Ensin hauberi. Tässä parhuutta on laaja liikerata, koska ensin taljaa vedetään itseä kohti ja lopussa tehdään perinteinen hauiskääntö.
Tärkeintä on seistä tarpeeksi kaukana pakasta, jotta joudutaan tekemään kunnon veto ennen kuin käsi on pystysuorassa. Ja alussa painopakka saa ikään kuin venyttää kättä.
Kättä ei tosiaan vedetä kuin pystysuoraan, koska kädellä tehdään vieä hauiskääntö. Se pitää jättää siihen kohtaan, kun liike vielä tuntuu: ei siis koukisteta kättä loppuun asti.
Mahottoman hyvä liike oli.
Ja sitten ojentajaa. Tämäkin on kaksiosainen liike. Alkutilasta ei ole nyt kuvaa, mutta siinä tanko on ylhäällä suorilla käsillä. Samasta asennosta voisi lähteä siis tekemään kapeaa penaa.
Ensin koukistetaan kädet eli tehdään perinteinen ojentajaliike. Tanko tulee tällöin otsan päälle.
Tämän jälkeen tehdään vielä pull over. Ja lopputilanteessa pitäisi tuntua kevyt venytys. Eli pull over pitää viedä loppuun asti.
Ja for the record minä en todellakaan tee tätä liikettä jumppakepillä. Treenasin vaan rainerin kanssa liikeradan sillä. Oikeasti se käppyrätanko ja jumalattomasti rautaa olisi tähän paras valinta.
Eilen hiihtokurssilla en tainnut olla mikään mallioppilas. Kurssilla oli kolme miestä (joista yksi oli sattumalta työkaveri) ja yours truly. Herrat viilettivät suksilla huomattavasti kovempaa kuin meitsi. Hiihdon koordinaatio ei todellakaan ole minun vahvimpia osa-alueitani, mutta sain minä sentään vähän kehuja: koska minä en vielä oppinut taloudellista hiihtoa, vaan väänsin wassua aina kuten kiihdytyksissä, ope totesi, että ainakin sulla on kestävyyttä vatsoissa. Hah. Tunnin alussa hän vielä
Ope rupesi vielä tunnin lopuksi neuvomaan, että käyksä salilla? Kannattaa tehdä siellä vapailla painoilla eikä laitteilla. Tuli siinä sitten vähän sellainen olo, että äläpä opeta isääs naimaan... Mutta mistäpä hän olisi voinut tietää. Joten vastasin ihan nätisti, että joo, niinhän mä tykkään tehdä. Ja kehuin sitten vielä kahvakuulailua päälle. Enkä minä tosiaan ollut eilen kurssilla ihan sen oloinen, että olisin urheilun monilahjakkuus. Mutta kohta olen, koska taas koin muutaman luisteluhiihtoon liittyvän oivalluksen.
Tänään en kuitenkaan treenaa hiihtoa, vaan menen toisen työkaverin kanssa spinnaamaan. Inga meni ja voitti viime viikon Go Exposta 25 kerran sarjalipun sopivasti mun salille, joten rekrytoin hänet heti jumppaseuraksi. Eihän se spinning mitään sosiaalista jumppailua ole, mutta tuleepahan ainakin lähdettyä, kun on treffit sovittuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti