tiistai 29. tammikuuta 2013

Koskas hommat nyt putkeen menisivät?

Ihan nopea päivitys vaan.

On jotenkin niin perus, että mä valkkaan hiihtopäiväkseni juuri sen päivän, jolloin aamukuudelta on jo +1 astetta. Nollakelillä pito on tunnetusti mitä mainioin. Not.

Kyllä mä siitä huolimatta menin aamusella ladun varteen ja koklasin vähän hiihtelyä. Juu, ei ollut pitoa ei. Käännyin sitten noin 20 metrin jälkeen takaisin kotia kohti ja vein sukset sisälle. Kostoksi vaihdoin jalkaani lenkkarit ja juoksin töihin.

Eli summa summarum: kuukauden liikuntamuoto töihin olikin juoksu. Ja se on sitten se talvijuoksu, jos päädyn päättämään, että talvijuoksu ja kesäjuoksu ovat eri lajeja.

Katsotaan, josko helmikuussa pääsisi jo suksimaan duuniin. Nyt meen vaihtamaan romppeet ja lähden kirmaamaan kotia kohti!

maanantai 28. tammikuuta 2013

Muut liikkuu. Ja minäkin vähän.


Näin eilen vahingossa telkkarista Hurjan painonpudotuksen lopun. Sen entinen jenkkifutaaja oli laihdutuksestaan niin onnellinen, että minäkin tulin hyvälle tuulelle. Mulle tuli sitten tarve katsella lisää laihdutusonnistumisia, ja surffailinkin sitten Livin sivuille katsomaan niin onen hehkuttamaan Jutta ja puolen vuoden superdiettejä.

Katsoin kaksi jaksoa, nelosen ja kolmosen. Kolmannen jakson Raimo oli tosi symppis ja ihanan innostunut - ja onnistuikin hyvin. Hänen jaksoaan oli ilo katsella. Nelosjakson Piia taas oli vähän liian uliseva ja selittelevä minun makuuni. Olisi pitänyt katsoa Piia ennen Raimoa, niin olisi jäänyt hyvä mieli päälle. Mutta kyllä Piiastakin muutoksen huomasi. Kunhan akka vaan itse osaisi arvostaa itseään.

Katsoin viime kaudella muistaakseni yhden jakson, mutta silloin ohjelma oli liian pitkäveteinen mun makuun. Nyt konsepti on parempi ja sitä jaksaa seuratakin. Jutta vaikuttaa kamalan mukavalta ja tsemppaa projektejaan tosi kivasti. Mä olen sen verran inhottava ihminen, että oletan tuollaisten muovisten barbien olevan aika muovisia luonteeltaakin, mutta Jutta vaikuttaa oikeasti tosi kivalta. Eli varsinkin Raimon jakso oli oikein oivaa hyvän mielen telkkariviihdettä. Pitänee katsoa lisääkin tuota.

Olin tänään aamulla (siis MAANANTAIaamuna) taas aamulenkillä. Tein siis saman ihmeteon viime viikollakin. Saisikohan tästä kehitettyä oikein tavan? Maanantain aamusali on aivan mahdoton ajatus ja täysin poissuljettua, mutta lenkkeily on jotenkin tarpeeksi vaivatonta - se kun starttaa kotiovelta. Maanantai on mulle jotenkin todella epäurhea päivä. Säbätreeneissä yleensä väsyttää ja on vaikea keskittyä. Ja se, että pakkaisin treenikassin ja menisin sinne salille, tuntuu jotenkin todella vaikealta juuri maanantaisin (tai se kassin pakkaaminen sunnuntai-iltaisin). Mutta lenkkarit saan näemmä kiskottua jalkaan vaikka olisikin synkkää, pimeää ja muutenkin maanantaista menoa.


Ei ollut kuvia tähän postaukseen. Siksi tässä hauska video. Ja onhan tossa aamulenkkeilystä puhe. :)

Tänään tosin pakkasin sen kassinkin. Meinaan huomenna hiihtää töihin ja siksi vein suihkuttelukamat toimistolle jo tänään. Olen visioinut jo jonkin aikaa sellaista liikuntahaastetta, että tulen tänä vuonna joka kuussa eri urheilulajilla töihin. Tammikuu on jo lähes loppu, joten huomenna sitten hiihdän töihin. Latua pitkin pitäisi päästä vajaan kilsan päähän ohviisista - ja kotipuolessa on suunnilleen saman verran käveltävää ladulle. Ilmeisesti latu on kuitenkin vain pertsalatu, joten en voi ensi kuussa suorittaa samaa luisteluhiihtäen. No, tutkin asiaa huomenna aamusella.

