tiistai 18. huhtikuuta 2017

Salomon Trail Run Tammela

Kuka ajaa tunnin päästäkseen juoksemaan 8,2 km ja maksaa siitä riemusta vielä 15 euroa? Ainakin minä ja Supersuunnistaja!

Valmiina lähtöön!

Hommahan menee niin, että kun ihminen on hieman laiska, ei kovia treenejä ole kamalan helppo tehdä ilman pientä ryhmäpainetta. Siksi kaiken maailman leirit, treenihaasteet tai pikkukisat ovat oikein mainioita kovien treenien paikkoja. Ja jos kiva pikkukisa järkätään vaikka tunnin ajomatkan päässä, voi sinne ihan hyvin ajella. Varsinkin jos on vapaapäivä ja päivän muu ohjelma koostuu suklaamunien syömisestä ja kissojen rapsuttelusta.

Reitin kaunein kohta oli kannas kahden järven välissä

Pääsiäissunnuntaina oli Saaren kansapuistossa tarjolla Salomon Trail Run Tammela. Kattaukseen kuului viimainen tuuli, vähän lumisadetta ja pirusti mäkiä - siis kaikkea mitä tarvitaan pieneen itsensä haastamiseen.

Myös vähemmän imartelevaa kansallismaisemaa oli tarjolla :)

Vaikka kyseessä oli sunnuntai, olivat jalkani kerrankin kohtalaisen levänneet, ja varsinkaan reitin alkupuolisko ei lukuisista nousuista huolimatta tuntunut kamalan pahalta. Oli myös mukavaa tehdä paluu Saaren kansanpuistoon, missä vierailimme viimeksi lokakuisena aamuna 2015. Maisemat olivat edelleen todella hienoja. Tosin eihän niitä kamalasti ehtinyt katsella, kun piti silmä kovana vahata, mihin tossullaan astuu.

Miesten kärki pinkoo männikössä

Minun perisyntini on lähteä varsinkin juoksukisoissa liian lujaa liikkeelle. Tällä kertaa luulin onnistuneeni maltillisessa lähdössä, mutta taisinpa kuitenkin hieman hyydähtää toisella puoliskolla. Iloinen huomio oli, että olen jossain välissä oppinut juoksemaan alamäkiä. Ylämäkien tunkkaamiseen toivoisin vielä hieman lisää kuntoa, mutta alamäkiä voi juosta ihan vaan tekniikalla. Ja sitä minulta tuntui löytyvän enemmän kuin muutamalta muulta: tein suurimman osan ohituksistani alamäissä. Niin että kiitos vaan, Anu ja Aki!

Minä osana possujunaa

Sen verran kisaturre olin, että napsin kuvia juoksun aikana. Kun mukana on pieni kamera, ei kuvaaminen oikeastaan estä juoksemasta kovaa. Tai, ehkä et voi fotoilla, jos haluat voittaa Nuuksio Classicin, mutta kovan treenin voi saada, vaikka vähän kuvaisikin siinä lomassa. Supersuunnistajakin kuvasi hiukan ja oli silti miesten kuudes. Minä en ihan selvinnyt puolivälin paremmalle puolelle, mutten myöskään hävinnyt. Tuloksia voi ihailla tuolla.

Loppusuora oli piiiitkä ylämäki

Minun talvilomani ja "treenileirini" loppuvat tänään. En valitettavasti saanut tänään aikaiseksi tehdä mitään urheilullista nyt päivällä, mutta menen seuraavaksi kokeilemaan painonnostoa ja sen jälkeen suunnistamaan. Mutta nätisti olen kuitenkin kaksi treeniä per päivä saanut - paitsi lauantaina, kun pyöräilimme melkein kolme tuntia. Hyvä loma siis.


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Toukokuu on täynnä!

Täällä etelässä satoi torstaina taas lunta. Ja muutaman kerran on koettanut sataa sen jälkeenkin. Tämähän johtuu toki siitä, että minä käytin taas talvilomapäiviäni. Sama juttu kävi viime treeniloman yhteydessä kuun vaihteessa. Mutta mitäs se talviloma olisikaan ilman lunta?

