keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Luonnollinen vs. teollinen

Nonni, nyt se on todistettu! Minulle ainakin. Ai mikäkö? Se, että luonnolliset vitamiinit ja hivenaineet imeytyvät NIIN paljon paremmin kuin synteettiset. Olin tänään taas luovuttamassa verta, ja minulta mitattiin elämäni paras hemoglobiini! Fuck Retafer! Eläköön savi!

Minulla ei ole ikinä - tai ainakaan niin pitkään kuin muistan - ollut hemppa yli 130:n. Koko lukio- ja aikuisikäni olen heilunut anemian rajoilla. Alin hemppalukemani oli 111, joka mitattiin vuonna 2009. Ja viime heinäkuussa sain juuri ja juuri luovuttaa, kun hemppa oli 126 (raja on naisille 125). Ja nyt, noin kuukauden savenjuonnin jälkeen: hemoglobiini 137! Jiihaa!

SE OON MÄ!
Minä en enää ikinä osta apteekista yhtään lisäravinnetta! Jatkossa kiskon napaani vain supergreensejä, spirulinaa ja savea kuin pieni hippi ja olen terveempi kuin kukaan! Olen rautainen supernainen! Woohoo!

Tämä muuten tarkoittaa myös sitä, että olen vihdoin saavuttanut yhden tavoitteistani. Mutta tosiaan aika monta on vielä saavuttamatta. Läski ei ole lähtenyt toivomallani tavalla, koska aluksi fläsä oli vain tiukassa, ja nyt on motivaatio ollut vähän hukassa. Olen kokeillut psyykata itseäni katselemalla kroppaidoleitteni kuvia ja muistelemalla noita alkukyselyn kysymyksiä, mutta ne eivät ole auttaneet. Tässä taitaa nyt olla alkuinnostus totaalisen loppu ja kuherruskuukausi ohi. Ei ole helppoa jaksaa yrittää ja karsia kaikkea kivaa pois elämästä, kun tuloksia ei näy. Nyt minä tarvitsen uusia keinoja, joilla voin motivoida itseäni. Toivottavasti tämä ensimmäinen onnistuminen auttaa jaksamaan jatkamaan yrittämistä.

Mutta nyt ei ole aika surra läskejä. On aika iloita siitä, että ylipaino on ainoa asia, joka kehossani oikeastaan on enää pielessä: kolesterolini, verenpaineeni sun muut ovat aina olleet loistavasti viitearvoissa tai jopa erinomaisia. Ja vihdoin hemppanikin on tukevasti naisten keskiarvoa. Oh, joy!

Kuva täältä

maanantai 17. lokakuuta 2011

Kevyt viikko

Yksi ehto PK-kauden loppumiselle oli, että pidän kevyen viikon kerran kuussa (mikä minusta oikeasti on ihan helvetin usein). Tänään alkoi eka palautteluviikko, tai oikeastaan kevyet viisi päivää.

Palautteluviikolla ohjelmassani saa olla pelkkää aerobista ja venyttelyä, ei yhtään salia. Minun pitää myös käydä hierojalla (olen menossa huomenna). Hierontapäivä, hierontaa edellinen päivä ja seuraava päivä pitää olla lepoa, ja eka treeni hieronnan jälkeen pitää ottaa aivan kevyesti. Tarkoitus olisi mennä torstaina aamulla vesijuoksemaan.

Viikon teema

 Hieronta tulee kyllä taas tarpeeseen. Olin hierojalla jo viime viikolla, mutta aloin riuhtoa liian pian ja liian kovaa sen jälkeen - ja sain alaselkäni jumiin. Se on ollut nyt sitten jankissa jo toista viikkoa. Minun pitää istua alas pukiessani sukkia, ja muutenkin kumartelen kuin mikäkin mummopahanen. :)

Perjantain jumppaa en ole vielä päättänyt. Se saisi olla mitä tahansa aerobista, kunhan en riehu liian kovilla sykkeillä. Salilla olisi ohjelmistossa joogaa... uskaltaisikohan sitä kokeilla. Kävin joskus Fressin joogan peruskurssin. Jooga oli ihan kamalaa - en taipunut yhteenkään asentoon. Siksi tekisi mieli tehdä jotain, mitä osaan, esimerkiksi spinnata tai mennä lenkille. Mutta saas nähdä. Kai siinä joogassakin kehittyisi nopeasti, jos vaan urheasti venyisi.