Koska luisteluhiihto ei luultavasti ole tosiaan vaihtoehto, saatan joutua olemaan todella luova lajivalikoiman kanssa. Koetan keksiä sellaisia lajeja, joihin minun ei tarvitse ostaa uusia välineitä - vuokrata voin, jos hätä tulee. Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi hiihtää, juosta, kävellä, sauvakävellä, maastojuosta, maastopyöräillä, maantiepyöräillä ja rullaluistella töihin. Neljä lajia siis vielä puuttuu. Pohdin juuri, että onko hybridillä polkeminen oma fillarointilajinsa, jaksanko käydä vuokraamassa lumikengät tätä varten,  saisinko jostain potkulautaa tai rullasuksia lainaan tai vuokralle ja mitä muita tapoja keksin taittaa tämän hurjan 6 km suuntaansa. Jos en mitään muuta keksi, niin suoritan sitten vaikka pyöräilyä ja juoksua sekä talvella että kesällä. Minun oma haasteenihan tämä on, niin saan ihan itse keksiä säännöt. Ei varmaan tarvitse mainita, että (toteutuskelpoiset) lajiehdotukset ovat tervetulleita. Uinti esimerkiksi ei ole vaihtoehto, koska Laajalahti on a) suojelualue b) saastunut. :) Mutta suunnistaa esim. voin, jos joku jaksaa käydä laittamassa mulle rastit maastoon ja piirtää kartan. :D

Tulin juuri äsken kotiin Pirkkolasta, missä olin kuuntelemassa Helsinki Triathlonin n00b-luentoa. Oli ihan kivaa, ja jotain uuttakin ehkä opin. Mutta ei se kertauskaan ole pahitteeksi. Ja mikä hauskinta, tapasin pitkästä aikaa kaksi vanhaa tuttua. Enemmän tuolla puhuttiin puolimatkoista ja Ironmanista (kohta oon tollanen videon äijä, ottakaa vaan), mutta oli treenivinkeistä mullekin hyötyä. Vähän mietityttää, että onko mulla "haluan harrastaa tai ainakin kokeilla kaikkea" -ihmisenä mitään mahista treenata niin systemaattisesti kuin luennon esimerkeissä, mutta jotain vinkkiä ainakin sain. Mutta ehkä teen niistä ihan oman postauksensa. Alkaa tämä olla jo aika pitkä. Pitäisiköhän kirjoitella vähän useammin?

perjantai 25. tammikuuta 2013

Mitähän sitä tekis?

Mulla on kauhia dilemma: mä en osaa päättää, minne jatkossa kirjaan jumppailuni. Kas nyt, kun mulla on kaksi ihanaa rannetietokonegadgetia, joita käytän eri tilanteissa (kaksi joo, koska Poolmatea en enää tarvitse ja palautan sen omistajalleen - se oli vain lainassa), niin jumppadata ei päädy enää yhteen paikkaan. Ennen olen kirjannut kaiken siis Polarin webbipalveluun, minne treenin raakadata päätyy suoraan gadgetista lataamalla.

Voisinhan minä kirjata Garmininkin jumpat Polarin palveluun, mutta se ei ole niin käytettävä, että jaksaisin. Ja kun en enää saa jatkossa edes niitä Polarin pokaaleita (koska kaikki kuluttavin kestävyysurheilu tallennetaan Garminiin), niin ei ole mitään syytä kerryttää datoja Polarin palveluunkaan.

Esimerkki polarin raakadatasta. Tätä on ärsyttävä päivittää.
Eikä tallennusnappi ikinä mahdu läppärin ruudulle samaan aikaan  muun
datan kanssa - eli joudun scrollaamaankin!

Yksi vaihtoehto olisi kirjata data exceliin omalle koneelle. Mutta toisaalta kone voi aina sanoa poks. Pitäisi ainakin ottaa varmuuskopioita. Google Driven taulukkolaskenta-sheet ei ainakaan ole yhtä ilmaisuvoimainen kuin excel tai Open Officen spreadsheet, joten se ei ole ainakaan vaihtoehto, vaikka harkkapäiväkirja netissä olisikin saatavuuden kannalta kiva vaihtoehto.

Voisin toisaalta tehdä niin kuin monet bloggarit ja käyttää tätä blogia harkkapäiväkirjanani. Mutta epäilen suuresti, mahtaako meikäläisen perusmättö olla mitenkään kamalan kiinnostavaa. Ja muutenkin epämääräinen länkytys on enemmänkin mun juttu kuin mikään käytettyjen painojen listaaminen.

Polarin viikkonäkymä. Noista punaisista aukeaa noita edellisen kuvan näkymiä. Huomatkaa,
kuinka olen melkein jaksanut antaa noille treeneille nimet ja lajit. Eihän tää esimerkkiviikko ole
kuin viime vuodelta...

Tällä hetkellä harkitsen vakavissani rekisteröityväni Heiaheiaan. Nyt, kun olen bloggaillutkin jo 1,5 vuotta, niin ei sitä enää kehtaa väittää, että mun jumppailut ovat mun oma asiani ja ettenkö minä haluaisi leuhuttaa saavutuksillani siinä missä muutkin. Naamakirjaan en kyllä ala jumppiani jakamaan, koska se on musta aika ärsyttävää muiden feedeissä. Koska ei se muidenkaan perusmättö kiinnosta. Mua kiinnostaa vain, jos joku on tehnyt jonkun uuden enkan, oppinut uuden tempun tai käynyt jossain kisoissa. Mutta se Heiaheian sisäinen  kaveereus ja muiden stalkkailu voisi olla ihan jees. Ja musta Nelliinan harrastamat viikkokatsaukset Heiaheiasta ovat kivoja. Tavallaan tekisi mieli matkia.

