maanantai 29. elokuuta 2011

pH-dieetti, osa II

Tämä selkeästi mielipiteitä jakava ruokavalio onkin kähtalaisen monimutkainen asia, johon tutustuminen on minulta vielä kesken. Olen viime aikoina lueskellut jonkin verran solujen aineenvaihdunnasta, ja palaankin asiaan, kunhan tiedän asiasta tarpeeksi.

Tällä kertaa keskityn pelottelemaan eli referoin "happaman elämäntavan" vaikutuksista sairauksiin.

Ruokavaliosta johtuvan asidoosin vaikutusta sairauksiin on tutkittu paljon. Tutkimukset ovat osoittaneet, että
asidoosin vaikutukset kehossamme voivat suoraan myötävaikuttaa erilaisten sairauksien syntyyn.

Syöpä kukoistaa happamassa ympäristössä. Kasvainten pH on aina hapan, koska niiden glukoosiaineenvaihdunta on kiihtynyttä ja happamien kuona-aineiden poiskuljetus on siihen suhteutettuna liian hidasta. Emäksiset mineraalit kohottavat syöpäkasvainsolujen solun ulkopuolista pH-arvoa estäen etäispesäkkeiden muodostumista. Käyttämällä erittäin emäksisiä mineraaleja pH-arvon nostamiseen, syövän kasvu (ja imusolmukkeiden puuttuminen asiaan) voidaan siis estää. Tutkimuksessa oli todettu, että jopa leivinjauheen (NaHCO3) nauttiminen suun kautta auttoi syöpäkasvainten ympäristön neutralointiin, mikä haittasi niiden leviämistä. Itse kasvainten sisäiseen happamuuteen ei ruokavaliolla pystytty vaikuttamaan.

syöpäsolu

Emäksisten mineraalien nauttiminen ja niiden lisääminen ruokavalioon hidastaa myös osteoporoosia.
Emäksiset mineraalit hidastavat luun hapertumista eli kalsiumin irtoamista luista. Ja päinvastoin: Happoja muodostavien ruoka-aineiden erittäin runsas nauttiminen aiheuttaa metabolisen asidoosin. Tämä johtuu siitä, että osa kehon happoja neutraloivasta emäsbufferista koostuu luuston mineraaleista: kun keho on happamassa tilassa, paratyroidihormoni kiihdyttää kalsiumin poistumista luista ja hampaista liiallisen happamuuden puskuroimiseksi tai neutraloimiseksi. Vuosien kuluttua tuo kalsiumhävikki johtaa osteoporoosiin. 

Myös yleiset havainnot eri puolilta maailmaa tukevat kasvisperäisen ravinnon hyötyjä, sillä kulttuureissa, joissa käytetään runsaasti eläinproteiinia, myös luuston terveys on heikompi. Tosin ristiriitaisiakin tuloksia on julkaistu; näissä virtsan alhaisen pH-arvon tai siihen erittyvän kalsiumin ei ole todettu olevan yhteydessä osteoporoosiin. (Tähän ei ole tarjota linkkiä) Kuitenkaan kehon alkalisoimisesta ei ole tiedossa samanlaista haittaa kuin happamoittamisesta saattaa olla. Siksi itse näkisin, että emäksisen ruokavalion noudattaminen on ihan hyvä tavoite.


Tämä luu ei katoa

Sama kato käy luuston lisäksi lihaksille, jotka myös toimivat osana emäsbufferia. Tästä yksi oire onnkin krampit kovan jumppaamisen jälkeeen, kun kroppa neutraloi maitohappoja. Minulle opetettiin jo pienenä koripallistina, mitkä ruuat vähentävät maitohapon erittymistä (väärääkin tietoa sain - appelsiini oli muka pahasta) ja opastettiin ainakin kesän treenikaudella syömään magnesiumia.Lijaskadolle ei vaan taida olla tautinimikettä (kynismi? :D) kuin luukadolle.

Emäksiset mineraalit eli magnesium ja kalsium, ovat ratkaisevassa asemassa myös sydän- ja verisuonitautien ennalta ehkäisyssä ja niiden nauttiminen lisäravinteena vähentää kipua reumaattisesta niveltulehduksesta kärsivillä potilailla. Tästä asiasta voi halutessaan lukea lisää täältä, kun kerran koko artikkeli on netissä eikä vain abstrakti.

Tänään tapaan taas personal trainerin, ja ajattelin kysellä kiperiä aineenvaihdunnasta ja ruoka-aineiden ruuansulatuksessa kokemista kemiallisista reaktioista (ne ihanat kaavat olivatkin aina kemmassa mun lemppareita...). Palaan siis asiaan.

lauantai 27. elokuuta 2011

Kavitaatio - siis mikä?

Tämä ei liity personal traineriin mitenkään, mutta epätoivoisiin yrityksiini kaventua kylläkin. Kirjoitankin nyt sitten tällaisen täytejutun tähän väliin. Jatkan paremmasta elämästä kirjoittamista, kunhan ehdin lukea erilaisista ruokafilosofioista lisää ja jutella rainerini kanssa.

City Dealissa oli taannoin tarjous kavitaatio-hoidosta, ja pienen googlaamisen jälkeen päätin kokeilla. Hinta oli alennuksenkin jälkeen melko suolainen 390€. Alentamaton hinta oli järkyttävät 1390€ (ja kuulemma hoitoja joku niillä hinnoilla jopa ostaa).


Kavitaatiossa rasvasoluja hajoitetaan ultraäänellä. Rikottujen solujen sisält sitten lähtee aineenvaihdunnan mukana pois - ainakin jos muistaa juoda vettä eikä hanki lisää rasvasoluja huonolla elämällä. Kavitaatiota väitetään kauneushoitoloiden sivuilla ainoaksi leikkausta vaatimattomaksi toimenpiteeksi, joka on todettu lääketieteellisesti tehokkaaksi. Mitään virallisia tuloksia en ole nähnyt. Sinänsä rasvasolujen räjäyttely eroaa perinteisestä laihdutuksesta sillä, että rasvasolut lähtevät kokonaan: dietatessahan ne vain tyhjenevät. Eli kavitaatio on ikään kuin rasvaimua ilman leikkausta.


 Rasvasolujen solukalvo siis hajoaa ultran vaikutuksesta. Kun rasvakudos on rikottu, rasva vapautuu triglyseridien muodossa solujen väliseen välikudosnesteeseen ja hajoavat heti glyseroliksi ja rasvahapoiksi. Vesiliukoinen glyseroli siirtyy verenkiertoon, jonka mukana se kulkeutuu maksaan tai sitä energiana käyttäviin soluihin. Liukenemattomat vapaat rasvahapot sitoutuvat niitä kuljettaviin proteiineihin ja kulkeutuvat vähitellen maksaan tai muihin niitä energiaksi tai rakennusaineiksi tarvitseviin soluihin. Maksassa vapaita rasvahappoja käsitellään normaaliin tapaan kuten mitä tahansa esimerkikisi ruoasta saatua rasvahappoa. Mutta tämä vaatii sen, että samalla ei mussuteta muuten tarpeeksi tai liikaa uutta polttoainetta - muuten rasva varastoidaan uudelleen vararavinnoksi.


