Näytetään tekstit, joissa on tunniste park run. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste park run. Näytä kaikki tekstit

maanantai 29. lokakuuta 2018

Ylimenokautta ja lihasjumeja

Lokakuu on kohta lusittu, eikä mitään järin ihmeellistä ole tapahtunut. Mutta tässä viisi äärettömän mielenkiintoista kuulumista kuukauden varrelta.

1. Kunhan olin palautunut Vaarojen marasta pari viikkoa, palasin Esportin Get Fit -ohjelman pariin. En tainnut lähteä liikkeelle ihan ohjeen mukaisilla orientaatiopainoilla: ekan yläkropan treenin jälkeen käteni olivat niin puhki, että suihkussa oli vaikeuksia jaksaa pestä hiuksia. Vastaava tunne minulla oli viimeksi joskus vuonna 2009, kun kävin vielä potkunyrkkeilyssä. Silloin erään koukkulyöntitreenin jälkeen oli myös vaikeaa jaksaa nostaa käsiä. Salitreenin seurauksena ojentajani tulivat niin kipeiksi, että minulla oli lähes viikon ajan vaikeuksia harjata niskahiuksiani ja avata rintaliivejäni. Nyt jo helpottaa, mutta vieläkin on ojentajat jumissa.

Ylimenokausi on kulunut Svanten tapaan tiiviisti sohvalla.

2. Kävin toissaviikonloppuna toista kertaa Tokoinranta park runissa. Vaikka olin käynyt pari päivää ennen sitä hierojalla, ei juoksu kulkenut samaan tahtiin kuin ennen Vaarojen Maraa: aika huononi noin minuutilla. Yhtä ihana auringonpaiste oli kuitenkin tarjolla kuin ekallakin kerralla. Ja hienompi ruska! Park run on kyllä metka tapahtuma. Suosittelen lauantain ohjattua aamulenkkiä ihan kaikille!

3. Eilen oli syksyn viimeinen Espoorastit, ja meikäläinen kävi pummailemassa 4,5 km vaikean C-radan. On totta tosiaan ihan kivaa, että taas alkaa korttelirastikausi. Tosin sunnuntaisin minulla on tapana olla aina ihan jumissa, joten juoksu ei korttelirasteilla yleensä kulje. Onneksi Akilleksella on ässä hihassa: seuran jäsenille järkätään myös tiistaikortteleita! Oikeastihan minun kannattaisi opetella suunnistamaan myös metsässä. Mutta ehkä sen homman voi opetella ensi keväänä.

Tokoinranta on lauantaiaamuisin nätti paikka. Kannattaa kokeilla.

4. Tänään jäi uintitreeni väliin, koska tänään satoi lunta, ja meidän autossamme on vielä kesägummit alla. Lähdin aamulla ihan suosiolla bussilla töihin. Kun kotimatkalla katselin parin auton sutimisia ylämäissä, totesin, ettei minulla ole mitään asiaa auton rattiin illallakaan. Eikä bussi ole oikeastaan lepakkovuoron kanssa mikään järkevä vaihtoehto. Nukkumaankin kun pitäisi ehtiä.

Kun ei sporttaa, ehtii nikkaroida. Unski testaa uutta kiipeilytelinettä.

5. Olen ahdistunut suunnattomasti viime aikojen ilmastouutisista. Tämä näkyy arjessa siten, että mietin, montako kertaa voin lentää ensi vuonna, koska en halua vähentää autoilua. Hankkisin plug in -hybridin, jos voisin ladata autoa jossain, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Joten päästöjä pitäää vähentää jostain muualta. Totesin jo, etten lähde ainakaan Levin Arctic Challengeen enkä NUTS Karhunkierrokselle, etten turhaan lentele kotimaassa. Pari ulkomaankeikkaa kuitenkin "pitänee" tehdä: Supersuunnistaja antoi minulle 40-vuotislahjaksi pyöräilyloman, ja hän itse haluaisi juosta ensi vuonna ultran ulkomailla: joko sen UTMB:n tai sitten omien 40-vuotissynttäriensä aikaan jonkun toisen. Kai tässä pitäisi vaan luottaa, että niistää lentokompensaatiomaksuista on jotain iloa. Kissoista en luovu. Mieluummin sitten vaikka juustosta.


Ai niin. Piti ehtiä nukkua. Ehkä minä tästä suuntaan yöpuulle.

torstai 4. lokakuuta 2018

Tokoinranta Park Run

Urheiluhipsteri täällä taas terve! Nimesin itseni sellaiseksi Saaristo Trailin aikaan, koska bongasimme ihan uuden polkujuoksutapahtuman. Ja koko polkujuoksukin tuli aloitettua ennen kuin suuret massat siitä innostuivat. Ja taas viime viikonloppuna tuli testattua pränikkä juoksutapahtuma ja oltua edelläkävijä.

Tokoinranta Park Run on uusi, joka lauantai juostava viiden kilometrin "kisa", joka ei maksa mitään ja jossa ei voita mitään. Mutta tuloslista julkaistaan.

Alkubriiffi. Kuvan koirat muuten voittivat mut. :)

Park runeja on enemmän muualla maailmassa, ja Suomessa sellaista on juostu jo jonkin aikaa Tampereella. Euroopasta niitä löytyykin jo aikamoinen kasa ja lauantain aamulenkille pääsee vaikka Siperiassa. Tokoinrannassakin oli mukana muutamia "park run -turisteja" muunmuassa Hollannista ja jopa Australiasta asti. Helsinkiin park run ei ole kuulemma tullut aiemmin, kun sopivaa reittiä on ollut vaikeaa löytää. Reitistä on haluttu sellainen, ettei tarvitse ylittää yhtään suojatietä: silloin reitille ei tarvita liikenteenohjaajia ja byrokratia viranomaisten suuntaan helpottuu huomattavasti.

Loppusuoralla

Park runeihin ei tarvitse ilmoittautua joka kerta. Riittää, kun rekisteröityy kerran juoksijaksi ja printtaa itselleen oman viivakoodin. Sen kanssa voi osallistua mihin tahansa park runiin missä tahansa ja saada ajan. Eli jatkossa jos on lauantaina jossain muualla kuin kotona, niin pitääkin tsekkailla onko lähellä tarjolla park runia. Ja jos ollaan kotona, mennään Hakikseen. Tai ehkä ihan joka lauantai ei jaksa juosta kovaa. Mutta välillä ainakin.

Viimeiset metrit

Mites se juoksu sitten sujui? No, sama virsi jatkuu kuin aiemmissakin postauksissa: jalat ovat edelleen väsyneet. Reitti nyt ei ole muutenkaan mikään ennätysreitti, koska sillä pitää juosta pari kovaa mäkeä junarataa ylitettäessä. Loppuaikani oli 27:31, mikä oikeutti kaikista kisaajista 33. sijaan, naisista 8. sijaan ja 40-44-vuotiaissa tädeissä olin toinen.

Maaliläpsy!

Park run oli todella iloinen tapahtuma. Kannattaa mennä! Menkää heti tulevana lauantaina. Minä en tule, koska huomenna lähdetään ajelemaan kohti Kolia ja Vaarojen Maratonia. Jänskättää!