Mutta toisaalta olisi ihanaa, jos sekä polarin xml-datan että Garminin oksentaman datan (käsittääkseni sekin suoltaa xml:ää?) voisi ladata samaan palveluun x. Silloin alkaisin ehdottomasti käyttää sitä. Olisikohan sellaista? Syökö esim. se niin monen ihkuttama Heiaheia rannetietokoneiden dataa? Tietääkö joku? Jos olisin suvereeni käyttöliittymäkoodari (mitä en ole, käyttöliittymäsuunnittelutaitoni ovat viisivuotiaan lapsen tasolla), tekisin harkkapäiväkirjasoftan itse. Rajapinnat ja tietokannat olisi ihan helpot (ja ehkä jopa hauskatkin) tehdä. Se käylikoodaus on vaan "ei mun kuppini teetä".

Jos kirjottaisin nyt harkkapäiväkirjaani, kertoisin olleeni tänään 45 minsaa salilla ja 30 min spinussa. Sen sijaan keskityn mouhuamaan vain salitreenin alusta, kun harjoittelin taas kippileukoja. Crossfittaava työkaverini M neuvoi viime kerran rimpuilun jälkeen, että voisin treenata vain sitä yläasennon työntöä pois tangolta. Siispä jaoinkin treenin kahteen osioon: ensin heiluin kädet suorana ja treenasin sitä voimanottoa jaloista. Ja sen jälkeen tein tavallisen leuan myötäotteella ylös ja työnsin itseäni ylhäällä poispäin tangosta. Ja ihme tapahtui: sain siitä ikään kuin vauhtia siihen eteenpäin heilahtamiseen ja liikkeen alhaalla tapahtuva osa tapahtui kuin itsestään. Vauhti kyllä loppui taas, kun pungersin itseni ylös. Mutta homma oli HUOMATTAVASTI kippileukaisampaa kuin viime viikolla! Tein näitä osa-aluetreenejä pariin otteeseen ja vetelin sitten vielä pari sarjaa tavallisia leukoja myötäotteella. Kyl tää tästä!

Mutta siis palataanpa päivän kysymykseen: Mikä on ihan paras harkkapäiväkirjasofta? Mitä arvon lukijat käyttävät ja miksi? Mitä siinä on hyvää ja mikä on arsesta? Mitä softaa TE suosittelisitte mulle?

torstai 24. tammikuuta 2013

Mitä mulle kuuluu?

Viikkohan tässä on taas blogihiljaisuudessa vierähtänyt. Tämä johtuu ihan vain siitä, että en ole tehnyt mitään ihmeellistä urheiluun liittyvää. Viikonloppunakin olin reissussa juhlistamassa synttäreitäni, niin en ehtinyt edes jumpata. Saivat muut juosta minun puolestani, kun istuskelin tyytyväisenä koiravaljakon kyydissä.

Viime viikolla en ehtinyt ladullekaan, vaikka hinkua kyllä oli. Pimeän aikaan on jotenkin vain helpompaa mennä sisäliikkumaan. Poikkeuksena tähän on aamulenkki - jota en kylläkään osaa hiihtää vaan ainoastaan juosta. Miten niin tapoihinsa kangistunut? 35 vuodessa on aikaa kangistua.

Näköjään mulla on nyt aikaa käydä kaksi kertaa viikossa punttaamassa (yleensä ke ja pe aamut), kerran viikossa uimassa (ti tai to aamu) ja kerran viikossa säbätreeneissä (maanantaisin). Muuten koetan sitten täyttää päiväni juoksulla, hiihdolla tai spinningillä siten, että treenipäiviä tulee 5-6. Viime viikolla en siinä kyllä onnistunut, koska välipäiviksi muodostuivat muista kiireistä johtuen tiistai, lauantai ja sunnuntai! Tai no, sunnuntaina syynä oli ihan vaan laiskuus. :) Mutta maanantaina sitten vastaavasti kulki aamulenkki ihan timanttisesti.

Tästä viikosta on kyllä tulossa todella säbäisä, koska olin eilen firman pelailuvuorolla, menen tänään seuran naisten pelailuvuorolle ja lauantaina on vielä turnaus. Maalilla seisoskelu toki rajoittaa pahasti muuta urheilua, mikä on vähän mälsää. Onneksi olen ehtinyt tehdä joka päivä muutakin kuin säbää, joten tästä viikosta voi koostua vielä varsin urhea. Maanantaina tosiaan lenkkeilin, keskiviikkona bodasin ja äsken olin hiihtämässä.

Mutta onhan tässä tapahtunut jotain tosi spektaakkelimaista! Meitsi sai synttärilahjaksi kauan himoitsemani Garminin Forerunner 910XT:n! Voi lääh! Kävin maanantaina sen kanssa lenkillä (ja naksuttelin asetuksia pihalla viitisen minuuttia kunnes nakit olivat jäässä) ja tiistaina uimassa. Onhan se mittari melkoinen möhkäle, joten luulen, etten käytä sitä ainakaan salilla tai spinningissä. Matkantaittoliikunnassa se taas on mitä mainioin, vaikka ei uinnissa sykettä mittaakaan - mutta eipä sitä kai tarvitsekaan, koska ikinä minulla ei ole uinnissa sykkeet liian korkealle nousseet. Kiitos vielä lahjan antajalle ( luet kuitenkin)! Tää on ihana!