Viikon toinen teema

Sitten onkin viisi päivää lepäilty, ja lauantaina ja sunnuntaina voin räjäyttää tajuntani hillittömillä endorfiinikänneillä ja hurjalla bodaamisella.

Kohta voisin vähän pötkötellä piikkimatolla ja venytellä. Ja sitten menen ajoissa nukkumaan.

Kuvat Weheaertit.com

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Viikonlopun jumpista ja heikosta mielestä

Tein perjantaina ja lauantaina ekaa kertaa salitreenini läpi. Oli kyllä kivaa treenata taas hapoilla. Perjantaina aamulla treenasin jalat, ja sain askelkyykyissä jo hyvät tärinät päälle. Olin pitkään vikan polvileikkauksen jälkeen hieman arka lastaamaan isoja painoja tankoon, mutta nyt olen päässyt siitä jo yli. Muotoa ei kuitenkaan saa koipiin, jos ei uskalla käyttää painoja. Jos ette usko minua, uskokaa Sara Hurrlea:


Minä ehdin tehdä oman treenini juuri sopivasti 30 minuuttiin. Jatkossa, kun kehityn, varmaan myös nopeudun, ja ehdin tehdä ehkävielä jonkin liikkeen siihen perään. Mutta nyt ohjelma oli oikein passeli. Ja sain hyvän tuntuman, ja jalat tärisivät kivasti kahdessa vikassa askelkyykkysarjassa. Tein askelkyykyt siten, että kaksi ekaa sarjaa pidin vähän pienempiä painoja ja taempaa jalkaa penkillä. Se antaa enemmän tuntumaa pakaraan. Vikaan sarjaan lastasin sitten enemmän painoa ja pidin molemmat jalat maassa. Takajalan laskeminen helpottaa liikettä huomattavasti, joten ensi kerralla voisin uskaltaa lisätä painoja vielä enemmän vikaan sarjaan. Vatsalihasliikkeet ovat ihan superia! Varsinkin torture twist. Se on niin unelmaliike, että tarjoilen teille oikein opetusvideon siitä:


Minä jaksoin tehdä noin 20s kerralla eli 5 kertaa puolelta toiselle. Tavoitteena voisi olla, että jaksan tehdä 3*30s ennen joulua.

Lauantaina treenasin yläkroppatreenini. Se ei mennyt yhtä hyvin kuin jalat. Lähinnä tuntumassa oli toivomisen varaa, ja painotkin olivat vähän hakusessa. Päänylivetoon sain tuntumaa selkään (se tuntuu myös ojentajissa) vasta vikassa sarjassa, kun uskalsin ottaa lapasiin yli 20 kg. Jätin tällä kertaa väsytysliikkeen tekemättä, kun selkäpenkit olivat varattuja. Se olisi ehkä auttanut - mutta sitten en olisi varmaan ehtinyt kaikkia penasarjoja. Mutta enköhän saa parempaa tuntumaa yläselkäänkin, kunhan jonkin aikaa hinkkaan liikkeitä.

Sunnuntaina harrastin aerobista eli kirmasin metsään. Kävin siis taas pitkästä aikaa kuntorasteilla. Hyvin meni, eikä tullut yhtään pahaa pummia. Tosin homma oli semisti scam, koska metsä oli tuttu Lepuskin urheilupuisto. Ensi sunnuntaina voisi koettaa eksyä Latokaskeen... Haluaako joku mukaan?

Ruokapuolelta olen ollut lähes koko viikonlopun aika hunningolla. Perjantain tiesinkin menevän reisille, koska olin menossa kamujen kanssa Cantina Westin buffetiin sikailemaan. Lauantai sen sijaan oli silkkaa mielen heikkoutta. Aamu kyllä alkoi ihan kivasti nestetankkauksella, lehtivihreällä ja spirulinalla, mutta kun sain kaverilta palan omenapiirakkaa kiitokseksi kampaamopalveluista, lähti mopo taas lapasista, ja syödä mussuttelin koko loppuillan. Onneksi nykyään sentään mussuttelen semiterveellisesti partista ja pähkinöitä enkä jädee ja muffinsseja. Mutta en minä ainakaan laihtumaan päässyt tänä viikonloppuna. :)

Vaikka yleensä yritänkin antaa itsestäni kuvan itsehillinnän mestarina, on minullakin todellakin heikot hetkeni. Väsyneenä varsinkin (esim. nyt lauantaina), mieliteot pääsevät usein valtaan. Toinen minulle tyypillinen piirre on tietynlainen kaikki tai ei mitään -mentaliteetti: jos repsahdan kerran herkutteluun, annan yleensä lopun päivää mennä ihan läskiksi.

