tiistai 27. joulukuuta 2011

Pohdintoja ensi vuodelle

Minua harmittaa kuin pientä oravaa, että en ole päässyt urheilemaan joulun aikana. Vaikka en olekaan enää niin hyvä syömään kuin vaikka vuosi sitten, saa minunkin vatsastani melkoisen pohjattoman pienellä treenillä. Ja kaikki aika poissa lenkkipoluilta ja salilta on enemmän aikaa jääkaapilla. Nyt siis pitäisi pistää joulumoodi holdiin taas vuodeksi ja palata tänä syksynä hyväksi opittuun rytmiin.

Eilen ja tänään onnistuin jo olemaan syömättä ihan tauotta. Tosin kun söin, söin vielä jouluherkkuja kuten rasvassa uitettuja omatekoisia karjalanpiirakoita ja juustoja. Mutta kiskoin sentään taas naamariin myös lehtivihreää. Ja tänään aloitin aamun jopa smoothiella ja sorruin vasta lounasaikaan syömään vähäravinteikasta herkkuruokaa.

Huomenna olisi tarkoitus poistua neljän seinän sisältäkin, kun menen tsekkauttamaan palovammani ja käymään hierojalla. Samalla voisin vähän zoomailla alennusmyyntejä - ja pysyä poissa suklaan ja muiden herkkujen luota.

Mutta jotta saisin tämän hyvin alkaneen elämäntaparemonttini taas jatkumaan, minun pitäisi tosiaan palata ruotuun hetimiten. Kuten jo sanoin, homma voisi olla helpompaa, jos voisin urheilla, mutta toisaalta voisin saavuttaa jopa parempia tuloksia, jos saisin syömiset takaisin kuosiin jopa ilman liikunnan aiheuttamaa tarvetta syödä hyvin - eli siis silkalla tahdon voimalla.

Koska minulla on ollut nyt aikaa, olen vähän miettinyt asioita, jotka saavat minut motivoitumaan. Ajattelin siis listailla vähän tavoitteita ensi vuodelle. Uuden vuoden lupaukset ovat aika klisee, mutta kai nämä niitäkin ovat. Mutta tavoitteet ovat jotenkin lempeämpi tapa ilmaista sama asia. ja lempeys itselle ja vähäisempi ehdottomuus onkin ollut minulle yksi harjoiteltava asia.

Motivaatiotyttönä saa toimia
lempparini Danielle Edwards.

Jotta motivoituisin saavuttamaan tavoitteeni, käytin rainerini ohjeistamaa tapaa, missä mietitään, mitä tapahtuu, jos en pääse tavoitteeseeni.

1. Käyn kesällä 1-2 triathlonin pikamatkakisassa.
Jos en käy, jään vaille montaa hyvää kokemusta ja petyn itseeni. Lisäksi kesäni on tylsempi, kun minulla ei ole mitään spesiaaliohjelmaa.

2. Pudotan painoa.
Jos en pudota, häviän vedon Susselle, ja joudun shoppaamaan hänelle sporttirytkyjä. Lisäksi polveni joutuvat kovemmalle rasitukselle, ja joudun vielä joskus vanhempana hankkimaan keinonivelen.

3. Hiihdän Finlandian (jos sitä lunta vain tulee...)
Jos en hiihdä, joudun siivoamaan Liinan ja Villen kodin. Ja häviän vedon, mikä on ehkä vielä kamalampaa.

4. Kaivan ainakin vatsalihakseni esille - ja mielellään muutkin.
Jos en kaiva, niin luultavasti painokaan ei putoa, ja taas niveleni rasittuvat. Lisäksi en ole itseeni tyytyväinen, mikä luonnollisesti vaikuttaa itsetuntooni. Ulkonäkö ei tietenkään ole ainoa itsetunnon rakennuspalikka, mutta tokihan ihmisen pitää olla tyytyväinen itseensä silläkin saralla. Ja minä voin rehellisesti sanoa tekeväni tätä vain itseäni varten, koska naisihanteeni on yleistä makua huomattavasti lihaksikkaampi. Haluan siis vain hymyillä tyytyväisenä, kun katson peiliin (ja ehkä ihan vähän kekkuloida bikineissä biitsillä).

