sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kypärän testailua sunnuntain pitkiksellä

Joskus lenkeillä tekee mieli kuunnella muutakin kuin nastojen ropinaa asfaltilla. On kuitenkin aikamoinen turvallisuusriski olla liikenteessä napit korvilla. Kuulokkeet plokkaavat yhden aisteista käytännössä kokonaan muuhun puuhaan kuin muun liikenteen havainnointiin. Riski on olemassa myös jalan ja autolla liikuttaessa, mutta isoimmillaan se on ehkä polkupyöräillessä. Pyöräillessä vauhti on kuitenkin melkoinen (ainakin minulla, hah) ja kuski on fillarin selässä aika suojaton. Siksi on hyvä pystyä tarkkailemaan muun liikenteen tötöilyä - kaikilla aisteilla.

Uusi kypärä in action. Ohimoilla näkyy kaiuttimet.

Siksi minä en ole tykännyt ajatuksesta, että pyöräillessä kuuntelisin mitään. Joskus nuorempana pidin korvassani yhtä nappia, mutta olen luopunut siitäkin tavasta. Ja tähän asti olenkin viihtynyt ihan hyvin omien ajatusteni kanssa. Mutta nyt minun ei enää tarvitse!

Joulupukki toi minulle uuden kypärän, jossa on kaiuttimet ohimoilla. Kypärä perustuu samaan teknologiaan, mitä palomieten kypärissä käytetään. Kallon luut johtavat ääntä, joten kaiuttimien ei tarvitse olla korvien päällä. Musa kuuluu ja korvat kuulevat silti, mitä ympärillä tapahtuu.

Maisema jossain Kivenlahden tienoilla. Lätäkkö saattaa olla Saunalahti.

Käytin Coros-kypärääni tänään ekan kerran. Aluksi kuuntelin Yle Puheelta Perttu Häkkisen ohjelman uusintaa. Puhuivat alkoholinkäytöstä, mikä sopii aiheena urheilusuorituksen taustalle kuin kypärä päähän. En kuullut ihan kaikkea keskustelua, mutta pystyin seuraamaan sitä. Uutisten alkaessa vaihdoin Areenan puolelle ja Jari Sarasvuon podcastiin (Kyllä! Jari Sarasvuo on aivan huikea ja puhuu diippiä shittiä). Valitettavasti nastarenkaat ropisivat kuitenkin niin kovaa, että Jarin sanomisista en saanut selvää. Vaihdoin sitten vielä kerran Spotifyhin. Ja musa kuuluikin loistavasti - paljon paremmin kuin puheohjelmat. Lisäksi osa sävelistä - varsinkin yhden biisin piano - kutitteli kalloani aika vinkeästi. Kännykän volat olivat kaakossa puheohjelmien jäljiltä, ja siksi musakin pauhasi aika kovalla. Olisi voinut olla hiljaisemmallakin sen ympäristön havainnoinnin kannalta...

Retkikuistelijoita jäällä.

Kuuntelin suurimman osan vajaan 3 tunnin lenkistäni ihan randomilla valkkaamaani vuoden 2016 soitetuimpien biisien listaa. Löysin vaikka mitä minulle aiemmin tuntemattomia helmiä. Esimerkkinä mainittakoon Petri Nygårdin Pannaan Suomi Kuntoon. Oli melkoisen tarttuva kertsi. Suosittelen. Tai ehkä en. :D

torstai 19. tammikuuta 2017

Oho, isi ilmosi mut!

Nyt on kesän eka kisa vihdoin lyöty niin lukkoon, että ilmo on laitettu sisään ja kisa maksettu. Vanhempani ostivat minulle synttärilahjaksi (huomenna) osallistumisen XTERRA -maastotriathloniin. Ilmosivulla on kiva laskuri kisan alkuun. Enää 149 päivää aikaa opetella maastopyöräilemään. Iik!

Muistutukseksi siitä, kuinka samainen kisa meni vuonna 2015, voi katsella täällä blogissa aiemminkin esittelemäni kisavideon. Huutonauru on sallittua. :)


Videoita on tullut tehtyä enemmänkin. Käytin viime viikonlopun tietokoneaikani allaolevan taideteoksen tuottamiseen. Kyseessä on "traileri" maaliskuiseen Arctic Challengen Winter Editioniin, mihin meidän firmasta lähtee joukkue. Starring yours truly ja muutama kollega. Enjoy!


sunnuntai 8. tammikuuta 2017

On lunta tulvillaan raikas talvisää

Perjantai eli ploppiainen valkeni mukavan rapsakkana, mikä alkaakin olla jo vallan perinteistä Loppiaisrogan kannalta (2015 -15 astetta, 2016 -26 astetta ja nyt ainakin -22 astetta). Ei kun kerrastoa niskaan, kuumaa vettä juomareppuun ja auton nokka kohti Nuuksiota.

