Hyvin suunniteltu on puoliksi kisattu

Kesän kisasuunnitelmat alkavat olla osallistumismaksuja vaille valmiina. Kalenteri on niin täynnä, ettei sinne mahdu enää juuri mitään. Tai eihän mikään periaatteessa estä kisaamasta vaikka joka viikonloppu, mutta on välillä kiva treenatakin. Tässä jutussa on tietysti kuvituskissoja, koska kukas niitä ässiä laskeskelee.

Kesälajien kisakausi avataan 4.-5-4. Stadisprintillä ja Helsinki City-O:lla. Nämä kaksi suunnistuskisaahan olivat viime vuonna minun ainoat kisani, kun loppukesän vietin juoksukiellossa ja kipsissä. Tänä vuonna uudelleen uudella jalalla!

Jos on tosi iso tassu, se ei välttämättä mahdu koriin.

Supersuunnistaja ilmoitti minutkin jo uuteen polkujuoksukisaan eli Helsinki Night Trailiin 17.4. Minulla on tapana sanoa joo, jos hän kysyy, että "ilmotanko sutkin". Hupsista.

Seuraavaksi vuorossa taitaa ollakin Salpaus-roga 25.4. minne suuntaan rogainingtyttöystäväni Vuorikiipeilijä M:n kanssa. Tänne ei olla vielä ilmottu.

Mutta tänne on! Nuts Karhunkierros on taas ohjelmassa 22.-23.5. ja samalla kaavalla kuin ennenkin: isäntä hölkkää perusmatkan eli 160 km ja meikä vetää sprintin 34 km. Voi olla, että ennen tätä juoksen Bodomilla "jotain", mutta voi myös olla, että vaan järkkäilen.

Koetin kesällä kuvata pihalla loikkivia citykaneja, mutta ne olivat tosi
nopeita. Onneksi Unski pysyi paikallaan.

Tähän väliin sopiikin sitten vähän tiathloonata Hollolassa. Kyseessä on maastotriathlon ja päivämäärä on 7.6.2020. Olen kokeillut maastotriathlonia ekan kerran juuri Hollolassa. Kokemus oli aika verinen.

Sitten onkin aika palata suunnistuksen pariin ja kisata Venlojen viesti ja Jukolan viesti viikkoa ennen juhannusta. Toivottavasti saan jostain joukkueen myös Jukolaan. Venloissa uskon mahtuvani seuran joukkueeseen.

Kesän pidempi triathlon on sekin tällä kertaa vain perusmatka. Menen kokeilemaan sellaista pitkästä aikaa Oittaalle 11.7.2020. Kyseessä on myös SM-kisa. Pitänee maksaa lisenssi ihan varmuuden vuoksi. Voihan olla, että minun ikäsarjassani on vain 3 osallistujaa. 😄

Supersuunnistaja joutuu nykyään istumaan tieskarin ääressä jakkaralla, koska
hänen toimistotuolinsa on usein varattu.

Kesän pääkisa on (ehkä) monen päivän rogaining-tyyppinen suunnistuseräjormaus nimeltä Lapland Wilderness Challenge 31.7.-6.8. Minun ja Supersuunnistajan tiimiesittelykin löytyy jo tapahtuman sivuilta.

Kesä loppuu vasta lokakuussa, kun vuorossa on Vaarojen Maraton. Supersuunnistajalla on jo kisapaikka, ja majoitus on varattu. Pitää siis vain toivoa, että minä ehdin ilmoittautua ajoissa. Paikathan menevät ihan hujauksessa. Sitä ennen Supersuunnistaja käy juoksemassa elokuun lopussa Ranskassa pikkukisan nimeltä Ultra Trail du Mont Blanc. Minä lähden mukaan kisaturreksi. Pitänee sitä itsekin vähän käydä treenaamassa, kun kerrankin on nousuja tarjolla.

Siinäpä se. Jos johonkin väliin saa tungettua vielä pari sprinttisuunnistusta, niin olen aika tyytyväinen ensi kesän settiin.

Cat Files: Tessa Prinsessa

Olin juuri kipeänä puolitoista viikkoa, joten urheilun saralla ei ole tapahtunut paljoakaan, jos penkkiurheilua ei lasketa. Onneksi oli olympialaiset. Jotta blogiin tulisi edes jotain sisältöä, kaivetaan naftaliinista vanha perinne blogin kuvituskissojen esittelystä. Tänään esittelyvuorossa on syksyllä elämäämme ja sitä myötä myös blogiin ilmestynyt Tessa.

