Hyvin suunniteltu on puoliksi kisattu

Kesän kisasuunnitelmat alkavat olla osallistumismaksuja vaille valmiina. Kalenteri on niin täynnä, ettei sinne mahdu enää juuri mitään. Tai eihän mikään periaatteessa estä kisaamasta vaikka joka viikonloppu, mutta on välillä kiva treenatakin. Tässä jutussa on tietysti kuvituskissoja, koska kukas niitä ässiä laskeskelee.

Kesälajien kisakausi avataan 4.-5-4. Stadisprintillä ja Helsinki City-O:lla. Nämä kaksi suunnistuskisaahan olivat viime vuonna minun ainoat kisani, kun loppukesän vietin juoksukiellossa ja kipsissä. Tänä vuonna uudelleen uudella jalalla!

Jos on tosi iso tassu, se ei välttämättä mahdu koriin.

Supersuunnistaja ilmoitti minutkin jo uuteen polkujuoksukisaan eli Helsinki Night Trailiin 17.4. Minulla on tapana sanoa joo, jos hän kysyy, että "ilmotanko sutkin". Hupsista.

Seuraavaksi vuorossa taitaa ollakin Salpaus-roga 25.4. minne suuntaan rogainingtyttöystäväni Vuorikiipeilijä M:n kanssa. Tänne ei olla vielä ilmottu.

Mutta tänne on! Nuts Karhunkierros on taas ohjelmassa 22.-23.5. ja samalla kaavalla kuin ennenkin: isäntä hölkkää perusmatkan eli 160 km ja meikä vetää sprintin 34 km. Voi olla, että ennen tätä juoksen Bodomilla "jotain", mutta voi myös olla, että vaan järkkäilen.

Koetin kesällä kuvata pihalla loikkivia citykaneja, mutta ne olivat tosi
nopeita. Onneksi Unski pysyi paikallaan.

Tähän väliin sopiikin sitten vähän tiathloonata Hollolassa. Kyseessä on maastotriathlon ja päivämäärä on 7.6.2020. Olen kokeillut maastotriathlonia ekan kerran juuri Hollolassa. Kokemus oli aika verinen.

Sitten onkin aika palata suunnistuksen pariin ja kisata Venlojen viesti ja Jukolan viesti viikkoa ennen juhannusta. Toivottavasti saan jostain joukkueen myös Jukolaan. Venloissa uskon mahtuvani seuran joukkueeseen.

Kesän pidempi triathlon on sekin tällä kertaa vain perusmatka. Menen kokeilemaan sellaista pitkästä aikaa Oittaalle 11.7.2020. Kyseessä on myös SM-kisa. Pitänee maksaa lisenssi ihan varmuuden vuoksi. Voihan olla, että minun ikäsarjassani on vain 3 osallistujaa. 😄

Supersuunnistaja joutuu nykyään istumaan tieskarin ääressä jakkaralla, koska
hänen toimistotuolinsa on usein varattu.

Kesän pääkisa on (ehkä) monen päivän rogaining-tyyppinen suunnistuseräjormaus nimeltä Lapland Wilderness Challenge 31.7.-6.8. Minun ja Supersuunnistajan tiimiesittelykin löytyy jo tapahtuman sivuilta.

Kesä loppuu vasta lokakuussa, kun vuorossa on Vaarojen Maraton. Supersuunnistajalla on jo kisapaikka, ja majoitus on varattu. Pitää siis vain toivoa, että minä ehdin ilmoittautua ajoissa. Paikathan menevät ihan hujauksessa. Sitä ennen Supersuunnistaja käy juoksemassa elokuun lopussa Ranskassa pikkukisan nimeltä Ultra Trail du Mont Blanc. Minä lähden mukaan kisaturreksi. Pitänee sitä itsekin vähän käydä treenaamassa, kun kerrankin on nousuja tarjolla.

Siinäpä se. Jos johonkin väliin saa tungettua vielä pari sprinttisuunnistusta, niin olen aika tyytyväinen ensi kesän settiin.

42 on vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen sellaiseen

Täytän vuosia oikeasti vasta huomenna, mutta eilen lauantaina meillä oli todella hikiset synttäribileet. Nelikymppisille keksimäni synttärispinning teki nimittäin paluun. Kuten kaikki hyvät jutut myös synttärispinning vähän uudistui: viimeksi meillä oli 2 h tavallista spinningiä, mutta tällä kertaa alkuun poljettiin Les Millsin THE TRIP ja sitten minun ohjaamani tunti sitä perinteisempää spinua. Ja ekan tunnin ohjaajakin vaihtui Kerttu-Liisasta Karolinaan.

Esportin spinusali muutti, kun Trippi tuli Esportin ohjelmistoon. Samalla se vähän pieneni, mutta saliin duunattiin Trippiä varten iso screeni. Tällä kertaa juhliini pääsi siis vähän vähemmän porukkaa, mutta olipahan tupa täynnä ja hikinen meininki.