Taas menossa - minä ja Hannibal Lecter

Järkkäri oli ystävällisesti ajatellut myös lämpimämmän sään ystäviä ja tarjosi vaihtoehtona neljän tunnin sarjaa. Mutta kun kartta on tehty kahdeksalle tunnille, ei siitä välttämättä saisi niin mielenkiintoista neljän tunnin settiä. Sitä paitsi viihdyimme 2016 metsässä 13 minuuttia yliaikaa, joten pitihän sitä nytkin lähteä rogaamaan koko rahan edestä.

Nuuksio ei ole niin iso mesta ettei siellä törmäisi muihinkin.

Suoritus parani viime vuoteen nähden heti alussa, kun myöhästyimme lähdöstä vain kaksi minuuttia viimevuotisen viiden minuutin sijaan. Lisäksi varmistin, ettei emit missään nimessä tippuisi hanskastani ja hukkuisi kytkemällä sen kuminauhalla ranteeseeni kiinni.

Törmäsimme myös rasteihin, mikä oli tavoitteen kannalta mukavaa.

Suunnittelimme reitin "noin 30 kilometrille". Mittasimme reitin aika summittaisesti rastilta toiselle, joten se oli varmaan oikeasti lähemmäs 40 kilsaa. Mutta lopussa oli paljon oikaisumahdollisuuksia, joten reittiä oli helppo säätää. Tämä oli ihan hyvä asia, koska huomasin heti liikkeelle lähdettyämme, etteivät jalkani olleet ihan tuoreet ja juoksu kevyttä.

Rasti on tuolla alhaalla

Syynä tähän oli varmaan torstain "Mintun tehojumppa", jonka toimarimme tilasi minulta maanantaiseen firman kick off -tilaisuuteen. Koska en ole ammattimainen jumppaohjaaja (tai siis minkäänlainen jumppaoohjaaja), halusin testata jumpan ainakin kerran ennen sen vetämistä. Koejumppasin ja tuunasin treeniä siis torstaina ja ilmeisesti se on ihan tehokas, koska jalat olivat perjantaina hieman raskaat. Saas nähdä, miten jumpan vetäminen sujuu huomenna vuorostaan rogarapeilla reisillä. :D

Rastiselfie! 

Mutta takaisin loppiaiseen! Suunnistus oli melkoisen helppoa, koska lumisessa maastossa oli tarjolla jukolahenkisiä valmiita baanoja suoraan rasteille. On se elämä helppoa, kun ei ole läheskään nopein! Supersuunnistajan mielestä oli myös kivaa, että karttaa ei tarvinnut pitää koko aikaa kädessä, koska hän sai siten lämmiteltyä sormiaan pitämällä käsiä nyrkissä. Minun taaperrustahtini taisi olla herralle vähän hidas.

Hannibal ei ole masentunut, vaan hänellä on nakit jäässä

Pahiten nakit jäätyivät molemmilta, kun kaivoimme lamput repuista illan hämärtyessä. Mutta onneksi kädet sai taas lämpimäksi, kun ensin piti niitä hetken housuissa ja sitten hölkkäsi käsiä reippaasti heilutellen. Pysähdyimme lisäksi kisan kuluessa kahdelle eri nuotiopaikalle juomaan glögiä ja lämmittelemään.

Tämä on lavastettu tilanne, mutta loppupuolella minä juoksin oikeasti
edellä, jotta vauhti pysyi minulle sopivana.

Sormien pallemisesta huolimatta fiilis pysyi koko ajan hyvänä. Keksin itselleni kivaa oheistoimintaa kuten valokuvaamista ja videointia, kun fiilis uhkasi laskea ja kotiinlähtö alkoi houkuttaa liikaa. Minulla oli mukana sekä vanhempi kiinakopio että Supersuunnistajan vasta hankkima GoPro. Niiden akut kestivät yhteensä melkein koko kisan ajan, vaikka en jaksanut varsinkaan kiinaihmettä sammutella joka kuvauksen jälkeen. Sen virtanapissa kun on vähän kosketushäiriötä.

