sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Krapulantappolenkki

Meinasin tänään missata kauniin aurinkoisen sään eilisten bileiden takia. Mutta sain kuin sainkin raahattua persaukseni pyöräilylenkille kaksien päikkäreiden jälkeen kello neljän aikaan. Sää oli kyllä ihana. Vastaan tuli pyöräilijöitä shorteissakin. Minulla oli vielä shortsien päällä wind stopper spandexini. Olisi sitä ainakin capreissa varmaan tarennut.

Tänään koin lenkillä myös yhteisöllisyyttä: juttelin parinkin eri pyöräilijän kanssa liikennevaloissa. Ensin eräs nainen alkoi sadatella minulle valoja ja kysäisi, minne olen polkemassa. Hän itse oli Siuntiosta ja kuulemma vähän eksynyt. Kotimatkaa siis oli tiedossa, koska tapasimme Espoon Karakalliossa...

Seuraavissa (ja onneksi viimeisissä) valoissa ennen metsää taas kaksi hyväpeppuista herraa kysäisivät, minne minä olen polkemassa. Ja minä siis poljin Bodom-järven ympäri ja sitten kehä III:a Vihdintielle ja sieltä kotiin. Statsit olisivat tällaiset:
  • kesto: 1h 40 min
  • matka: 37,94 km
  • keskinopeus: 22,7 km/h
  • maksiminopeus: 57,2 km/h
  • kulutus: 1353 kcal
Oli kyllä kivaa, kun fillaristit alkoivat jutella. Tuli sellainen olo, että olen päässyt mukaan maantiepyöräilijöiden uljaaseen klaaniin, ja että me olemme vähän samaan malliin jee jee omia nähdessämme kuin toisiaan moikkailevat motoristit ja bussikuskit.

Tässä olisi vielä reittini Sports trackerin kartalta. Sports tracker väittää, että energiaa olisi kulunut vähempi. Uskon sykemittaria. Tosin siihen pitäisi varmaan päivittää taas paino alemmas. Kuvan saa klikkaamalla isommaksi.


Nyt vaikuttaa siltä, että en ehdi / kykene urheilemaan ensi viikolla ennen torstaita. Ellen sitten jotenkin muka kykene salille keskiviikkoaamuna. Tai on tässä pieni mahis, että keskiviikkona ehtisi illalla esim. lenkille, mutta katellaas. Torstaina alkaa taas triathlonkoulu, niin eiköhän tässä saa jumpattua ihan tarpeeksi ensi viikollakin. Tälläkin viikolla tuli treeniä 6h 39 min 12 eri sessiossa ja energiaa paloi 4509 kcal. Taidanpa painon lisäksi modata sykemittariin tavoitettakin korkeammaksi, kun nyt on tullut jumpattua joka viikko näin paljon.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Bootylicious

Sellasta oli meno äsken Sh'Bamissa! :)

Olin tänään melkoisen äksyllä tuulella, ja olisi tehnyt mieli mennä nyrkkeilemään. Mutta olimme Ingan kanssa sopineet Sh'Bam-tärskyt Fressiin, joten ohjelmassa oli sitten pyllyn pyöritystä. Ja toimi sekin. Nyt olen taas ihan hyvällä tuulella.

Kokeilin Zumbaa joskus pari vuotta sitten, enkä ihastunut. En ole mikään maailman suurin lattarimusafani, joten zumbaketkutus ei sitten iskenyt minuun. En minä nyt voi sanoa, että olisin intopinkeänä Sh'Bamistakaan, mutta musa oli enemmän minun makuuni ja koreografiat olivat enemmän sellaista R'n'B-henkistä bootyn sheikkausta ja itsensähivelyherutustanssia. Ja se sopii minulle paljon paremmin.

Meitsi tänään :)

Tänään ei ollut mikään paras polvipäivä, ja siksi hieman himmailin hyppyjen kanssa. Mutta muuten koen olleeni kuin suoraan Flashdancesta (joka on muuten Girls just wanna have funin jälkeen paras kasarileffa. Dirty dancing ei pääse lähellekään). En katsellut tunnin aikana juurikaan peiliin vaan lähinnä ohjaajaa. Ja kuvittelin sitten näyttäväni yhtä hyvältä kuin ohjus. :)

Ohjaajamme Kaisa oli minulle uusi tuttavuus ja varsin pirtsakka tapaus.