Mielitekoja voi koettaa ehkäistä pitämällä kropan ravintoainevarastot täynnä. Eli pitää tankata paljon lehtivihreää ja spirulinaa ennen juhlia, niin ei tee mieli mussutella. Mutta sille, että pääsisin kesken päivän takaisin ruotuun, en ole keksinyt vielä mitään kuningasratkaisua. Perinteinen hämäyskikkahan on kiinnittää huomionsa johonkin muuhun kuin syömiseen (vaikka urheiluun), kunnes himo menee ohi. Mutta joskus sekään ei riitä, kun mussuttelu on fakkiutunut mieleen oikein kunnolla. Ja aina syynä ei ole edes nälkä, vaan enemmänkin mielenhuolto. Silloin ei auta kuin psyykata itseään napostelemaan edes jotain terveellistä. Joskus se onnistuu, joskus ei.

Onko teillä mitään kikka kolmosia mielitekojen torppaamiseen?


torstai 13. lokakuuta 2011

Rautaa rajalle - tai tankoon!

Nyt on virpomiset virvottu, ja alkaa lihasten kasvattaminen. Eli sain uuden saliohjelman. Se on kaksiosainen, koska ehdin salille yleensä ainakin kaksi kertaa viikossa. Ja nyt minulla on muutenkin lupa treenata kovaa, joten voin taas käydä spinnaamassa ja kahvakuulaamassa.

Saliohjelmassa on ideana treenata 30 minuuttia todella kovaa. 30 minuuttia on aikarajana siksi, että sen jälkeen lihas menee kataboliseen tilaan, eikä treeni enää kehitä vaan ainoastaan kuluttaa - ellei nappaa jotain lisäravinnetta välissä.

Ideana on tehdä aina 30 minuutin treeni. Kehittymisen myötä lisätään painojen lisäksi tehtäviä liikkeitä. Ja alussa tehdään sen verran, kun keritään. Ennen suoritusta lämmitellään vähintään 10 min ja venytellään lyhyillä venytyksillä lihakset läpi. Ja treeninjälkeen pitää tehdä loppuverkkaa 5 min ja venyä 10 min.

Ja tässä ohjema:

Tehoprosentit eivät tarkoita prosentteja maksimista vaan sitä, että ekan sarjan jälkeen hapottelee vasta vähän, toka tuntuu selvästi ja vika menee just ja just tai ei mene.

Sali 1: jalat ja vatsa

Takakyykky 
Reisiä mä metsästän... Michi Ritz
  • 15*tangolla (lämmittelysarja)             
  • 15*80 %      
  • 10*90 %           
  •  8*100 %
Askelkyykky                                                        
  • 15*80 %      
  • 10*90 %           
  •  8*100 %
Vatsa bosulla. Käytä lisäpainoa
  • 15 toistoa, teho 80 %   
  • 12 toistoa, teho 90 %                    
  • 8 toistoa, teho 100 %
Torture twist: Istumaan penkille tms. ja jalat tuetaan johnkin, nojaus mahdollisimman taakse (mieluiten vaakatasoon) ja vartalon kiertoa puolelta toiselle
  • kolme sarjaa, tavoite pysyä asennossa 15-30s
  • ääriasentoihin voi jäädä heruttelemaan 1-2 sekunniksi
Selänojennus rullaten 
  • 2-3 sarjaa 10-20 toistoa.

Jos tämä menee reilusti alle 30min, voin tehdä vielä fiiliksen mukaan etureisiä, takareisiä, ojentajia, hauista, dippiä olkapäillä (eli ei koukisteta käsiä vaan tehdään töitä vain olkalihaksilla) tai vipunostoa kulmassa tai selkäpenkissä.
                            
