keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Leukaa ja lenkkiä

Oonpas mä yllättävä: länkyttelen taas juoksemisesta ja leuanvedosta. Mutta eihän mun elämässä tapahdu nyt mitään muuta. Koettakaa siis ymmärtää.

Polvi on jälleen juoksukunnossa (tavallaan), mikä on mukavaa. Koska paranin näin nopsaan, en usko rikkoneeni koivestani mitään lisää, vaan polviparka vain säikähti yhtäkkistä juoksutreenien määrän kasvua. Ajattelin siis olla sille lempeä ja korvata nyt pari viikkoa lyhyen tai pitkän treenin fillaroinnilla ja juosta muualla kuin asvaltilla.

Koska kilsan lenkkini on asvalttia (tai on siinä hiekkakaistale vieressä, mutta se on epätasainen ja siten huono juosta), etsin vaihtoehtoisia harjotteita kilsan vedoilleni. Löysin tällaisen kivan sivun, jossa on hyvin kattava kolmen juoksutreenin setti. Kandee vilkaista ja ottaa onkeen. Mäkivedoissa kannattaa pitää maltti mielessä sen mäen valinnassa. Sen pitää olla tarpeeksi loiva, että tekniikan saa pidettyä hyvänä. Mulla ainakin on paha tapa mennä mäessä "kaksin kerroin" eli päästää lantio valahtamaan taakse.

Koska en jaksanut enkä ehtinyt tänään etsiä vaihtoehtoista kilometriä, menin juoksemaan Lepuskin urheilupuiston pururadalle mäkiä. En tosin noudattanut mitään noista ohjelmista, vaan sovelsin, kuten tapanani on. Juoksin samaa mäkeä, mistä olen ennenkin tarinoinut: sitä joka on sopivan loiva mäki, ettei ikinä ilkeä kävellä. Se kuuluu tällaiseen 1,44 km (tai lyhyempänä 1,22 km) lenksukkaan, mikä tuohon allaolevaan superhienoon karttakuvaan on piirretty.


Punainen osio on ylämäkeä, pohjoisen siniset suunnilleen tasaista (pieniä kumpareita on), ja vihreä on sitten alamäkeä. Eipä muuten ole hajuakaan korkeuseroista. Ja juoksin siis vastapäivään. Myötäpäivään vihreä olisi sitten ylämäki. Eli etelä on alhaalla. Ja se mun kilsan kieppi on tuo tuossa vasemmassa alakulmassa pellolla. Koska kuitenkin se kiinnostaa kaikkia. Ja yleisurhea olin taannoin tuossa alalaidan stadionilla.

Mutta tuota piirrettyä lenksukkaa minä sitten juoksentelin. Nykyään tuossa punaisen ja sinisen vaihdon kohdalla on myös kävelytie, jota minä saavuin paikalle talojen luota. Juoksen tuon kuntoradan luo kotoa kilsan. Jatkoin alkuverkkaa vetämällä tummansinisen ja vihreän osion, ja sitten alhaalla vetäisin ekan vedon.

Aikaa siihen kului 2: 20 min. Palauttelin sitten juoksemalla saman lenksukan uudelleen (6:55 min), ja totesin isomman lenksukan olevan palautteluun liian pitkä. Seuraavilla kiekoilla juoksinkin sitten vaaleansinistä oikopolkua. Punainen viiva on muuten luonnossa noin 460m.

Vetoja tuli yhteensä 4. Loput ajat olivat 2:22, 2:15 ja 2:16 ja lyhyemmät palauttelut olivat 5:28 ja 5:35. Tästä voisi todeta, että palautukset olivat liian pitkiä ja vedot vähän lyhyehköjä. Eli kaikki on IHAN PILALLA. En ehtinyt lenkillekään edes valoisaan aikaan. Nih.

Supersankari tuli lenkkipolulle

Alkuverkka oli 13 min ja kotimatka 6 min ja rapiat, joten koko lenksukan kestoksi tuli 46 min ja jotain. Tulipahan edes juostua. Kai se jotain hyödyttää kuitenkin.

Leuanveto-ohjelman kanssa menee ihan yhtä surkeasti: olen taas eli (kai) neljännen kerran viikon kolme alussa. Mutta nyt se 9 leukaa, mitkä pitäisi pystyä tekemään viikon kolme jälkeen, ovat jo aika lähellä: maanantaina meni melkein 8 leukaa. Silmät taisivat vikassa toistossa olla tangon tasalla, mutta leukaa en ylös asti millään saanut. Mutta toisin kuin viime viikolla (joka siis oli myös viikko 3), sain tänään viikon ekan setin tehtyä kokonaan. Viime viikolla vikasta sarjasta jäi yksi toisto vajaaksi. Tänään vetelin siis setin 6-5-4-5-6.

Kyllä tää tästä. Oikeasti olen ihan fiilareissa kaikesta. Valitan vain muodon vuoksi. Vähän tuo koipien yhteensopivuus kestävyysurheilun kanssa mietityttää, mutta sitä kadutaan sitten parinkymmenen vuoden kuluttua.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Vammaisurheilu jatkuu

Aamulla oli olo kuin spesiaaleissa olympialaisissa. Ensinnäkin nukuin ihan kamalan huonosti: heräsin kahden aikaan yöllä kamalaan painajaiseen, missä joku kamala mies ampui Unskia (eli mun nuorempaa kissaani) haulikolla ja aikoi syöttää sen koiralleen. Miisu parka (siis se vanhempi kisu) tippui mun päältä, kun säpsähdin hereille. Meinasi raukka tippua sängystäkin. En nukkunut tuon painajaisen jälkeen enää oikein kunnolla. Vaikka yritinkin valveilla ollessani ajatella kivoja asioita.

No, "heräsin" sitten ennen kelloa ja totesin, että polvi ei edelleenkään ole niin ok, että viitsisin juosta sillä. Peukut pystyyn, että se on ok huomenna vetoja varten. Lähdin sitten toimiston salille, missä on ihan ok spinning-pyörä. Meidän salilla on spinning-salissa ihan kivat fillarit (paremmat kuin toimiston salilla), mutta punttiksen puolella on vain vammaisia XBikeja, joilla yhdessä vaiheessa kampikierrosta polkee aina tyhjää, oli vastus kuinka iso tahansa. Siksi poljen mieluummin toimiston salilla. Ja mikäs siinä oli polkiessa, kun samalla saattoi katsella auringon nousua 7. kerroksen itään olevista ikkunoista. Jos olisi ollut luuri käsillä, olisin ottanut punaisesta taivaasta kuvan. Eipä ollut.

Kuvaksi siis Weheartitin fitspirationia. Ja ihan itsevittuilun vuoksi juoksuasiaa,

Olen useastikin vetänyt spinningiä itse itselleni. Se on aika kivaa. Olen myös leikkinyt ajatuksella spinuohjaajaksi ryhtymisestä. Ei kyllä oikeasti olisi siihen aikaa. Ja mahtaisikohan spinu olla enää niin kivaa, jos se olisi duunia ja pakko? Epäilen.