Jos minä menisin nyt uudelleen kerran tai pari tämän ohjelman aikana Sh'Bamiin, olisivat koreografiat varmaan jo ihan kivasti hanskassa, ja voisin keskittyä heiluttamaan pebaani ja tekemään näyttäviä tehosteliikkeitä. Nyt piti vielä keskittyä liikkumaan oikeaan suuntaan. Mutta luulen kuitenkin, ettei Sh'Bam kipua suosikkilistallani kamalan korkealle, niin eipä siitä mitään vakkariohjelmanumeroa taida tulla. Mutta tulipahan testattua. Ja ei se todellakaan ikävää ollut. Sellasta ihan jees -jumppaa.

Noni, nyt mun päässä soi vaan "First, when there's nothing but a slow glowing dream..." Pannaas vahinko kiertämään:


Meikkis lähtee hitsaamaan... Eiku pelaamaan säbää. :)


Viikolla vai viikonloppuna

Tulipa tässä taas juteltua joku aika sitten kavereiden kanssa jumppailuista, ja joku mainitsi, että liikkuu vain viikolla, eikä tee viikonloppuna mitään. Itse taas olen ihan toista maata: minusta viikonloppu on parasta urheiluaikaa, koska silloin kerrankin ehtii tehdä monen tunnin aerobisia treenejä ja yhdistelmätreenejä (siis lenkki + sali). Eikä muutenkaan ole väsynyt työpäivän jälkeen ja saa siten keskitettyä energiansa oleelliseen.

Tietty minulle liikunta on enemmänkin elämäntapa ja monille muille se on enemmänkin keino pitää itsensä kunnossa ja kuosissa. Ja silloin onkin ihan ymmärrettävää, että kaikki "pakollinen" kuten työ ja kuntoilu hoidetaan viikolla, ja viikonloppuna tehdään sitten kaikkea kivaa.

Mutta koska minä olen tällainen säälittävä ikisinkku, niin minulla ei juurikaan ole viikonloppuisin muuta tekemistä kuin urheilu. Minäkään en jaksa tuijata telkkaria ja paijata kisaa koko päivää. (Eikä se sitä paitsi antaisikaan paijata itseään niin kauaa) Tietty minäkin voisin hankkia kasan epäurheilullisia harrastuksia viikonlopuille, mutta satun vaan pitämään enemmän niistä urheilullisista. Siksi minä liikun myös viikonloppuna. Tai varsinkin silloin.

Mites muut? Viikolla vai viikonloppuna? Ja miksi niin?

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Yhä ylös yrittää...

... seinälle hän kiipeää. Tällä kertaa en tullut seinää alas, vaan yritin kiivetä ylös. Kaverini Hanna ja Markku ottivat minut eilen mukaansa, kun menivät seinäkiipeilemään. Olen kokeillut seinäkiipeilyä ekan kerran joskus 90-luvulla treffeillä  ja 2001 TKK:n liikuntapäivillä. Ja nyt sitten 11 vuoden tauon jälkeen oli taas aika koettaa.

Minä olen aika paljon pidempi ja vahvempi kuin Hanna, ja Markku joskus miettikin, voiko voimalla ja ulottuvuudella kompensoida taitoa: voi, noin yhden seinän verran. Sen jälkeen alkaa hapottaa, eikä käsivoimilla enää päästä kovinkaan korkealle. :)

Ekan seinän kiipesin ylös melkoisella tempolla. Sen jälkeen vuorossa oli seinä, jossa oli iso kolo, josta ei tällä varrella ja taidoilla vaan päässyt. Sitten haukkasin liian ison palan muuten vaan, koska halusin päteä Hannalle. Juu-u, ylpeys tosiaan käy lankeemuksen edellä... Seuraavaksi otin alle vielä yhden onnistumisen, minkä jälkeen kokeilin negatiivista seinää, mutta eihän siitä enää siinä vaiheessa mitään tullut. Sitten koetin räveltää vielä yhtä seinää ylös, mutta käteni olivat jo niin hapoilla, että se jäi vähän vaisuksi yritykseksi. Muuten en olisi luovuttanut tässä vaiheessa, mutta minulla oli jo kiire eteenpäin.

kuva

Kiipeily on minusta tuhottoman cool laji,ja kiipeilijät ovat kamalan hyvännäköisiä seinällä killuessaan. Kiipeilijät eivät ikinä ole mitään plösöjä, vaan hyvin hoikkia ja uljaita ilmestyksiä. Ja onhan se homma ihan kamalan kivaakin. JOS minulla olisi enemmän vapaa-aikaa, voisin tykätä harrastaa kiipeilyä säännöllisestikin. Nyt sitä aikaa ei vaan hirveästi ole. Mutta ihan mielelläni lähden toistekin. Vink, vink.

