Universumin mestaruuskisojen finaali

Nyt tämäkin uudenvuoden aattona 2018 päähän pälkähtänyt idea on vihdoin saatettu päätökseen ja Universumin mestaruus on ratkottu. Pienten nilkkaleikkausviivästysten takia kisat venyivät vähän tämän vuoden puolelle, mutta vihdoin kolmas osaottelu on kisattu.

Ensimmäinen laji oli sulkis, jota pelattiin jo helmikuussa 2019. Toinen osaottelu eli pingis pelattiin heti vuoden päästä helmikuussa 2020 ja nyt kesän korvilla saimme vihdoin aikaiseksi läimiä vähän racketballia (koska emme osaa kössiä).

Rakkaus on sitä, että melkein mistä vaan voi keksiä kisan.

Minulla oli kahden ekan pelin jälkeen plakkarissa jo kaksi palkinto-Pätkistä ja varma mestaruus, mutta panokset olivat silti kovat: jos onnistuisin voittamaan kaikki kolme osaottelua, saisin kokonaisen Pätkis-levyn! Sitä paitsi häviäminen on ihan perseestä.

Jotta välttyisimme pingismatsimme sääntöselkkauksilta pyysin Supersuunnistajaa lukemaan tällä kertaa säännöt ja päättämään, saisiko meidän pelissämme pisteen jokaisesta syötöstä vai vaan omasta syötöstä. Racketballissa voi pelata siis kummin vaan. Ääsääs valitsi, että pisteen saisi vain omasta syötöstä, ja täten erä päättyi aina 9 pisteeseen.

Jalkani olivat aivan jumissa eilisestä polkujuoksulenkistä, mutta noin 20 minuutin verrailun jälkeen olin jokseenkin valmis pelaamaan. Koetin pistää uuden GoPromme napsimaan kuvia, mutta se päätti olla tänään kuuma ja yhteistyökyvytön. Harmi, koska välillä ainakin tuntui siltä, että pelasimme aika vauhdikkaitakin palloralleja.

Voittaja ja leet skillz.

Supersuunnistaja voitti ekan erän 7-9. Alku oli minulle ihan kamala, mutta nousin vähän lopussa. Toisen erän veinkin minä numeroin 9-6. Viimeinen erä oli kohtalaisen tasainen, mutta räveltelin lopussa kolme palloa ihan alkeellisesti, ja matsi loppui vähön yllättävänkin nopeasti 6-9. Kulutimme loppuvuoron pelaamalla vielä yhden erän, jossa pisteen sai joka pallosta. Tottakai minä olin siinä erässä sitten aivan ilmiömäinen. Miksen voinut olla sitä jo kolmannessa, häh?

No, onhan se tavallaan ihan kivaa, että Supersuunnistajakin pääsi vähän nauttimaan voitosta, vaikka epäilenkin voittojen tuovan minulle huomattavasti enemmän nautintoa. Mutta tappion katkeraa kalkkia juodessa minua sentään lohduttaa, että olemme mailapeleissä aika tasaisen paskoja, ja siten saamme aikaan ihan hyviä vääntöjä. Pitäisi vaan käydä läiskimässä palloa vähän useammin, kun se on niin kivaa, ja kentätkin ovat ihan kodin vieressä.