5. Paastoan viikolla 2
Jos en paastoa, jää minulta hyvä kick start ja puhdistuminen välistä. Ja sitä paitsi tämä on jo sovittu Ingan kanssa. 2 pv smoothiepaastoa + 2 pv mehupaastoa + 2 pv smoothiepaastoa.

6. Parannan "spagattiaani". En tosiaan usko pääseväni tänä vuonna oikeaan spagaattiin, mutta jos saisin haarani edes lähemmäs maata. Eli siis venyttelyä lisää.
Jos en paranna, en myöskään kehity veskana niin paljoa kuin voisin. Lisäksi venyttelyn puute haittaa niveliäni.

7. En enää sairastele tai loukkaannu
Jos sairastelen, en pääse liikkumaan ja turhaudun. Tälle asiallehan ei voi itse tehdä mitään kuin välillisesti. Mutta jos elän terveellisesti ja kehitän vastustuskykyäni, on hyvin mahdollista, että marraskuun keuhkoputkentulehdus oli viimeinen tautini moneen vuoteen. Ja lihashuolto vähentää vastaavasti loukkaantumisriskiä.

Tässä vielä Daniellen toinen puoli.
Sekin on ihana(n motivoiva)

Päästäkseni takaisin rotiin pitää siis vain muistella viime elokuuta. Ekat luultavasti nyt ei kestä niin kauaa päästä kylläiseen moodiin kuin viimeksi. Viimeksi olin hyvin nälkäinen noin kuukauden, ja sitten yht'äkkiä minulla ei enää ollut nälkä niin usein. Sain siis vihdoin ravintoainevarastoni täyteen. Nyt pitää siis taas kiskoa vihreää napaan ja täyttää varastoja - silloin suklaanhimokin taas hiljalleen kaikkoaa.

Nyt, kun en voi vielä pahemmin urheillakaan, voisin koettaa taas emäksisöidä itseäni. Kun nyt ei ole tiedossa maitohappojakaan, voisin saada taas kroppani emäsvarastoja kartutettua. Tämä äskeinen oivallus sai minut hakemaan tähän kirjoittelun kaveriksi kannullisen savivettä - asia joka on nyt joulun tuiskeessa päässyt unohtumaan.

Eipä sitten muuta kuin tsemppiä kehiin: paluu aamusmoothieen, joka päivä 2 annosta lehtivihreää ja 1 annos savea, C- ja D-vitamiinilisät, spirulina (pitääkin hankkia lisää) ja probiotit. Probiotit ovat olleet hankalin muistettava, koska ne pitää muistaa ottaa arerioitten välillä tyhjään vatsaan.

Tästä itsepsyykkauksesta riemastuneena painelenkin heti nettikauppaan tilaamaan uuden suodattimen veden suodattimeeni ja lisää savea sekä spirulinaa. Tervetuloa terve ja terveellinen vuosi 2012 ilman bakteeritartuntoja ja vammoja!

Daniellen pylly! Here I come! :)

lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulu paketissa

Olen jo monena jouluna tykännyt urheilla pyhinä. Toissa vuonna olin skimbaamassa ja viime vuonna kävin hiihtämässä sekä joulupäivänä että tapanina. Koska elän yleensä koko joulun toinen käsi suklaarasiassa, on liikunta tuonut homaan edes vähän tasapainoa.

Tämä joulu piti bodata. Suunnittelin jo jännittäviä kellonaikoja, jolloin salilla ei olisi ketään muuta - tai ainakin tekisin Fressin enkat. Olen kerran aikaisemmin ollut yksin kaupallisella salilla: tämä tapahtui joskus 90-luvulla, kun olin 24/7 auki olevan Hot Gymin jäsen, ja kävin lukulomalla salilla keskellä yötä.

Mutta tähän joulupäivän iltasalisuunnitelmiin tulikin muutos. Paistoin eilen joulukinkun ja taitavana tyttönä läväytin kinkun rasvat jaloilleni. Ensin juoksin toki suihkun alle, minkä jälkeen kuorrutin kinkun jalat kylmävesipaljussa seisten. Kahden tunnin jälkeenkään en voinut olla yli minuuttia ilman kylmää, ja päätin sitten lähteä Jorviin.