Kiipeily on tavallaan intervallitreeniä: ensin tsempataan pari minuuttia ja sitten hengataan, kun muut kiipeävät, ja omat kädet palautuvat. Käsille kiipeily todellakin otti, mutta se nyt johtuu siitä, etten oikein osannut ja kiipesin liikaa käsillä. Mutta pääasia, että jossain tuntui. :)

Minulla oli kamerakin repussa mukana, mutta arvatkaa, muistinko kaivaa sen esiin. No en. Siksi kuvituksena on joku oikeasti hyvä ihmisapina.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Superia

Tulipa törmättyä blogisfääreissä hyvään kierjoitukseen ulkomaisista ja kotimaisista superfoodeista. Olen lukenut Hannamarin blogia siitä asti, kun googlasin smoothiepaastoa tammikuussa. Ja nyt hänellä oli kommenttiboksissaan linkki vanhaan tekstiinsä. Pitänee joskus lueskella enemmänkin Hannamarin vanhoja tekstejä.

Tiedän, että sana superfood nostattaa todella monilla niskakarvat pystyyn ja aiheuttaa näppylöitä. Itse tykkäänkin puhua ravinnetiheistä ruoka-aineista. Ja minä en edes käytä noin montaa erilaista ravintotiheää ruoka-ainetta kuin Hannamari. Päivittäisessä käytössä mulla on vain lehtivihreä (luonnon oma monivitamiinivalmiste), spirulina (protskuja ja vitamiineja) ja melkein joka päivä muistan juoda savea (kivennäisaineita). Niin ja marjoja syön about päivittäin. Eniten ihan suomalaista mustikkaa. Lännen ihmeistä nautin gojeja ja mulpereita, mutta en niin usein kuin mustikkaa. Mustikka kun toimii sekä smoothiessa, jugurtissa että puurossa. Talvella kiskoin pakuriteetä. Ja oli minulla tapana laittaa smoothieni sekaan siitepölyäkin, mutta se loppui, enkä ole saanut aikaiseksi hankkia sitä lisää.

Mutta en minäkään pelkkiin superfoodeihin luota. Vitskuista kiskon päivittäin D-vitamiinia. Koetan ostaa senkin mahdollisimman luonnollisena, koska olen antanut kertoa itselleni, ettei synteettisesti valmistetut vitskut imeydy. Talvella (ja vieläkin muistaessani) sotkin smoothieeni c-vitamiinia jauheena. Ja nyt juon Kräuterblutsaftia, koska minulla on ollut viime aikoina vähän liikaa mustelmia ja epäilen alhaista hemppaa. Sen voisi ottaa melkein tavaksi, koska minä itse asiassa pidän sen mausta. En siis tarkoita, että kaikki aiemmin listaamani olisi pahaa, vaan pelkäsin aluksi, että Kräuterblutsaft maistuisi verelle, kun siinä on niin paljon rautaa. Mutta yrtit peittävät raudan maun varsin hyvin.

Eipä sitä kai tuoretta ruokaa syövänä niin paljon lisäravinteita tarvitsisi, mutta kun töissä tulee syötyä lounasruokalassa kaiken maailman eineskasvispyöryköitä, jotka varmaan ovat täynnä muunneltua soijatärkkelystä ja muuta ravintoköyhää paskaa, niin olen päättänyt pelata varman päälle. Ja hei, koko talvena ei ollut yhtään virusperäistä tautia! Ei tullut edes nuhaa. Toki se mun marraskuinen keuhkoputkentuöehdukseni pilaa mun terveysputkeni, mutta selkeästi mun valkosolut osavat nauraa jo viruksille. Toivottavasti oppivat nauramaan niille bakteereillekin...


sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Sunnuntain reenit

Kiitos eilisen 10 min venyttelyni tai rautaisen lihaaskuntoni, mutta eipä olleet reidet tai pakarat yhtään kipeät tänään. Eivätkä edes polvet, mistä olin vähän jopa yllättynyt. Päätin sitten pyöräillä vähän lisää. Pyöräilin saman keikan kuin viime viikonloppuna. Sain ajasta pois muutaman minutin, mutta kadotin matkasta myös mystisesti yhden kilometrin. Ekalla kerralla ajoin kyllä kerran harhaan yhdelle bussipysäkille, mutta ei siinä nyt kilsaa tullut. GPS ei olekaan erehtymätön! (Tosin enpä minä ole sitä luullutkaan ainakaan sen jälkeen, kun yhtenä aamuna juoksin sen mukaan Kuopion pohjoispuolelta Venäjälle) Statsit sanovat näin:
  • matka: 27,10 km
  • kesto: 1 h 13 min 36 s
  • keskinopeus 22,1 km/h
  • maksiminopeus: 53,0 km/h (hiukan epäilen kyllä)
  • kulutus: 1016 kcal
Sports tracker pysäyttää tallennuksen aina, kun liikun alle 2 km/h (eli liikennevaloissa) ja Polar nauhoitteli koko ajan. Panin ne peräjälkeen päälle. Polarin aika sanoo 1:15:40, mistä voimme päätellä mun seisseen valoisa yhteensä 2 min. Välillä kyllä tuntui, että yksissä valoissa olisi mennyt tuo aika... :)