Toinen synttärilahjani oli rahat uusiin tukipohjallisiin. Vähän tylsää joo saada aikuisena rahaa, mutta se oli vain kätevämpää näin kuin pakottaa vanhat vanhemmat laukkaamaan Helsinkiin ostamaan lahjakorttia. Pitääkin varata aika pohjallisten tekoon pikimmiten. Mun jalkani siis ylipronatoivat eli ovat niinsanotut lättäjalat. Ja siksi käytän lenkkareissa tukipohjallisia, etteivät nilkka ja polvi mene väärään asentoon ja ala kipeillä. En ole saanut aikaiseksi käydä hankkimassa uusia pohjallisia, vaikka vanhat ovat varmaan neljä vuotta vanhat. Olisi kyllä jo aika. Toivottavasti nyt saan aikaiseksi, jotta voin sitten kiittää vanhempiani uudet pohjalliset kengissä.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Rimpuilua

Olin tänään aamulla punttaamassa ja tein vihdoin ekan kerran omatekoisen ohjelmani nopeusvoimasetin. En ole ihan kamalasti bodailua ehtinyt harrastaa, kun olen taas lipsahtanut säbäävä nylkky -linjalle.

Meni aika huvittavaksi varsinkin tuo ohjelman alku. Onneksi aerobisilla laitteilla oli yleisöä vain 3 henkilöä, kun meikä koetti rimpuilla siinä fillarien sun muiden vehkeiden edessä kippileukoja. Muuten olisin ehkä haihtunut ilmaan silkasta häpeästä. Kippileuka on siis tämmöinen crossfit-liike:


Mä treenasin kaverin (ja toisen videon) ohjeen mukaan ensin pelkkää tota heilumista alhaalla ja sitten koetin tehdä kokonaisia leukoja. Ylös pääsinkin ekalla kerralla ihan kivasti, mutta en osannut ollenkaan työntää itteäni poispäin tangosta tuolla ylhäällä. Ja sitten loppui vauhti. Ja heti perään loppuivat voimat. Lisäksi mun kämmeniin sattui ihan erkkinä. Pitää ehkä taipua hankkimaan ne salihanskat ihan vaan leuanvetoa varten.

Jatkan nyt kippileukojen treenailua vielä jonkin aikaa ihan itsekseni. Mä en halua mennä crossfit-kurssille, koska tiedän jääväni ihan koukkuun, eikä mulla ole aikaa uudelle harrastukselle - paitsi jos voitan viikonloppuna lotossa.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Kisakalenteri päivittyy

Nurmijärven triathlonin aikataulu ja paikka varmistuivat: kisa on lauantaina 8.6. ja paikkana on  Rajamäki ja Sääksin ranta. Samana päivänä kisataan sekä sprintti että varttitriathlon.

Lisäksi Vantaa triathlon kisataan  2.6. eli edellisen viikon sunnuntaina. Vantaahan on sprinttikisa. Siellä on myös sellaisia tosi lyhyitä "kokeile triathlonia" -matkoja, mutta mä haluan polkea vähintään sen 20 km.

Nyt pitää sitten kuulostella itseään, että ehtiikö sitä palautua Girolta Vantaalle ja siitä vielä Nurmijärvelle. Jos ei, niin sitten Vantaa jää pois ja pitää keksiä pikamatkoja muualta.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Viikonloppu ilman statseja

Vein Polarini ja Poolmateni perjantaina paristonvaihtoon. Olen siis ollut koko viikonlopun ja olen vielä alkuviikonkin ilman syketietoja. Ja on orpo olo.

Lauantaina olisi ollut kiva olla sykemittari, koska kävin vesijuoksemassa. Olimme supersuunnistajan kanssa Mäkelänrinteen uintikeskuksessa, missä minä opetin hänelle vammaisurheilijoiden ykköskuntoutuslajia eli vesijuoksua. Sen lisäksi leikimme uimakoulua, kun minä koetin opettaa hänelle vähän vaparitekniikkaa.

Vesijuoksusta olisi ollut kivaa saada sykestatsit ihan vain siksi, että olisi ollut kiva verrata puolen tunnin vesijuoksua puolen tunnin uintiin. Teimme ensin 10 minuutin alkuverkan, minkä jälkeen teimme 10 x 30 s vetoja. Lopuksi vielä verkkasimme viitisen minuuttia, jotta saimme puoli tuntia juoksua täyteen.

Sen jälkeen siirryimme ensin kellumaan (sekin oli treeniä) ja sitten ihan uintiradalle treenaamaan vaparia. Minä koetan tehdä supersuunnistajasta triathlonistia, koska hän joskus heikkona hetkenään meni mainitsemaan, että triathlonia olisi kiva kokeilla. Ja kuten useimmilla, on uinti hänelläkin se kolmikon heikoin lenkki. Mutta varsin hyvin se jo meni: pakka oli suunnilleen kasassa, ja vain hengitystekniikkaa pitää viilata niin, että hän jaksaa uida pidemmänkin matkan. Minulle tekniikkatreeni oli enemmänkin päädyssä istuskelua, mutta tein minä itsekin muutaman harkan, vaikka koetinkin lähinnä bongailla toisen virheitä ja olla hyödyllinen.