Sisko kulta toimitti taksin virkaa: minä odotin jalat paljussa soittoa, minkä jälkeen vedin nopeasti sukat ja kengät jalkaan ja kipitin ulos. Autossa oli jo kiire hautomaan jalkoja kylmägeelipussilla.

Jorvista mukaan lähti kaksi pakettia - kiltti tyttö ei edes kiroillut paljoa,
vaikka hoitsu sanoi sen olevan ok :)
Jorvissa sain koipiini jotain palovammavoidetta sekä sidokset. Ja toki lääkärin ohjeet, että jumppakengät saa pukea jalkaan vasta, kun iho on ehjä. Tähän menee sitten ainakin loppuvuosi, ehkä kauemminkin. No, johan tässä ehdinkin keuhkotaudin jälkeen jumpata jo noin kuukauden päivät. Kyllähän tässä on jo aika taas löystyä. Onneksi kävin salilla kinkun vielä ollessa uunissa - jää viikosta uupumaan vain kaksi suunniteltua treeniä. Mutta pokaalia ei Polarilta taida joululahjaksi herua. :(

Mutta ylläripaketeista huolimatta oikein hyvää joulua kaikille!

maanantai 19. joulukuuta 2011

D-vitamiinia kansalle!

Tuli tänään tyttöjen kanssa puheeksi irkissä, miten kauan kesällä pitää olla auringossa, että saa tarpeeksi D-viamiinia. Yleinen suositus taitaa olla 15 minuuttia päivässä kädet ja kasvot paljaina, mutta toisaalta minä olen lukenut useammastakin lähteestä, että yleiset D-vitamiinisuositukset olisi liian vähän. Ja eri maatkin suosittelevat eri määriä. Suomessa ainakin suositellaan liian pientä päiväannosta. Ja todella monella Suomalaisella on itse asiassa D-vitamiinin puutostila.

Sekä minun trainerini että Jaakko Halmetoja itse asiassa suosittelevat D-vitamiinin napsimista ympäri vuoden, mutta ainakin sitä pitäisi tehdä pimeään aikaan eli aina, kun ei ole kesä  - eli Suomessa 9kk vuodesta.

Paras ja luonnollisin tapa saada D-vitskua on toki hengata auringossa. Auringon säteilystä D-vitamiinin tuottamista aiheuttaa nimenomaan UVB-säteily. Samainen säteily on se, joka aiheuttaa rusketusta ja palamista. UVA-säteilyn "rusketus" katoaa 2 tunnissa, kun taas UVB saa aikaan melaniinin tuotantoa. Ikkunat blokkaavat UVB-säteitä hyvinkin tehokkaasti, joten jos hengaat suurimman osan kesästä sisätiloissa, kannattaa D-vitamiinia syödä ympäri vuoden. D-vitamiinin puutos on muutenkin urbaani ongelma, koska saasteetkin haittaavat prosessia. Helppoa olla maajussi.

Kuva täältä


Lisätietoa D-vitamiinista ja auringosta voi lueskella D-vitaminiwikistä (kyllä, sellainenkin näemmä on). Sieltä tuo kuvakin on. Valitettavasti wiki oli jenkki-wiki, niin ei ole tilastoa Helsingistä.

Webissä on myös laskureita, joihin voi nakuttaa sijaintinsa, sään ja muuta infoa, ja laskuri pulauttaa, kuinka kauan olisi hyvä palvoa arskaa. Täällä on esimerkiksi yksi.

Aurinkoisia talvipäiviä (joopajoo)!


lauantai 17. joulukuuta 2011

Köh köh!

Ei ole siis yskä vieläkään lähtenyt. Tämä viittaa siihen suuntaan, että joku taisi taas kerran aloittaa urheilun liian aikaisin sairastelun jälkeen. The story of my life. Mutta jotain on opittukin: minun piti tehdä tänään käsitreeni, mutta vaihdoinkin sen 15 min lämmittelyyn crossarilla, 15 min tasapaino- ja liikkuvuustreeniin ja 25 min  venyttelyyn. Ennen tätä olisi kutsuttu huonoksi tekosyyksi ja lusmuiluksi, mutta nykyään tällä toiminnalla on uusi nimi: oman kehon kuuntelu.