Yleensä itseäni ohjatessani teen ihan spinuohjelman, jossa on tarkasti valitut biisit tarkasti suunnitellussa järkässä. Tänään vedin vain randomilla musaa mp3-soittimestani, johon olen ladannut biisejä viimeksi ennen vappua. Kuuntelen näet yleensä radiota. Joten tänään spinu koostui hitusen satunnaisista biiseistä ja jouduin loikkimaan aika monen biisin yli. Tällainen setti siitä kuitenkin tuli:

  • Iris: Hyperventilating: Poljin istualtaan lämppää ja biisin alun säädin vielä satulaa
  • Skrillex: Bangarang: Istualtaan, vielä lämppää
  • Skrillex: Ruffneck: Kunnon biitin aikaan poljin putkelta ja loput biisistä tuplanopeudella istuen. Tää ei oikeesti ole mikään hyvä spinubiisi.
  • Stamina: Valtiaan Uudet Vaateet: Kertsit putkelta. Sai hyvin sykkeet ylös
  • Stigi: Ryyppy, hevoshullu remix: Kertsit putkelta
  • Timi Lexikon: Moon Kuu: Kersit putkelta
  • Edward Maya: Stereo Love: Kertsit putkelta ja osa kertsistä paino takana
  • Linkin Park: Given up: Kertsit tuplanopeudella. Tää on muuten maailman tokaksi paras spinubiisi. Paras on Nightwishin Bye Bye Beautiful (joka vedetään ISOILLA vastuksilla ja kertsit putkelta, puolivälissä paino taakse)
  • Linkin Park: Bleed It Out: Yllättäen kertsit putkelta
  • Rammstein: Amerika: Istualtaan, joka kertsin alkaessa lisää vastusta
  • Moby: Raining again: Välillä ylös ja välillä tuplanopeutta istuen. Tääkään ei toiminut spinussa ihan täydellisesti
  • Moby: Lift Me Up: Istualtaan jäähdyttely. Tässä voisi vetää myös kertsit putkelta, jos tää olisi työbiisinä.
Venyttelin lopuksi Tehosekoittimen biisin Pyydä tähdet Taivaalta tahtiin. 42 minsaa taisi olla polkemista. Ihan hyvä spinuhan tuosta tuli - vain välipalauttelut jäivät. Tosin mun mielestä ne ovat usein ihan turhia - ainakin niin pitkinä kuin ne spinutunneilla usein ovat. Mulle riitti palautteluksi biisien välinen "tyhjä" hetki ja se, kun etsin parissa kohdassa hyviä biisejä. Piti skippailla kaikki Palefacet, Iron Maidenit ja aika paljon muutakin sekalaista, kun niissä oli vääränlainen rytmi. Siinä sitten ehti lepäillä sen verran, että sykkeet laskivat PK-alueen alarajoille.

Tää oli nyt samalla sitten kaapista ulostulo mun treenimusan kanssa. Maku on ainakin laidasta laitaan. Eikä ees hävetä. :)

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Vammaispäivä

Tänään en ole tehnyt mitään, koska polvi tuli eilisistä vedoista kipeäksi. Tai se oli jo vähän arka perjantain lenkin jälkeen, ja sitten viimeistelin homman eilisillä vedoilla. Kävin sentään aamupäivällä kävelyllä, kun kävin äänestämässä ja hakemassa auton parkkipaikalta, mihin sen eilen jätin, mennessäni siskon miehen synttäreille. Mutta se oli kyllä ulkoilua eikä urheilua. Kävelin noin yhteensä noin 3 km. Ihan kiva sää oli, niin mikäs sitä ulkoillessa.

Kuva kivusta

Eilenkin oli niin ihana auringonpaiste, ettei huvittanut yhtään lähteä salille. Joten menin sitten juoksemaan vetoja, vaikka jalat olivatkin perjantain lenkistä vähän tukossa ja polveen oli vähän sattunut pejantainakin. Eka veto lähti tosi tahmean tuntuisesti liikkeelle, ja luulin juoksevani tosi hiljaa. Mutta kiekan jälkeen kävikin ilmi, että olin juossut liian kovaa: kierrosaika oli 4:58. Loput kiekat menivätkin sitten vähän hiljempaa. Ja juoksin vain neljä vetoa, koska neljännessä olin jo niin hapoilla, ettei ollut enää kivaa, ja motivaatio loppui. Tällaisilla ajoilla mentiin:

  • Eka: 4:58 (tauko 2:02)
  • Toka: 5:05 (tauko 1:55)
  • Kolmas: 5:03 (tauko 1:57)
  • Neljäs: 5:00 (tauko ennen loppuverkkaa kotiin 4:00)
Kyllä minä vähän arvasinkin, että polvi tuosta kipeytyy lisää, mutta halusin silti juosta. Jatkossa tuo ilta + aamu on lenkkiyhdistelmänä pois laskuista. Mietin tässä, että uskallanko juosta edes ensi viikon tiistain aamulenkkiä ja keskiviikkoillan vetoja peräkkäisinä päivinä, mutta ehkä mä uskallan, koska maanantain ja torstain säbät eivät oikein mahdollista muita vaihtoehtoja.

Tältä viikolta jäi siis se kuntonyrkkeily + spinning veke ja sali vaihtoi päivää. Tai ehtisinhän minä vielä salille tekemään jotain yläkroppaa, mutta ei nyt oikein huvita alkuverkata tällä jalalla. Olkoon tämä nyt sitten sitä kehon kuuntelua - tällä kertaa kuuntelen polvea. Jos tiistaina vielä sattuu, en mene lenkille vaan vaikka salille polkemaan kuntopyörää. Mutta toivottavasti tämä menee tällä tämän päivän levolla pois. Tylsää olla vammainen. Ja valittaminenkin taitaa olla vähän tylsää luettavaa.


perjantai 26. lokakuuta 2012

Puli puli, lumi tuli

Koska päästään hiihtää? Tänään ainakin paineltiin vielä ihan lenkkareissa.

Mä olen ihan pöhkö: keskiviikkona, kun olin aamulla lenkillä, teki illallakin mieli juosta. Ja tänään olin aamulla salilla - ja kappas vaan: illallakin teki enemmän mieli bodata kuin juosta vetoja. Iltaurheilu meni muutenkin kauhean myöhään, koska kävin vaihdattamassa talvirenkaat punaiseen urheiluautooni (= vm. -97 Volvo) Koska minulla oli sellainen olo, että pimeässä ei ole kiva juosta vetoja, meninkin tänään pitkälle lenkille. Juuri eilen ihmettelin kympiltä illalla lenkkeilevää tyyppiä, että mahtaako hän saada ollenkaan unta ennen aamua - ja tänään olin sitten itse se, joka lenkkeilee kympiltä. Koska otin kotona hiukan lepiä rekaiden vaihdon jälkeen, pääsin liikkeelle vasta vähän ennen ysiä. Eli tulin lenkiltä vasta 22.20 maissa. Tulipahan opittua sellainenkin juttu, että Leppävaaran urheilupuiston kuntopolkujen valot sammuvat kympiltä. Tai osa oli jo sammutettu, kun saavuin puiston halkovalle kevyen liikenteen väylälle. Osa sammui, kun juoksin ohi. Eipä sitten tullut juostua kuntopolun pätkää himaan, vaan kiersin vähän pidemmän lenkin teitä pitkin. Onneksi oli kuutamo, koska en olisi varmaan muuten nähnyt mitään sellaisessa kohdassa reittiä, missä oli rempan takia katuvalot sammuksissa. 12,25 km tuli hölköteltyä. Vauhti oli melkein 7 min / km, joten eipä tuota lenksukkaa mitenkään lennokkaaksi voi kutsua. Ei kiinnosta -lenkiksi homma meni ihan kiitettävästi.

Matkalla vastaan tuli lätäkkö. Ja se oli jäässä.

Lenkillä sattui välillä vähän tuohon huonompaan polveen, eikä parempi polvikaan tuntunut ihan pelkästään hyvältä. Saas nähdä, saavatko ne vedot odotella sunnuntaille. Sen näkee huomenna. Nyt alan kallistua taas sille linjalle, että varttimatka saa riittää minulle triathlonissa, koska se puolikkaan vaatima puolimaraton ei juuri nyt tunnu hyvältä idealta. Mutta katellaan sitten keväämmällä vielä uudelleen. Huomaa kyllä, etten ole poika: äitini on parhaillaan leikkausjonossa polven keinonivelleikkaukseen. Ja koska olen tyttö, ei ole pojasta polvi parantunut. Ehhehe.

Viikko lähenee loppuaan, joten olisi taas aika miettiä, milloin ensi viikolla ehtii jumpata ja mitä. Viikko 44 on vielä kova viikko, ja viikko 45 onkin sitten kevyempi. Sitten onkin jo aika vaihtaa saliohjelmaa, ja alkaa taas pumpata maksimivoimaa. Jee!