Koska olen tänä viikonloppuna pyöräillyt, niin päätin tasapuolisuuden vuoksi kiusata vähän yläkroppaanikin. Menin siis bodaamaan. Ja pääliikkeinä olivat tällä kertaa pena ja ylätalja. Niistä tein siis pyramidit.

Salilla tulee orvo olo (kuva)

Penaa tein perussetin 6-3-1-3-6. Lämppäsin ensin kympin sarjan pelkällä tangolla ja sitten tein sarjat. Painoja oli 52,5kg kutosissa, 55 kg kolmosissa ja ykkösen tein 62,5 kg:lla. Ylätaljassa tuplasin kutoset, koska en nostanut painoja eli sarja oli 6-6-3-1-3-6-6. Ennen varsinaista sarjaa lämppäsin 12x30 kg ja 8x 40 kga sarjat. Ja pyramidissa painot olivat 65 kg, 72,5 kg ja 80kg. Noita 2,5 ja 5 kg lisäyksiä teen pistämällä lukot pakan päälle. Pakassa kilot menevät kymmenen välein.

Näiden lisäksi tein empparivatsojani eli torture twistia 2x30s ja 1x20s. Säälittävä tuo vika sarja kyllä Onhan tässä jo jonkin aikaa jaksettu vemputtaa 3x30s... Mutta ei siis tänään. Ja hartioita ja käsiä virvoin vielä tekemällä vipareita (12x6 kg, 15x5kg, 17x4kg) ja ojentajaa (yhdistetty ranskis ja pullover 2x15x10 kg).

Tämä on nyt kuudes viikko tätä saliohjelmaa, ja tarkoitus olisi tehdä tätä 8 viikkoa. Tämä tarkoittanee sitä, että en ehdi nostaa penapainoja omaan painooni. Kun ykkösiinkin pitäisi saada melkein 15kg lisää. Onneksi sentään kyykyssä ja ylätaljassa riuhdon itseäni painavammilla painoilla.

Venyttelin salilla vielä jalat, lonkankoukistajat ja peban. 15 minuuttia sain siihen elämääni tuhlattua. Olen tässä tuuminut, että venyttelyn kanssa voisi taas vähän tsempata. Alussa Jukka (PT siis) sai minut lupaamaan, että venyttelen joka treenin päälle ainakin 6 min (etu- ja takaraeidet sekä pakarat siis), mutta olen välillä vähän "unohtanut". Nyt ajattelin koettaa venyä 10 min jokaisena treenipäivänä. Uimahallissa ei esim. tule ikinä venyteltyä, mutta jos sitä edes töiden jälkeen himassa saisi venyteltyä... Kerron toki, jos epäonnistun surkeasti.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike

Tosin spinupyörän päällä ei juuri mihinkään liikuta. Mutta jalat liikkuivat.

Spinning race koostui 4 osasta: 55 min, 55 min, 25 min ja 30 min. Osien välissä oli aina 5 min tauko, minkä aikana kaksi ohjaajaa vaihtoi paikkoja ja asiakkaat saattoivat vaihtaa / täyttää juomapullojaan. Systeemin veti siis vuorotellen kaksi ohjusta: Mia, joka on tokaks lempparein ohjaajani ja uusi tuttavuus Jessica. Kun toinen ohjasi, toinen polki vierellä.

Kahdessa ekassa setissä oli molemmissa 6 työosuutta, ja niiden välissä aina 2 min palauttelubiisi. Työosuus koostui yleensä kahdesta biisistä. Tokavikassa setissä oli kolme työosuutta ja vikassa kaksi. Ekassa setissä oli toki lämppä ja vikassa loppuverkka ja venyttely.

Saatiin, jumaliste, ihan kunniakirjat! LOL!

Venyttelyn takia Polar pysähtyikin 2h 55 min kohdalle. Eli venymisen kanssa tuli 3h täyteen. Energiaa kului 1935 kcal verran ja ohjus sanoi hänen fillarimittarinsa näyttäneen saldoksi 80 km. Tosin spinningissä kun se perusjuttu on poolkea oman tuntemuksen mukaan, niin tokihan minulla saattoi olla ihan erilaiset vastukset. Keskisyke oli 134 ja maksimi huiteli 161:ssä. Eli peruskestävyysalueella mentiin. Eihän tuollaista pitkää treeniä olisikaan mitään järkeä vetää vauhtikestävyysalueella.