Tätäkin tuli tehtyä tänään pari minuuttia

Koris -  kuten muutkin joukkuelajit - on siitä jaloa urheilua, että siinä oppii samalla elämässä muutenkin hyödyllisiä tiimityötaitoja ja hienon kavereita ei jätetä -mentaliteetin. Mutta siinä valitettavasti oppii myös yliampuvaa vastuuntuntoa ja joskus terveydellikin vaarallisen kavereita ei jätetä -mentaliteetin. Meinaan nyt siis sitä, kun porukka raahautuu ainakin peleihin jos ei jopa treeneihin pää kainalossa, jotta saataisiin tarpeeksi vaihtomiehiä paikalle. Toinen syy tähän antilintsailuun oli toki itsekäs: peliaikaa kun sai taitojen lisäksi treeniaktiivisuudella. Ja samaa treeniaktiivisuutta tunnun vaativan itseltäni edelleen. Tai tunnuin - nyt siis todellakin alan oppia, että väsyneenä ja puolikuntoisena ei kannata treenata - ainakaan kovaa.

Ketä kiinnostaa saikuttaa, kun voi tehdä tätä?

Harmi, kun en aio enää ikinä sairastaa. Seuraavalla kerralla saattaisin malttaa saikuttaa tarpeeksi kauan. :)

Kuvat: fitness-training-at-home.com ja youth-basketball-tips.com

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Känkkäränkkä kylässä

Tänään oli vuoden viimeinen PT-treeni. Olimme taas Kisiksellä, ja teimme melkein saman rankaisutreenin, kuin aiemminkin. Kisis on muuten älyn lysti mesta. Olen itse aina aivan fiiliksissä, kun A-puolella näkee treenaamassa kaikeinlaisia liikkujia koripallisteista kilpavoimistelijoihin ja cheerleadereista kamppailu-urheilijoihin. Siellä on aina jotain katseltavaa, jos itsellä sattuu olemaan treenissä tauko. Suunnattoman vanha, ränsistynyt ja kämäinen rakennushan Kisis keskimäärin on, mutta taitavia yksilöitä sieltä löytyy aina.

Minä en tosin ollut tänään kovin taitava. Tai hyvässä kunnossa. Ja kun minä väsähdin, minua alkoi keljuttaa. Rainer parka pääsikin sitten kokemaan Mintun pimeän puolen. Keskustelu meni suurin piirtein näin (tein juuri selkälihaksia, joissa pitää keskittyä siihen, että pakarat ja jalat pysyvät täysin rentoina):

PT: "Ja sitten vain korkeammalle, kun alkaa sujua"
Minttu: "NO KYLLÄ MÄ VITTU YRITÄN, MUTTA JOS MÄ NOUSEN YHTÄÄN KORKEAMMALLE, NIIN MUN PAKARAT JÄNNITTYY!"

Ah, on se niin kivaa olla mukava ja herttainen tyttö. :)

Reenaava Minttu
Pyysin toki räjähdystäni sitten myöhemmin anteeksi. Ja olin minä varoittanutkin olotilastani aikaisemmin: kun rainer kysyi ekan kiekan jälkeen, että mikä fiilis, niin sanoin, että vituttaa. Rainer sitten ehdotti, että mitäs, jos lyötäisiin sitten tokalla kiekalla enemmän. Ihan hyvä päätös. Tosin minua vitutti sekin, kun hän totesi jossain lyönneissä, että nyt tulee hyviä kiukkulyöntejä. Jumalauta, mulle ei naureta! :)

Venytellessä suoritin pikaista itsetutkiskelua, ja keksin syynkin sille, miksi kilahdin. Ensinnäkin minua harmittaa se, että olin kipeä ja että olen vielä vähän toipilas eikä kunto ole vielä ennallaan. Tämän lisäksi minulta jäi tänään töissä monta asiaa kesken, koska en saanut vastauksia maileihini ja koska pomo oli asiakkaissa. Minä olen luonteeltani vähän (Ketä minä huijaan? Paljon!) sellainen, että kaikki pitää saada nyt ja heti ja että tehokkuus on hyve. Ei tarvitse kuin yhdistää kytevä keljutus huonoon kuntoon, niin meillä on TNT-Minttu. Beware. :)

Kuva: Lies young Women Believe

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Karkkimonsterin paluu

Olin jo toista kertaa karkkilakossa elokuun alusta joulukuun alkuun. Tämä on minun ja kaveripariskunnan "perinne" (kaksi vuotta peräkkäin on selkeä perinne!). Pariskunta oli vain karkkilakossa, mutta minä suurena jätskiholistina olin myös jädelakossa.