Ei ole kuvaa viikonlopulta, niin palataan
viime vuoden Finlandian fiiliksiin

Tänään minulla oli kamala henkinen taisto saada ahterini liikkeelle. Polarin statsit motivoivat minua yleensä tosi paljon, ja urheilu ilman statseja on melkein kuin ei urheilisi. Mutta sain kun sainkin itseni alkuillasta liikkeelle, ja vielä ladulle! Olen ollut kauhean epämotivoitunut hiihtelyyn tänä talvena, vaikka lumi tulikin jo marraskuussa. Minun on yksinkertaisesti vain tehnyt enemmän mieli juosta ja puntata. Mutta nyt vihdoin sain pertsasukseni voideltua ja pääsin ladulle.

Taidan olla huomattavasi paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, koska hiihtely ei tuntunut yhtään pahalta. Tekniikka oli toki ihan yhtä epätehokasta kuin ennenkin, mutta nyt en meinannut kuolla ylämäissä enkä huohottanut kuin höyryveturi. Ehkä niistä viime kesän 2020 fillariointikilometristä on jotain iloa... Koska hiihto oli niin helppoa ja kivaa, hiihdin urheilupuistossa yhden kierroksen sijaan kaksi. Matkaa tuli 9,56 km. Eli ihan kiva kaudenavauslenkki. Viime vuonna tuo olisi ollut minulla todella pitkä lenkki. Vielä joku viikonloppu hiihtelen parikytä kilsaa. Ja luistelusuksetkin pitää viedä ulkoilemaan.

Nyt enää ihmettelen, miksi en lähtenyt aiemmin ladulle, kun hiihto on oikeasti tosi kivaa...

perjantai 11. tammikuuta 2013

Niin, niitä tavotteita

Taisin tämän vuoden kisoja listatessani luvata listata myös jotain punttistavoitteita. Ajattelin samalla vaivalla listata muutenkin urheilullisia tavotteita, koska pitäähän niitä olla.Here goes.

Tällä jälkimmäisellä maksimikaudella en saanut nostettua painoja edes sinne, mihin viimeksi lopetin. En ehtinyt käydä syksyllä salilla ihan yhtä systemaattisesti kuin viime keväänä ja taisin olla vähän nössö a) aloituspainojen kanssa b) painoja lisätessäni. Toisaalta kyykyissä mun ykköset varsinkin olivat kaikkea muuta kuin syviä. Joten ehkä se painon lisääminen tankoon ei ole pelkästään hyvä idea. Ehkä mä myös lannistuin, kun laskin väärin, enkä saanutkaan painoja ylös. Mun salivihkoni on nyt liian kaukana, joten en lunttaa siitä lopetuspainoja tähän postaukseen. Saatan raportoida ne myöhemmin (jos muistan - muistuttakaa, jos kiinnostaa). Kun lopetin aktiivisen leuanvetohaasteen suorittamisen, maksimileukojeni määrä laski dramaattisesti yhdeksästä kuuteen. Tämä on järkyttävää. Pakko siis treenata niitä myös salin ulkopuolella. Näillä esipuheilla asetan itselleni voimailutavotteita tälle vuodelle:
  1. Nostan penkistä oman painoni. Ainakin kerran.
  2. Teen vähintään 10 leukaa.
Kyykkäilytavoitetta en oikein osaa asettaa, vaikka tykkäänkin kyykkäämisestä kuin fitnesstyttö raejuustosta. Mulla kun nuo pöhköt polvet vaikuttavat ihan sikana päivän kyykkykuntoon. Siksi kyykkäilen mieluummin pidempiä sarjoja kuin maksimeita. Toisaalta voisin kyllä luvata hinkkaavani kyykkyjä jollain minipainoilla vaikka sata. Hmmm... No, en nyt ainakaan aseta mitään tavoitetta. Tätä pitää ensin kokeilla.

Firman viime vuoden Giro-joukkueet - tänä vuonna
yhtä tyylikkäänä sit
 Kisoihin on helppo osallistua, mutta kai niissä pitää koettaa olla hyväkin. Koska en oikeasti ole sitä ainakaan muihin verrattuna, vertaan sitten vain itseeni. Ja siksi tavoittelen seuraavaa:
  1. Triathlonin olympiamatka alle 3h. Tämä oli helppo asettaa, mutta saattaa olla myös hellppo saavuttaa, koska Kuopiossa aika oli ärsyttävät 3:03:43. Mennään siis PALJON alle 3h.
  2. Giro d'Espoossa koko matka 28 km/h -ryhmän mukana. Viime kesän Giron 26 km/h oli tosi leppoisaa ja Tour de Helsingin 30 km/h ihan liian kovaa. Mennään siis siihen väliin.
  3. Juoksen puolimaran. Kuoppasin tämän tavoitteen jo viime syksynä, kun polvet reistailivat, mutta rogaining loi uskoa. Viimeksi (2007) juoksin Paavo Nurmi marathonin puolikkaan aikaan 2h 15 min. Jos nyt kirmaisi vaikka kovempaa.
  4. Juoksen kympin ennätykseni. Tällä hetkellä se taitaa olla (ylipitkän) Rantakympin 55:43. Alle 55 min menen ainakin, mutta voisihan sitä koettaa tavoitella 50 minuutinkin haamurajaa.
Mitään kilometritavotteita en halua (ainakaan nyt) asettaa. Viime kesän Kilometrikisan tavoite meinasi viedä ilon koko pyöräilystä. Urheilua ei pidä suorittaa, vaan sen kuuluu olla kivaa. Siksi koetin keksiä tavoitteita, joiden tavoittelu on kivaa. Ja siksi listassa ei ole yhtään notkeustavoitetta. :D

torstai 10. tammikuuta 2013

Jos olisin edes 5 kg kevyempi...