Ja tässä on se upea palkinto

Millaisia ne jo mainitsemani omat fiilikset sitten olivat? Eka tunti meni hujauksessa. 1,5h kohdalla alkoi vähän hapotella, mutta urheilujuoma auttoi. Koko setin jaksoi ihan kivasti, kun ei miettinyt, kuinka paljon on vielä kokonaisaikaa jäljellä, vaan keskittyi jaksamaan aina seuraavaan palautteluun asti. 2 minuutissakin ehtii sykkeet laskea paljon ja hapot lähteä liikkeelle, joten pidemmälle ei kerralla tarvinnut jaksaakaan.

On nyt vähän sellainen olo, että jotain on tullut tehtyä, mutta ei mikään kokonaisvaltainen kuolema. Ihan hyvä treeni oli. Kohta pitäis varmaan venytellä. Mutta eka kattelen netistä roller derbyä, kun en tän oman jumppailun takia mennyt paikan päälle.

Viikolla tapahtunutta

Minun piti bloggailla jo viikolla, mutta kun olen ollut kotona ja hereillä, olen tehnyt kaikkea bloggailua oleellisempaa kuten lajitellut kirppiskamoja ja katsonut Viidakon tähtösiä. Mutta koska heräsin jo kuuden jälkeen, niin nyt on aikaa suoltaa laadukasta tekstiä.

Urheilin viime viikolla aika paljon, joten maanantaina päätin ottaa kevyemmin: mulla oli säbäpeli, enkä sitten tehnyt muuta. Tosi kevyeksi maanantai menikin, koska voitimme 11-1, ja minulla ei ollut maalissa paljoa puuhaa. Ekassa erässä ei tullut edes hiki. Pyöräilin minä sentään työmatkat (6 km suuntaansa).

Tiistaikin oli räntäsateesta huolimatta pyöräilypäivä. Sitä paitsi onnistuin pyöräilemään ennen sadetta. Sen lisäksi kävin aamulla uimassa. Yleensä käyn kavereiden kanssa Tapiolan hallilla uimassa, mutta tiistaina kukaan ei päässyt mukaani, niin sooloilin ja menin uimaan Leppävaaraan. Leppävaaran halli on homeisempi mutta lämpimämpi kuin Tapiola. Mutta siellä on kyllä kivasti enemmän tilaa. Tiistainakin oli vain yksi jannu minun kanssani samalla radalla. Tapiolassa on monesti viisikin samalla radalla.

Keskiviikkona menin Ingan kanssa aamulla salille (kyykky & ylätalja pääliikkeinä) ja illalla pallojumppaan. Emme olleet kumpikaan ennen kokeilleet pallojumppaa. Melkoista virpomista se oli: lihasliikkeitä tehtiin ihan liian pienillä painoilla tai liian vähän aikaa. Ja jotain on pielessä, kun ojentajia ja rintalihaksia tehdään samoilla painoilla. Minä ainakin punnerran penaa vähän isommilla painoilla kuin teen ranskalaista punnerrusta. Enkä usko olevani tässä asiassa epänormaalin epätasapainossa lihasvoiman suhteen (minulla itse asiassa on suhteessa haukkariin aika kehittyneet ojentajat). Muutenkin olisin halunnut enemmän tasapainotreenejä ja vähemmän lihaskuntoa. Pallolla pomppiminen alkuverkassa oli kyllä kivaa. Keskiviikko oli viikon vika filaripäivä, koska torstaina piti raijata töiden jälkeen rojuja kirpparille ja perjantaina vein auton katsastettavaksi.

Torstaina sain uimahalliin seuraakin, joten menin uudelleen aamu-uimaan. Ja illalla minulla oli säbäseuran kevätturnaus, jossa pelasin 2 24 minuutin (2x12 min) peliä. Kevätturnauksen idea on, että siihen ilmottautuu porukkaa joka joukkueesta (2 naisten ja 3 miesten joukkuetta), ja jengit sitten sotketaan, eli jokaiseen tulee edustus jokaisesta jengistä. Äijien kanssa on kiva pelata, koska he pelaavat paljon vauhdikkaampaa peliä kuin naiset. Maalillakin sai sinkoilla ihan kiukulla. Tuli vähän enemmän hiki kuin maanantaina... Kävin torstaina myös pöhköillä päivillä: jos ostaa jumppavaatteita, niin eikös se ole jo melkein jumppaa?