Ja lakko tosiaan loppui reilu viikko sitten. 1.-2.12. menivät vielä varsin hallitusti, koska olin firman koulutuksessa, missä elettiin terveellisesti eikä nautittu nopeita hiilareita eli sokeria. Mutta 3.12. oli pikkujoulujen jälkeinen huomattavan rouhea olotila, ja mopo lähti hitusen keulimaan. Tässä on kaikki makea, mitä olen joulukuussa tuhonnut. Lista perustuu täysin muistikuviini, joten jotain on saattanut unohtua (luultavasti onkin - olen aika lahjakas tuossa syömispuolessa).
  • la 3.12. pussillinen uusia turkkareita, paketillinen Geisha Harmony -konvehteja, ½ l Ben & Jerry's -jädeä (oli muuten paha olo - eikä se johtunut krapulasta...)
  • su 4.12. pieni rasiallinen Guylian-suklaanamujen plagiaatteja, dallaspulla
  • ma 5.12. sälkillinen irtokarkkeja
  • ti 6.12. ei muistaakseni mitään herkkuja (kaupat olivat kiinni...)
  • ke 7.12. Ben & Jerry's Sandwich -jäde
  • to 8.12. rahkapulla ja Kinder Bueno -patukka
  • pe 9.12. töissä Milka-suklaata (ehkä 8 palaa?) ja  kaura-omenapaistosta vanilijakastikkeella, illalla  piparia joulukonsertissa
  • la 10.12. Fazerina-patukka, Japp-patukka, Kinder Bueno -patukka, Nougat-patuka ja illalla vielä säkillinen irtokarkkeja
Tänään en ole syönyt mitään herkkuja. Hyvä minä! Kun tuota listaa katselee, niin saman menon soisi jatkuvan. Viime viikkoa voisi kutsua pienoiseksi takapakiksi tässä kiristelytavoitteessani... Mietinkin siis, että jos tässä julkisesti menisin lupaamaan, että en kisko herkkuja ennen joulua, niin en kehtaa niin tehdäkään. Ainoa poikkeus on taikina. Siis jos päädyn leipomaan jotain ennen joulua, on laatutarkkailu sallittua. :)

Mutta täten siis lupaan, että en muuten syö herkkuja ennen joulua! 

Onneksi vieroitusoireissa auttaa uusin iHerb-hankintani:


Stevia sai pari viikkoa sitten Suomessakin elintarvikkeen statuksen. Eiköhän sitä pian plopsahtele myyntiin ainakin hippikauppoihin jos ei ihan Prismaankin. Voi ollakin jo - en ole tarkkaillut.

Stevia on luontainen, kaloriton makeutusaine. Sitä eristetään kukkasista, joita kasvaa Etelä-Amerikassa (miksi kaikki jännä ruoka kuten gojit, kaakao, maca ja steviakin kasvavat juuri siellä?) Koska stevia on luontainen, se ei aiheuta syöpää ja kehon happamoitumista kuten aspartaami ja suklaroosi. Ja se on tosiaan ihan diettaajan kamaa, koska siinä ei ole kaloreita.

Itse olen tähän mennessä tunkenut sitä hunajan sijaan teehen, smoothien ja jogurttiin. Odottelen viekä yhtä iHerb-pakettiani (jotta kama ei jymähtäisi tulliin ja tulisi air maililla, pitää välillä tilata useampi eri tilaus - viime kerralla tilasin kolme eri pakettia), jossa on vanilijalla maustettua steviaa. Se on varmasti ihan huippua jogurtin kanssa.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Kyykkykävely == KIVAA!