... tai minulla olisi 5 numeroa suurempi jalka, olisi hanki varmaan kantanut. Eli sunnuntain rogainingissa oli mahdollisimman kelju lumessakahlauskeli. Kun olin ennen joulua Nuuksiossa lodjaamassa, oli puuterilumessa helppo talsia, koska siinä saattoi kahlata. Nyt jalkoja sai nostella oikein huolella, ja homma alkoi käydä ihan kunnon jumpasta. Mutta kivaa oli silti.

Kerrataas rogainingin idea: kyse on aikarajoitetusta suunnistuksesta. Rasteista saa niiden etäisyyden ja maaston haastavuuden mukaan eri määrän pisteitä: kakkosella alkavista rastinumeroista saa 2 pistettä, kolmosella alkavista 3 jne. Ja rasteja saa kertätä aikarajan sisällä niin paljon kuin haluaa ja ehtii. Meillä aikaa oli 8h, mistä matkassa olimme noin 7h 49 min. Alla on kuva kartasta ja siihen piirtämäni reitti.


Saavuimme Masalan peruskolulle hyvissä ajoin ennen kisan alkua ja ehdimme tosiaan suunnitella reitin alun ennen matkaan lähtöä. Minä muuten ehdotin, että lähdemme kiertämään Vitträskin idän puolelta, ja ehdotukseni meni läpi. Jee! Supersuunnistajalla on selkeästi positiivista vaikutusta minuun ja reittivalintoihini. Suunnittelimme reittiä aluksi rastille 51 asti ja sovimme, että päätämme siinä vaiheessa, lähdemmekö kiertämään vielä Juusjärveä tai Humaljärveä. Emmepä lähteneet.

Matkaa tuli taitettua nelisenkymmentä kilsaa. Kartan kuva ei ole enää missään mittakaavassa - ylläri. Kuten tihrustamalla ehkä huomaa, pyrimme kulkemaan mahdollismman paljon teitä pitkin, koska lumessa rämpiminen tosiaan oli aika rankkaa ja siten hidasta. Isoilla ja sulilla teillä juoksimme suurimman osan ajasta, mutta pienemmillä ja jäisemmillä myös kävelimme, vaikka kaikilla olikin nastakengät tai liukuesteet. Ja ylämäet käveltiin myös.


Emit-lapun lukemiseen kokemattomille ohjeita: vasemmalla on numeroitu rastit käyntijärjestyksessä ja numerot ovat vain järjestysnumeroita, eivät rastien numeroita. Joudutte tiiraamaan rastin numerot kartasta. Tokassa sarakkeessa on rastiväliin kulunut aika ja kolmannessa sarakkeessa käytetty kokonaisaika. Tuosta voi siis bongata pummeja. Niitä ei oikeastaan kyllä tullut - yksi reittivalinta oli vaan vähän urpo, ja kiersimme yhden kallion pidemmän kautta, koska pomppasimme liian aikaisin tieltä metsän puolelle. Taisi olla rasti numero 51 tuolla kartan yläreunassa.

Rastin 40 kohdalla tuli pimeä ja kytkimme otsalamput päälle. Kun on hyvä lamppu, niin metsässä on yllättävän helppoa rämpiä myös pimeällä. Ei se kuitenkaan maailman siisteintä ollut, niin jätimme rastin 32 hakematta. Ihan jees, niin ei tullut kiire. Tosin olisimme sijoituksissa 2 sijaa korkeammalla, jos olisimme hakeneet 32:n 26:n sijaan.

Mites minulla sitten meni? Yllättävän hyvin. Olisin kunnon puolesta jaksanut juosta poikain perässä vaikka koko matkan. Rastin 30 tienoilla minua alkoi perinteisesti sattua polviin. Kertauksena kaikille tähän väliin pieni polvi-epigriisi: Mun paremmasta eli vasemmasta polvesta on leikattu eturistiside vuonna 1995. Se on parantunut mainiosti ja toimii hyvin. Oikeasta polvesta on leikattu eturistiside ja kierukoita vuonna 2006. Sen eturistisiteestä ei tullut ihan yhtä kireätä kuin vasurista, ja siitä onkin jouduttu siivoamaan lisää kierukoita vuonna 2010. Silloin havaittiin myös rustovaurio, joka oli liian laaja korjattavaksi. Eli mun oikeassa polvessa ei ole iskunvaimennusta. Siksi sitä helposti kolottaa pidemmissä juoksuissa ja teippaan sen aina, jos meinaan juosta.

Polviin ei kuitenkaan sattunut mitenkään kamalasti ja itse asiassa vasen oli huonompana kuin oikea, mikä on mun mielestä positiivinen asia - siinä kun on vielä varaa huonontua ennen keinonivelleikkausta. Ja hassuinta oli, että mua sattui enemmän kävellessä kuin juostessa. Tämä oli harmillista sinänsä, koska yhdeltä tiimimme jäseneltä taas loppui kunto, ja hänen takiaan kävelimme lopussa aika paljon. Loppu menikin siten, että vuorotellen minä pyysin, että juostaan ihan hiljaa, ettei mua satu ja vuorotellen hän, että kävellään, kun puhti loppuu. Minulla leikkasi päässä kyllä ihan loppuun asti, koska pääsin väläyttämään vielä vikallakin rastilla uskomattomia kartanlukutaitojani ja pätemään reittivalinnassa: toinen Rokuallakin olleista hullupääurheilijoista halusi painella autotietä ja joutua kulkemaan pihan läpi. Minä ehdotin siihen, että mentäiskö tota kävelytietä suoraan rastille. Vielä kesällä olisin ollut siinä vaiheessa varmaan jo ihan nollat taulussa ja keskittynyt sietämään jalkakipujani.