Eilisen pidin vapaata, koska tänään on vuorossa iloinen kolmen tunnin pyöräilysessio eli Fressi spinning race. Lähteä saa kesken, mutta loppuun asti pyöräilleet saavat palkinnon. Ja yllytyshullunahan minulla on sisäinen pakko jaksaa loppuun asti. Mutta raportoin illalla, kuinkas sitten kävikään.

Kaameeta. Kello ei ole vielä edes kahdeksan, ja minä olen jo lukenut lehdet ja selannut blogit läpi. Mitäs tekemistä minä sitten keksin.... Moneltakohan kerrostalossa kehtaa alkaa imuroida lauantaina? :)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Punainen paholainen pääsi irti

Paholaisella viittaan ihkuun maantiepyörääni, joka on kiltisti odotellut parvekkeella lumien sulamista ja sen jälkeen eilisiä hankintoja. Mutta tänään kävimme kokeilulenkillä.
  • matka: 28,01 km
  • kesto: 1:19
  • keskinopeus 21,3 km/h
  • keskivauhti 2:49 min / km
  • maksiminopeus 48,7 km/h
Matka kulki Leppävaarasta Turuntietä pitkin kehä III:lle, mitä seurasin Vihdintielle asti. Vihdintietä poljin Pähkinärinteeseen, minkä läpi poljin takaisin Espooseen ja Lintuvaaraan.

Ja siis voi sydän, sydän, sydän! Ihana auringonpaiste, ihana fillari, jossa oli ihanat välitykset ja ihanaakin ihanammat lukkopolkimet, jotka paransivat polkemista aivan tajunnanräjäyttävästi! Olenhan minä tajunnut lukkopolkimien autuuden jo spinussakin, mutta asia oli ihanaa kokea myös liikkuvalla fillarilla. Ja ihan turhaan minä jännäsin niiden kenkien irroittelua: olen kyllä sisäistänyt senkin spinussa ihan selkäytimeen asti. Oli niin ihanaa vaihtaa parempaan pyörään ja lukkopolkimiin yhtä aikaa. Mieletön ero hybridiini verrattuna. Siis ette voi tajuta, miten siistiä on voida nostaa poljinta polkaisun lisäksi ellette kokeile. Varsinkin mäissä se on ihan parhautta! Ja housutkin toimivat. Pylly ei puutunut yhtään, vaikka satula on ihan mini.

Ainoa pikkumiinus hommassa oli, että huomasin polkevani hartiat korvissa. Tämähän johtuu siitä, että en kannattele itseäni vatsalihaksilla, vaan röhnötän tangolla käsien päällä. Asiaan pitää jatkossa kiinnittää huomiota ja parantaa asentoa, koska muuten selkä kipeytyy Giro d'Espoolla, joka poljetaan 27.5. eli reilun kuukauden päästä.

Ja kun nousin satulasta, niin totta munassa koin mitä triathlonistit tarkoittavat sillä, että "asento jää päälle". Ai että oli vaikeaa suoristaa selkää ja alkaa kävellä. Pakko hankkia se triathlontanko...

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Äiti, kassissani on jotain ylimääräistä

Kun lorvikatarri iskee, ja on muutenkin haastavaa saada raahattua perseensä salille, ei auta yhtään, että kun vihdoin saa perseensä ylös sohvalta pakkaamaan salikamoja, on vastassa tällainen näky:

Ei mikään sika säkissä

Vaikka meinasin antaa toisen olla ja ottaa matkaan toisen repun, niin kaveri nousikin mestoiltaan, kun koetin vaivihkaa kaivaa tuon laukun sivutaskusta salivihkoani.

Eli pääsin salille. Ja kassi kanssa. Kissa ei. Nyt ollaan kaikki jo kotona, ja yksi meistä vetää palkkaria ja toinen raksuja.

Stufaa

Jonkinlainen liikunta saattaa olla halpaa, mutta tämä välineurheilu ainakin käy kukkarolle. Taas tänään pistin vähän rahaa haisemaan ja tuhlasin toista sataa kivoihin urheiluvarusteisiin. Ostin pyöräilykengät ja -housut.

Ei tarvii ees osata solmia nauhoja!

Kengät ovat samaa merkkiä kuin pyörä eli Spezialized. Näissä klossit on upotettu pohjaan, joten näillä pystyy jopa kävelemään vähän. Sellainen hitusen hc:mpi malli on tosi kovapohjainen ja liukas, ja klossit törröttävät pohjasta ulkona.