Viikko 44:

ma säbätreenit
ti aamulenkki
ke punttis + vedot
to uinti + säbätreenit
pe punttis + ehkä spinning
la suunnistuskisat
su lepo

Koetin vähän vaihdella treenien järjestystä, ja siksi tiistaina on lenkkeilyä ja vasta torstaina uin kuin norppa. Ja kyllä, luitte oikein: ensi viikon lauantai-iltana puolustusvoimat saa virka-apupyynnön, kun meikäläinen eksyy aamupäivällä Sipoon metsiin. Supersuunnistajalla ei ole autoa, ja nokkelana poikana hän kysyi, lähdenkö mukaan suunnistuskisoihin. En kyllä yhtään tiedä, miksi sanoin joo - varsinkaan kun en tänä kesänä ehtinyt iltarasteille. Mutta niin vain sanoin. Kaikkea sitä onkin valmis tekemään miehen vuoksi... Mutta palaillaan asiaan sitten, kun varusveijarit minut löytävät.

Ja se löysäilyviikko näyttää sitten tältä:

Viikko 45:

ma säbätreenit
ti uinti
ke lepo!
to aamulenkki
pe lepo!
la CrossCore + ehkä palautteleva lenkki
su pitkä lenkki

Kaksi lepopäivää eikä punttia. CrossCoressa tulee jonkin verran lihastreeniä, mutta pieni lepo sillä saralla tekee ihan hyvää, että jaksan sitten alkaa painaa ihan kiukulla pyramiditreeniä viikolla 46.

Nyt voisi pieni venyminen tehdä hyvää ja sitten kutsuukin jo punkka. Hyvää viikonloppua kaikille!

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Lorvikatarri

Sellainen iski tänään. En siis mennyt kuntonyrkkeilemään, koska en jaksanut lähteä jumpalle oltuani kotona vasta vajaan tunnin. Luin ennemmin loppuun Hesarin Kuukautisliitteen jutun homoja käännyttävistä kristityistä. Päätin, että menen vähän myöhemmin salille. Mutta siitä tuli kamalan huono omatunto.

Oikeasti olisin halunnut mennä lenkille, mutta olisihan se vähän kilipäistä lenkkeillä kahdesti päivässä. Olen minä toki joskus niinkin tehnyt: Kosovossa ei ollut oikein muuta tekemistä kuin urheilu ja lajivaihtoehdot olivat vähissä, niin joskus tuli hölköteltyä leiriä ympäri sekä aamulla että illalla. Tänään aamulla tuli juostua 7,5 km Ingan kanssa, niin ei sitten enää iltasella ilennyt mennä juoksemaan. Nyt ollaan kuitenkin Suomessa. Mutta kostoksi alkuverkkasin salilla ensin 17 min crossarilla ja siihen päälle 22 min juoksumatolla. Ja tuo on minulle siis normaalista (10-15 min crossarilla) täysin poikkeava alkuverkka. Siinä juostessa tuli todettua, että juoksumatolla ei osaa juosta niin lujaa kuin ulkona. Tuntui, että vauhti olisi jotenkin hurja, vaikka oikeasti tuli mentyä tissiposkista yli 6 min / km vauhtia. Minun askeleeni on aina juoksumatolla lyhyempi, koska juoksen typerästi liian lähellä sitä ohjaustaulua. Tosin osasin minä kovempaakin juosta, kun kokeilin.

Päätin muuten tälläkin viikolla kuunnella vähän ohjeita ja jaoin kehitystä vaativia lajeja vähän tasaisemmin tälle viikolle: tein ekan sarjan leukoja jo maanantaina ja toisen tänään. Nyt ei tule tehtyä kaikkia kolmea sarjaa peräkkäisinä päivinä kuten joillain viikoilla. Leuanvedoissa olisi kyllä tarvinnut magnesiumia, koska hikoilin juostessani kuin hopunen, ja kädet sitten lipsuivat tangosta, kun hiki ei heti kuivunutkaan. Mutta magnesium oli turvallisesti kotona kaapissa samoin kuin irtohihnat, jotka nekin olisivat voineet auttaa.

Leuanvetotanko oli tänään tosi suosittu laite, ja minun kanssani siinä vuorotteli sellainen pienenpieni nuorimies. On se helppoa, kun on kaikki lasti omasta takaa, ettei tartte käyttää painoliiviä, nilkkapainoja ja lisäpainovyötä niin kuin tuo minua varmaan puolet pienempi ja kevyempi juippi. Paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa!

Alkuverkkaa juostessa alkoi harmittaa lisää, etten mennyt sinne kuntonyrkkeilyyn ja päätin sitten rankaista itseäni oikein kunnolla. Itsekoston ensimmäinen osio oli kyykkyjen edelle lämpäksi lisätty yhden jalan jalkaprässi. Tosin tulihan mulle hullu hiki jo juostessa, että en tiedä tarvitsinko varsinaisesti lisää verryttelyä, mutta tulipahan tehtyä. Sen jälkeen totesin ainakin olevani lämmin ja nivelet vertyneenä, joten uskalsin lastata kyykkyyn vähän enemmän painoja kuin aiemmin. Puuskutin ihan bodariuskottavasti. Ja askelkyykyn (jossa minä en tosin askella vaan seison koko sarjan sama jalka edessä) muutin yhden jalan kyykyksi. Siis semmoiseksi, missä se takajalka on penkillä. Tämmöiseksi:


Mulla on vaan tossa tanko niskassa. Ja en ehkä mennyt ihan noin alas... Tuntui se silti arsessa vallan mukavasti. Tämä on muuten mun voimaliike. Voimaliike on just SE liike salilla, jossa tulee ensteks sporttisin olo. Mitkäs ovat arvon lukijoiden voimaliikkeitä?

Kyykkäilyn jälkeen laiskistuin uudelleen enkä jaksanut enää tehdä vatsoja ja selkiä. Mutta hyvä treeni toi oli silti. Tai ainakin se tuntui. Ja mä olen nyt näillä näkymin (jos en hanki lauantaina tavatonta krapulaa) menossa tällä viikolla kolmesti salille, niin enköhän mä ehdi ne vatsat ja selätkin treenailla. Mutta onneksi huomenna on välipäivä ja hieronta! Jee!

Taannoinhan oli lehdissä juttua, että söpöt eläimet parantavat työtehoa. Toimiskohan se jumppaankin? No, ei se varmaan haittaakaan. Ja nyt mulla on hyvä (teko)syy pakkosyöttää teille taas kissakuvia. Tässä siis kahjussa asennossa levyttävä Miisu. Kasvakoot kyykkypainonne ainakin viidellä kilolla!


Tui tui! Me mennään nyt nukkumaan!

maanantai 22. lokakuuta 2012

Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Joukkuekaveri pisti tänään aamusella FB:ssä linkin sarjataulukkoon:





Me johdetaan meidän lohkoa! Jeeeeeeeeee! Vaikka ollaan tasapisteissä Indiansin ja Granin kanssa ja meidän maalisuhde on huonompi, niin johdetaan, koska ollaan voitettu meidän keskinäiset matsit.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Suunnitelmat uusiksi

Joopa joo. Heti piti säätää, kun menin ja julistin suunnitelmani julkisiksi. Mutta ei onneksi paljoa. En päässyt torstaina säbätreeneihin, joten tällekin viikolle tuli lepopäivä. Mutta se ei haittaa, koska ensi viikolle olisi tiistaille luvassa taas säbämatsi.

Muuten tämä viikko meni ihan suunnitelmien mukaan. Olin äsken juoksemassa viikon "pitkän" lenkin, joka oli huimat 11 km. Tosin matka on tosi summittainen. Sports tracker alkoi pomppia jo alkumatkasta, joten sammutin sen. Ja mittasin reitin sitten karttapalvelusta. Juoksin tosi hitaasti, koska aikaa tuohon 11 km kului 1h 16 min. Mutta ei juoksu missään vaiheessa tuntunut kulkevankaan. Lenkille oli tosi kiva lähteä, ja olikin sitten tosi kurjaa, kun ei juoksu kulkenut.

Eilinen säbämatsi oli tosi upea: nousimme 0-2 tappiosta 3-2 voittoon. Edes nuo 2 vastustajan maalia eivät harmita, koska ne olivat taas sellaisia, joille en oikein voinut mitään. Eka oli poikittaissyöttö maalin kulmalle ja toinen oli meidän pakin oma maali. :) Molemmat maalit tulivat ekassa erässä. Tokassa erässä me aloimme jo herätä ja teimme yhden maalin ja vikassa erässä meillä oli jo ihan raivoisa taistelu.

Kättelyt pelin jälkeen - mä olen jo livahtanut pois kuvasta

Vaikka veskarointi ei ole mitään kauhean rasittavaa urheilua, niin silti minua väsytti aika lailla alkuillasta, ja selvisin salille vasta vähän ennen kasia. Sielläkin laiskotti aika paljon, mutta sain sentään kyykkäiltyä ihan kivasti. Ja lisäsin askelkyykkyyn painoja. Ensi kerralla voisi laittaa takakyykkyynkin.

Ensi viikolle tuli tosiaan yksi säbäily lisää, ja se näyttää nyt sitten tältä:

ma säbä
ti uinti + säbämatsi
ke aamulenkki + kuntonyrkkeily
to hieronta
pe punttis + vedot
la pitkä lenkki
su spinning + punttis

Edelleenkin kuntonyrkkeily on hieman kysymysmerkki. Sunnuntain spinukin saattaa olla, mutta toivottavasti ei ole. Lauantaina on siskon miehen synttärit, mutta ajattelin bailata silleen aikuisen sivistyneesti ja lähteä nukkumaan aikaisemmin kuin yksikään muista vieraista. Pitää tehdä niin ihan jo sen kunniaksi, että olen varmaan nuorin paikalla - pitäähän minun toki silloin olla myös tylsin. Mietin kyllä vielä, että tekisinkö sittenkin spinun ja puntin lauantaina ja lenkin sunnuntaina. No, ei sitä varmaan vielä tarvitse päättää. Tärkeintä on, että kaikki oleellinen tulee tehdyksi.

Vielä en jaksa miettiä viikkoa 44, koska se menee kuitenkin vielä pari kertaa uusiksi.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Vetelän perjantain vedot

Tänään oli sitten se vetopäivä. Vetelä olin vain töissä. Aamulla käväisin pirteästi salilla ja piristyin sopivasti jälleen neljän jälkeen, kun lähdin toimistolta.

Aamusalilla oli tuttujakin: kaksi herraa meiltä töistä. Toinen heistä, herra M, on sellainen iso, kaapin kokoinen bodari. Hän teki aamulla jotain kiertoharjoitustyyppistä treeniä, mutta teimme kerran vierekkäin pystypunnerruksia. Minä olin siinä vaiheessa tehnyt jo 15 toistoa kympin käsipainoilla ja viimeistelin juuri 10 toiston sarjaani 12 kilolla. Vasen käsi jaksoi juuri ja juuri, enkä ollut siksi aikeissa lisätä painoja vikaan kasin sarjaan. Tulinpa sitten kuitenkin luntanneeksi M:n painot: hän teki toistoja (joiden määrää en kyllä laskenut) 28 kilon käsipainoilla. Minä sitten totesin hänelle, että pitäisköhän mun ottaa vikaan sarjaan 14 kilon painot ihan vain siksi, että tekisin eden puolella hänen painoistaan. M teki superit mun vapauttamilla 12 kilolla ja näytti samalla mulle, miten saan pidettyä jännityksen jatkuvasti olkapäässä. Ihan hyvä vinkki. Ja pitihän mun sitten ottaa siihen vikaan sarjaan ne 14 kg, kun tuli asia ääneenkin sanottua. Ja jaksoin. Näin sitä motivoidaan ihmisiä.

Leuoissa olen viikolla 2 ja taas alkaa tökkiä: jäi vikasta sarjasta yksi toisto uupumaan. Sarja oli 4-4-3-4-6, mutta minä jaksoin vikalla kiekalla vain 5 toistoa. Enpä usko, että taaskaan menee viikon 3 jälkeen 9 toistoa. Mutta minähän otan takapakkia ja junnaan tätä ohjelmaa, kunnes menee! Kyllä se 20 leukaa joskus menee. Viimeistään sitten, kun olen 40.

Lepuskin valot siintävät horisontissa

Äsken olin tosiaan juoksemassa vetoja. Olen juossut vetoja viimeksi vuonna 2009, kun treenasin maratonille. Silloin minulla oli ohjelmassa jotain 100-400m vetoja ja sitten minun piti juosta minuuttimääriä tietyillä syketasoilla. Jälkimmäinen treeni muistutti ehkä eniten näitä kilsan vetoja. Juoksin vedot Lepuskin urkkapuistossa samalla rinkulalla, jolla kesällä treenasin rullaluistelua. Se on noin kilsan mittainen (kai jokusen metrin vajaa, mutta close enuf), joten se on varsin passeli vetoihin. Lenksukassa on pieni ala- ja ylämäki, mutta aika tasainen kiekka se on. Minua varoiteltiin viime postauksen kommenteissa, että ei passaa lähteä ekalle kiekalle liian kovaa - no taisin sitten lähteä liian hitaasti. Kostoksi en sitten kuunnellut ohjeita sen enempää, vaan juoksin suunnitellut viisi vetoa suositellun 3-4 vedon sijaan. Kokonaisuudessaan tuli tepsuteltua tälleen:

  • Eka veto 5 min 44 s (tauko 2 min 15 s)
  • Toka veto 5 min 23 s (tauko 1 min 57 s)
  • Kolmas veto 5 min 13 s (tauko 2 min)
  • Neljäs veto 5 min 15 s (tauko 2 min 10 s)
  • Viides veto 4 min 58 s
Ajat ovat silleen suunnilleen tarkkoja. Pyrin vilkuilemaan kelloa heti kiekan jälkeen ja osua kivaan aloituskohtaan silleen, että kello löi juuri jotain nättiä lukua kuten tasakymppiä sekunneissa kahden minuutin tienoilla. Neljännessä vedossa veto loppui alamäkeen, ja oli niin kivaa päästellä rullaillen, että juoksin jotain 5-10 m aloituskohdan ohi. Siksi aika on vähän huonompi kuin edellisellä kierroksella. Vikalla kiekalla päästelin sitten sielun kyllyydestä. Ja se olikin ainoa kiekka kun yhtään hapotti. Ja koska vedot kovenivat loppua kohden, taisi treeni mennä ihan kivasti tuota liian hidasta ekaa kiekkaa lukuunottamatta. Tauot kävelin. Kävelin myös vikan vedon jälkeen jokusen minuutin, kunnes hölköttelin kotiin. Alkuverkka eli siirtyminen kotoa lenksulle oli 18 min. Paluuta en muistanut kellottaa, enkä jaksa nyt laskea. Eri reittiä palasin kotiin,mutta eiköhän se aika samoissa ole. Kotimatkalla oli ylämäki. Se on vielä sellainen pitkä ja ei tarpeeksi jyrkkä, että alkaisi tehdä mieli kävellä. Tänään aluksi vähän teki, mutta ihan piruuttani juoksin. Ja aika kepeästi se jalka nousi.

Taidekuva märistä lenkkareista

Mutta tosiaan tuli tehtyä tyylivirhe ja KÄVELTYÄ palautukset, vaikka jalassa oli spandexit. Juoksutrikoissahan EI kävellä. Pitäisi varmaan teettää joku treenipaita, jossa lukee, että "Meitsi juoksee nyt vetoja". Muutenhan joku ohi menevä harrastelijalenkkeilijä saattaa luulla, että mulla on huono kunto! Onneksi perjantai-illassa oli vain vähän jengiä liikkeellä, ja ohitin ne pari muuta lenkkeilijää tauon jälkeen uutta vetoa ravatessani. Joten nyt ei onneksi jäänyt epäselväksi, kuka oli illan kovin pirkko.

Mun hienot suunnitelmat ovat muuten nyt jo eläneet. Mutta kirjoittelen niistä enemmän vaikka sunnuntaina, koska tämä postaus alkaa olla jo vähän liian pitkä luettavaksi.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Eka suunnitelma

Siis ihan kamalaa suunnitella treenejä! Miten kaiken ehtii? Ja elääkin pitäisi jossain välissä. No, oonhan mä aina suunnitellut treenejä. Mutta en oo kirjannut niitä mihinkään ylös. Ja en ole lenkkeillyt kolmea kertaa viikossa. Paitsi silloin, kun mulla keväällä oli se ihmiskoe, että montako päivää putkeen jaksan aamu-urheilla.

Mutta here goes, viikot 42 ja 43.

Viikko 42

ma säbätreenit
ti uinti
ke aamulenkki + leuat
to säbätreenit
pe punttis(kädet) + vedot
la säbämatsi + punttis (jalat)
su pitkä lenkki

Joo, ei oo lepopäivää. Se selittyy sillä, että  ei oo aikaa. :) No ei vaiskaan. Veskailu ei ole mitään kovaa urheilua, joten tää päivä ja torstai menevät ihan kivasti palauttelusta. Keskiviikkona ajattelin tehdä tämän viikon ekan leuanvetosetin. Loput kaksi teen punttiksen yhteydessä. Perjantain salitreeni tehdään aamulla ja vedot sitten illalla.

Juoksuista sen verran, että aamulenkki lienee jotain 6-8 km, vetoja meinaan tehdä 5 x 1000m + verkat alkuun ja loppuun. Pitääkin kysellä tai googlailla noista palautuksista vetojen välillä. Ellei joku lukija halua viistastella mulle noista vedoista. Ja sunnuntain pitkä lenkki on toivottavasti jotain 10-15 km. Ei tuu välttis 30 km täyteen, mutta aloitellaan nyt rauhallisesti.

Ehkä vähän. (Kuva)


Viikko 43

ma säbä
ti uinti
ke aamulenkki + kuntonyrkkeily
to hieronta
pe punttis + vedot
la pitkä lenkki
su spinning + punttis

Tälle viikolle tuleekin sitten ihan oikea lepopäivä, kun torstaina on hieronta. Keskiviikon kuntonyrkkeilyyn menen, jos ehdin. Mutta en kuole, jos se jää väliin. Perjantaina taas menen aamulla salille ja juoksen illalla 5 x 1000m vedot. ja lauantaina juoksen niin pitkään, kun brunssin ja synttärien välillä ehdin.

Viikko 44 tulee olemaan myös kova viikko ja viikolla 45 taas löysäilen. Silloin voisin mennä coreen tai pilatekseen, jos tunnit osuvat sopivasti minun vapaille hetkilleni.

Koetan muistaa (ja ehtiä) raportoida, kuinka hyvin suunnitelmat pitävät. Jos jostain ilmaantuu yllättävää elämää, pitää ehkä vähän säätää.

Alkuviikot ovat mulla aina pakosta löysempiä, koska maanantaina on säbätreenit ja tiistaisin illalla on ammuntaa, niin ei ehdi jumppailla. ja sitten vastapainoksi viikonloppuisin koetan ehtiä riehua oikein paria treeniä per päivä.

Huvittavaa tässä on, että olen kovasti liittymässä Helsinki Triathloniin, kunhan saan aikaiseksi. Se jää arvoitukseksi, että mihin hiton väliin mä NE treenit sitten tungen...

Musta olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä mun jumppailuista. Onko niinku mitään järkee?

Ohjelmoitua menoa

Jaahas. Taas loppuviikko suhahti bloggaamatta. Sunnuntainakin sain niin raivoisan siivouskohtauksen, etten ehtinyt bloggailla. Melkein jätin menemättä salillekin, koska kiinnosti pestä keittiö, mutta tulin onneksi järkiini. Salilla oli jalkapäivä. Lisäksi tein leuanvetohaasteen ekan viikon vikan sarjan, joka oli 4-4-4-3-max. Minun maksimini oli eilen 6. Päätin ennen sarjaa, että viisi menee ainakin. Siinä rimpuillessani keksin kokeilla (ihan läpällä), että meniskö vielä kuudes. No, menihän se.

Tuossa leuanvetohaasteessa on vähän urpoa, että sekä 3 leukaa vetäneen että 10+ leukaa vetäneen pitäisi muka 3 kertaa viikossa treenaamalla päästä 6 viikossa 20 leukaan. No, johan minä tässä todistin, että not gonna happen. Kun noita sarjoja katsoo, niin tuntuu, että 10+-sarakkeessa on hitusen löysemmät treenit. Mä veikkaan, että he voisivat päästä tavoitteeseen jo nopeamminkin. Tuossa olisi ehkä enemmän ideaa, että 3 viikon jälkeen siirryttäisiin aina seuraavaan sarakkeeseen. Eli tällainen 3 leualla aloittanut tekisi ensin 3 viikkoa tuota vasemmanpuoleisinta saraketta. Mulla ei ainakaan mennyt sen jälkeen tavoitteena ollutta 9 leukaa. Mutta ainakin sen ekan takapakin jälkeen meni 6. Eli 3 vasemman sarakkeen viikon jälkeen voisi ihan hyvin pystyä aloittamaan keskimmäisen sarakkeen viikosta 1. Ja jos kehitys menisi samaan tapaan, niin 3 viikon jälkeen voisi siirtyä oikeanpuoleiseen sarakkeeseen viikolle 1 ja sitä seurata maaliin. Tolleen homma tuntuisi realistisemmalta. Mutta aion nyt vedellä keskisaraketta niin pitkälle kuin kykenen. Jos jossain viikolla alkaa tökkiä, niin aloitan sitten siitä oikeanpuoleisen sarakkeen alusta.

Pidin viime viikon vielä kevyenä, koska ekan viikon jälkeen ei ollut vielä ihan palautunut olo. En tosin yhtä kevyenä: kävin mm. salilla. Mutta en ollut mitenkään kamalan suunnitelmallinen treenien suhteen. Nyt ajattelin alkaa olla. Treenaan 3 kovaa viikkoa ja yhden kevyemmän. Ja ajattelin suunnitella ne aina etukäteen. Ainakin viikko kerrallaan.

Lisäksi ajattelin opetella juoksemaan. Kyselin multisportparisupersuunnistajaltani (joka juoksee puolimaratonin 3 min 41 s kilometrivauhdilla ja on siten mun mielestä tosi pätevä neuvomaan), että miten mä oppisin juoksemaan minimiefortilla. Minimiefortilla siksi, että mulla on niin paljon muitakin lajeja ja polvet eivät kuitenkaan ihan erkkinä tykkää juoksentelusta. Kuulemma kolme kertaa viikossa riittää: yksi peruslenkki, kerran viikossa vetoja (tonnin vetoja, lyhyemmistä ei ole hyötyä pitkillä matkoilla) ja yksi pidempi lenkki. Tosin kilsoja pitäisi tulla 30-40, joten välillä pitänee juosta 4 lenkkiä viikossa. En nimittäin meinaa juosta puolimaratonia joka viikonloppu.

Suunnittelen tämän ja ehkä ensi viikonkin tänään illalla. Pitää ensin kysellä aamu-uintiseuraa. Ja kai tuo ohjelman teko pitää muutenkin tehdä ajan kanssa. Tänään ohjelmassa on vain säbätreenit ja venyttelyä.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Äijäjuttuja

Minä kyllä oikeasti olen sitä mieltä, että asioiden jako tyttöjen ja poikien juttuihin on ihan aunarista. Ehkä siksi, kun minun harrastuksiini kuuluu ehkä enemmän niitä miehisiksi miellettyjä juttuja kuten säbä ja ammuskelu esimerkiksi. Mutta otetaan tuo otsikko silleen ironisesti. Aion nimittäin länkytellä just siitä ammunnasta ja leuanvedoista.