Sali 2: ylävartalo

Alkuun voin halutessani tehdä väsytysliikkeeksi vipunostoa selkäpenkissä pää alaspäin roikkuen. Muuten päänyliveto tuntuu helposti lähinnä ojentajissa, vaikka se on tarkoitettu selälle.

Päänyliveto käsipainolla                                       
Latokin tarvitsee oven!
Megan McCue May
  • 15*80 %      
  • 10*90 %           
  •  8*100 %
Ylätalja                                                                        
  • 15*80 %            
  • 10*90%             
  •  8*100%
Alatalja                                                                         
  • 15*80 %            
  • 10*90%              
  • 8*100%
Vipunosto sivuille 
  • 2*15
Pystypunnerrus                                                       
  • 15*80 %            
  • 10*90%            
  • 8*100%
Viistopenkki                                                               
  • 15*80 %           
  • 10*90%              
  • 8*100%

Menen tekemään treenin ekan kerran huomenna tai lauantaina. Ja tokan puoliskon sitten varmaan sunnuntaina. Maltan tuskin odottaa. Bodaaminen isoilla painoilla on NIIN kivaa!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Prisma: Lisäaineet lautasellamme

Katselin tänään boksilta Prisman dokkarisarjaa E-koodeista.

Dokkareissa oli hauska, utelias lähestymistapa asiaan, eikä se keskittynyt kiljumaan, kuinka vaarallisia lisäaineet ovat. Toki atsoväriaineista puhuttaessa mainittiin kiva pikkuseikka, että niiden, etenkin keltaisen, on todettu aiheuttavan hyperaktiivisuutta lapsilla - ja silti niitä ei ole kielletty. Mutta samalla tuotiin esille se fakta, että väriaineitakin on erilaisia: synteettisiä (kuten ne atsot) ja luonnollisia kuten kirvoista saatava karmiini.

Väriaineiden lisäksi ekassa jaksossa puhuttiin aromivahventeesta eli vanhasta kunnon superiivilistä natrumglutamaatista. Ja jopa tässä asiassa dokkari jätti kiljumatta ja totesi, että natriumglutamaatti hajoaa jo suussa natriumiksi ja glutamaatiksi. Ja vaikka natriumglutamaattia yleensä syytetään päänsärystä ja ruuansulatusvaivoista, niin syllinen on itse asiassa sen puolikas eli glutamaatti. Pelkkää glutamaattia esiintyy useissa luonnon omissa ruoka-aineissa kuten tomaateissa ja parsakaalissa. Ddokkarissa melkoisen kehno ihmiskoekin, jossa "todistettiin", että samanlaisia oreita kuin kinkkiruuasta, tulee myös luonnon omaa glutamaattia sisältävistä ruoista. Tosin, olen tietämättäni harrastanut itselläni vastaavaa ihmiskoetta, ja epäilen, että olen viimeaikoina altistunut hieman liikaa luonnollisille glutamaatinlähteille - varsinkin käytyäni sienimetsällä. :)

Siinä se luonnon oma glutamaatti istuu keskellä soppaa

Aromeillehan ei ole E-koodeja, mutta lisäaineita nekin ovat. Ja ne olivat ekan jakson kolmas aihe. Monet aromitkin tulevat luonnosta, erilaisista eksoottisista kasveista. Mutta nekin ovat rajun kemistintyön tuloksia ja siten kaukana luonnollisesta, vaikka ne rehuista lähtöisin ovatkin.

Toisessa jaksossa käsiteltiin säilöntäaineita, joita on yleensä vaikeampi vältellä kuin väriaineita tai aromeita. Varsinkin kun  kohta tulee talvi, ja tuoreen kotimaisen kasvihuonetomaatin syöminen on varmaan suurempi ilmastorikos kuin autolla töihinmeno. Toki säilöntäaineissakin on luonnollisempia ja vähemmän luonnollisia vaihtoehtoja.

E300 ja E440 tulevat ja hyökkäävät!