Klossi on pohjan tasossa

Pyöräilyhousut ovat aito hengähdys 90-luvulta eli pyöräilysortsit. Eivät mitkään caprit, vaan ihan sortsit. Caprejakin olisi ollut, mutta ajattelin, että näiden päälle voi pukea pidemmät lahkeet ja kesällä lyhyet taas ovat kivat. Ja kyllä, aion näyttäytyä näissä ihan julkisellakin paikalla. Toivottavasti poljen tarpeeksi lujaa, ettei kukaan näe liian tarkasti. :)

Smoking hot!

Kuvasta sen verran, että minulla ei ole (ainakaan noin isoa) vatsamakkaraa vaan alempi paita rytyssä. Laitoin kengätkin kuvaan ihan vaan luomaan tunnelmaa. En ostanut housuja niiden tajunnanräjäyttävän tyylikkyyden takia, vaan pehmusteiden. Näissä pöksyissä on siis kunnon vaipat. Koetin kuvailla persettänikin, mutta vaippailmiö ei tallentunut hyvin kameraan. Paremmin pehmusteet erottuvat, kun housut eivät ole jalassa.

Vaipat on!

Minä voisin käyttää ihan rajattomasti rahaa urheiluvälineisiin. Nyt ostoslistalla on vielä märkäpuku ja triathlontanko pyörään. Lisäksi haluaisin uudet lenkkarit, jumppakengät ja säbäkengät. Tällä hetkellä veskaroin jumppakengissäni, mutta pehmeämpipohjaiset tossut olisivat paremmat. Ja tossujen pinta kuluu, kun kärkiä tulee hinkattua lattiaan.Isoin märkä uneni on kajakki mökille. Möksällä on jo inkkarikanootti, mutta siinä pitää olla polvillaan ja kaksi melojaa, joten se ei ole ihan tällaisen polvioperoidun sinkun lempparivehje.

Mutta se vaan on niin, että tarkoituksenmukaisilla varusteilla on mukavampaa liikkua. Ja minua kyllä motivoi uusi nätti urheilutoppi. Jos laiskottaa ja väsyttää, niin nätti toppi voi riittää raahaamaan persauksen salille. Ja silloin se on ollut hyvä hankinta.

Mites muut? Onko teillä aina markkinoiden siisteimmät gadgetit vai jumppaatteko vanhoissa pieruverkkareissa?

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Oho, ilmosin

Ja tämä on sitten blogin historiassa ensteks ajoissa tehty ilmo - saattaapi olla jopa koko elämäni isoin ennakko. Tällä kertaa riemuisa tapahtuma on Vantaa Triathlon, jonka tiimellyksissä pääsen aloittelemaan kesälomaani 1.7. Vantaan Kuusijärven mieltäylentävissä (kuulemma mäkisissä) maisemissa.

Mietin kauan, ilmoanko kunto- vai kilpakuntosarjaan. Olen uiskennellut sekä 500 metriä ja 750 metriä (tämä on ainoa ero matkoissa), tunnustellut oloani ja pohtinut asiaa. Lopulta päätin, että koska menin hankkimaan ne ylileveät renkaat fillariini, niin menen sitten ihan vaan sen kunniaksi kuntosarjaan (koska renkaanleveys on kilpapyörän ja ei-kilpapyörän ero - ja tämä on se toinen ero sarjojen välillä). Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin oikeasti minä halusin kuntosarjaan siksi, että siellä pärjännen paremmin kuin kilpakuntosarjassa. Ja totta munassa noihin tapahtumiin mennään sijoittumaan. Voitosta en tällä kunnolla ja näillä polvilla haaveile, mutta pitää sitä nyt aina useampi hommonaama voittaa kuin mille häviää...

Sitten vaan ruuvataan juomapulloteline ja heijastimet vihdoinkin pyörään kiinni ja aletaan ootella, koska triathlonkoulusta tulee mainoksia... Viikonloppuna ajattelin kokeilla ekaa kertaa lukkopolkimia liikkuvassa fillarissa.

Ja loppuun teemaan sopiva Ultra Bran triathlonmusavideo. Vuokko ui kovaa. :)


maanantai 9. huhtikuuta 2012

Möngintää ja intoxia Eestinmaalla

Ystävättäreni Inga pääsi pääsiäisenä keski-iän kynnykselle eli täytti 30 vuotta. Tätä juhlistettiin Helsingin eteläisemmässä osassa (a.k.a. Tallinna) harrastamalla urheilullisemmin mönkijäsafaria sekä puissa kiipeilyä ja vähemmän sporttisesti kostean paikan leiriä.

En ollut mönkinyt koskaan aikaisemmin, ja minulla kestikin jonkin aikaa oppia käsittelemään mopediani. Ensitöikseni esim. ajoin Ingan perään. Mutta kun pääsin vähän tekemään lenkkejä ja kaasuttelemaan isolla hiekka-aukealla, aloin luottaa menopeliini ja vauhtihullu adrenaliininarkkaripuoleni otti vallan.



