Joululahjoja itselle eli oho, ilmosin!

Joulukuussa tuli naksuteltua kaksi ilmoitautumista lisää ensi keväälle ja kesälle. Ensimmäisenä lunastin järkkärin ilmaispaikkani Bodom Nightille: sekä Bodom Trailissa että Nuuksio Classicissa järkkärit saavat halutessaan paikan seuraavan vuoden kisaan. Minä olin jo viime vuonna järkkäröimässä molemmat päiväkisat (eli Boodom Team sekä Bodom Trail) ja juoksemassa iltavuorossa. Tämä oli niin toimiva konsepti, että päätin toistaa kuvion. Yön kymppi on muutenkin sopiva matka kauden aloitteluun: Bodom Night kisataan heti vapun jälkeen 4.5.

Kuvituksena kuvia jouluaaton pyörälenkiltä

Toinen kisahankintani tapahtui vähän veronpalautusten tultua: sain vihdoinkin aikaiseksi ilmoittauduttua Finntriathlon Leville, kun Jaanaba julisti itse ilmoittautuneensa. Olemme sopineet hankkivamme majoituksen yhdessö, niin pitihän minunkin saada vihdoin aikaiseksi ja hankkia itse kisa, mitä varten Levillä majoittuisin.

Tämä Kivenlahden kallio on yksi lempipaikoistani Espoon Rantaraitilla.

Kävin Levillä kisaamassa jo 2015, mutta silloin uintimatkaa lyhennettiin kylmän veden takia ja minulta turposi polvi jossain Kätkätunturilla. Toivottavasti ensi kesänä saan täyden uinnin ja eheämmän juoksun. Ihan hirveästi en mitään aikatavoitteita ole vielä miettinyt. Olisihan se ihan kivaa alittaa 8 h, mutta en nyt ainakaan vielä usko siihen. Katsotaan sitten keväällä. Hommahan riippuu aika pitkälti minun pyöräkunnostani. Mun 2015 ajalla olisi päässyt kolmanneksi myös vuosina 2016 ja 2017. Uijui. Pitäisikö alkaa himoita podiumpaikkaa? :)

Pyöräily oli kivaa niin kauan kun pysyimme rannan läheisyydessä, missä oli sulaa.

Viimeisimmän hankinnan naksutteli eilen Supersuunnistaja. Minä osallistuin toimitukseen päättämällä joukkueemme nimen. Tammikuussa hurha rogainingjoukkue Muumien Taikatalvi lähtee taas kerran loppiaisrogainingin 8 h sarjaan. Pientä antikliimaksia aiheuttaa tämänhetkinen säätiedotus: loppiaisrogaa on perinteisesti kisattu infernaalisessa pakkasessa. Tällä hetkellä ei ole luvassa edes miinusasteita!

Rantaraittiin on saatu tänä vuonna muutama hieno lisäpätkä.

Joulu on kulunut kotosalla kissojen kanssa. Kävimme eilen Supersuunnistajan kanssa maastopyörillä 3 h lenkillä. Lenkin oli tarkoitus olla vain parituntinen, mutta yllättävän liukas sää ja minun nastattomat renkaani pidensivät lenkkiä tunnilla. Rannassa oli vielä mukavan sulaa, mutta paluu pohjoisen kautta aiheutti vähän liikaa liukkaita vaaratilanteita. Supersuunnistaja kyllä pelkäsi liukkaita enemmän kuin minä - ja minä olin sitten se, joka pannutti kolmesti. Varsinkin viimeisen pyllähdyksen sattuessa saattoi joulurauha olla hetken aikaa tuntematon käsite. Mutta kai sitä vähän saa ärähtää, jos sattuu? Tänään perhesopu on pysynyt yllä koko päivän, koska Supersuunnistaja suuntasi Esportiin polkemaan mukavasti sisätiloissa (hän totesi eilen, ettei hänen kertakaikkiaan pitäisi polkea talvella ulkona) ja minä menin ulos juoksemaan - eilisestä viisastuneena nastojen kanssa. Siihen fillariinkin pitäisi vaihtaa gummit ennen seuraavaa lenkkiä.

Itsarihölkät

Tämä viikko oli hauska: ei ne kaksi maanantaita, mutta ne kaksi perjantaita! Keskiviikkona oli myös viikon ensimmäinen sunnuntai ja Espoo Trail Run -päivä.

Espoolainen tuulipukupariskunta iskee jälleen! Ja tsiigatkaa, mikä numerotuuri!

Espoo Trail Run on polkujuoksusarja, joka juostaan kerran kvartaalissa Espoon keskuspuistossa. Suomen täyttäessä sata vuotta oli talvikisan vuoro. Minä olin mukana ensimmäistä kertaa, mutta Supersuuunnistaja on kisassa jo vanha konkari. Minä olin tällä kertaa mukana, koska osallistuminen kuului minun Jukola-kouluuni, joka on Espoo Trail Runiakin järjestävän Akilleksen järkkäämä. Saatanpa mennä toistekin.

14 km kisa starttasi 10 min ennen meitä. Ääsääs on tuo oranssi toisessa laidassa.