Dokkarissa käytettiin aika paljon aikaa siihen, kun selitettiin suolan toimintaperiaatetta säilöntäaineena. Tosin se oli ihan perusteltavissa, koska (myrkyllinen) kaliumnitraatti käyttää vähän samantapaista toimintaperiaatetta bakteerintapossa. Ihan kiva kohta oli, kun dokkarissa vähän "räjäytettiin" kaliumnitraattia, joka on siis myrkyllistä ja helposti syttyvää - ja sitä on pakatut lihavalmisteet pullollaan. :)

Hyvä pointti dokkarissa oli, että ADI-arvoa eli sitä, kuinka paljon tiettyä lisäainetta saa syödä turvallisesti päivässä, on mahdotonta laskea itse: kaikkien tuotteiden tuoteselosteissa ei käytetä E-koodeja, ja vaikka käytettäisiinkin, ei tuoteselosteessa kerrota, kuinka iso osa ADI-arvosta annoksesta tulee. Niistä Kakkosjakson hipsunhauska ihmiskoe olikin juontajan "syön niin paljon E-koodeja kuin suinkin kykenen". Sinänsä tuollaiseen kokeeseen olisi ihan hauskaa osallistua: saisi syödä ihan sikana herkkuja - koska nehän sitä prosessoidun elintarviketuotannon aatelia ovat. Ja voiko juustokakkupirtelö olla pahaa? :D

Toimittaja onnistui syömään päivän kestäneissä gomorran bileissään viittäkymmentä lisäainetta. Niistä 32:lle ei ole määritelty päivittäistä maksimiannosta, koska kenenkään ei oleteta kykenevän syömään niitä niin paljoa, että niistä olisi haittaa (siis normaalissa ruuassa). Laskennat suorittanut lääkärikin sanoi olevansa järkyttyneempi siitä suolan, sokerin ja rasvan määrästä, jotka toimittaja päivässä itseensä ahtoi. Ja pakko myöntää, että ihan hienot keot ne olivat. Mutta lisäaineissa ylittyi vain yhden lisäaineen päivittäinen raja - ja se lisäaine oli kaliumnitraatti. Eli riski ei taida kuitenkaan olla ihan kamalan suuri. Ja taidamme päivän aikana tosiaan hengittääkin enemmän karsinogeeneja kuin syödä niitä. Mutta siinä asiassa olen hyvin eri mieltä toimittajan kanssa, että onko väliä, onko aine luonnollinen vai synteettinen. Minä sanon, että on. Siitähän mouhoilin jo eilenkin.

Voiko se olla pahasta, jos siitä tulee hyvä mieli?

Itse olen lisäaineista sitä mieltä, että on eri asia syödä kaktuksessa kasvaneen onnellisen kirvan verta kuin öljystä monilla kemikaalisilla reaktioilla uutettua väriainetta. Ja on siinäkin eroa, että salaattipussini on pumpattu täyteen typpeä, jota hengittelen koko ajan muutenkin, kuin että makkarassani on tunnettua karsinogeeniä. Mutta koska en todellakaan ole jaksanut opetella luontaisten lisäaineiden kuten karmiinin tai pektiinin E-koodeja, tyydyn yleensä välttelemään tuotteita, joissa niitä ei ole kirjoitettu auki, ja joista en koko tuoteselostetta ymmärrä. Olen kyllä laiskuuttani hyväksynyt jokusen stabilointi- ja säilöntäaineen säilykkeissäni - koska olen ainakin vielä liian laiska ja lyhytjänteinen liottaakseni papuja. Onneksi ne ovat kai yleensä niinkin vaarallisia aineita kuin sitruunahappo tai c-vitamiini.

Lisäksi minua hieman arveluttaa se, että kaikki lisäaineet on testattu vaarattomiksi vain erillään. Niiden yhteisvaikutuksia ei ole pahemmin taidettu testata. Ja ihan samoin kun C-vitamiini edistää raudan imeytymistä ja kalkki estää sitä, voivat lisäaineetkin yhdessä aiheuttaa mitä jännimpiä oireita kehoissamme. Siksi minä yleensä en jaksa kiljua, kun näen E-koodin, mutta suosin kuitenkin tuotteita, joihin on käytetty korkeintaan viittä raaka-ainetta.

Toka jakso on muuten nähtävänä Ylen areenassa vielä kuusi päivää. Käykää kurkkaamassa. Ja kolmas on vielä tulematta. Vastinetta tv-lupamaksulle... ;)


Kuvat: weheartit

tiistai 11. lokakuuta 2011

Ne tappaa meitin?