Kolmen kavitaatiohoitokerran lisäksi diiliin kuului kerta RDT-alipaineimuhierontaa, joka tehostaa rasvan- ja kuona-aineiden poistumista elimistöstä. Sen pitäisi vaikuttaa eritoten selluliittiin.



Oliko hoidosta sitten mitään iloa? Minulta mitattiin joka kerta reiden ympärys 9 cm pakaran alta ja ekan ja vikan hoitokerran välillä oli häipynyt molemmista reisistä 1,3 cm. Mittasin reidet vielä itse viikko vikan hoidon jälkeen. Puuha ei ollut ihan helppoa itselle tehtynä, joten tulos ei ole eksakti, mutta molemmista reisistä on saattanut lähteä vielä 0,5-1 cm lisää. Ja lopulliseen tulokseen voi mennä vielä viikko. Hoppas...


Parin sentin katoamista ympärysmitasta ei huomaa silmällä, enkä ole sen kummemmin tyyppaillut housujanikaan. Selkeä ero entiseen on takareisien selluliitin määrän vähentyminen. Ja olin minä huomaavinani hamessa ja korkkareissa heiluessani, että reisilihakseni erottuisi aavistuksen selvemmin. Maksaisinko hoidoista täyttä hintaa? No en vitussa. Tuo tarjous nyt oli sen verran halpa, että kokeilu ei keljuta. Ja ihan kiva alkusysäys tämä on timmimmän kropan metsästykselleni.


Kuvat How to diets ja We heart it

tiistai 23. elokuuta 2011

Jos metsään haluat mennä nyt...

... niit takuulla eksyt? No, lähellä oli, kun tänään menin Espoon Akilleksen järkkäämille iltarasteille - vaikka metikkönä olikin oma lähimetsäni eli Leppävaaran urheilupuisto.

Suunnistuskärpänen puraisi minua, kun katsoin kesällä Jukolan viestiä telkkarista (okeesti: TV ja alkoholi ovat pahimmat ylenpalttisen urheilun aiheuttajat: olen lupautunut juoksemaan sekä maratonin että puolikkaan, kun olen ollut tukevasti humalassa. Ja nyt ramppaan ihan innoissani metsässä, kun erehdyin möllöttämään yhtenä lauantaina kotisohvalla ja katsomaan telkkaria. Eli pelatkaa vaan varman päälle älkääkä juoko kaliaa tai tuijatko töllöä. Menkää sen sijaan vaikka jumppaamaan.). Siitä innostuin rekryämään säbäjoukkuettani iltarasteille, ja nyt löysin itseni niiltä toistamiseen.


Tänään vedin vain helpoista helpoimman D-radan, koska minulla oli tunnin aikaraja: piti ehtiä leffaan. Vaikka rata olikin iisibiisi ja metsä tuttu, onnistuin pummaamaan pahasti tokan rastin. Itsetunto nousi liikaa ekan rastin loistavan noudon jälkeen, ja ylpeys kävi taas lankeemuksen edellä. On se vaan niin jännää, kuinka sitä on itsetuntonsa huipulla ennen metsään menoa, mutta metsässä sitä vaan nöyrtyy. Myös vitosrastia jouduin etsimään vähän liian kauan, kun en huomannut sähkölinjaa, mutta muuten rastit menivät ihan timangisti. Aika oli 54:29, ja metsässä tuli rämmittyä pummauksen ansiosta viitisen kilsaa (suurimman osan ajasta kyllä viiletin kuntopolkuja pitkin).

Suosittelen suunnistamista muillekin. Se on mukavaa aivojumppaa hyvän aerobisen treenin ohessa. Lisäksi jos on yhtä surkea suunnistaja kuin minä, saa lenkille ihan kivasti pituuttakin. Karttaa lukiessa ei edes huomaa urheilevansa. :)

Espoon iltarasteja voi bongailla Akilleksen sivuilta. Itse olen menossa suorittamaan varmaan seuraavan kerran Uusmäkeen D:n tai C:n ja sitten lokakuussa sunnuntairasteja, joiden ajankohta sopii minulle tiistaita paremmin. Siellä voi sitten ainakin vetää pidemmän kaavan mukaan eli ainakin C:n. Mukaan vaan! Porukalla on kivempaa eksyä! ;)

Jos suunnistustaito on ruosteessa, voi karttamerkkejä kerrata netistä. Myös rastnmääritteitä ja kompassin käyttöä voi sieltä opiskella.

Kuvat täältä ja täältä

maanantai 22. elokuuta 2011

pH-dieetti, osa I

Ruokavalio, joka pyrkii ylläpitämään kehon luontaista happo-emästasapainoa kutsutaan pH-dieetiksi. Se on melkoisen iso ja monimutkainen asia, joten kirjoitan siitä monessa erässä. Tässä ekassa setissä on yleistä lätinää.

Veren pH-arvo on 7,365. Keho pyrkii ylläpitämään tätä arvoa kaikin mahdollisin tavoin. Sillä on pieni emäksinen puskurijärjestelmä, jolla se ylläpitää kehon emäksisyyttä. Tämä puskuri on tarkoitettu poistamaan kehossa luontaisesti olevia happamia aineenvaihdunnan sivutuotteita: luontaiset elintoimintomme, aineenvaihdunta ja kuona-aineiden sekä myrkyllisten aineiden poistaminen kehosta johtaa pieniin määriin happamia sivutuotteita, joita puskurijärjestelmä neutraloi.


Kun solu toimii ja tuottaa energiaa, syntyy happamia kuona-aineita eli jätteitä, jotka solu siirtää sisältään sitä ympäröivään nesteeseen. Nämä jätteet siirtyvät hien, ulosteen virtsan ja muiden eritteiden mukana ulos elimistöstä. Tämä on normaalia aineenvaihduntaa. Ongelmia syntyy siinä vaiheessa, kun solu tuottaa enemmän jätettä, kuin elimistö ehtii poistamaan. Tämä vastaa kaikkien tuntemaa ilmitä eli vesistöjen rehevöitymistä: Kun ihminen laskee vesistöön ravinteita, se rehevöityy. Tällöin veden happipitoisuus laskee, mikä heikentää kalojen elinmahdollisuuksia. Samalla tavalla solu elää vedessä. Jos solua ympäröivä neste happamoituu, siinä alkaa kasvaa hiivoja, sieniä ja bakteereja. Tässä ympäristössä solun on vaikea toimia ja tuottaa energiaa. Elimistö auttaa solua kaikin mahdollisin tavoin eli poistaa jätteitä ja siirtää happoja pois tärkeiden energiaa tuottavien solujen ympäriltä. Jos happoja on liikaa, elimistö ei pysty poistamaan niitä.