Kisa juostaan 7 km lenkkinä ja sen voi kiertää joko kerran tai kahdesti. Meillä on yleensä tapana, että Supersuunnistaja valitsee pidemmät matkat ja minä lyhyemmät. Niin kävi tälläkin kertaa. Tämä on yleensä aika toimiva setti, koska silloin kenenkään ei tarvitse odotella maalissa kauaa.

Meidän startti

Säähän oli mitä mainioin: lunta sateli sopivasti juuri juhlapäiväksi ja aurinko pilkisteli kivasti oksien raosta. Olisi ollut synti jäädä kotiin. Sen verran oli pakkasta ja mustaa jäätä, että nastat tulivat tarpeeseen. Mutta ei ollut kuitenkaan liian kylmä, että kaikki kivat mutalätäköt olisivat jäätyneet. Espoon villi luonto näytti siis kaikki parhaat ja haastavimmat puolensa.

Alussa oli vähän nousua, jotta tuli kunnolla lämmin.

Kisa itse sujui ihan kivasti. Taisin kerrankin onnistua vauhdinjaossa aika hyvin, enkä juossut itseäni hapoille kahden ensimmäisen kilometrin aikana. Olin jälleen kerran alamäkispesialisti ja tein suurimman osan ohituksistani kallioilta laskeutuessa. Paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa. Tai sitten vaan nastojen puute aiheutti kanssakisaajissa akuuttia nössöilyä.

Metsä oli lumisine puineen suorastaan satumainen. Valitettavasti katse pysyi
aika pitkälti polussa. Onneksi otin kuvia. :D

Minä olin naisten seiskalla 20. ja Supersuunnistaja hölkkäsi hienosti miesten 14 kilometrillä seitsämänneksi. Minun päätavoitteeni oli ehtiä maaliin ennen Supersuunnistajaa, missä onnistuin hienosti, vaikka seiska starttasikin 10 min pidemmän reitin juoksijoiden perään. Tuloksia voi ihailla tarkemmin Akilleksen sivuilla.

Polkuselfie: minun perässäni tuli jengiä ja osa sinne jopa jäikin.

Nykyään bloggaaminen on muuten hurjan haastavaa, koska perheemme uusin kuvituskissa on kovempi näppikselläkävelijä kuin kukaan edeltäjänsä. Nyt neiti onneksi viihdyttää itseään AA-paristolla näytön takana, joten taisin saada tämänkin jutun loppuun ilman suurempaa häiriötä. Esittelen jossain välissä rasavillin kakaramme paremmin blogissakin, kuten aiemmatkin kisut. Aiempia kissapostauksia voi pahimpaan karvahanuripuutteeseen etsiä uuden tunnisteen kuvituskissa alta.

Tarina mönkään menneestä työmatkasta ja todella kiltistä aviomiehestä

Keksin keväällä idean, että juoksen kerran kuussa töihin, ja lisään juoksumatkaa joka kerta kilometrilla. Nyt joulukuussa on menossa kolmas kuukausi, ja tällä kertaa minulla oli matkana 6 km. Kiltti Supersuunnistaja piirsi minulle reitin eilen, kun olin uintiharkoissa, ja lähetti sen minulle gpx-tiedostona. Hyvää palvelua.

Aamulla heräilin kaikessa rauhassa, ja lähdin juoksemaan kohti töitä vasta, kun Supersuunnistaja palasi aamulenkiltään. Matka lähti ihan kivasti (joskin tukkoisesti) liikkeelle. Kun olin enää alle 2 km päässä Innopolista, tajusin unohtaneeni toimiston avaimet kotiin. Toimistolle olisin saanut väliaikaisen kulkulätkän respasta, mutta samassa avainnipussa oli avaimeni kaappiin, missä säilytän Innopolissa asuvia suihkukamojani.

Kilttinä miehenä Supersuunnistaja tarjoaa myös päivän kuvituskissakuvat

Soitin hetimiten Supersuunnistajalle ja kysyin, mahtoiko hän olla vielä kotona. Hän vastasi "lähteneensä juuri". Kerroin pulmani ja kysyin, voisiko hän palata kotiin, hakea avaimeni ja tulla autolla työpaikalleni. Supersuunnistaja totesi silloin myöhästyvänsä palaverista, mutta oli kuulemma jo jäänyt pois bussista. Luonnollisena reaktiona tähän, minä aloin nalkuttaa, että miksi hän nyt niin meni tekemään ja ei olisi tarvinnut saatika pitänyt. Mitäs sitä nyt turhaan kiitollisena olemaan.

Koska Supersuunnistaja ei ollut enää bussissa, niin sovimme tapaavamme Innopolin pihalla, minne minä saavuin ensimmäisenä. Odottelin pihalla jonkin aikaa. Kun Supersuunnistajaa ei alkanut kuulua, soitin kysyäkseni, missä hän menee. Hän oli kuulemma juuri lähtenyt kotoa (tällä kertaa oikeasti). Selvisi, että aiemmin soittaessani hän oli ehtinyt ajaa bussilla jo useamman pysäkinvälin. Jäätyään bussista, hän oli kävellyt pari kilsaa kotiin hakemaan avaimia ja oli siksi vasta ehtinyt hypätä autoon.

