Kuin kala vedessä

Piti kirjoitella jo uintipnutkaaäivänäni tiistaina, mutta tuli sisko lapsineen katsomaan mun hoitokissaa, niin en sitten saanutkaan aikaiseksi. Mutta ajattelin tällä kertaa siis kirjoitella uiskentelusta.

Minulla on ollut nyt aikuisena kolme eri uintiopettajaa. Olen käynyt kolme eri Cetuksen tekniikkakurssia: perustekniikat I ja II sekä perhosuintikurssin. Ekalla perustekniikkakurssilla minulla oli opena kiva tyttö, jonka nimeä en enää muista ja tokalla perustekniikalla sekä perhoskurssilla Neuvostoliiton uintioppeja meille tarjoili Anna Virosta. Ja nyt sitten triathlonkoulussa meille on opetettu vaparitekniikkaa, ja opena on toiminut Marko.

Hassuinta tässä on, että kaikki opet ovat opettaneet minua vähän erilailla. En usko, että kukaan ope varsinaisesti on opettanut minua väärin, mutta kun esim. Anna käski keskittyä liukuun, niin liukuessa minulla alkoi mennä käsi kyynärpää edellä veteen, koska vein sen sinne suorana. Ja nyt Marko sai sitten korjata sitä virhettä ihan urakalla.

Parasta uinnissa ovat kuitenkin miesuimarit, joten
kuvituksena on Michael Phelps

 Meitä on ollut triathlonkoulussa 10 henkeä, eikä Marko ekoilla kerroilla korjannut minua ihan kauheasti, vaan keskittyi muihin. Luulin siis toki olevani loistava uimari. Vikalla kerralla (ylimääräinen kerta hiihtolomaviikolla) meitä olikin vain kolme, ja saimme hyvin henkilökohtaista ohjausta - ja minulla olikin sitten kaikki pielessä: polvet liian kaukana toisistaan, kyynärpää edelleen muun käden edellä veteen, liian vähän vartalonkiertoa ja vasemman käden kyynärpää koukkaa liikaa selän puolelle. Naureskelinkin, että luulin vielä tunnin alussa osaavani uida...

Aina uimatekniikkaa opetellessa uinti hajoaa ensin täysin ja vauhti hidastuu. Sitten hiljalleen treenatessa palaset alkavat taas loksahdella kohdalleen, ja homma alkaa toimia. Niin toivon nytkin tapahtuvan.

Käyn tosiaan tiistaisin kavereiden kanssa aamu-uinnilla. Ja tuli tehtyä uudenvuodenlupaus, että aamu-uin tänä vuonna 45 kertaa. Alkuvuodesta missasin pari kertaa koipivaivojen takia, joten ei passaa enää loukkaantua, tai muuten joudun jossain välissä käymään aamu-uinnilla kaksi kertaa viikossa. Ja pitää minun uiskennella aktiivisesti ihan jo senkin takia, että minulla on vielä paljon opittavaa ennen kesää ja triathlonkisoja.

Loppukevennykseksi tarjoan Jennin irkissä jakaman US Navy SEALsin taistelu-uinnin opetusvideon. Tekniikka voisi olla ihan hauskaa opetella, mutta opettelu itsessään voisi olla liian haastavaa ilman opea. Jonkun pitää aina vahtia ja sanoa, mitä teen väärin. Ja jos nyt katsoisin videon ja lähtisin tästä uimahalliin, niin voin luvata, etten muistaisi puoliakaan.

Mutta joo. Swimming is hard. Siksi lähdenkin tästä salille kyykkäämään. Sen uskoisin osaavani. Painoja vaan voisi olla enemmänkin; tämä nylkyn leikkiminen on vähän sössinyt kehittymistäni tällä saralla.

Huomenna menen Go Expoon. Voisi sitten illalla mouhuilla siitäkin.