Tänään piti vähän soveltaa jalkatreenin kanssa, kun molemmat salin kyykkypaikat olivat varattuja. Tein takakyykyn smithissä, missä liike tuntuu ehkä hitusen enemmän ahterissa kuin vapailla painoilla. Smithissä voisi tehdä myös askelkyykyn: smithissä kyykyssä ei astuta, vaan jalat ovat valmiiksi toinen edessä ja toinen takana - mutta niin minä yleensäkin "askelkyykkään" isoilla painoilla. Päätin kuitenkin tehdä jalkaprässiä yksi jalka kerrallaan ja viimeistelin jalkatreenin  maailman parhaalla tapa itsesi (tai ainakin reitesi) -liikkeellä eli kyykkykävelyllä (a.k.a. etenevällä askelkyykyllä).


Pakko myöntää, että minulla ei jalka nouse noin tomerasti kuin videossa, mutta minä en yleensä kannakaan keppiä niskan takana, vaan käsipainoja. Pitää olla painoja, jos haluaa muotoja!

Jos unelmoitte nätistä, urheilullisesta pyllystä, niin suosittelen tätä liikettä lämpimästi!

Ps. Vatsalihakset ilmeisesti kehittyvät yskiessä: kestin tänään torture twistiä ekalla kierroksella reippaasti (eli noin 5 sekuntia) yli 30s, mikä on virallinen tavoitteeni per rundi. Kaksi vikaa kiekkaa olivatkin sitten jotain 25 sekan pintaan. Olisi sen 30s varmaan voinut pinnistää, jos ei olisi ollut jo nälkä ja hinku pois salilta. :) Ensi kerralla...

tiistai 6. joulukuuta 2011

Nyt vedellään leukoja

Minulla oli vähän motivaatio-ongelmia yläkroppaohjelmani kanssa, koska en saanut kaikkia liikkeitä tutumaan (lähinnä pulloveria). Tuunasimme siis eilen vähän yläkroppasaliohjelmaani. Tylsä päänyliveto jäi pois, ja tilalle tuotiin leuanvetoja. Ohjelma näyttää nyt siis tältä:
  • Hartiadippi avustetussa dippilaitteessa (eli ei tehdä koko dippiä, vaan nostetaan ainoastaan kroppaa hartioilla ylös)
  • Ylätalja kapealla otteella
  • Vinopenkki ja superina pystysoutu (eli ensin tehdään vinopenaa ja heti sarjan jälkeen pumpataan 10 pystysoutua pelkällä tangolla / kahvakuulalla)
  • "leuanvetoja" eli:
    • ensimmäinen sarja pelkästään olkapäillä: leveä myötäote ja nostetaan vain lapaluut yhteen
    • toinen sarja: muuten sama, mutta nostetaan myös pieni koukku käsiin
    • kolmas sarja: leuanvedon negatiivinen vaihe: myötäote, hypätään leuavedon yläasentoon ja hidastellaan alas
    • neljäs sarja: sama kuin kolmas sarja mutta vastaotteella
  • selän ojennus koneessa (koska selkäpenkissä jännitän pakarat liian helposti)
  • jos ehtii, niin loppuun vielä vipareita
Päivän motivaatiotyttö on vähän
vähemmän photaroitu Jillian Michaels
(jota siis googlauksen perusteella
tykätään photaroida ihan sikana)
 Lopussa kävimme vielä läpi jalkaohjelmaan kuuluvan vatsaliikkeen bosulla, minkä jälkeen aloimme kikkailla jumppapallolla. Kerroin, että tykkään seistä pallolla polvillani, minkä jälkeen PT näytti pari liikettä, joilla voi harjoitella seisomaan nousua. Toisessa pallon päällä ollaan kontillaan ja jalkoja nostetaan vuorotellen jalkaterä palloa vasten. Toisessa kontillaan oltaessa nostetaan paino maasta käteen ja nostetaan se ylös.

Tasapainoliikkeitä on kivaa treenata esimerkiksi aamusalilla, kun aina ei jaksa kamalasti riehua ja repiä. Katostaan, josko kevään aikana oppisin seisomaan pallolla. Kerron toki, jos niin käy.

Ai niin, pakko leuhutella irkin lisäksi täälläkin: PT sanoi, että kapeassa ylätaljassa hän huomasi lihakseni ihan selvästi, mitä ei todellakaan tapahtunut vielä kesällä. Lihaserottuvuuteni on siis parantunut. Jee! Tosin tämäkin kohteliaisuus piti lypsää. Luulisi maksulliselta mieheltä irtoavan edes niitä ilmaiseksi... :)