Tarkoitushan oli kisata koko turnajaiset viime vuonna, mutta pieni kipsi-insidentti torppasi suunnitelmat. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lisäksi opin viime vuoden aikana, että padel on nelinpeli. Ja meidän parisuhteemme sisäisiin taistoihin ei mitään wingmaneja sekoiteta, joten laji sai vaihtua. Ja padelin tilalle valikoitui pingis.
Pallopelit taitavat muuten olla meille hyvin tyypillistä ystävänpäivän puuhaa, koska Universumin mestaruuskisat alkoivat vuonna 2019 juuri 14.2. sulkiksella. Ja nyt mentiin sitten pelaamaan pingistä.
Sekä minä että Supersuunnistaja olimme pelanneet pöytätennistä viimeksi just äsken 90-luvulla. Supersuunnistajalla oli lapsena pingispöytä kotona autotallissa, joten hän oli joskus muinoin pelannut sitä enemmän kuin minä. Minun harvat pingiskokemukseni taitavat olla yläasteikäisenä Töölön Kisahallilta. Meillä oli koriskavereiden kanssa tapana notkua siellä aika paljon myös treenien ulkopuolella, mutta pingistä ei tullut pelattua niin paljon kuin vaikka sitä korista. Hävisinkin kolme ensimmäistä erää 3-0.
Koska Wikipediassa kerrottiin, että pelissä vaaditaan joko 3 tai 4 erävoittoa, ehdotin tässä vaiheessa, että pelaisimme neljästä erävoitosta, koska aikaa oli mennyt vasta noin 10 minuuttia. Kun lopulta voitinkin erin 3-4, tuli meille vähän keskustelua, olimmeko sopineet pelaavamme paras viidestä vai paras seitsämästä. Supersuunnistaja oli kuulemma kotona ehdottanut kolmen erävoiton matsia, mutta minä en muista moista kuulleeni. Onnistuneen avioliiton salaisuus on hyvien harrastuksien ohella valikoiva kuulo. Lopulta Ääsääs totesi suostuneensa 3-0 tilanteessa jatkamaan mukisematta ja että olisi varmaan pitänyt mukista ääneen, jos olisi halunnut pelata vain kolmen erän voitoista. Eli lopputulema oli, että minä voitin taas.
Ihan hieno kehityskaari tuli kyllä koettua. Supersuunnistaja ei väsynyt tai mitään sellaista (koska meidän tasoisessamme pingiksessä ei tule edes kunnolla hiki), vaan minä pääsin jyvälle pallonhallinnasta, mokailin vähemmän ja onnistuin enemmän.
Me olemme Supersuunnistajan kanssa näissä mailapeleissä aika tasaisia: Supersuunnistaja on ketterämpi ja ulottuvampi, mutta minulla on neljännesvuosisadan koripallo-osaamisen tuoma ilmiömäinen pallosilmä ja koordinaatio. Tai jotain. Enivei, olen nyt kaksi kertaa voittanut täpärästi ja siten jo virallinen Universumin mestari. Nyt katsotaan enää, pyyhinkö Supersuunnistajalla pöytää vai onko kisa kutkuttavan tasainen osakilpailuvoitoin 2-1.