Kuka: FI*Semiramisin Yeliz

Lempinimet: Tessa, Tessa-Terminaattori, Tessa Prinsessa, Turbo-Tessa, Tessukka

Syntynyt: 13.3.2017

Jos et tiedä, missä Tessa on, katso ylös.

Miten törmäsimme: Miisu viihtyi seuranamme hieman odotettua kauemmin, ja ehdimme tottua kolmeen kissaan. Kun Miisun oli aika lähteä vehreämmille päästäistenjahtausmaille, oli aika selvää, että tarvitsisimme kolmannen kissan ja mielellään tytön. Lisäksi olimme sitä mieltä, ettei aikuiseen kissan ikään ehtinyt Unski jaksanut temmeltää pentumaisemman Svanten kanssa ihan tarpeeksi.

Olen viidakon valtias! (Ja kiipesin tännekin ihan itse)

Koska Svanten kesyttäminen oli ollut hieman työlästä, ja Miisun syöpä oli epämukava ylläri, olin sitä mieltä, että tällä kertaa olisi rotukissan vuoro, koska niiden kanssa tietää, mitä saa. Luulin kauan haluavani maine coonia, mutta Supersuunnistajan toivoessa pikkukissaa, myin hänelle ajatuksen turkkilaisesta vanista. Lahdesta löytyi kasvattaja, jolla oli sopivan ikäisiä pentuja ja pentueessa turbovaihteella operoiva tyttöpentu. Ja niin pieni villikkoprinsessa Tessa muutti meille heti häämatkamme jälkeen.

Unski opetti Tessalle ulkoaitauksen käytön, ja siitä lähtien ulkoilu
onkin ollut parasta ikinä.

Erikoista: Turkkilainen van ei ole Suomessa mitenkään kovin yleinen rotu. Se on luonnonrotu, joka on nimensä mukaisesti löydetty Turkista Van-järven seudulta. Sille ominaista on muuten valkea väritys, mutta päässä on kaksi läiskää ja häntä on värillinen. Tessalla on päässä värivirhe, ja sillä on otsalla vain pieni kauneuspilkku. Kompensaatioksi se on saanut hienon tabby-kuvioisen hännän. Rodulle on myös ominaista kiinnostus veteen, ja Tessa tuntuu tietävän tämän.

Turkkilainen van on luonteeltaan vilkas, leikkisä ja oppivainen. Olen vakuuttunut, että Tessa on fiksuin kissa, joka minulla on ikinä ollut. Se oppi kissojen ruoka-automaateille itsestään poikien esimerkistä ja osaa myös noutaa. Me olemme aika laiskoja opettamaan kissoille temppuja - Tessa taitaa opettaa niitä meille.

Tessa tykkää leikkiä vedellä. Ja sillä on hieno häntä!

Lempparit: Tessa rakastaa kiipeilyä, eikä tässä talossa ole montaa paikkaa, minne tämä pikkuapina ei kiipeäisi. Myös ulkotarha on Tessan mielestä ihan mahtava paikka, eikä esimerkiksi 15 asteen pakkanen tunnu missään, kun on mahdollista istuskella aitauksen ylähyllyllä ja tiirailla talitinttejä. Myös kaikki kepin päässä olevat heiluttelulelut ovat parasta maailmassa. Ja vettä valuttava hana on tosi jännä: sitä voi sohia tassulla tai sen alle voi mennä suihkuun.

Inhokit: Paikallaan oleminen. Tessassa on potentiaalia sylikissaksi, mutta nyt teiniprinsessalla on aivan liikaa energiaa pidempiaikaiseen paikallaan pysymiseen. Jos sen nappaa syliin, se alkaa kuitenkin välittömästi kehrätä. Kaikki perinteiset kissojen inhokit ovat Tessan mielestä ihan ok - jopa imuri.

Meillä pitää AINA tarkistaa KAIKKI kaapit tarkkaan ennen oven sulkemista.

Lempiherkku: Royal Caninin Maine Coon -raksut. Tessa ei ollut koskaan oikein penturuoan perään, vaan tunki heti Unskin ruokakupille. Tämä oli Unskin mielestä varsin ok, koska se mussutteli taas mielellään rasvaisia penturaksuja... Tessa tykkää myös kaikenlaisista kissakarkeista kuten jääkuivatusta kanasta ja herkkutikuista.

Kissa nimeltä Svantepolk

Olin mukana Pohjanmaalla lokakuussa, kun Supersuunnistaja aloitti hirvenmetsästyskauden. En mennyt mukaan passiin toljottamaan, vaan minulla oli paljon tärkeämpiä busineksia hoidettavana. Minä suuntasin sunnuntaina Vaasan kissatalolle, ja hain sieltä meille kolmannen kissan!