Supersuunnistajan takakumi vuosi, joten jouduimme käymään
Käpylässä sisäkumikaupoilla.

Treenileiri on sujunut oikein mukavasti ja suunnitelmien mukaan - ihan kesälajien parissa tosin. Tänään poljimme Supersuunnistajan kanssa Haltialan avointen ovien päivään. Lampolaan oli kuitenkin niin pitkä jono, että tyydyimme katselemaan lehmiä ja syömään tosi isot munkit. Lammasjonossa olisi voinut tulla kylmä. On muuten jännä, että oli pyörälenkki miten pitkä tai lyhyt tahansa, voimat tuntuvat loppuvan aina pari kilsaa ennen kotia. Sama kävi tänään - ja eilen, kun poljimme lyhyemmän lenkin Rantaraitilla. Mutta niinhän se on, että kestävyysurheilussa ehdottomasti heikoin lenkki on pää.

Jo perinteeksi muodostuva lehmie Haltialassa. Tällä kertaa lemmut eivät
jaksaneet katsoa kameraan.

Parhaillaan duunailen tässä bloggauksen lomassa kisakynsiä, koska huomenna olisi luvassa polkujuoksua Saaren kansallispuistossa. Supersuunnistaja merkkasi kisakynsien teon oikein kalenteriin, koska en ole oikein muistanut viime aikoina tätä hienoa perinnettä. Mutta nyt tulee pääsiäisen keltaiset kynnet. Instaan ne, kunhan saan ne valmiiksi.

Kisakalenteria sen sijaan muistan täyttää. Kuten yleensä, toukokuu taitaa olla taas tapahtumien kannalta kiireisin kuukausi. Silloin olisi tarjolla joka viikonlopulle vaikka sun mitä. Ja itse onnistuin juuri täyttämään omat viikonloppuni ihan ilmoittautumista myöten.

Kuvat on lainattu järkkärien sivuilta. Mutta se on varmaan ok, kun mainostan samalla?

Toukokuu alkaa Bodom Traililla, missä minä kisaan yövuorossa. Tästä olenkin maininnut jo aiemmin. Ihan uusi tulokas kisakalenteriin on seuraavan viikon Evoc mtb & run, missä treenailen X-Terraa varten pyöräilemällä 30 km ja juoksemalla kympin. Toukokuun kolmantena viikonloppuna koittaa firman pyöräilijöiden perinteinen kevätretki eli Giro d'Espoo. Ja kuu kruunataan rogaamalla Turussa sprinttiroga Vuorikiipeilijä M:n kanssa. Paljon muutakin kivaa olisi tarjolla, mutta kaikkea ei kertakaikkiaan ehdi.

Taidanpa keskittyä Konad-leimasimella tökkimiseen. Saatan olla sen kanssa vähän ruosteessa.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Karttapornoa eilisestä suunnistuksesta

Ja sitten ihanaa syväanalyysia kaikille karttafaneille! Minun gpx-käppyräni on ladattuna rastit.fi-palvelussa, mistä voi zoomailla tarkemmin reittivalintaani. Joissain kohdissa gepsi on heilahtanut väärälle puolelle tietä, mutta aika hyvin se kuitenkin toimi.

Ruutukaappaus reitistäni
Koska rastit.fi numeroi rastit ykkösestä alkaen, otin kuvan vielä kartastani. Sen voi klikata suuremmaksi.

kartta, josta näkee oikeat rastinumerot
Tuumailin lähdössä, että lähimmille rasteille tulisi alussa ruuhkaa. Siksi valitsin omaksi ekaksi rastikseni 158:n, joka olikin tosi ernu valinta. Kun pääsin siltä rastille 132, pääsin kuitenkin nauttimaan jonottamisesta. Alku ei mennyt siis ihan jiiriin, varsinkaan kun seuraava reittivalintani rastille numero 131 ei ollut ihan paras.

Rasteille 134 sekä 138 juoksin kuulemma optimaalisemmin kuin Supersuunnistaja. Jee! Mutta rastilta 163 lähdinkin taas epähuomiossa väärään suuntaan. Muutin suunnitelmiani sitten lennosta ja hain rastit 148 sekä 162 ennen rastia 133. Tarkoitus oli alunperin hakea ne vasta oikeasta yläkulmasta tullessani.