Kun nautimme happamia elintarvikkeita, kehomme siis joutuu työskentelemään ylikierroksilla ylläpitäessään happo-emästasapainoa. Kehomme ei siis varsinaisesti heti happamoidu,  vaan ensin se rasittuu.

Kehon happamoitumista kutsutaan asidoosiksi. Taistellakseen tätä vastaan, elimistömme ottaa emäksisiä aineita muun muassa luustosta ka lihaksista. Elimistö myös laimentaa happoja hamstraamalla vettä, jolla se laimentaa happoista elimistöä. Kehossa ilmenee tämän seurauksena turvotusta. Rasvan avulla elimistö siirtää happoja pois tärkeistä elimistä, ja rasvoihin sidotut hapot varastoidaan rasvakerrokseksi eri puolille elimistöä - eli kertyy fläsää.


Happamoitumista aiheuttavat muun muassa liha, maitotuotteet, kananmunat, viljatuotteet, korkean sokeripitoisuuden hedelmät, etikkaa sisältävät ruuat, hiilihappoa sisältävät virvoitusjuomat, tuoremehut ja muut mehut, kahvi, tee, sokeri ja keinotekoiset makeutusaineet sekä puhdistettu suola. Lisäksi mitä enemmän syömäämme ruokaa on käsitelty ja muokattu, sitä enemmän se happamoittaa kehoamme.


Elimistöä happamoittavat myös ympäristön saasteet, tupakointi, lääkkeet ja stressi. Lisäksi kova fyysinen harjoittelu elimistön äärirajoilla tuottaa elimistöön luontaista happamuutta eli maitohappoa. Siksi varsinkin treenaavien ihmisten pitäisi kiinnostua ruokansa happo-emästasapainosta.

Emäksöiviä ruoka-aineita ovat kasvikset, juurekset, avokado, kookospähkinä, sitruuna, lime, greippi, idut, hippiviljat kuten kvinoa, tattari, hirssi ja speltti, osa siemenistä ja pähkinöistä sekä osa kylmäpuristetuista öljyistä. Emäksöivän ruokavalion perustana on lehtivihreää sisältävät kasvit, hyvät kylmäpuristetut öljyt ja hyvä suola (esim. ruususuola tai valkaisematon merisuola).


Tässä perusteet. Jatkossa perehdyn tarkemmin solujen toimintaan ja pelottelen itseäni ja lukijoita happaman elämäntavan aiheuttamilla sairauksilla. :)

Kuvat: We heart it

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Viikko Helsinki City Triathloniin

Ihan pikapäivitys vaan.

Putsasin tänään päivällä fillarini ketjut ja rattaat tärpätillä ja öljysin ketjut uudelleen.

Sen jälkeen menin kokeilemaan, mihin aikaan 10 km fillarilla ja 3 km jalan taittuvat - peräjälkeen. Aiemmin tällä ja viime viikolla olen jo kellottanut aamu-uinneilla 300m vapareita (7:05, 7:20 ja 6:55). Tänään piti sitten koklata ne kaksi muuta lajia.

On kyllä pakko sanoa, että juokseminen heti polkemisen jälkeen oli hieman hapottavampaa kuin muistinkaan. Onneksi uimastadikan maasto on vielä mäkistä. No, tämän päivän perusteella minulla saattaa olla aavistuksen verran mäkivaraa: 10,09 km fillarilla meni aikaan 25:49 ja 3,01 km juosten aikaan 19:14.

Vaihdoistahan minulla ei ole mitään hajuakaan, mutta ainakaan fillaroinnista juoksun vaihdossa ei varmaan mene minuuttiakaan: minulla kun ei ole klosseja, niin ainoastaan pistän fillarin telineeseen, otan kypärän pois ja käännän numeron eteen. Uinnin jälkeen pitää toki pukea jotain päälle. Mutta nyt näyttäisi siltä, että minulla olisi vaihtoaikaa huimat 8 min ja pääsisin silti alle tunnin.

Tässäpä  ne minun valmistautumiseni minitriathlonille sitten olivat, koska ensi viikko menee lähinnä Espoo Cinéssä epäurheillessa. Sen lisäksi ehdin vain pelata vähän säbää, käydä suunnistamassa ja toivottavasti edes pari kertaa myös salilla. Jos menen uimaan tiistaina tai torstaina aamulla, niin voin vielä polskia pari kolmesatasta.


Kuolema uhkaa muovipullossa?

Juttelimme toissapäivänä irkissä veden juomisesta, ja siitä keskustelu siirtyi muovipulloihin ja niistä veteen irtoaviin kemikaaleihin. Niistä pelätyimpiä ovat bisfenoli-A ja ftalaatit. Bisfenoli on tunnettu karsinogeeni ja ftalaateista osa aiheuttaa hedelmättömyyttä. Muiden mouhuja niistä voi lukea useammasta blogista. Esimerkiksi Kemikaalicoctail on mouhunnut bisfenolista useamminkin. Ja samaa voi lukea monesta muustakin blogista.

Koska olen itse vähän laiska googlaamaan ja lukemaan puolueetonta dataa, ajattelin kysyä mielipidettä siltä hipiltä, joka saa vastaamisesta rahaa - eli raineriltani. Tosin tätä juttua kirjoitellessani tuli sitten googlattua enemmänkin...
Tääkö mut tappaa?
Hitusen hipahtava Rainer oli myös sitä mieltä, että uhka on olemassa, mutta pieni. (Ok, kysymyksenikin oli johdatteleva, koska sanoin lukevani blogeja hippifiltterillä ja olevani itse sitä mieltä, että vain ruuan kuumentaminen muoviastiassa on oikeasti pahasta). Rainer totesi, että tieteellistä näyttöä asiasta on paljon - samoin kuin on vastakkaistakin näyttöä. Mutta, kun lähteitä lukee, niin ylläripylläri vastakkainen näyttö tulee muovitehtailta...
Alumiini on varma valinta
Mutta tässä kaikille kolme kikkaa, joilla muovista liukenevien kemikaalien määrää omassa ravinnossa saa pienennettyä. Ne allekirjoitan myös minä (ja minähän olen suuri mielipidevaikuttaja ja -auktoriteetti):