Aloitetaan pullistelusta eli leuoista. 20 pull ups challenge ei mene nyt ihan niin kuin elokuvissa (ja elokuvista mieluiten Sarah Connor Terminator 2:ssa, koska GI Jane on aika ärsyttävä ja muita kovia naistreenauksia en nyt muista). Ensinnäkin unohdin tehdä viime viikolla vikan sarjan. Tiedä häntä sitten, että siitäkö johtui, mutta en jaksanut (ylläri) tänään tehdä niitä yhdeksää leukaa, mitä luvattiin 3 viikon jälkeen. Ja minähän otin jo kerran takapakkia! Kuusi meni, mikä on toki tuplaten aloitustasoon nähden. Ajattelin, että aloitan nyt alusta. Pääsenpähän vasemmanpuoleisesta sarakkeesta keskimmäiseen. Jee. Joskohan nyt pääsisin jo viikolle 4...

Olin eilen taas ipsitreeneissä. Olen missannut nyt syksyllä muiden menojen takia aika monet treenit - ja sen kyllä huomaa. Olin ihan huono. Yksi treenistage meni jopa nollille, kun ammuin kaksi missiä ja kaksi nosaria. Ja nekin hitaasti. En otattanut eilen itsestäni filmiä, mutta tässä teille viihdykkeeksi video kesältä, kun oli tatsikin vielä tallella. Samalla näette, millaisessa luolassa meikä yleensä tiistainsa viettää.



Huomatkaa myös lavasteikkunaseinän hieman hutera kunto. Se on saanut "vähän" osumaa ajan saatossa. Minä olen itse onnistunut "vain" pudottamaan loisteputken katosta. Syynä taisi olla hylsy. Onneksi ei pudonnut päähän vaan taakseni.

Video on tosiaan varmaan pari kuukautta vanha. Nykyään näytän treeneissä nimittäin tältä:

Luke, I am your father!

On rillitkin vinossa, kun on rojua niin paljon päässä! Vaikka radalla on ilmastointi, leijuu ilmassa niin paljon ruutipölyä, että iltaisin nenästä saa kaivaa mustaa tauhkaa. Joten sain sitten vihdoinkin aikaan marssia K-Rautaan ja ostettua suojamaskin. Ei haissut enää ruuti. Mutta vähän on vielä totuttelua. Jo yksinään rillien ja suojalasien sangat painavat aina ikävästi korvan takana, kun kuulosuojaimet niitä painavat. Nyt lisäksi painaa tuo naamarin pääkoppajuttu.

Mutta nyt on jo melkein kiire harrastamaan lisää kivaa tyttöliikuntaa, eli pitää lähteä pelaamaan akkain kanssa yksi säbämatsi!
 

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kokeilinpa kaikenmoista

Tervehdys taas! Tässä loppuviikosta on kokeiltu juttuja. Ensin torstaina käytin PT-treenini, jonka sain, kun vastasin Fressin kyselyyn. Olin sanonut pihelimessa PT-Jaakolle, että mulla on ollut ennen raineri, joka teki mulle monta saliohjelmaa. Että sellaisen räjähtävän voiman ohjelman voisin vielä haluta. Tai sitten kova crossfit-tyyppinen treenituokio.

Jaakko-parka. Hän oli kovin nuori ja ei varmaan muuten alalle kouluttautunut muuta kuin käynyt sellaisen puolen vuoden PT-kurssin. Yleensä hänen asiakkaansa ovat urheilua aloittelevia sohvaperunoita, jotka eivät osaa kyykätä oikein. Ja sitten tapaamiseen pelmahtaa himojumppaava duracell-pupu, joka läväyttää kolme hänelle kustomoitua saliohjelmaa nenun eteen ja sanoo, että keksisitkö muuta. No, eipä Jaakko heti keksinyt. Eikä suostunut tällä tuntemisella vetämään oksennustason kovaa treeniä. Heiluttelimme sitten kahvakuulaa ja tutustuimme Power Plateihin. Niiden idea on, että vehje tärisee, ja sitten sen päällä tehdään lihasliikkeitä. Minä kokeilin kyykkyä kahdella ja yhdellä jalalla, punnertelin ja tein dippejä. Olihan se erilaista ja ehkä vähän kovempaa kuin kuntopiireily omalla painolla, mutta - noh, en ihmettele, miksi vekottimet eivät ole salilla kovin kovassa käytössä.

Power Plate, kuva valmistajan sivuilta

Perjantaina kävin toista kertaa osteopaatilla, ja siinä naksuttelun lomassa juttelimme noista Power Plateista. Huomattavasti Jaakkoa uskottavampi oteopaatti sanoi, että Power Platesta on hyötyä jonkin aikaa, mutta sitten keho tottuu tärinään, eikä enää luule kaatuvansa. Ja silloin se pienten lihasten aktivointi heikkenee. Eli Power Plate voi olla hyvä silloin tällöin käytettynä.

Osteopaatti haukkui muuten myös Body Pumpin. Siitä ei ole kuulemma mitään hyötyä: sarjat ovat liian pitkiä ja painot liian pieniä lihasvoiman kasvattamiseen, ja kestävyysvoiman kehittämiseen tempo on liian hidas. Ainoa, mitä pumpista saa, on lihasjumi. Ja vastoin yleistä luuloa jumi ei tarkoita hyvää treeniä. Tämä jumiasia oli muuten mullekin uutta. Sen vrran osteopaattini antoi pumpille krediittejä, että siinä voi joku n00b oppia tekemään liikkeitä vapailla painoilla. Toisaalta kukaan ei saa pumpissa henkilökohtaista ohjausta, ja voi siksi kyykätä ja tehdä mavea ihan rauhassa päin pyllyä.

CrossCorea, kuva niiden omalta sivulta

Toinen viikon uusi juttu oli eilinen CrossCore-tunti. Siinä roikutaan narujen varassa katosta ja tehdään liikkeitä omalla painolla. Ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta ihan jees. Kyykyt eivät tuntuneet mitenkään paljoa, mutta punnerrukset olivat vinkeitä, kun kahvat eivät olleet mikään maailman stabiilein alusta. Yläkroppaan CrossCore toimi huomattavasti paremmin kuin jalkoihin, koska niissä oli helpompaa säätää vastusta vartalon kulmalla. Kyllä mä varmaan joskus kevyellä viikolla uudelleen menen. Muuten menen mieluummin salille.

Mutta kohta alkaa olla aamiainen sen verran laskeutunut, että taidanpa lähteä ulkoiluttamaan punaista paholaista tuonne ihanaan auringonpaisteeseen!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Elbailuviikkoa ja asiaa unesta

Viime viikolla hierojani sanoi, että mä en ikinä palaudu, kun ramppaan vaan kaiken maailman kisoissa. Väitteessä saattaa olla perää. Siksi (osittain nilkan nuljahtamisen takia / ansiosta) päätin sitten pitää tällä viikolla sellaisen tooooosi kevyen palauttavan viikon.

Sunnuntaina en tehnyt mitään. Maanantaina en tehnyt mitään. Tiistainakaan en tehnyt yhtään mitään. Tänään menin aamulla salille ottamaan vähän lämpöä, tekemään leuanvetohaasteen (olen taas viikolla 3) ja venyttelemään. Olisin halunnut kokeilla foam rollia, mutta vastoin luuloani ei salilla sellaista pötkylää ollutkaan. Pitänee ostaa oma. Ai niin. Treenasin mä vähän bosullakin, kun ajattelin, että se vahvistaisi nilkkoja.

Illalla olisi tarkoitus mennä pilatekseen, ja huomiselle olisi ohjelmassa aamu-uinti ja illalla säbätreenit. Meinasin unohtaa, että mulla on huomenna myös kokeilukerta Fressin personal trainerille. Se nyt on varmaan enemmän myyntitapahtuma kuin treeni, joten se tuskin pilaa mun kevyttä viikkoani, vaikka salitreeniä teemmekin. Pitää varmaan teipata toi nilkka.

