistajan loppusuoran taidonnäytteet.
Jos olisin valinnut kisani eilen toisin, olisin päässyt podiumillekin: Esportissa kisattiin Wattbiken SM-kisat ja naisten sarjat olivat niin kansoitetut, että osallistumalla olisi päässyt palkintopallille sekä SM-sarjassa että kuntosarjassa. Pahus! Minähän olen kokeillut Wattbikea jopa kerran eli olen siten selkeää SM-ainesta. :P Ei minua oikeasti harmita, koska pidän ulkona liikkumisesta, ja on paljon hauskempaa voittaa edes joku, vaikka ei olisikaan palkintosijoilla.
Mukaani Keravan Keinukallioon lähti "vakiokalusto" eli Supersuunnistaja ja Vuorikiipeilijä M. Supersuunnistaja osallistui 10 km sarjaan ja minä ja Vuorikiipeilijä M asetimme tavoitteeksemme päästä vitosen (eli oikeasti melkein kutosen) lenkiltä maaliin ennen kuin Supersuunnistaja suoriutuu omasta kisastaan.
We love trail run! |
Vuorikiipeilijä M:n loppukiri. Ja mäki näyttää tässä kuvassa matalammalta kuin oikeasti oli. Ja näkyvyys on vain mäen puoliväliin asti. |
Vuorikiipeilijä M ei luottanut uusiin nastoihinsa yhtä lujaa kuin minä omiini ja jäi minusta heti Keinukallion alamäessä. Taisin olla eilen melkoinen alamäkispesialisti, koska pääsin suorittamaan kyseisessä mäessä päivän ainoan ohitukseni. Vedin mäen jälkeen tovin junaa, mutta perässäni juosseet kanssakilpailijat ohittivat minut mäestä toivuttuaan. Tämän jälkeen sain juosta lopunmatkaa ihan yksikseni. Yhdessä mutkassa näin takanani Vuorikiipeilijä M:n ja jonkun toisen juoksijan, mutta taisin karistaa heidät taas jossain pienemmässä alamäessä.
Supersuunnistaja oli eilen viides. |
Loppusijoitukseni oli neljäs, mikä oli ihan hyvä saavutus, koska naisten vitonen oli tällä kertaa suurin sarja (11 osallistujaa). Jatkoin juoksemista maaliviivan jälkeenkin, kun kipitin heti maaliin saavuttuani autolle hakemaan kännykkäni. Ja sainkin ikuistettua Vuorikiipeilijä M:n ja Supersuunnistajan loppusuoran taidonnäytteet.
Maalissa ollaan! |
Jos olisin valinnut kisani eilen toisin, olisin päässyt podiumillekin: Esportissa kisattiin Wattbiken SM-kisat ja naisten sarjat olivat niin kansoitetut, että osallistumalla olisi päässyt palkintopallille sekä SM-sarjassa että kuntosarjassa. Pahus! Minähän olen kokeillut Wattbikea jopa kerran eli olen siten selkeää SM-ainesta. :P Ei minua oikeasti harmita, koska pidän ulkona liikkumisesta, ja on paljon hauskempaa voittaa edes joku, vaikka ei olisikaan palkintosijoilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)