Vesitiiviit sukat ovat muuten jännät talvella: kun soisessa maastossa lirahtaa kengästä läpi, kylmän kyllä tuntee, mutta varpaat eivät kastu. En sitten tiedä, onko sekään pelkästään hyvä asia. Mutta ihan hyvä valinta maastolenkkarit + vesitiiviit sukat + säärystimet oli. Vähän paremmat liukuesteet voisin kyllä hankkia. Mutta vetelen nyt ainakin tämän talven noilla halpiksilla, kun ne kerran tuli hankittua.

Olimme lopulta paras (ja ainoa) viiden hengen joukkue. Kokonaissijoituksemme oli 43/79. Ihan jees. Kunhan ei oltu vikoja. Rogaining oli sen verran lystiä, että hommaa pitää kokeilla uudelleenkin. Kuulemma on olemassa myös fillarirogainingia, mikä voisi NIIN olla mun juttu.

Kuvia ei tällä kertaa ollut, kun jätin kameran himaan. Muuten olisin voinut kuvata esimerkiksi hirven ja peuran jäljet. Sellaisia nimittäin tuli metsässä seurattua. Mutta tätä seurannee vielä lisää, niin tulee varmaan niitä kuviakin joskus vielä otettua.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Heipparallaa, Espoo!

Ei, en ole muuttanut. Enkä edes muuttamassa. En vaan enää aio edustaa Espoota urheilukisoissa, koska jatkossa voin edustaa seuraa - nimittäin Helsinki Triathlonia.

Sain tänään viimein aikaiseksi liittyä jäseneksi. Tai olisin minä joulukuussakin saanut aikaan, mutta ajattelin, että liityn vasta tämän vuoden puolella, niin ei tarvitse maksaa viime vuoden jäsenmaksua.

Nyt pitäisi sitten vielä saada treenivuoroja sovitettua kalenteriin...

maanantai 7. tammikuuta 2013

Oman elämänsä AD

Tiedättekö, miltä näyttää, kun insinööri suunnittelee leiskaa? No, se näyttää tältä. Lähes kaikilla bloggareilla - tai ainakin urheilubloggareilla - on otsikossaan kuvakollaasi. Jos ette usko, niin tsekatkaa tuosta oikeasta sivupalkista. Minä koetin olla kovakin ernu ja tehdä edes vähän erilaisen kuvakollaasin, kun kyllästyin mustikoihin.

Joskus opiskeluaikana olin varsin noheva photoshoppailija. Nyt on käytössä Gimp ja kaikki kikka kolmoset unohtuneet. Ja tässäpä tulos. Nauttikaa. Tai kärsikää. Minä mietin tässä jokusen tovin, kumpaa teen itse.

Jos sinä aikana ehtisin ja jaksaisin kirjoitella viikonlopun rogainingista, niin sepä olisi vasta nastaa. Pidetään peukkuja. Nyt minä menen ahmimaan tulehduskipulääkkeitä ja katsomaan telkkaria.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Kisavuosi 2013

Minä rakastan suunnitelmallisuutta. Merkitsen aina kaiken kalenteriini (syy on kyllä osittain muistissanikin) enkä ole missään määrin spontaani ihminen. Jos olen päättänyt mennä illalla spinnaamaan, on  minun TODELLA vaikeaa muuttaa suunnitelmiani ja mennä vaikka kaverin kanssa kahville. Vaikka onhan sosiaalinen elämä aina hyvä juttu.

Mutta näillä esipuheilla: mä niin haluaisin, että kesän kisojen aikataulut jo julistettaisiin. Mä haluan päästä tunkemaan koko kesäni täyteen triathlonia ja multisportia. Jossain välissä olisi kiva ehtiä vaeltamaankin. Ja jopa se ihan kamala Tour de Helsinki olisi kiva ottaa uusiksi.

Kuva

Tällä hetkellä ainakin mulla on tiedossa seuraavien tapahtumien ajankohdat, jotka kiinnostavat:

  • 11.5. Spring Adventure 
  • 26.5. Giro d'Espoo
  • 8.-9.6. Vartti triathlon, Nurmijärvi (perusmatka)
  • 5.-6.7. Rokua Geopark Challenge
  • 10.8. Kuopio triathlon (perusmatka)
  • 24.8. Pajulahti triathlon (perusmatka)

Listassa on nyt kolme triathlonin perusmatkaa, mutta oikeasti aion vain kahdelle. Pitää vain katsoa, kumpi sopii mun aikatauluihin paremmin, Kuopio vai Pajulahti. Lisäksi ajattelin suorittaa 1-2 pikamatkaa. Siis sellaisia oikeita pikamatkoja. Helsinki City Triathlon on niin tirriäinen, että en tykännyt siitä - ei sovi mun diesel-koneelleni. Mä tarvitsen vähintään sen 20 km pyöräilyyn. Juosta voisin kyllä mahdollisimman vähän, mutta 5-10 km on ihan ok.