Rastille 130 juoksin vähän turhaan yhden korttelin ympäri. Isoin moka ehkä oli, kun pummasin rastile 147 vahingossa pihan läpi (en ollut ainoa - se näytti tieltä!). Juoksin rastille 145 pihajärkytyksen takia ihan höpösti kiertäen. Olisi pitänyt mennä portaita puiston puolelle ja oikaista ihan turha nurkka Olympiaterminaalin edessä.

Kartan yläreuna sujui oikein kivasti. Osasyynä saattoi olla tässä vaiheessa jo hidastunut vauhti: olipahan aikaa keskittyä suunnistamiseen. 129:ltä meinasin lähteä uudelleen rastille 158, mutta huomasin kuitenkin virheeni vielä saman korttelin aikana. Rasti 142 jäi harmittavasti loppuun. Se olisi ehkä kannattanut hakea jo rastin 164 jälkeen. Nyt sain juosta sen takia parin korttelin bonuslenkin.

Kaupunkisuunnistus on siitä kivaa, ettei mitään ihan kamalia väärillä kallioilla pörräämisiä pääse tulemaan. Toisaalta, koska suunnistus on helppoa, pitäisi osata juosta kovaa. No, enpä osaa. Mutta saatan silti osallistua ensi vuonnakin Helsinki City-O:hon, jos vain olen maisemissa.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Suunnistamassa isolla kirkolla

Supersuunnistaja ilmoitti minut tammikuussa yllättäen ja täysin pyytämättä suunnistuskisaan nimeltä Helsinki City-O. Se on hieman "rogahtava" suunnistus, missä ensin haetaan kasa rasteja mielivaltaisessa järjestyksessä, ja lopussa on kaikille yhteinen muutaman rastin normaali rata. Kisa käydään kuitenkin ihan yksilökisana, kuten oikeatkin suunnistukset. Isäntä juoksi pisimmän reitin eli 15 km ja minä sain osallistua kympin sarjaan. Tarjolla olisi ollut vielä vitonenkin.

Auton viressä ollut rasti, jolla oli alussa ruuhkaa.

Kisan lähtö ja maali olivat Koffin puistossa, joten suunnistus tapahtui todellakin ihan Helsinki cityssä. Koska kisa alkoi sunnuntaina klo 10, ei teillä ollut kuitenkaan liikaa liikennettä. Ihan kisan loppupuolella alkoi näkyä vähän enemmän äänestäjiä sun muita liikkeellä olleita jalankulkijoita.

Maisema rastilta 136 rastille 137 (joka oli tuon patsaan juurella)

Minulla oli tyypilliseen tapaan vähemmän keveät sunnuntaijalat, mutta koko kisa oli silti oikein hauskaa menoa. Rasteja oli niin tiuhassa, ettei suunnistuksen lomassa ehtinyt liikaa kärsiä raskaasta askeleesta. Valkkasin ekan rastini lähes yksilöllisesti, mutta tokalla rastilla olikin sitten ihan kamala ruuhka. Koska rastille oli jonoa, kävin kurkkaamassa samalle kadulle parkkeeratusta autostamme, josko siellä olisi kynää. Eipä löytynyt. Muta ihan hyvin minä muistin ilman kynääkin, millä rasteilla olin jo käynyt. Mitä nyt ihan lopussa meinasin mennä uudelleen ekalle rastilleni. Huomasin mokan kuitenkin aika pian enkä pummannut kuin ehkä 20 metriä.

Leimausta

Kolusin kartan läpi aloittamalla vasemmasta alakulmasta ja kiertämällä sen vastapäivään pientä siksakia tehden. Kerran muutin suunnitelmaani lennosta, koska lähdin rastilta väärään suuntaan. Toisella kerralla muutin suunnitelmaa muuten vaan, koska uusi järjestys tuntui fiksummalta. Huomenna tulee toinen postaus, missä näette reittini ja kartan tarkemmin, joten spekutellaan reittivalintoja lisää seuraavassa postauksessa.