Eilen uutisissa kirjoitettiin, kuinka ravintolisät tappavat. Itse epäilin vahvasti heti jutun luettuani, että tutkimukset on tehty synteettisillä vitamiineilla. Juttelin illalla asiasta myös personal trainerini kanssa, ja hänkin epäili samaa. Hän on lukenut kuulemma jo 10 vuotta sitten tutkimuksista, kuinka synteettinen E-vitamiini aiheutti terveyshaittoja. En tosin ole lukenut Itä-Suomen yliopiston tutkimusta, joten en voi olla varma, oliko seurantaryhmän joukossa spirulinan nauttijoita vai vain monivitamiinipillerien. Veikkaan kuitenkin jälkimmäistä...

Myös Michael Pollan kirjoitti kirjassaan, että synteettisiä vitamiineja käytettäessä eivät vitamiinit imeydy yhtä hyvin, kuin ne imeytyvät luontaisessa muodossaan eli ruoasta saatuina - ja kertoi lähteensäkin. Tämähän on taas sitä iänikuista reduktionismia: tuijotetaan vain yhtä vitamiinia ja sen hyötyjä, eikä kiinnitetä huomiota sen vuorovaikutukseen muiden ravintoaineiden kanssa.


Luonnon oma monivitamiini

Voin allekirjoittaa imeytymiserot ainakin omalla kohdallani. Olen syönyt magnesiumia purkista jo vuosia. Varsinkin kesäisin olen koettanut estää sillä lihasten kramppaamista. Mutta vasta nyt, kun olen alkanut kitata veteen sekoitettua valkaisematonta merisuolaa, ovat krampit vähentyneet selvästi. Ennen minua kramppasi yhtenään venytellessä. Nyt enää aniharvoin. Eli jokin toinen suolo tai mineraali auttaa merisuolassa myös sitä magnesiumia imeytymään paremmin.

Tästä syystä olen myös vakuuttunut siitä, että saan vitamiineja paremmin kiskomalla gojeja, lehtivihreää ja spirulinaa kuin napsimalla Multitabseja. Toki monivitamiinipilleri on paljon helpompi ottaa kuin kiskoa puoli litraa vihreää nestettä (1 tl lehtivihreäjauhetta sekoitetaan 0,5-1 litraan vettä, jotta se imeytyy optimaalisesti), mutta senkin makuun tottuu. Ja kyllä sen kestää, kun tietää, miten hyvää se tekee! Ja neste muuten näyttää kamalammalta kuin miltä se maistuu. Ja eri valmistajien mössöissä on vähän eri mausteet.  Spirulinan voi sentään nauttia puristeina. Ne ovat hauskan vihreitä nappeja steriilien valkoisten apteekkinappien sijaan. Jauheena sekin kuulemma imeytyisi paremmin, mutta tässä annoin periksi käytännöllisyydelle. Onneksi gojit sentään ovat ihan herkkuja ja helppoja syödä. edes jotain kivaa itsehoitoa. :)

Tämä on paremman makuinen lehtivihreä, koska tässä on myös minttua :)

Päivän saarna voisi tiivistettynä olla seuraavanlainen:
  • Syö puhdasta ruokaa ja pyri saamaan kaikki tarvittavat ravinteet siitä
  • Jos kuitenkin haluat nauttia lisäravinteita (esimerkiksi talvella D-vitamiinia), hanki luonnonmukaista vitamiinivalmistetta synteettisen sijaan

Päätimme muuten eilen rainerin kanssa päättää peruskuntokauden. Jee! Nyt loppui virpominen ja aletaan BODAA! Palaan asiaan seuraavassa postauksessa, kun esittelen uuden saliohjelmani. Olen ihan pähkinöinä...

Kuvat täältä ja täältä

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Detox-viikkoa ja lisäravinteita

Alku on ollut minulla hyvin hankala, ja kroppa on pitänyt fläsästä kiinni kaikin voimin. Olin jo todella epätoivoinenen, ja PT:kin lupasi, että uutta laskua ei tipu, ennen kuin on 3 kg lähtenyt. Nyt on enää 200g matkaa uuteen laskuun. Tänään paukkuivat kympit. Tai paukahtivat ne jo ekan kerran viikonloppuna (ja palasivat maanantaina hetkellisesti takaisin 80 kg paremmalle puolelle), mutta keskiviikko on minun "virallinen kehonkoostumusmittauspäiväni", joten päivän luku on se, mikä lasketaan. Tosin halpa koti-Omronini ei kerro mitään jumalan sanaa, koska pelkällä puristusteholla tai veden juomisella saa muutettua rasvaprosenttia ainakin jokusen prosenttiyksikön kymmenyksen... Rasva- ja lihasprosentteja tiiraankin siis hyvin skeptisesti ja kohtelen niitä vain suuntaa-antavina.