Puissa kiipeily oli ohjelmassa seuraavana päivänä. Tallinnassa on mesta paikka nimeltä Nõmme Seikluspark, missä on rakennettu viisi erilaista kiipeilyrataa puihin. Puusta toiseen siirrytään erilaisten köysien, siltojen ja keinusysteemien avulla. Radat alkavat nössömmästä ja loppuvat turbovaikeaan. Vikassa radassa joutuivat ainakin minulla jo haukkarit koville - ja olisinkin ilman turvaköysiä tipahtanut maahan. Mutta oli ihan sikalystiä sekin.

Tässä ollaan vielä matalalla...

Mutta lopussa oltiin jo korkealla - ja reitti oli hankala
Vaikka harrasteet olivatkin sellaista mukavaa kevyttä urheilua, niin tankkauspuoli varmisti sen, että eilen illalla kotiutuessa ei ollut kauhean sporttinen olo. Nyt pitää sitten taas ryhdistyä. Olinkin tänään ihanassa auringonpaisteessa hölkkäilemässä ehkä joka toisen espoolaisen kanssa. Siis oikeasti pellon halki kulkevalla hiekkatiellä oli ruuhkaa! Ja kohtapuoliin pitäisi lähteä vielä säbätreeneihin. Tosin veskailu on sporttisuudessaan verrattavissa möngintään. Mutta onneksi viikko on vasta alussa, ja voin panostaa jumppaan ja vihannesten syömiseen. Ja tällä viikolla voisi taas ehtiä bodatakin. Viime viikolla kävin Suomessa vain kerran pumpissa, uimassa ja lenkillä. Tällä viikolla voisi vetää vähän kovemmin ja käydä jopa kolmesti salilla. Ja viikonloppuna ei ole mitään muuta menoa - voin siis urheilla vaikka kahdesti päivässä.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Pumppii

Olin tänään aamulla piiitkästä aikaa body pumpissa. Pumppi on spinningin, kahvakuulan ja venyttelyn jälkeen eniten käyttämäni ryhmäliikuntatunti, mutta eipä siellä silti ole viime aikoina paljoa tullut käytyä, kun olen keskittynyt bodaamaan. Mutta tänään aamulla menin body pumpiin, kun sain seuraakin.

Mie + pumppi = maitohappoja (kuva)

Ingalinga meni ja myi sielunsa saatanalle, eli hankki myös Fressin jäsenyyden. Nyt me olemme sitten alkaneet tehdä muitakin jumppatreffejä kuin aamu-uinnit ja koluamme erilaisia ryhmäliikuntatunteja läpi. Inga on koklannut jo minun lempparini eli nuo aiemminkin mainitsemani spinun, kuugeloinnin sekä venyttelyn, ja tänään jonon jatkoksi saatiin sitten pumppi. Oli kuulemma ihan jees. Suunnittelimme, että käymme joka viikko jollain uudella tunnilla.

Mie + combat = kipiä polvi (kuva)

Itse olen edellämainittujen lisäksi koklannut kerran corea (ihan jees), kerran zumbaa (ei mun kuppini teetä), kerran aquazumbaa (ihan pöhköä) ja polvileikkauksen jälkeen kävin useammankin kerran muissa vesijumpissa ja ennen viimeistä polven puukotusta kävin silloin tällöin combatissakin. Nyttemmin olen vähän nössöillyt niiden potkujen kanssa. Fressillä järjestettiin myös joskus joogan peruskurssi (ei astanga vaan joku toinen), jolla olin, mutta tunnille en ole koskaan saanut aikaiseksi mennä.

Seuraavaksi kokeilemme varmaan corea ja sitten pilatesta ja joogaa. Minun on pitänyt jo pitkään mennä kokeilemaan pallojumppaakin, mutta en ole vielä ikinä saanut aikaiseksi. Inga voisi olla hyvä katalyytti siihenkin. Ja saas nähdä, päädymmekö me vielä peeloilemaan jonnekin tanssillisillekin tunneille. Sh'Bamilla on niin urpo nimi, että sitä olisi jo ihan sen takia kokeiltava.

Mie + Sh'Bam = luultavasti iso LOL (kuva)

Palailen asiaan, kun koen jotain uutta ja ihmeellistä.

Niin ja se pumppi meni ihan kivasti. Vähän sai arpoa painoja, mutta aika hyvin minä ne muistin. Selkäbiisissä olisi voinut olla vähän enempi kiloja kannossa.