Hannibal Lecter löysi rastin!

Kun aikaa oli alle tunti, meinasi meille käydä "viimevuotiset": oli hilkulla, ettemme taas valinneet pimeässä metsässä väärää polkua ja pummanneet ratkaisevasti. Onneksi Supersuunnistaja oli tarkkana kuin porkkana ja kaivoi tällä kertaa ajoissa kompassin esille. Valitsimme pienen empimisen jälkeen oikean polun ja saavuimme maaliin noin 14 minuuttia ennen 8 tunnin aikarajaa. Pisteitä meille kertyi 94 ja sillä tuloksella pääsimme sijalle 35. Kaikkia tuloksia voi ihailla tulossivulla.

Auringon laskettua oli oikeasti pimeää, mutta onneksi olemme loistavia suunnistajia.

Oli taas kerran tosi kivaa. Pakkassäässä on se hyvä puoli, että ilma on mielettömän kirkas. Päiväsaikaan maisemat olivat huikeita ja pimeälläkin sai katsella puolikuun möllöttelyä taivaalla. Kiitos järkkäreille kivasta kisasta! Ensi vuonna uudestaan, koska pakkasraja ei ole vieläkään tullut vastaan.

torstai 5. tammikuuta 2017

Mitä päällä talvisäällä?

Jos olisin fiksu, miettisin nyt varmaan huomisen rogan eväitä ja vaihtovaatteita. Mutta koska pakkaaminen kiinostaa kuin kilo kiviä, niin päätin mieluummin postata.

Monet ulisevat, ettei talvella tarkene olla ulkona. Mutta jos ei ole pöhkö teini, niin voi varustautua vaikka sillä pipolla ja liikkua ihan hyvin ulkosalla pikku pakkasellakin.

Firman järkkäämän juoksukoulun vika kerta siirtyi joulukuun alusta eiliselle, kun valkku meni itse hajoamaan ratkaisevalla hetkellä. Koska eilen oli täällä Etelä-Suomessakin aika rapsakka talvisää, jätimme ohjelmassa olleen mäkitekniikan myöhemmälle keväälle (Runner's High kiltisti tarjoaa ylimääräisen kerran) ja menimme juoksemaan vetoja hankeen. Minä koin treenin hyväksi tilaisuudeksi testata vaatevalintoja loppiaisrogaa varten.

Talvijuoksija valmiina lenkille

Eilisessä treenissä minulla oli päällä seuraavaa:

  • Craftin pitkähihainen aluspaita
  • shortsimalliset fleece-aluspökät
  • talvijuoksutrikoot
  • ihan tavalliset urheilusukat
  • tuulipuvun housut
  • wannabe-anopin neuloma kuluri
  • ihan snadisti topattu talvijuoksutakki
  • säärystimet
  • Salomonin maastojuoksulenkkarit (ei nastoja)
  • rapuhanskoiksikin kutsutut hiihtohanskat
  • pipa
Rapuhanskassa eivät sormet palele, kun ne lämmittävät toisiaan.

Jos jotain muuttaisin, niin laittaisin kaulurin ja pipan lisäksi päähän vielä buffin, joka antaa sopivasti lisäsuojaa korville. Lisäksi persläskit pääsivät vähän kohmettumaan villahousuista huolimatta, joten ajattelin lisätä huomiselle jalkaosastoon vielä yhden kerroksen. Ja vaikka eilen Silkkiniityn kinoksissa ei nastoja kaivattukaan, niin rogaan ajattelin varmuuden vuoksi laittaa Salomonin Snowcrossit. Siksi en tarvitse huomenna säärystimiä, koska Snowcrosseissa on varret. Huomenna onneksi iltaa kohden sää lämpenee, joten ihan samanlaista toppausta kuin viime vuonna tuskin tarvitsee. 

Säärystimet estävät lunta menemästä kenkiin. Läppä on kiinni nauhoissa
ja kantapään alta kulkee lenkki.

Varusteethan eivät ole talvijuoksussa ongelma, vaan ehkä hengitys. Jostain syystä niillä kaikilla hiihtäjillä on se rasitusastma. Mutta tiukemmassakaan pakkasessa juoksentelusta ei kai ole vaaraa, kunhan pitää rasituksen sopivan matalana. Tai näin isot pojat väittävät. 