1. Älä kuumenna ruokaa mikrossa muoviastiassa. Kemikaaleja irtoo muovista enemmän, kun muovia kuumennetaan. Sulata / lämmitä sapuskasi siis keraamisessa astiassa.
2. Älä seisota vettä pullossa. Muovi alkaa erittyä veteen jos vesi seisoo siellä monta päivää. Toki sitä erittyy sekunnista yksi, mutta muutamassa päivässä ja kuukaudesa sitä vaan erittyy enemmän.
3. Jos käytät muovipulloa, käytä kovaa muovia olevaa pulloa. Muoveja on paljon erilaisia. Pullojen pohjassa on aina pienen kolmion sisällä numero, josta näkee, mitä tavaraa muovi on. Käsittääkseni, jos numero on 1 (PET), 2 (HDPE), 4 (LDPE), 5 (PP) tai 6 (PS), voi pulloa huoletta käyttää. Niiden valmistamisessa ei käytetä bisfenolia Ja ainakin minun juomapulloistani (sellaisista kupasta ostetuista urheilujuomapulloista) toinen on kakkonen ja toinen nelonen. PET-muovi on sitä ohutta rapsakkaa matskua, josta ainakin lähdevesipullot ja -kanisterit tehdään. (Ja nyt sitten pitää korjata, jos olen käsittänyt väärin! Kolme ekaa eli PET- ja PE-muovit toistuivat useammassakin maininnassa vaarattomina, ja kahdesta vikasta en ole varma. Ja yksikään lähde ei ollut ns. tieteellinen.)

Etsi tätä

Itse ajattelin silti vaihtaa yöpöydän LDPE-juomapulloni vesilasiin, ja kaataa aina treenin lopuksi loput vedet pois juomapulloistani, koska muut kemikaalit. Minulla on kuitenkin nyt kaksi aika uutta treenipulloa, joten en ole ihan heti ostamassa alumiinista butelia. Katsotaan nyt, josko sellaista toivoisi joulupukilta.

Minulla ei muuten ole nyt himassa yhtään limupulloa, joten en voi tiirata niiden pohjaan. Voisiko joku katsoa kokiksensa pohjaan ja kertoa, mitä siellä lukee?

Kuvat täältä, täältä ja täältä

perjantai 19. elokuuta 2011

Kankea ja toispuolinen

Minä siis. Tänään oli eka treenikerta valkun kanssa, ja teimme testejä.

Ensin testattiin liikkuvuutta. Pääsin pötköttelemään aamukasteiselle Eläintarhan kentän nurmelle jännä ilmapussi selkäni alla. Pussissa oli kiinni painemittari, joka heilahti heti, kun selkäni kaari alkoi laskea. Sitten valkku nosti molempia koipiani vuorotellen ylös ja testasi takareiden kireyttä. Normaalilla liikkuvuudella jalan pitäisi nousta noin 45 asteen kulmaan ennen kuin selän kaari alkaa painua. Minulla vasuri nousi melkein 40 asteeseen, mutta oikea puoli pääsi vain säälittävään 30 asteeseen.

Pakaraa testattiin normi pakaravenyytysasennosta modatussa asennossa. Siis tämä, mutta maaten:


Ja taas syynättiin paineita. Minulla viisari ei heilahtanut kummallakaan puolella ennen kuin alkoi painaa tuon päälimmäisen jalan polvea pois päin kropasta.

Etureittä ja lonkan koukistajaa testattiin pöydällä: siinä piti maata selällään persaus reunalla, polvet sylissä. Sitten toinen jalka päästettiin roikkumaan reunan yli. Oikeasti polven pitäisi laskea alemmas kuin lantio ja etureisi ei saisi kovettua venytykseen. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä... Tosin lonkankoukistajani ei ole kovin kireä, koska olen aina pelännyt ankkapersettä ja sitä (minulle) innokkaasti venyttänyt. Etureisi sen sijaan oli senkin edestä...

Lopuksi tuli puheeksi ryhti, ja katselimme vähän hartioitani ja vääntelimme käsiä. Ilmeisesti minulla ei ole kireät rintalihakset (no, niitä olenkin venytellyt silloin, kun olen venytellyt), vaan käsivarren ulkosyrjällä oleva joku pikkulihas, joka kiskoo hartioitani lysyyn (enpä muista sen nimeä). Sain sillekin lihakselle muutaman "venytyksen" (ne ovat enemmänkin vain liikkuvuutta lisääviä liikkeitä, koska sitä pientä, syvällä olevaa lihasta on aika mahdotonta venyttää). Siinä sivussa opin tekemään tämän venyytyksen oikein (hartia alas):

On muuten ihana vatsa tytöllä. Mulle kans tommonen!
Tiesin kyllä, että liikkuvuus on heikoin lenkkini, koska venyttelen suunnilleen yhtä paljon kuin Seppo Räty. On ihan mahdotonta, että jaksaisi venytellä 2-3h treenin jälkeen, kuten oikea ohje kuuluu. Joskus venyttelen aerobisen treenin jälkeen, mutta yleensä minulla on muka niin kiire, etten ehdi, ja venyttely jää. Nyt lupasin ottaa aikaa joka treenin jälkeen 10-15 min venymiseen. Ja arvatkaa vaan, venyttelinkö, kun tulin fillarilla toimistolle... :D

Tiesittekö muuten, että lihakset menevät kasaan 0.1mm viikossa? Tämä nyt ei käytännössä ole juuri mitään, mutta 10 vuodessa se tekee jo 5 cm, joka onkin jo aika paljon. Tästä syystä mummelit ovat vähän kumaraisia.Tämä kiva knoppitieto sai taas minunkin venyttelymotivaationi kasvamaan. Meinaan ihan aikuisten oikeasti venytellä illalla salitreenin jälkeen!

Tulevaisuus?
Venymisen jälkeen minäkin pääsin vihdoin loistamaan. Testasimme juoksentelemalla aerobista sykerajaani (n. 150) ja palautumistani. Ensin sain juosta 500m normaalilla hölkkävuhdillani, minkä jälkeen syynättiin syke (144). Sitten lähdimme juoksemaan yhdessä, kunnes syke oli 140. Siinä vaiheessa pysähdyttiin ja harrastettiin syvää itsetutkiskelua: olenko hengästynyt? No, enpä ollut. Jatkettiin juoksua, kunnes syke nousi 150:een. Ja sitten taas seis ja hönkimisen arviointia. Nyt piti vähän ottaa syviä henkäyksiä puheen lomassa, joten aerobinen raja oli löytynyt. Jee.

Vikaksi sain vetäistä armotonta munaravia 300m, jotta hengästyin ns. vitusti ja menin kunnolla hapoille. Sitten ihailtiin, kun sykkeeni alkoi hiljalleen laskea (maaliin tullessa se oli 182). Tästä valkku sai osviittaa sille, kuinka nopeasti palaudun.

Ihan vikana ennen töihin fillarointia teimme pari juoksijan koordinaatioharjoitusta, joissa olin aika taitava. Hyvä minä! Toisessa tehtiin polvennostokävelyä siten, että lantio pysyi edessä. Toisessa taas koetettiin optimoida kantapään kulkureittiä tuomalla sitä suorinta tietä kohti pakaraa. Molemmissa liikkeissä kyynerpäissä piti koko ajan pitää sama kulma, ja kädet saivat heilua vain hartioista: eihän juostessakaan pitäisi tehdä haukkareita.