Supersuunnistaja lupasi minulle kolmannen kisun, kun Miisulla todettiin syöpä. Miisu voi nykyään oikein hyvin, ja sytostaattihoidot ovat tehonneet, mutta pelasimme silti varman päälle, ja hankimme Unskille lisää seuraa.

Koska Miisu ja Unskikin ovat saaneet omat esittelypostauksensa, suodaan sellainen nyt myös Svantelle.

Hei, minä olen Svantepolk ja olen saanut nimeni Svantepolk Knutssonin mukaan

Kuka: Svantepolk

Lempinimet: Svante

Syntynyt: Laihialla kivenkolossa suunnilleen toukokuussa 2015

Miten törmäsimme: Olin jo ajat sitten pättänyt, että seuraavaksi annan kodin kodittomalle kissalle. Päädyin ottamaan kissan Vaasan kissatalosta, koska Pohjanmaan eläinsuojeluyhdistyksissä on paljon enemmän ruuhkaa kuin vaikkapa Hesyllä, koska urpot pohjalaiset eivät viitsi sterkata navettakissojaan. Kävimme jo kesällä katselemassa kissoja Vaasassa, ja speksasimme yhdessä kissatalon henkilökunnan kanssa meille leikkisän ei-valmiin-sylikissan, joka väistäisi kuningatar Miisua ja mahtikolli Unskia, mutta toisi niihin myös sopivasti vauhtia. Viimeinen karsinta käytiin Svanten ja sen veljen välillä, mutta Svante voitti, koska se oli meitä ovella vastassa.

Svantepolk on sporttikissa henkeen ja vereen ja tykkää myös katsoa urheilua

Erikoista: Svante on villikissan pentu ja kovia kokenut laitoslapsi. Se on loukutettu Laihialta noin 10 viikon ikäisenä emonsa ja kolmen sisaruksensa kanssa. Koska villikissat ovat vähän haastavia eivätkä mitenkään valmiita lemmikkejä, oli Svante kissaperheen ensimmäinen jäsen, joka sai uuden kodin. Ja sekin joutui odottamaan Vaasan kissatalolla meitä yli vuoden. Svantea ei ole totutettu läheisyyteen ihmisten kanssa pienestä pitäen, joten siihen ei saa koskea eikä sitä varsinkaan ole helppoa ottaa kiinni (voi saada esim. pureman korvaan ja antibioottikuurin). Mutta onneksi meillä on täällä yksi sylipuuhka ja yksi henkinen koira näyttämässä Svantelle mallia, kuinka ihmisten kanssa elellään. Kuukaudessa Svante on jo uskaltautunut syömään kädestä ja tulemaan sohvalle minun kanssani samaan aikaan. Se myös puskee välillä aamuisin halutessaan ruokaa. Välillä se tosin kokeilee, saisiko kynsillä pohkeeseen läppäisemällä palvelijaan enemmän vauhtia...

Olen vielä kamalan ujo, mutta myös pirun utelias

Lempparit: Laserosoittimen perässä juokseminen on Svanten ykköshupia. Kun Svante ravaa valon perässä, ei pito aina mutkissa riitä, ja kaveri lenteleekin tämän tästä päin huonekaluja. Mutta se ei paljoa Svantepolkia hidasta. Lisäksi Unski on Svanten suuri idoli, ja se haluaisi aina painia Unskin kanssa. Unskin mielestä Svante on kuitenkin useimmiten vähän rasittava kakara.

Inhokit: Paijaaminen, kuljetuskoppa ja lähes kaikki uusi ja pelottava. Tosin Svanten elämä on yhtä ristiriitaa, koska kaikki uusi on myös perhanan mielenkiintoista. Jännittää ja kiinnostaa siis samaan aikaan.

Svanten suurin idoli on Unski, ja se haluaisi hengata aina Unskin kanssa

Lempiherkku: Kaikki, mitä on kaverin lautasella.

Svanten ja meidän yhteiselo on vielä tuoretta, mutta olen aika varma, että siitä saadaan vielä oikein hyvä kissa. Meillä ei kuitenkaan ole lapsia, niin voimme ja jaksamme kasvattaa tästä pienestä villikissasta kivan lemmikin. Ei se tarvitse muuta kuin aikaa ja rakkautta.

Cat Files: Unski

Ja sitten taas hömppää! Eikä mitä tahansa hömppää vaan kissahömppää! Tänään esittelyssä se toinen kissa eli Unski.