Eilen rasitus taisi lipsahtaa välillä aika korkealle, koska kirmasimme hangessa 10 x minuutin vetoja. Tämän jälkeen pidimme vähän pidemmän hölkyttelytauon ja rynnimme vielä kerran parinkymmenen sekunnin vauhtileikittelyillä koko niityn poikki. Sitten hölkkäsimme takaisin toimistolle. Hauskaa oli. Tuli vähän sellainen perinteinen This is Finland -olo. Suomi perkele, junou.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Kisakalenterin teko on aloitettu

Koska kuvat ovat kivoja, ajttelin koota tähän postaukseen lempparikuviani vuodelta 2016. Mutta koska perinteinen vuosikooste tuntuu vähän mälsältä juttuidealta, ajattelin kertoilla, mitä tiedän jo tästä vuodesta.
Korttelirastit 

Miisu bloggausassistenttina
Minä olen innokas tekemään uudenvuodenlupauksia. Tälle vuodelle lupasin, että venyttelen yhteensä vähintään 75 tuntia. Jos treenaan suunnilleen kuutena päivänä viikossa ja venyttelen joka kerta vartin, tulee viikossa 1,5 h venyttelyä. Tämä luku on sitten kerrottu 50:llä, niin minun ei tarvitse olla ihan joka viikko pedanttisen ahkera venyttelijä. Joogat lasketaan venyttelyksi. Eli joku saattaa joogata paljon joulukuussa 2017...


Winter trail run

Mallorca

Yksi kesän kisa on jo ilmoittautumista vaille päätetty. Se on XTERRA Finland 18.6.2017. Ei siis Jukolan viestiä tänä vuonna. Mutta  maastotriathlon on mahdollisesti suunnistustakin eeppisempää. Haluaisin tunkea myös jonkun tavallisen triathlonin perus- tai puolimatkan kisakalenteriini. En oikein osaa päättää, kumman haluan, vai haluanko (ja ahdinkö) molemmat.

Avovesiuinti Haukilahdessa huhtikuussa

HiQn äMMien edustusasua
Haluaisin juosta tänä vuonna myös jonkun 20-30 km polkujuoksukisan. En ole vielä vaan päättänyt, mikä se olisi. Polkujuoksukisa ajaa ainakin triathlonin edelle. Eli mieluummin juoksen tämän vähän  pidemmän kisan kuin ehdin kaksi tavallista triathlonia.

Lyhyemmistä kisoista olen aika innostunut Bodom trailin uudesta Bodom Nightista. Tungin myös mukaan Bodom Trailin järjestäjäporukkaan, joten pääsen tänä vuonna kokemaan vähän isommatkin kisat järkkäripuolelta.

Spring Adventure

Giro d'Espoo

Rogaining-pakka on aivan auki. Vähän huvittaisi lähteä taas johonkin 24 tunnin kisaan, mutta kisan pitäisi olla sellainen, että se ei pilaa koko muuta kisakesää. MM-kisat Latviassa olisivat aika kivasti elokuussa. Tosin tämä on ajatuksena vielä täysin vitsin tasolla. Mutta vitsistähän se SM-rogakin lähti. Nyt keväällä on kuitenkin paljon kivoja pikkukisoja, joita pitää koluta jonkun kanssa. Onneksi minulla on rogaan sekä tyttöystävä että poikaystävä. Valinnanvaraa parin suhteen siis riittää.

Supresuunnistaja täysmatkalla

Jalkani SM-rogan jälkeen
Giro d'Espooseen  olen jo lupautunut mukaan, kun töistä lähtee taas oma ajoporukka. Olemme puhuneet myös vähän multisportista Supersuunnistajan kanssa, mutta yleensä tässä vaiheessa aikataulu alkaa ahdistaa minua. Kun yhdet häätkin pitäisi järkätä. Ne ovat onneksi vasta syksyllä off seasonilla, niin ne eivät häiritse kisakesää.

Synkkä Syysunelma

Unski ja Svante
Jos jollain on takataskussa kivoja kisaideoita, jotka voisivat sopia just mulle, niin saa vinkkailla. Sijainti Etelä-Suomessa olisi kiva. Mutta jos reitilä voi nähdä poroja, niin sekin passaa. Ja jos joku osaa vinkata hyviä maastopyöräilykursseja keväälle, niin niitäkin vinkkejä otan mielelläni vastaan.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!