Lopputuomio siis oli, että olen oikealta puolelta kankeampi eukko, joka palautuu haipakkaan, ja jonka juoksutekniikka on ihan ok. Luvassa on siis venymistä ja ihkuja intervallitreenejä.

Vähän kasin jälkeen lähdin polkemaan töihin. Matka oli varsin tapahtumarikas: poljin melkein auton alle ja sain ampiaisenpiston. Komea treenari on selvästi riski, kun treenin jälkeen ei osaa katsella ympärilleen. :) Ampiaiselle nyt ei mitään voi: Ne nyt vaan ovat ihan huluja syksyisin, kun kuningatar on ne hyljännyt. Onneksi minä en ollut se, jolle meistä kahdesta kävi huonommin. Minä olen vielä elossa. Muahaha.

Kuvat: Vogel ja She-fit.com ja Posture Support Resources

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Nauravat valkosolut osa II

Juttelin tänään Lohjalle ajellessani puhelimessa PT:n kanssa, ja puhuimme lisää sairastelusta, bakteereista, viruksista ja siitä, miksi jotkut sairastelevat, mutta toiset eivät. Toistelin hänelle vähän blogin kommentteja omina mielipiteinäni, ja hän myönsi, että tosiaan varmaan aika monet tammikuun taudit ovat virusperäisiä. Mutta kuten Ingakin totesi, ei paskainen alusta ainakaan edesauta immuunijärjestelmän työtä. Riskiä sairastua lisää toki nämä perinteiset jalkojen kastelut ja selän kylmettyminen (munuaiset ovat selkäpuolella). Mutta silti: jos syömme vaikka torjunta-ainejäämiä sisältäviä tuotteita tai antibiooteilla kyllästettyä lihaa, tuhoamme näillä pöpöjen tappamiseen suunnitelluilla aineilla myös omaa hyvää bakteerikantaamme ja immuunijärjestelmäämme (valkosolutkin kuolevat myrkyistä).

Samasta syystä muuten se lähdevesi - kaikkine bakteereineenkin - on parempi vaihtoehto kuin vesijohtovesi: lähdevedessä on luonnollisia bakteereita (jotka tosin liiassa määrin ovat liikaa: vesijohtovesi on parempi vaihtoehto kuin kuravesi), mutta vesijohtovedessä on luonnottomia, bakteereita tappavia kemikaaleja kuten klooria - joka jatkaa tappamista myös veden juotuamme. Oho, taisin vähän eksyä aiheesta...

Mutta siis, puhuimme PT:n kanssa sairastelusta yleisemminkin. Jo ekalla tapaamisellamme tuli puheeksi, että minä en juurikaan sairastele, ja PT totesi, että vaikutankin peruspositiiviselta ihmiseltä, ja että iloiset ihmiset sairastelevat vähemmän. Nyt sitten sain enemmän selitystä tuon lauseen taustoista.

Ylipäätään sairastelulla ja sairastelemattomuudella on monta eri tekijää: geenit, yleiskunto ja stressitaso ainakin (en muista, jos PT luetteli niitä muitakin). Kaikkia syitä ei edes tiedetä. Ja tuo viimeinen syy eli stressitaso liittyy siihen iloisten ihmisten terveyteen.

Jos jokin osa-alue elämässä vituttaa, stressitaso nousee. Stressatessa sympaattinen hermosto aktivoituu ja parasympaattinen hermosto toimii vajaateholla. Tämänkin syy (siis ihan ne stressihormonien
nimet ym.) selitettiin minulle tarkemmin, mutta en nyt tosiaan muista kaikkea. Joka tapauksessa sympaattinen hermosto aktivoituu stressatessa ja parasympaattinen hermosto toimii vajaateholla. Kun näiden kahden tasapaino järkkyy, tulee toimintahäiriöitä: elimistön suorituskyky paranee, kun sympaattinen hermosto avartaa hengitysteitä, lisää sydämen lyöntitiheyttä ja iskutilavuutta, sydämen ja luustolihasten verenkiertoa. Ruuansulatus ja immuunijärjestelmä, joita parasympaattinen hermosto kontrolloi, taas hiljenevät (tästä muuten johtuu stressivatsakin). Mutta tosiaan stressi tai sen poissaolo on vain yksi osatekijä muiden joukossa, kun puhutaan sairastumisesta. Minulla esimerkiksi sattuu olemaan myös influenssalle tolerantit vanhemmat, joten olen tainnut voittaa myös geeniarpajaisissa. Nyt sitten vain enää vähentelen kropastani kemikaaleja ja pidän yleiskuntoni hyvänä, enkä sairastele enää IKINÄ!

Onnellisuus on muuten ainoa keksitty selitys sille, miksi eri puolilla maailmaa aivan erilaisella ruokavaliolla eläneet ihmiset voivat elää yhtälailla pitkään. Ei ole väliä, oletko hylkeenlihaa popsiva inuiitti vai kasvispainoitteisesti syövä intialainen: jos olet onnellinen, kroppasi toimii ja elät pitkään. Siinäpä tavoitetta omaankin elämään...

Tämä tästä. On niin paljon mouhuttavaa, että jätän immuunijärjestelmän nyt rauhaan. Vastaväitteitä saa toki edelleen esittää, ja se on jopa toivottavaa!

Helsinki City Triathlon 29.8.

Olen pahemman laatuinen yllytyshullu (lähinnä kyllä urheilun suhteen), ja viimeisin juttu, mihin minut on saatu yllytettyä on elokuun lopussa käytävä pikamatkatriathlon.

Helsinki City triathlonissa Matkat ovat seuraavat: uinti 300m (altaassa), pyöräily 10 km ja juoksu 3 km. En ole kummemmin tuohon treenannut (koska ilmottauduin vasta viime viikolla) enkä ajatellut treenatakaan. Juoksemassa voisi vähän käydä. Ja ajattelin, että viikonloppuna voisin käydä tiedustelemassa fillarilla kisamaastot. Voisihan sitä juoksulenkkiäkin kokeilla - ja samalla vaihtoa fillarilta juoksuun. Tosin nyt joudun lukitsemaan pyöräni, joten vaihto ei ole ihan yhtä vauhdikas kuin kisassa.


Muuten ainoa valmistautuminen, mitä aion tehdä, on fillarin pikahuolto ja kumien pumppaus. Toki minä aion urheilla jotain samaan tahtiin kuin ennenkin, mutta en treenaa mitenkään systemaattisesti noita kolmea lajia.

Olen myös miettinyt vähän varustusta. Voisin saada triathlon-housut lainaan. Toisaalta olen miettinyt niiden hankkimista ihan omaksi, koska ensi kesänä tekisi mieli suorittaa toinen pikamatka: Finntriathlon Savon sydämessä (400m + 20 km + 5 km).