Kuka: FI* Dollgarden's Coreopsis eli Unski

Lempinimet: Unskipunski, Unskahdus punskahdus, Isäntä, Nuori Herra

Syntynyt: 8.4.2012

Hymyilevä katti

Miten törmäsimme: Kaverini äiti kasvattaa ragdolleja, ja kun minä kiinnostuin kissanhankinnasta, tutustuin myös tähän rotuun. Ja koska lötkö sylikissa kuulosti just mun jutulta, kyselin mahdollisuutta ostaa häneltä kissa tai kaksi. No, odotus vähän venähti, kun Unskin äidille ei tullut kiimaa, ja minä päädyin hankkimaan Miisun. Mutta koska halusin Miisulle kuitenkin kaverin, niin kävin katsomassa pentuetta, kun sellainen vihdoin 2012 keväällä saatiin aikaiseksi. Ja pienet nokinenät hurmasivat minut täysin! Ja niin Unski muutti meille heinäkuussa 2012. Ensin se meni kuivausrummun taa piiloon sähisevää Miisua eikä suostunut syömään itse. Mutta kun sille tuuttasi ruokaa ruiskulla suuhun, se muisti, että syöminen onkin kivaa. Sen jälkeen siitä on tullut yksi Unskin lempiharrastuksista. Ja Unskista ja Miisustakin tuli kavereita noin viikossa.

Vauveli

Erikoista: Unski on meidän perheen rotuvalio ja väritykseltään se on 04 eli blue mitted. Tosin ihan valioyksilö Unski ei taida olla, vaan hyvää lemmikkitasoa. Unski on kerran ollut näyttelyssä, ja oli tuomarin kahdesta III-kategroian kissasta se tokaksi nätein. :) Se on kuitenkin tarpeeksi sievä poika lisääntymiseen, eikä sitä ole leikattu. Kasvattaja omistaa Unskista vielä hännänpään, jotta sitä voidaan käyttää astutukseen. Unskilla onkin nettitreffi-ilmoitus Ragdoll-yhdistyksen sivuilla. Toivotaan, että Unski saa pian tyttöystävän, niin Miisu-parka saa olla välillä rauhassa Unskin iskuyrityksiltä. Onneksi Unski on vähän nössö ja Miisu ei, niin meillä ei tapahdu raiskauksia - korkeintaan hätävarjelun liioitteluita. Unski on tosiaan luonteeltaan enemmänkin herkkä runopoika kuin hurja leijona. Se on vähän sellainen kirjallisuudestakin tunnettu iso, hyväntahtoinen hölmö kuin vaikka Hessu Hopo tai Antti Tykinvalaja. Ja Jason Stackhouse on ihan True Bloodin Unski!

Hohhoi! Kirjoita paremmin!

Lempparit: Huomio, paijaukset ja rapsutukset. Unski on seurakissa ja on siellä, missä tapahtuu. Jos Unskin ihmisellä on esimerkiksi padi liian kauan kädessä, tulee Unski syliin ja pökkää tabletin pois tieltä päällään. Dataaminen on ihan turhaa, kissan paijaaminen ei. Unski tulee myös aamulla kellon soidessa sänkyyn sanomaan huomenta. Palkinnoksi se haluaa rapsutuksia. Tosin mikään ei ole kyllä niin mukava tapa herätä kuin paijailla kehräävää kissaa samalla, kun alkaa harkita sängystä nousemista. Voittaa torkutuksen ihan 6-0.

Inhokit: Autoilu ja pesulla käynti. Unski taitaa olla pieni hippi, koska se on kova poika kertomaan mielipiteensä yksityisautoilusta. Takapenkiltä kuuluu heti, kun auto käynnistetään. Ragdollien ja varsinkin leikkaamattomien kollipoikien turkkia pitää välillä pestä, koska se rasvoittuu. Unskin mielestä kylpeminen on ihan kamalaa puuhaa. Se ei onneksi ikinä kynsi, vaan tyytyy valittamaan surkeana kohtaloaan.

Unski kylvyssä

Lempiherkku: Lahjanaru, joka on niin ihanaa, ettei sen syömisestä seuraava oksentaminenkaan haittaa. Oikeasta ruoasta lempparia ovat paistetut kanapalat.