Iloinen suunnistaja urakan jälkeen

Reitti tuntui kohtalaisen hyvältä. Ihan alun olisi voinut tehdä toisin, ja nyt tokavikana olleen rastini olisin voinut käydä noukkimassa kenties jo aiemmin. Muuten olen varsin tyytyväinen reittivalintoihini. Sijoitus oli lopulta 50 / 79 ajalla 1:37:38. Tuoksia voi tuijotella tuolla.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Children of Bodom

Bodom Trail juostaan kuukauden kuluttua. Tänä vuonna tapahtuma laajenee kaksipäiväiseksi: perjantaina on ensin päivällä Bodom Team (10 km) firmoille ja muille yhteisöille ja illalla juostaan samalla reitillä Bodom Night. Lauantaina on perinteinen Bodom Trail, jossa voi juosta joko 12 tai 21 km. Minä aion olla päiväkisoissa järkkärinä ja juosta yöllä. Supersuunnistaja nokittaa yhdellä ja käy juoksemassa Bodom Doublen eli yöjuoksun ja lauantain kisan. Joillekin vain hiukan liikaa on tarpeeksi...

Metsässä oli vielä melkein talvinen keli. Kuva: Terho Lahtinen

Järjestävä taho tarjoaa nyt huhtikuussa neljä yhteislenkkiä, joista ensimmäinen juostiin tiistaina. Teemana oli Bodom Night ja lenkki juostiin siksi pimeällä. Lähtö tapahtui puoli ysiltä illalla ja takaisin Pirttimäessä oltiin pienten konsulttien nukkumaanmenoaikaan eli kymmeneltä. Minä olen kyllä tottunut urheilemaan lepakkovuoroilla, koska Cetuksen uintiharkat ovat aina hallin sulkemisajan jälkeen. Nukkumaan ei kyllä silloinkaan pääse ajoissa. Nytkin voi olla, että venyttelyt jäivät illalla väliin, kun olimme kotona niin myöhään.

Reitillä riitti käyrää ja muita kivoja pinnanmuotoja. Kuva: Terho Lahtinen

En ole kovin innokas yhteislenkkeilijä, koska pelkään olevani aina hidaste ja riippakivi. Uskaltauduin kuitenkin mukaan, koska Bodom Trailin yhteislenkeillä on aina useampi vauhtiryhmä. Lisäksi minulle vakuutettiin, että hitain ryhmä juoksee niin hiljaa, että kuka vaan pysyy mukana.

Hitaimman ryhmän vauhti olikin minulle vallan mainio. Kerrankin ei tullut lähdettyä alussa liian kovaa liikkeelle, eikä kympin lenkuralla tullut missään vaiheessa väsy tai paha olo. Onnistuin juoksemaan siis oikein mukavan iltalenkin. Ryhmässä myös huudettiin kiitettävästi, kun kärki meni liian kovaa, ja hitaampia odoteltiin tarpeen mukaan.

Lenkillä oli kolme vauhtiryhmää, jotka kaikki etenivät hitaimman mukaan. Kuva: Terho Lahtinen

Minä en ole ollut ennen mukana Bodom Traililla, ja reitti oli minulle siten ihan uusi tuttavuus. Olen kyllä käynyt lenkillä Sorlammella ja suunnistanut Pirttimäessä, mutta muuten Bodomin polut olivat minulle ihan uusia. Reitti oli rakennettu varsin nerokkaasti: alussa polku oli helpompaa, ja pieni polkujuoksija ehti todeta itselleen, että helpostihan tässä posottelee menemään vaikka pimeässä. Mutta vähän ennen puoltaväliä alkoikin ylläripyllärinä juurakot ynnä kivikot, jotka veivät luulot pois varmaan kaikilta muilta paitsi suunnistajilta. Supersuunnistaja on ainakin joskus naureskellut ääneen, että hänestä termi "tekninen polku" on oksymoroni. No, minusta sellaisia on olemassa, paljonkin. En silti kaatunut kertaakaan. Kerran oli lähellä, mutta selvisin säikähdyksellä.