Laskeskelin, että tämä lyhyempi keikka olisi mahdollista suorittaa tuntiin: pystyn uimaan 300m 7 minuuttiin sen kummempia riuhtomatta, pyöräilin juuri vähän aikaa sitten kavereille kallioon (12 km) 30 minuutissa ja juoksu voisi onnistua ehkä 20 minuuttiin - tosin uimastadikan maasto on todella mäkistä, mikä hidastaa menoa. Mutta tuntia tavoitellaan.

Yleisö on tervetullutta. Mun lähtöni osuu jonnekin klo 10:15 ja 12:36 välille. Reittikartta näyttää tältä:

Mikään ei ole niin hauskaa katsottavaa, kuin tuskainen urheilija. ;)

Kuvat We heart it ja HCT:n kotisivu

tiistai 16. elokuuta 2011

Nauravat valkosolut?

Termi "nauravat valkosolut" lähti joskus ajat sitten vastauksestani, kun kaveri varoitti olevansa kipeä, ja minä totesin, että minun valkosoluni nauravat hänen pöpöilleen.

Viimeisin oppimani terveyden osa-alue on, että kyse ei itseasiassa olekaan aina kehon torjuntajärjestelmistä vaan bakteerien kasvualustan laadusta. On (ainakin minun mielestäni) yleisesti tiedossa, että pelkät pöpöt eivät aiheuta tautia. Siitähän koko termi "vilustuminen" kai tulee: jokin muu, esim. kylmä, antaa viruksille mahdollisuuden jyllätä kropassa, kun kehon vastustuskyky hetkellisesti laskee. Mutta tämäkin on vain osatotuus.


Jokainen varmaan tuntee ihmisiä, jotka ovat usein kipeinä. Kaikki tuntevat myös ihmisiä, jotka eivät ole juuri koskaan kipeinä. Osa molempien osajoukkojen tyypeistä urheilee paljon, ja molemmissa ryhmissä on myös ihmisiä, jotka eivät juuri urheile. Kyse ei voi olla siis vain peruskunnosta, jota moni (esim. minä) on usein käyttänyt perusteluna. Eikä olekaan. Osittain homma riippuu myös siitä, kuinka hyvä pöpöillä on kropassamme olla.

Kuten taas kaikki varmaan tietävät, bakteereilla, noilla pikku mölliäisillä, on tärkeä tehtävä. Ne hajottavat kuolleet organismit uudelleen käytettäväksi materiaksi. Elimistömme uusiutuu koko ajan. Kuolleet solut hajoavat ja siirtyvät imujärjestelmän vieminä pois elimistöstä. Kaikki Olipa kerran elämää lapsena katsoneet tai joskus bilsan tunnilla hereillä olleet tietävät myös tämän. Jos kuitenkin soluja kuolee paljon, tarvitaan paljon niiden hajoittajiakin - eli bakteereita. Siispä, jos myrkytät kroppaasi eli tapat solujasi, on kropassasi luultavasti myös paljon bekteereita, jotka aiheuttavat toimiessaan oireita eli myrkytystilan. Eli vaikka influenssa onkin virusperäinen tauti, ei jokainen "flunssa" välttämättä ole. Myrkytysoireita voivat olla esimerkiksi väsymys, nivelkivut, oksentelu, ripuli, hikoilu, kuume ja päänsärky. Kuulostaako tutulta?


Flunssa-aalto iskee yleensä tammikuussa. Itsekin olen aina olettanut, että homma on virusperäistä, enkä sen kummemmin ole miettinyt, miksi virukset hyökkäävät kaikella voimalla yhtä aikaa ja juuri tammikuussa. Kuitenkin kuukautta aikaisemmin on alkanut pikkujoulukausi, jolloin ihmiset viettävät gomorran bileitä; vetävät naamariin viinaa ja mässyjä minkä kerkiävät. Lautasella on niin paljon kinkkua ja muuta eläinperäistä, että kasviksille tuskin jää tilaa - ja sekin vähä tila menee uunissa kypytetyille laatikoille, joiden ravintoarvo ei liene järin suuri.


Samaan aikaan stressataan joululahjoista ja anopista, jota on pakko mennä moikkaamaan joulun pyhinä. Duuniprojektikin olisi kiva saada sopivaan tilaan ennen pyhiä ja lomia. Samalla, kun keho käy ylikierroksilla ja tarvitsisi laadukasta energiaa ja ravinteita, moni sortuu syömään nopeita valmisruokia ja lohduttamaan itseään herkuilla. Ja tällä toiminnalla me kasaamme lisää paskaa kehoomme ja myrkytämme itsemme juuri sillä hetkellä, kun kehomme tarvitsisi hyvää ja laadukasta energiaa sekä vitamiineja selvitäkseen stressitilasta. Onko enää ihme, että sairastumme?


PT:ni käytti asiasta hyvää allegoriaa: Jos viet roskat autotalliin etkä siivoa niitä pois, sinne alkaa kerääntyä rottia. Tämän jälkeen sinulla on kaksi vaihtoehtoa: Tappaa rottia loukuilla ja myrkyillä, tai siivota roskat. Kumman valitset? Vaikka tappaisit rottia, ne tulevat aina takaisin – niin kauan kunnes puutut syyhyn ja siivoat autotallisi. Pidätkö sinä oman autotallisi eli kehosi puhtaana, vai joudutko myrkyttämään sitä kerran pari vuodessa kemiallisilla tuotteilla?


Miten sitten voi taistella myrkytystiloja vastaan? Ruuan pitää olla prosessoimatonta ja tuoreista raaka-aineista tehtyä. Vihreän, eli kasvisten ja vihannesten syömisestä saat vitamiineja, ja lisäksi ne emäksisöivät kroppaasi, mikä taas auttaa ravinteita imeytymään (tämä on osa pH-diettiä, johon palaan myöhemmin). Kun vähennämme E-koodien, säilöntäaineiden, väriaineiden, arominvahventeiden, käsitellyn rasvan, prosessoitujen sokerien ja suolojen käyttöä, emme lisää enää kuona-aineita kehoossamme. Myös halvat lihat ovat pahasta, koska niissä on antibiootteja, hormoneita, myrkkyrehujäämiä yms. Kevyt liikunta aktivoi imujärjestelmää ja rentoutuminen taas aktivoi parasympaattista hermostoa, joka parantaa vastustuskykyä. Muista siis liikkua kohtuudella ja levätä tarpeeksi. Happi on bakteerien pahin vihollinen: ulkoilu on siis loistava ase niitä vastaan.

Tervettä syksyä ja iloisia valkosoluja kaikille! :)

Kuvat: We heart it

maanantai 15. elokuuta 2011

Ruokaremontin ensiaskeleet

Ruokaremonttini alkaa sekin hienosti hifistellen, mutta kuitenkin maltillisesti. Sain suolaveden juomisen lisäksi pari muutakin tehtävää: yhden aamuun ja toisen iltaan.