Tarkoitus olisi tällä viikolla panostaa ainakin venyttelyyn. Minulla on perjantaina aika myös osteopaatille, joten liikkuvuuttakin tulee sitten taas parannettua. Ajattelin muutenkin muistella PT:ni ehkä vuosi sitten opettamia liikkuvuustreenejä ja tehdä ehkä niitä perjantaina aamujumpaksi.

Tämä on oikeasti nyt kevyin viikko miesmuistiin. Aiemmat mun kevyet viikot ovat usein olleet aika "kevyitä", kun olen loppuviikosta innostunut tekemään jotain pitkiä fillarilenkkejä sun muuta. Viimeksi näin kevyttä on ollut varmaan silloin, kun multa poistettiin luomi enkä saanut hikoilla. Silloinkaan en totellut, ja sain jalkaani uudet tikit ja uuden liikuntakiellon, kun haava aukesi tikkien poiston jälkeen...

Kaveri kyseli tänään irkissä, että miksi palautuminen on tärkeää. Itse olin ensin lähes ymmärtämättä kysymystä, koska minulle asia on aina ollut ilmiselvää (vaikka en ole asiaa kuitenkaan omassa elämässäni toteuttanut). Mutta sitten kestikin hetken aikaa pukea syyt sanoiksi. Eli minulla on aina ollut tiedossa, että palautuminen on tärkeää, mutta se, miksi se sitä on, piti järkeillä ihan itse, koska se tieto ei ulkomuistista tiskiin napsahtanutkaan.

Ensimmäisenä mieleeni tuli, että jos ei palaudu, tulee ylikuntoon. Toisena asiana  muistin, että lihakset kasvavat levossa. Kaveri itse totesi, että kuonat poistuvat levossa. Mutta onhan termi "palautuminen" tavallaan itse itsensä selittävä: keho palautuu stressin eli treenin jälkeen normaalitilaan. Tai oikeastaanhan sitä "palaudutaan" entistä ehommaksi. Kun treeni rikkoo lihasta, palautuessaan lihas kehittää itsensä himpun kestävämmäksi, että se seuraavalla kerralla kestää paremmin. Sitähän se lihaksen kasvatus on: rikkomista ja puolustuksen parannusta. Mutta pitihän se sitten ihan googlata, että mitä minua viisaammat asiasta sanovat.

Mitään tajunnanräjäyttävää viisastelulähdettä en löytänyt (koska googlasin suomeksi), mutta kivoja knoppitietoja kyllä, kuten että nukkuessa kehittyy kasvuhormonia. Eli ei riitä, että pitää lepopäiviä. Täytyy myös nukkua. Ja sitä paitsi palautumista nopeuttaa oikean ravinnon lisäksi kevyt liikunta ja lihashuolto. Eli oikeastaan se nukkuminen on tärkeämpää kuin se, että ei tee mitään. Itse asiassa kannattaisi tehdä jotain. Minä nyt jätin tekemättä mitään maanantaina nilkkani takia ja tiistaina sattui olemaan muita kiireitä. Ja tänäänhän jo liikuinkin ja liikun kevyesti. Mutta tosiaan enpä ole ihan kamalasti miettinyt tuota unipuolta.

Kuva

Minä olen yleensä viikolla tyytyväinen, jos kello sanoo herätystä säätäessäni, että minulla on 7h ja rapiat aikaa nukkua. Rapiat voi siis olla mitä vain välillä 1-59 min. Kunhan aikaa herätykseen on yli 7h. Viikonloppuisin nukun enemmän, mutta en merkittävästi: eli luulisin tuon yleensä 7-7,5 h unien riittävän meikäläiselle. Herään myös aika usein ennen kelloa, mikä mielestäni myös viittaa siihen, että nukun tarpeeksi.

Minä kyllä herään lähes poikkeuksetta kerran yössä. Yleensä vain katson kelloa (on pakko tietää, kauanko on vielä aikaa nukkua, että voi rentoutua eikä ala odottaa kellon soimista), käännän kylkeä ja nukahdan pian uudelleen. Mutta tuokin piirre on ilmaantunut elämääni vasta ehkä vuoden parin sisään. Teininä nukuin yöni putkeen. Tai ainakaan en muista heränneeni joka yö.

Eniten syytän unen laatuni huonontumisesta internetiä. Se on paljon pahempi unenpilaaja kuin esimerkiksi telkkari. PT minulle joskus saarnasi infoähkystä ja usutti medialakkoon (joka sitten kosahti aika nopeasti), ja olen aiheesta myös ainakin Sports Ladyn blogista joskus (niin kauan sitten, etten enää postausta löytänyt) lukenutkin. Eli kannattaisi olla surffaamatta netissä juuri ennen nukkumaan menoa ja vaikka lukea jotain, niin unen laatu paranisi huomattavasti. Lisäksi ei saisi tehdä sitä, mitä minä teen usein eli pitää tieskaria ja telkkaria samaan aikaan auki: siinä tulee liikaa informaatiota ja aivot rasittuvat - ja ylikierroksilla ne eivät saa järjestäydyttyä niin hyvin yön aikana.

Nyt ajattelinkin kokeilla taas tuollaista mediadiettiä. Mulla on ollut tässä viime aikoina niin mukavaa muuta tekemistä, että olen katsonut aika vähän telkkaria. Mulla on siis ollut ihan oikeita telkkarittomia päiviä. Esimerkiksi viime lauantai. Ja sunnuntainakin katsoin vain Endurance quest -ohjelman (ja surffasin samaan aikaan netissä). Nyt ajattelinkin panostaa tuohon PT:n käskemään "vain yksi toosa kerrallaan auki" -kohtaan. Eli koneella ollessani pidän radion ja telkkarin kiinni. Lehtiä lukiessa sallin itselleni radion taustamusiikin, koska se on todella oleellinen osa minun hidasta sunnuntaiaamuani. Mutta vaikeinta tässä tulee olemaan se, että en surffaa netissä, kun katson telkkaria. Sitä alan nyt harjoitella. Wish me luck.


maanantai 1. lokakuuta 2012

Narun jatkona ja muuta mukavaa viikonloppupuuhaa

"Nyt ei tunnu yhtään niin pahalta!"
- Minttu Nuuksion kansallispuistossa kohtalaisen tasaisella kangasmetsäosuudella

Lauantai alkoi hieman normaalia aikaisemmin, kun kello herätti minut ja parini klo 2:30. Tunnin päästä oli jo spandexit niskassa, puurot kitusissa, fillarit sun muu roina Volvon kyydissä ja uskollinen menopeli suunnattuna kohti Vihtiä.

Saavuimme kisapaikalle eli Huhmarnummen koululle hieman neljän jälkeen, kävimme kuittaamassa kartat ja siirryimme rauhalliseen nurkkaan piirtämään niihin reittejä. Ensin säikähdin, että kartoista ei tulisikaan hienoja, kun olin unohtanut sakset himaan, mutta onneksi ensiapupakkauksessa oli sakset, joilla saimme leikattua kartan päällystykseen käytetyt kontaktimuovit sopivan kokoisiksi. Upeet tuli.

Kun kartat oli piirrelty, siirryimme takaisin autolle virittelemään lamppuja kypäriin, karttatelinettä fillariin ja reppuja selkään. Vähän meinasi tulla kiire, mikä oli toki kellonajankin ansiosta heti havaittavissa meikäläisen äänensävyssä. Mutta ehdimme melkein puhuttelun alkuun, ja ehdimme hetken hengähtääkin emitin nollauksen ja klo 5:00 kajahtaneen lähtölaukauksen välissä. Ja sitten mentiin!

Heti alusa meinasin polkea ryysiksessä päin pyörätelinettä, mutta silti pääsimme ihan mukavasti vauhtiin emmekä saapuneet rantaan kajakkivaihtoon edes viimeisenä. Hieroimme tosin kajakin kanssa sen verran kauan, että lähdimme rannasta tokavikoina.