Unski auttaa bloggaamaan kädestä pitäen

Lopulta, Supersuunnistaja kurvasi Innopolin pihaan pari minuuttia ennen palaverinsa alkua. Minä parkkeerasin auton Supersuunnistajan rientäessä Innopolin aulaan hoitamaan palsuaan puhelinkonffana. Skype toimi kuulemma surkeasti puhelimesta. Pahoittelin tapausta Supersuunnistajalle suihkuttelun jälkeen Whatsaappilla. Hän vastasi, että "inte ditt fel". No, öö, oikeastaan kyllä oli. :D

Sattuneesta syystä en juossut kotiin, joten sain työmatkajuoksunkin vain toiseen suuntaan. Tekisi mieli tehdä tämän kuun haaste vielä uudelleen kunnolla ja molempiin suuntiin. Samalla voisi harjoitella tavaroiden mukaan ottamista. Ja olla kiitollinen kiltistä miehestä.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Tämä viikonloppu on ollut täynnä polkujuoksua, vaikka en ole juossut metriäkään. Ensi vuoden Bodom Trailin ja Nuuksio Classicin järjestelyt käynnistettiin suunnitteluleirillä Nuuksion Karhunpesässä.

Maisema karhunpesästä lauantaina

Koska teen työkseni asioiden järjestelyä, asiakaskommunikaatiota ja muuta kaaoksen hallintaa, haluan tottakai jatkaa samaa hommaa myös vapaa-ajallani. Eksyin mukaan Nuuksio Classicin talkooporukkaan puolivahingossa muutama vuosi sitten, kun ajattelin, että voisin olla jotenkin hyödyksi kisan katselun ohella. Hiljalleen olen innostunut tapahtumajärkkäilystä enemmän ja enemmän, ja nykyään olen mukana "peruskalustossa", joka pyörittää koko kisapalettia.

Alussa pääsimme askartelemaan myös vähän merkkitikkuja.

Kilpailijat tuntuvat yleisesti arvostavan järjestelijäporukkaa, ja on ollut kiva lukea palautteita iloisista toimitsijoista kisareitin varrella. Parannusehdotuksetkin tulevat kisapalautteissa yleensä todella rakentavasti, joten kisoja on oikeasti todella hauskaa järkätä: itsekin tulee väkisin iloiseksi, kun huomaa, kuika paljon iloa saa aikaan juoksijoiden keskuudessa. Moni ei siti varmaan tiedä, kuinka paljon hommia suuren juoksutapahtuman järjestely vaatii, tai että Bodom Trailia ja Nuuksio Classicia aletaan järjestellä jo edellisen vuoden puolella.

Innokasta suunnitteluporukkaa

Koska koko järkkäriporukka tekee tapahtumia palkatta ja rakkaudesta polkujuoksuun, on tärkeää, että järkkäily on myös kivaa, eikä vain stressaavaa. Tämän viikon suunnitteluleiri alkoi yhteislenkillä (jolle minä en osallistunut, koska totesin tarvitsevani enemmän pitkiä yöunia ja rauhallista aamua) ja jatkui senkin jälkeen varsin leppoisasti tutustumisen ja lounaan merkeissä. Ruokailtuamme aloimme kunnolla hommiin, ja jakauduimme neljään työryhmään. Ryhmien tavoitteena oli dokumentoida ohjeita ja aikataulua ja aiheina olivat:

• maasto
• kisatoimisto
• kisakeskus
• viestintä

Bodom Trailin reitti on käsitelty, nyt puhutaan Classicista

Minä päädyin viestintäryhmään, ja me työstimme loppuillan yleisiä viestintäohjeita ja Bodom Trailin some- ja viestintäkalenteria. Nyt on nätisti ylhäällä, koska pitää tiedottaa mitäkin, että juoksijat saavat kaiken tarvitsemansa tiedon. Ja siinä sivussa nostattelemme fiilistä ja julkaisemme spekulaatiota ja kivoja juttuja kärkijuoksijoista.

Muutkin ryhmät dokumentoivat omia tehtävälistojaan ja muistettavia asioita. Aikaisempina vuosina on ollut hieman ongelmana, että perimätieto lepää lähinnä konkareiden muistissa. Tämän viikonlopun tavoitteena oli ensisijaisesti korjata tämä epäkohta. Päätimme myös molempien tapahtumien yhteislenkkien ajankohdat ja järkkäri- ja talkooporukat saivat molemmille tapahtumille omat keskusteluforumit. 

Sama maisema sunnuntaina. Etelä-Suomen talvi on vähän tällaista nykyään.

Tähän aikaan vuodesta järkkäily on vielä mukavan leppoisaa, mutta lähempänä kisaa työn määrä kasvaa ja innokkaimmat vastuunkantajat painavat kisaviikonlopun duunia kellon ympäri muutamien tuntien yöunilla. Mutta mikäs siinä puuhastellessa, kun on loistava tiimi ympärillä!