Ensimmäinen niistä on smoothie, joka on  ravinteiden imeytymisen huippu. Smoothie-reseptejähän on monenmoisia. Itse olen aiemmin tehnyt niitä jogurtista ja marjoista. Lisäksi olen kokeillut Trendissä tulleita vihersmoothieiden ohjeita.

Uudessa aamupalaohjeessani blenderiin laitetaan:
- 100-200g marjoja (mustikka, mustaviinimarja, marjasekoitus tms.)
- 1 tl hunajaa
- puoli ruukullista tammenlehtisalaattia (tummassa salaatissa on enemmän vitskuja kuin vaaleassa)
- 5 dl vettä (tämä voi olla ihan hanavettä pullotetun lähdeveden sijaan - toki suodattimella tulisi parempaa)

Puolet vedetään aamupalan yhteydessä ja toinen puolikas myöhemmin välipalana. Tähän mennessä olen nautiskellut puolalaisia pakastemustikoita. Kunhan ne loppuvat. pääsen iskemään Padasjoen Tšernobyl-laskeumamustikoiden kimppuun. :)


Toinen nakkini on jättää iltapalalta leipä pois, ellen tule suoraan treenaamasta. Yleensä kyllä tulen, mutta koetan silti olla leipäilemättä. Hyvä iltapala on luomupartis-jogurttia, marjoja ja pähkinöitä tai manteleita. Toinen makuvaihtoehto marjoille on heittää protskujauhetta jugun sekaan. Itselläni on vanhastaan kaapissa säkillinen Fastin minttusuklaan (kappas, haha) makuista Hera80-prodejauhetta, jota nyt sitten alan pitkästä aikaa kuluttaa pois.

Sinänsä ihan helppoa noudattaa, koska molemmat, sekä partis että smoothiet ovat vanhoja tuttuja. Ja onhan se ihan hyvä, ettei koko elämää heti myllätä.

lauantai 13. elokuuta 2011

Nesteytystä

Pyysin traineriltani hifistelyä, koska se vetoaa insinöörin mieleeni. Ja kuten aiemminkin jo mainitsin, perusasiat minulla ovat jo tiedossa. Aina en vaan jaksa niitä noudattaa. Mutta en tosiaan alkaisi maksaa siitä, että joku sanoo minulle, että aamiainen on päivän tärkein ateria. Pitää vähintään puhua aamiaisen optimaalisesta koostumuksesta ja sen vaikutuksesta päivän suorituksiin, että alan olla tyytyväinen.

Mutta uusi guruni oli heti kärryillä siitä, mitä haluan. Ja ensimmäinen hifistelyn aihe oli nesteytys. Kranavesi on kaukana laadukkaasta nesteestä: me haluamme minun juovan molekyylirakenteltaan pientä nestettä, joka imeytyy hyvin. Veden pH:n pitää olla optimaalinen, ja nesteen muodossa voi saada jopa imeytettyä ravineteita.

Veden molekyyli on toki aina se H2O, mutta "tavallisessa" vedessä nämä molekyylit ovat kiinni toisissaan. "Pienimolekyylisessä" vedessä ne sitten ovat irrallaan ja pystyvät paremmin nesteyttämään kudokset.



Hanavesi on aivan liian emäksistä, pH huitelee jopa 7.5-8.8 välillä. Ja Veden pH:n olisi hyvä olla välillä: 6.8-7.2. Neutraali tai hieman hapan vesi nesteyttää kehoamme paremmin kuin emäksinen vesi. Ja pH-asteikkohan on logaritminen, joten emäksisyysaste kasvaa aika haipakkaan (pH 8.8 on 100-kertaa emäksisempää kuin pH6.8). Mutta vielä pH:ta pahempaa hanavedessä ovat ruoste, lipeä ja synteettiset mineraalit. Siksi guru suositteli minulle ensihätään lähdevettä kaupasta ostettavista tonkista ja myöhemmin suodattimen hankkimista kotiin.

Sain ensimmäiseksi tehtäväkseni juoda NIIN paljon parempaa vettä eli sitruuna-suolavettä. Se tehdään näin:
1. Otetaan 1l lähdevettä (tai suodatettua vetä)
2. Raadellaan sitruunasta 1/3 ja puristetaan sen mehut veteen (happamuutta lisää)
3. Lisätään sekaan 1tl harmaaata, käsittelemätöntä merisuolaa (ravinteikasta)

Tätä herkkua kulautetaan aamulla napaan 3-5 dl ja loput päivän mittaan.

Alussa suolan maku pisti vähän läpi, ja kysyin gurultani, saanko näyttää supervedelleni Soda Streamia ja hiilihapottaa suolan maun piiloon. En kuulemma saa. Hiilihappo laskee pH:ta pahasti ja sakkaa verta. Hui! Alussa voin kuulemma laittaa vaikka vähemmän suolaa, kunnes totun makuun.

Hankalaa tulee olemaan tuo hiilihapon välttely, vaikka on sen käytöstä hammaslääkärisiskonikin minua aika-ajoin soimannut. Meillä on töissä ilmaiset limut. Ja kun olen vihdoin saanut itseni vierotettua aspartaamista ja light-limuista, on ainoa lohtuni ollut vissy. Ja nyt sitten kuulin, että se sakkaa vereni. Voi voi. Mutta ehkä minä onnistun nyt, kun tiedän, kuinka hyvää kieltäytyminen minulle tekee. Keljuttaa vaan, kun justiinsa hankin uuden patruunan Soda Streamiin...

Lähde: Löydä lähde (haha)
Kuva: yths

perjantai 12. elokuuta 2011

Tavoitteita

Yksi syy, miksi guruni vakuutti, kun kilpailutin personal trainereita, oli se, että hän pani minut täyttämään pienen kyselyn ennen ekaa tapaamistamme ja siten minut miettimään, mitä treenaukselta haluan. Oli ihan hyvä miettiä tarkemmin tavoitteita, koska tavoitteeni olivat ennen kyselyyn vastaamista niinkin yksinkertaiset kuin tämä:

Danielle on ihana! Kuva täältä
Danielle Edwards on fitness-malli, joka kisaa figure-kisoissa eli niissä ei niin pumpattujen tätien fitness-kisoissa. Figure-kisat ovat vähän niin kuin fitness-missikisat. Toinen kroppaidolini on Erica Fuerst . Ennemmin kyllä offilla kuin kisakunnossa. Fitness-kisaajien kisakunto on vähän liikaa jopa minulle. :)

Mutta tosiaan kysely sai minut miettimään vähän muitakin tavoitteita kuin Daniellen vatsalihakset.