Otsalamppu ja kuu kajastavat öisellä järvellä

Eikä siinä vielä kaikki. Kerran treeni ei näemmä riitä, ja kajakki ei tahtonut millään mennä suoraan. Ja kun skimbailimme pitkin Palojärven öistä selkää, ohitti viimeinenkin naisjoukkue meidät. Kyllä hävetti saapua tokalle rastille selvästi muiden perässä. Mutta positiivisena asiana on mainittava, ettemme kumpikaan menettäneet hermojamme, vaikka molemmilla oli v-käryrä kovassa nousussa. Saapuessamme rantaan tokalla rastilla, sieltä lähtevä pari osoitti, että palaa se pinna paremmillakin: parin herrashenkilö kutsui parin kauniimpaa osapuolta hellästi vitun imbesilliksi, kun tämä ei kiltisti pitänyt pyllyään penkissä herran noustessa kyytiin.

Tokalla rastilla päästiin vähän jaloittelemaan, minkä tähden ne muut joukkueet meitä vastaan olivat tulleetkin. Ensin ylitettiin koski köyden avulla. Syvyyttä ylityspaikassa oli puolisen metriä, mutta virtaus oli sen verran kova, että rannalta toiselle viritetystä köydestä piti tosiaan ottaa tukea. Tämän jälkeen piti jolkotella viereiselle kukkulalle, missä leimattiin seuraava rasti ja palata munaravia takaisin rantaan ja köyden avulla kosken yli. No, onpa tullut haikattua pyöräilykengilläkin. Huipulta ei kyllä näkynyt maisemia, kun oli niin pimiää.

Portaat kohti huippua - olivat muuten liukkaat

Melonta alkoi sujua vähän paremmin, kun sotanorsu siirtyi taakse ja antoi sorjan suunnistajan meloa edessä. Tosin kyllä kajakki edelleenkin mutkitteli. Järvellä meloskellessa aurinkokin ehti nousta, ja pääsimme nauttimaan kauniista maisemista ja toisesta nätistä pienestä koskesta. Joen rannalla oli myös ihastuttavia kesähuvilahenkisiä taloja isoine pihoineen. Kyllä vihtiläisten kelpaa.

Sarastus ja näkymät takapenkiltä

Rannassa riisuimme pikavauhtia pelastusliivit ja nappasimme taas fillarit matkaan. Emme kuitenkaan ajaneet kauaa, kun rannassa kulkeva kinttupolku alkoi olla tarpeeksi epäpoljettava. Tarkoitus oli mennä sillan alla olevalle rastille ja alakautta Turun Väylän ali. Harmittaa vähän, kun emme uskoneet itseemme, kun meitä edellä ollut naisjoukkue tuli meitä vastaan ilman fillareita. Jätimmekin pyörät puolimatkaan ja kävimme kurkkaamassa, pääseekö sillan ali oikeasti fillarin kanssa. No, pääsihän sieltä, ja ravasimmekin sitten pikapikaa hakemaan fillarit. Viimeistään tässä vaiheessa meikäläisen kiroilulakko petti, kun päästelin lähes koko repertuaarini. Saattaa tosin olla, että jokunen ärräpää pääsi jo vesillä.

Se toinen koski

Turun Väylän toisella puolella homma alkoi taas sujua, ja kun pääsimme vaihtopaikalle, oli siellä jopa muitakin ihmisiä. Osa pareista tosin oli jo kiertänyt juoksusuunnistusradan. Onneksi minulla oli matkassa suvereeni suunnistaja, joka tyynen rauhallisesti johdatti meidät pummeitta rastilta toiselle. Meitsi meinasi kyllä piiputtaa perässä juostessani, joten en ihan koko aikaa voinut keskittyä ihailemaan osaamista. Sitä on kyllä aina kiva katella. Näillä rasteilla olimmekin väliajoissa jotain muuta kuin yhdeksänsiä (mikä siis oli sarjamme vika sija ja meidän sijoituksemme siinä melonnan aikana). Kerran olimme jopa rastivälin kolmanneksi nopein sekapari. Huisia!


Kun palasimme metästä, oli vaihtopaikalla edelleen jengiä, mikä oli ihan mahtavaa. Lähdimmekin ennen tyttöjä liikkeelle, ja toivoa edelleen oli, että saattaisimme vielä ehkä saavuttaa imbesillin ja sen kaverin. Aika vähän kyllä, koska se toinen meidän tiimistämme ei ollu mikään maanmainio maastojuoksija. Ja nyt en puhu yllättäen siitä suunnistajasta.

Multisporttaaja ja tekohymy

Kun lamput ja märät hanskat oli heitetty huoltolaatikkoon ja laatikko huoltoauton kyytiin, oli aika taas hypätä fillarin selkään. Nyt poljeskeltiin ehkä reilu 10 km, minkä jälkeen jalkauduttiin Nuuksion kansallispuiston hienoihin maisemiin. Tässä vaiheessa otimme rajummat aseet käyttöön ja köytimme minut pariini kuminauhalla. Näin virtaheponen sai vetoapua, ja matka taittui vähän nopeammin. Kävelimme silti ylämäet. Mutta kuulemma jopa huippusuunnistajat tekevät niin (ainakin jotkut), koska siinä ei juurikaan häviä paljoa aikaa, mutta se hapottaa helposti. Joten tämä oli vain ja ainoastaan huikeaa taktikointia.

Taktikointi ei kuitenkaan riittänyt estämään pientä kompurointia, ja meitsi onnistui vähän naksuttelemaan polven kierukoita ja ennen kaikkea taittamaan nilkkani. Nilkan takia piti kävellä muutama minuutti enemmän, mutta heti sen vähän toivuttua jatkoimme hölkkäilyä. Eikä se menoa oikeastaan haitannut enempää kuin huono juoksukuntoni. Kunnon kipuilun se aloitti vasta kengän poiston jälkeen ja kropan jäähdyttyä.

Tokalla juoksuosuudella jopa titaanit kaatuivat ja parilleni tuli pummi. Ei mikään valtaisa, mutta pummi kuitenkin. Ja toisella rastilla haahuilimme jonkin aikaa väärällä jyrkänteellä (niitä oli kaksi ihan vierekkäin). Ja sitten oli vielä kolmas suon läpi mennyt pikkupummiksi laskettavissa oleva kunniakierros. On muuten mieltä ylentävä tunne, kun jääkylmä vesi litisee lenkkareissa. Mutta tokalla osuudella karttana oli yleiskartta eikä suunnistuskartta! Sillä suunnistuskarttaosuudellahan (eli ekalla juoksupätkällä) suorituksemme oli kuin taidetta - tai ainakin sen suunnistusosuus.

ja taas linssilude näki kameran

Kun saavuimme juoksuosuuden loppuun, oli vaihtopaikalla meidän iloksemme kahden muun parin fillarit. Sekä tokalla juoksuosuudella että vikoilla pyöräsuunnistusrasteilla olimme tasaisesti kuudensia tai seitsämänsiä. Eli jos olisimme osanneet meloa, olisimme voineet olla pari sijaa korkeammalla. Jos, jos, jos...

Loppuaikamme oli 6:33:12 ja sijoituksemme kahdeksas yhden sekaparin keskeytettyä. Tulosten selitteissä luki, että 1 jäsen tuli maaliin. Mahtoikohan imbesillille ja poikakaverille tulla metsän siimeksessä suurempikin parisuhdekriisi? Sitä emme kai koskaan saa tietää, koska en tajunnut tarkistaa heidän kisanumeroaan, kun heidät rannassa kohtasimme. Taaksemme jäi keskeyttäneen parin lisäksi kaksi naisjoukkuetta. Miehet kiersivät pidemmän reitin, joten emme ole vertailukelpoisia. Äijistä leikin jätti kesken muuten useampikin tissiposkijoukkue.

Varsin kivaa oli. Ja olemme edelleen puheväleissä. Ja puhuttu on jopa melontakurssille osallistumisesta. Eli voipi olla, että ensi kesänä multisporttia kisaa joukkue nimeltä Die Hard, The Expendaples tai kenties jopa Esa ja Vesa - auringonlaskun ratsastajat.