Viime vuoden kuva, mutta menköön

Multisport cup saattaa vielä sotkea suunnitelmia jonkin verran. Saisivat julkaista jo muutkin päivät kuin tuon Spring Adventuren.

Ennen kesää olisi luvassa muutakin kivaa. Esimerkiksi jo 24.2. olisi tarjolla SnowFlakes Talviseikkailu. Sinne olisi kiva lähteä. Supersuunnistaja on tällä hetkellä lasareettiosastolla, mutta sanoi olevansa tuossa vaiheessa jo terve tai leikkausjonossa - jolloin voi ihan hyvin juosta kerran. Joten voi olla, että mun pitää nyt hankkia fillariini nastarenkaat. Eilen aamulla mietinkin töihin ajellessani, että talvipyöräilyä voisi kokeilla. Mä en vaan haluaisi TAAS joutua ostamaan lisää urheilurompetta, koska tarkoitus olisi säästää. Ja nastarenkaiden lisäksi tarvitsisin ainakin tuulisuojat fillarikenkiin. Tää välineurheilu on kyllä kallista...

Kuva

Ennen multisport-kauden avausta olisi tarkoitus ottaa myös oppitunteja melonnassa. Joko menemme supersuunnistajan kanssa melontakurssille tai otamme ihan vaan yksityisopetusta. Sen lisäksi mun pitäisi varmaan mennä suunnistuskurssille, koska mulla olisi ehkä mahdollisuus osallistua Jukolan viestiin. Se juostaan 15.-16.6. Jämsässä. Kesäkuussa olisi aikataulussakin sopiva, Jukolan mentävä rako.

Kuva

Siinäpä noita kisatavotteita vuodelle 2013. Aikatavotteisiin palailen sitten lähempänä tapahtumia, kun on päivän kunto selvillä. Ajattelin asettaa itselleni myös jotain bodaustavoitteita - siis penamaksimia, leuanvetoja ja muuta sellaista, mutta ehkä omistan niille ihan oman postauksensa.

torstai 3. tammikuuta 2013

Minttu itte!

Tein saliohjelman siis. Ei se nyt ihan eka kerta ole, kun itse itseäni valmennan, mutta olen nyt reilun vuoden (17 kk jos tarkkoja ollaan ja miksipä ei oltaisi) noudattanut personal rainerin minulle tekemiä ohjelmia.Mutta koska ne vähän tympivät nyt, niin ajattelin kokeilla jotain ihan muuta.

Crossfittailevan työkaverini M:n innoittamana tein itselleni toisen vähän nopeusvoimahenkisemmän ohjelman ja toisen perustreenin. Treenaillaan näillä nyt niin kauan, kunnes kyllästyn tai alkaa joku muu asia ärsyttää. Leuanvetoja lisäilin, koska musta tuntuu, että mun maksimi on tipahtanut (joulukuun +1 kg:lla ei toki ole asian kanssa mitään tekemistä).

Tavoite on puntata koko kroppa läpi kaksi kertaa viikossa. Lopun ajan koetan sitten keskittää säbään ja kaikkeen kivaan aerobiseen nylkkyaktiviteettiin. 

Nopeusvoimatreeni
  • Kippileuat 3 x max
  • Rinnalleveto 10 – 8 – 6
  • Yhden jalan kyykky 3 x 10
  • Penkillenousu 3 x 6
  • Mave 3 x 10
  • Hoover 2 x max 
Pitää katsella, miten jaksan penkillenousuja kyykkäilyjen jälkeen. En tee kyykkyjä ihan siitä syystä mitenkään jättipainoilla. Siksi sarjoissakin on aika pitkät toistot. Koska otan maven pitkästä aikaa mukaan ohjelmaan, pitänee mun varmaan paikallistaa hihnani jostain laatikosta ja alkaa kantaa niitä taas mukana.Lisäksi salille pitää mennä aikaan, jolloin kyykkypaikka on vapaana, koska varaan toisen niistä melkein koko treenin ajaksi.

Perustreeni
  • Leuanveto 6 – 5 – 4 – max 
  • Kyykky 10 – 8 – 6
  • Pena 10 – 8 – 6 
  • Pystypunnerrus 3 x 10
  • Selät 3 x 15
  • Voimapyörä 3 x max
  • Vatsat bosulla 3 x 10-15
Selät tehdään lattialla maaten, koska selkäpenkissä mulla on paha tapa jännitellä pakaroitani. Lattialla taas osaan eristää liikkeen paremmin selälle. 

Treenit alkavat vasta ensi viikolla, koska nyt ajattelin pitää kahden päivän huilailun ennen sunnuntain rogainingia. Silloin pitää kuitenkin tarpoa metsässä 8h, niin ehkä on hyvä vähän keräillä voimia.

Jos jollakulla sattuu olemaan asiantunteva ja perusteltu mielipide mun salisuunnitelmistani, niin luen siitä enemmän kuin mielelläni. Ja ovathan ne mutufiiliksetkin ihan kivaa luettavaa. Perusteluissa on kyllä enemmän luettavaa, joten niitä toivon enivei.