Pääasiallisesti piti miettiä
1. Mitä haluan saavuttaa eli tavoitteeni
2. Miksi haluan nämä asiat eli pitää löytää motivaatio
3. Miten saavutan tavoitteet eli sillä kartoitettiin sen hetken tieto, taito ja toimintamallit

Ensin siis listattiin tavotteita. Sekä pidemmän ajan tavotteita että mitä yhden, kolmen ja kuuden kuukauden päästä on jo tapahtunut. Itse asetin tavoitteiksi seuraavaa:
1. Haluan timmin kropan (eli näyttää ainakin melkein Daniellelta)
2. Haluan pystyä kävelemään mummona eli tehdä tilanteestani polvieni kannalta mahdollisimman hyvän
3. Haluan hiihtää ensi talven Finlandia-hiihdossa maaliin.

Kysymykseen siitä, mitä haluan jo kuukauden kuluttua tapahtuneen vastasin seuraavaa:
1. Olen vähentänyt herkuttelua.
2. Yksi kiva kauluspaita ei enää kiristä hartioista.
3. Kiloja on lähtenyt muutama.

Nyt ne ovat julkista tietoa, niin suorituspaineetkin kasvavat. Palataan näihin sitten syyskuun puolivälissä. :)

Ja kolmen kuukauden kuluttua olisi sitten tarkoitus olla tällaista:
1. Mahdun skinny jeanseihini,
2. Minulta näkyy vatsasta ainakin sixpackin 4 ylintä lohkoa,
3. Pystyn juoksemaan tunnin ilman, että polviin alkaa koskea.
4. Minulla on elämäni paras hemoglobiiniarvo, kun menen luovuttamaan verta.

Näitä voidaan katsella sitten marraskuussa. Tämän hetken hemppaenkka on 130.

Puolen vuoden päästä sitten leuhuttelen täällä tulleeni maaliin Finlandia-hiihdossa, valmistaudun täyttä häkää kesän Finntriathlonin pikamatkalle ja ostan uudet bikinit sen kunniaksi, että näytän niin saakelin hyvältä.Eikä ihossanikaan ei ole enää epäpuhtauksia, koska syön niin hyvin.

Motivaatiota haettiin tehtävissä siten, että mietittiin, mitä tapahtuu 5,10 ja 20 vuoden päästä, jos en saavuta tavotteitani, ja miltä se tuntuu. Näiden tehtävien tarkoitus oli saada aivot ymmärtämään matkalla tehtävien valintojen syyt ja helpottaa siten valitsemista. Tällöin ei pitäisi tarvita itsekuria ja tietoista toimintaa muutokseen niin paljon: visio ja syyt toimivat motivaationa. Kun visio on tarpeeksi vetoava, motivaatio kohdallaan ja tavoitteet selkeät, niihin matkataan vastoinkäymisistä huolimatta ja matkasta nauttien.

Lopuksi kirjasin vielä ylös normaalin päiväni toiminnan, jotta valkku tietää, mikä on lähtötilanne. Siis herätys, ruuat, milloin syön, missä ja kuinka paljon, nukkumaanmeno jne. Lisäksi sai jorinoida niin paljon kaikkea, mitä halusi PT:lle kertoa. Minä kirjasin tyypilliset viikon treenit ja huikeaa avautumista siitä, että vaikka tiedän, että käsitelty vehnä ja sokeri ovat pahasta, ei minua aina väsyneenä ja vittuuntuneena kiinnosta.

Tehtävä oli hyvä, koska keksin Danielle-lookaliketyksen lisäksi kirkkaiksi tavoitteiksini vanhuuden kävelykunnon ja hyvän ihon. Ne saavat koko homman kuulostamaan paljon vähemmän pinnalliselta. Vaikka hottis sexy babehan tässä vaan halutaan olla. Vielä mummonakin.

torstai 11. elokuuta 2011

Lähtötilanne

Olen 33-vuotias enkä tästä enää nuorru. Nuorempana kroppaa saattoi kohdella ihan miten vaan, ja se toipui. Nykyään ei enää. Sen huomaa esimerkiksi krapuloista ja jopa polven ristisideleikkauksesta: olen telonut molemmat polveni koripallossa. Ensimmäisen ja toisen polven välissä oli 12 vuotta. Ja eron toipumisessa huomasi. Jotta nämä cyborgi-polveni toimisivat vielä vanhanakin, olen hiljalleen alkanut kiinnostua enemmän kehon huollosta ja muutenkin hyvästä olosta enkä pelkästä urheilun aiheuttamasta endorfiinikännistä.

Olen urheillut melkein aina siitä lähtien, kun äiti vei minut pienenä satujumppaan. Mutta olen ollut aina myös kova tyttö syömään. Siksi olen jojoillut painoni kanssa koko teini- ja varhaisaikuisikäni. Nyt vanhempana olen jymähtänyt enemmänkin vain laihduttamisen yrittämiseen. En sinänsä pidä itseäni läskinä - lähinnä vaan vähän plösönä. Kaipaan parempaa lihaserottuvuutta, eikä jokunen kilo vähemmän elopainoa haittaisi ihan polvianikin ajatellen.

Keksin reilu vuosi sitten, että aion päästä kuntoon kolmevitoseksi mennessä. Homma alkoi sillä, kun kävin mittauttamassa veriarvoni ja rasvaprosenttini. Muuten olen oikein hyvässä kondiksessa, mutta aina anemian rajoilla heilunut hemoglobiinini oli yhtä alhaalla kuin aina ennenkin. Ja tosiaan en ole mikään höyhenenkevyt, timmi tyttönen.

Koska itsekseni en ole saanut aikaan merkittäviä tuloksia (paitsi että ostin kotiini Omronin kehonkoostumusmittarin, joka kertoo, että rasvaprosentti on edelleen korkea), tulin vihdoin siihen lopputulokseen, että vaikka olen sinkku ja maksan kaikki elämiskulut yksin, on minulla varaa panostaa itseeni yhden personal trainerin verran.

Aloitin googlaamalla PT-kandidaatteja, ja valitsin löytämistäni neljä, joille lähetin tarjouspyynnön. Yksikään tyypeistä ei ollut missään määrin huono, mutta eniten minuun vetosi ravinto- ja treenihifistelystä kiinnostunut Jukka, joka on PT-koulutuksen lisäksi hankkinut itselleen myös life coach -pätevyyden. Ja juuri coaching voi olla sitä, mitä minä kaipaan.

Minä nimittäin tiedän ravinnosta aika paljon teoriassa, mutta suurin ongelmani on, että minua ei aina kiinnosta noudattaa niitä hyviä ohjeita. Ennemmin kuin siis selkeitä ohjeita, minä tarvitsen coachingia ja supportia. Ja sitä tästä uudesta gurustani uskon saavani.

Teemme nyt guruni kanssa puolen vuoden diilin. Tavoitteista tarkemmin jutustelen jossain myöhemmässä postauksessa.