Cat Files: Miisu

Tänään en jaksa kirjoittaa mitään vakavaa, koska olen askarrellut koko päivän joulukalentereita. Siksi toteutan jo jonkin aikaa takaraivossa muhineen idean kissaesittelyistä. Koska pitäähän blogin kestofiittaajat esitellä. Ideahan lähti siitä, kun mun kesäisen kisarapsajutun otsikkoa luettiin väärin. Joten koska ainakin kaksi ihmistä maailmankaikkeudessa (mun lisäkseni) on kiinnostunut mun kissoistani, niin härifån tvättas. Aloitetaan mun vanhemmasta kissasta eli Miisusta

Kuka: Miisu

Lempinimet: Miisukka, Katti Matikainen, Tyttönen, Pupukissa, Ilveskissa, Lohikäärmekissa

Syntynyt: Joskus vuoden 2010 lopulla. Tarkka päivä ei ole tiedossa.

Aito virolainen kissamato

Miten törmäsimme: Vuoden 2012 alussa olin himoinnut kissaa jo pari vuotta ja noin vuoden ihan aktiivisesti lueskellut kissojen pitämisestä, säästänyt rahaa ja odotellut, että kaverini äidin kissa saisi pentuja. Kyseiselle kissalle ei vaan tahtonut tulla kiimaa, joten aloin katsella muita kissoja. Näin tori.fi:ssä ilmoituksen kahdestä "pörröpennusta", ja otin yhteyttä. Ilmoittaja oli yhdistys nimeltä Pelastetaan kissat 24, ja he tarjosivat minulle ensin toista "pennuista" sijoitukseen. Puhun "pennusta", koska Miisu oli tuolloin jo vähintään vuoden ikäinen eli nuori aikuinen. Miisun sisko oli saanut jo kodin. Suostuin sijoituskodiksi, joten helmikuussa 2012 Finlandiahiitoa seuraavana päivänä Miisukka muutti meille. Ostin Miisun omakseni seuraavana kesänä.

Ekaa kertaa ulkona

Erikoista: Miisu on maatiainen, mutta siinä on jonkin verran maine coonia. Kuten jo mainitsin, se on eläinsuojeluyhdistyksestä "pelastettu" kisu. Se ei ole koskaan kai ollut katukissa, mutta se on päätynyt jo pienenä virolaiseen eläinsuojeluyhdistykseen, mistä sen siskoineen Suomeen haki nainen, joka ei sitten kuitenkaan tyttöjä kauaa pitänyt. Eli ensimmäisenä elinvuonnaan Miisu-parka on asunut ainakin neljässä paikassa. Ei siis ihme, että Miisulla kesti noin 9 kuukautta uskoa, että minä olen tullut hänen elämäänsä jäädäkseni. Sen jälkeen Miisu antoikin minulle koko sydämensä. Miisu ei ole heti kaikkien kaveri, vaan sen luottamus pitää ansaita. Mutta kun sen luottanuksen saa, tulee Miisusta mitä parhain seurakissa, joka nukkuu jalkopäässä, vatsan päällä tai vieressä ja tykkää halimisesta. Ja syö kädestä - tosin vain minun.

Nokosilla vaatekaapissa

Lempparit: Laatikot! Kaikki ja kaiken kokoiset laatikot! Kun tilaamme jotain netistä, kyttää neiti laatikkoa silmä kovana, kunnes paketti on avattu. Kun laatikon heittää lattialle, on Miisu siellä ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Kämpässämme onkin laatikoita pitkin lattioita, koska emme raaski heittää niistä yhtään pois. Mutta ne ovatkin kaikki kovalla käytöllä. Kovana kakkosena laatikoiden jälkeen tulee jumppakassit.

Laatikollinen kissaa

Inhokit: Kynsien leikkaaminen ja takkujen harjaaminen. Miisu on tosi kiltti kissa, mutta kauneuden hoidosta tämä tyttönen ei välitä. Kynsiä leikatessa pitää aina murista ja kiemurrella karkuun, vaikka välissä saisikin lahjuksia ja rapsutuksia. Samoin toimitaan, jos turkkiin on päässyt muodostumaan takkuja. Harjaaminenkin on vähän mälsää, niin niitä takkuja pääsee joskus muodostumaan. Muriseva Miisu on niin pelottava, ettei supersuunnistaja uskalla leikata Miisun kynsiä. :) (Olen luvannut viedä hänet Michelin-tähtipaikkaan syömään, jos hän joskus niin tekee.)

Lempiherkku: Whiskasin Temptations raksukarkit. Miisu tekee mitä vaan saadakseen karkkia. Antaa jopa leikata kyntensä (ihan vähän sähisten ja riehuen).

Huomenna sitten varmaan juttua tulevaisuuden juoksusuunnitelmista. Ja myöhemmin Cat Files osa kaksi.