Koska homma ei ole mennyt niin kuin suurimmassa pudottajassa, olemme Rainerin kanssa vähän viilanneet systeemiä. Minä totesin, että karppaus ei vain sovi minulle: minulla on karpatessa koko ajan nälkä (ellen syö liikaa)  ja vatsassa kiertää. Tämä johtuu aika pitkälti siitä, että en syö tehotuotettua lihaa, ja karppailen siis aika pitkälti kasviksilla ja pähkinöillä. Pieni määrä hyviä hiilareita tekee minut huomattavasti onnellisemmaksi: syön siis ainakin puuroa ja hapankorppuja. Mutta viikonlopun humppajaisissa huomasin, että pitkän tauon jälkeen olut ja vaalea leipä saivat vatsani paisumaan palloksi ja olon tukalaksi. Ei siis niitä. Tämänhetkinen ruokavalioni voisi olla lähinnä zone-dieettiä.

Tällä viikolla (tai oikeastaan eilisestä lähtien) ovat viljatkin taas vaihteeksi vähän aikaa pannassa, kun koetan kirittää kehoni puhdistumista detoxilla: syön siis lähinnä rehuja. Jotta vatsa ei temppuilisi, en mene ihan pelkällä raakaravinnolla, vaan kypsennän osan kasviksista. Tämä detoxini ei ole siis mikään paasto, vaan lähinnä hetkellisesti minimoin eläinkunnan tuotteet ja viljat. Saas nähdä, auttaako se mitään.

Lisäksi olen alkanut juoda savea.

Syötävää savea (kuva)

Saven pitäis puhdistaa kehoa ja alkalisoida sitä, koska se sisältää monia mineraaleja kuten piitä, alumiinia, kaliumia, kalsiumia, natriumia, mangaania ja titaania. Lisäksi savesta saa hivenaineita kuten beryllium, kupari, koboltti, magnesium, molybdeeni ja rauta. Savessa oleva kupari stimuloi aivolisäke-, maksa- ja haimahormonien eritystä ja edistää ihmisen aineenvaihduntatoimintoja. Savella on kyky uudistaa kudoksia, luovuttaa mineraaleja ja sitoa itseensä myrkkyjä ja kaasuja. Se on antitoksinen, antiseptinen ja antibakteerinen. Eikä se edes maistu pahalle, kuten MSM.

Nomnom? No ei tod. (kuva)

MSM:n nauttimista PT suositteli minulle polvieni takia. MSM on rikkiyhdiste, joka edistää nivelten, hiusten ja kynsien uusiutumista, ja se voisi ehkä auttaa minua ja polvieni rustovaurioita. Tuskin tässä enää mitään maratoonarin polvia tehdään, mutta jos kävelevän vanhuksen edes saisi...

Näiden lisäksi kolmas uusi ravintolisäni on spirulina. Sen olisi tarkoitus pitää minua kylläisenä. Spirulina muodostaa kaikista maailman organismeista tehokkaimmin proteiineja ja se sisältää 65-71% hyödynnettävässä muodossa olevaa proteiinia! Tämä tekee siitä ehkäpä maailman rikkaimman proteiininlähteen. Spirulina sisältää valtavan määrän kehollemme tärkeitä mineraaleja, vitamiineja (mm. B1, B2, B6, B9, A-, E- ja K-vitamiinia sekä betakaroteenia) ja välttämättömiä rasvahappoja. Spirulina on huikea antioksidanttien lähde ja sillä onkin todettu olevan voimakkaita antioksidatiivisia ja tulehdusta ehkäiseviä vaikutuksia ja se tukeekin voimakkaasti immuni-järjestelmämme toimintaa.

Levänappeja, nom (kuva)
En ole mitenkään usein kipeänä, ja jos flunssa iskee, se ei yleensä kaada minua sänkyyn asti. Tänä talvena tavoitteeni on, että ravintosuperboostattuna skippaan koko flunssan. Saas nähdä, onnistuuko.