Myös keli loi osaltaan tunnelmaa: sää oli kirkas ja aika lämmin, mutta polut olivat vielä jäässä. Reitti oli siten ihastuttava yhdistelmä jäätä ja mutaa. Mutaa riittää luultavasti myös itse kisassa, mutta jäiden luulisi lähtevän parissa viikossa. Harkitsen silti lähteväni matkaan nastareilla, koska reitille osuu myös paljon märkiä kallioita. Supersuunnistaja tosin kertoi juuri juosseensa Bodomin aina tavallisilla maastolenkkareilla. No, ehkä niidenkin pitävyyttä ehtii vielä kokeilla.

Hynkälammella pystyi näkemään toisia vauhtiryhmiä järven eri laidoilla. Kuva: Terho Lahtinen

Kivaa oli. Seuraava lenkki juostaankin jo vailoisassa, niin silloin pääsee katselemaan maisemiakin. Tiistaina sai ihailla vain kanssajuoksijoiden otsalamppujen valonauhaa, joka oli myös ihan näyttävä: sellainen köyhän miehen Jukola. Jos kiinnostaa lähteä mukaan yhteislenkille, niin lenkkejä voi bongailla Bodom Trailin FB-sivulta.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kotikutoinen treenileiri

Onpas ollut kiva talviloma osa yksi! Olen ollut vapaalla nyt perjantain ja tämän päivän. Tarkoitus oli treenata pe-ma kaksi kertaa päivässä. Sain kuitenkin viikonloppuna puolet raajoistani jumiin tai muihin kiputiloihin, joten päätin nyt maanantaina treenata vain kerran (illan uinti) ja keskittyä muuten sisustamiseen, kissanhoitoon sekä muihin askareisiin. Mutta niidenkin parissa on ollut kiva puuhastella.

Perjantaina pyöräilin Rantaraitin melkein päästä päähän. Kuvat siltä reissulta.

Muut treenipäivät sujuivat oikein mukavasti. Tosin sunnuntaina kauden viimeisillä korttelirasteilla olin ihan tyytyväinen, että jatkossa pääsee suunnistamaan myös viikolla - minulla on tapana olla sunnuntaisin niin jumissa viikon treeneistä, ettei juoksujalka ole ikinä kevyt. Kuntorasteille pääsee melkein viikon jokaisena päivänä, niin joskus voi olla kevyempääkin koipea luvassa. Maltan tuskin odottaa, että Länsirastit alkavat 27.4. käyräsuunnistuksella. Haukkalammella sitä käyrää ainakin riittää! :D Kaikki kuntorastit näet näppärästi Suunnistavan Uudenmaan kuntorastikalenterista. Tällä viikolla starttaavat ainakin Ilta-Rastit, Espoorastit ja Aluerastit. Loput seuraavat perässä myöhemmin tässä kuussa.

Rantaraitti on yksi lemppariulkoilupaikoistani Espoossa. En kyllästy siihen ikinä.

Hieman nauratti, kun kysyin Supersuunnistajalta eilen hänen tämän viikon treenimääriään: herra on treenannut normiviikollaan enemmän kuin minä "leiriviikolla". Toisaalta hän onkin ultrajuoksija ja minä en ole. Ei ole varmaan ihme, että treenimäärissä on eroja, jos kisatkin ovat aivan eri pituisia. Minulle treenitunteja kertyi viime viikolla kuitenkin vähän yli 12, jos venyttelyt lasketaan mukaan. Ihan hyvin mulle.

Merimaisemat ovat kauniita ympäri vuoden ja lähes säällä kuin säällä.

Seuraava "leiriviikko" koittaa pääsiäisenä, kun lomailen kiirastorstain ja pääsiäisen jälkeisen tiistain. Koetan silloin pysyä koko leirin ajan toimintakuntoisena. Nyt taidan lähteä katsomaan vähän telkkaria ja rullata Esportissa jumiin juoksemani pohkeen auki. Huomenna pitäisi olla 10 km kunnossa Bodom trailin ekalla yhteislenkillä. Metsässäkään ei taida olla vielä ihan pehmeää alustaa, kun polut ovat kuulemma vielä jäässä.

Tästä pääsee kesällä yhdysveneellä johonkin saareen.