Minun selkäni ja THE TRIP. Kuvan otti Johanna.

Kovin moni vieraistani ei ollut aiemmin kokeillut Trippiä. Supersuunnistajan wannabe-lankomiehen pää ei valitettavasti kestänyt trippailua, ja hän joutui tuijottamaan koko tunnin lattiaan. Mutta pulinasta päätellen Trippi oli suurimmalle osalle vieraista erittäin mukaansatempaava kokemus - kuten Tripin mainokset lupaavatkin.

Synttärivieraat valmiina toiselle tunnille. Tämän kuvan otti siskoni.

Minun tuntini oli perinteisempi cardio ride, ja siinä pääosassa ei ollut enää maisemat vaan hyvä musa ja korkeat kadenssit. Annoin Supersuunnistajalle syksyllä 40-vuotislahjaksi oikeuden valita synttärispinun musat. Hän tekikin kolme soittolistaa, joista A ja B sisälsivät tosi kovaa settiä. Lista C oli sellainen, josta sai valita biisejä, jos oli ihan pakko. Tein sitten ohjelman listoilta A ja B. Yleisökin tykkäsi musasta. Eräs suunnistuskaveri sanoi lisäävänsä heti yhden biisin juoksulistalleen, ja ainakin minun siskoni oli ihan fiilareissa saksalaisen musiikin suuresta määrästä. Heidän perheensä asui Saksassa joskus yli 10 vuotta sitten, mikä selittänee tätä mieltymystä. Jos lista kiinnostaa, niin tuollahan se lepää.

42-vuotias wannabe-spinuohjaaja. Kuvan otti Johanna.

Porukka jaksoi tosi hienosti - mikä ei sinänsä ole ihme, koska paikalle olivat tulleet tietty triathlon-, suunnistus- ja polkujuoksukaverini. No, oli paikalla joku "normaalikin" ihminen. Itse meinasin vähän piiputtaa Wishmasterin sairaan pitkässä C-osassa, mutta muuten selvisin oikein hienosti. Ja muistin kaikki koreografiatkin oikein. En tiedä, olisiko spinun ohjaaminen hauskaa, jos sitä olisi pakko tehdä kerran viikossa. Mutta tälleen kerran kahdessa vuodessa se on ainakin kivaa.

Liikunnalliset synttärit ovat kyllä ihan best. Katsotaan, koska seuraavan kerran keksin jotain jänskää. 😏

Sisäsuunnistus on vekkulia

Olin viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa ikinä kokeilemassa sisäsuunnistusta Helsinki Indoor Cupissa. Ja hauskaa oli! Sisäsuunnistus eroaa sprintistä eniten siinä, että kartta on jaettu kerroksiin, ja niiden välillä pitää sukkuloida sujuvasti juuri oikeita portaikkoja käyttäen. Ja niiden parhaiden portaiden löytäminen onkin aika haastavaa.

Jengiä lähdössä

Helsinki Indoor Cupin ensimmäinen osakilpailu kisattiin Opinmäen kampuksella, missä suunnistettiin kolmessa kerroksessa. Portaita siis riitti. Minä suunnistin kaksi rataa. Koska pummaan ekan rastin aina metsässäkin, niin toki tein mojovan pummin myös nyt. Mutta sitten sain ideasta kiinni, ja homma alkoi sujua. Pakko mennä ensi viikonloppuna uudelleen!

Rasti

Suosittelen puuhaa kaikille kynnelle kykeneville. Ensi viikonloppuna suunnistetaan Ässäkeskuksessa Vallilassa. Paikalta saa myös lainaan emitejä, joten suunnistusgearin puutekaan ei ole este kokeilulle. Ja tässä suunnistuksessa ei edes ikinä sada tai tossu uppoa suohon!

Nykyajan koulut ovat kyllä hienoja minun nuoruuteni parakkiluokkiin
verrattuna. Ja rastikin löytyi!

Olin viime viikolla vielä joululomalla, ja minulla oli aikaa käydä vähän rääkkäämässä itseäni eli suoran hapenottokyvyn testissä. Oikeasti testi ei ole kamalan kamala kuin ehkä noin 2-3 minuuttia lopusta, kun pääsee omalle korkeimmalle wattitasolleen ja joutuu polkemaan täysillä. Ja sen kyllä kestää, kun saa vastineeksi omat sykerajat ja muuta kivaa statistiikkaa. Money well spent tilastopornon ystäville ja muille insinööriurheilijoille.

Tässä taitaa alkaa olla jo aika mukavat watit. Jaksaa, jaksaa!

Minä kävin mittaamassa kynnysarvoni viimeksi 2 vuotta sitten. Piti käydä uudelleen jo aiemmin, mutta oli tuossa viime vuonna pieni nilkkavaivaepisodi, niin enpäs mennytkään. Mutta nyt on tuoretta statsia taskussa. Jotain on tullut tehtyä oikein, koska olin saanut pk-aluettani kasvatettua. Edellisellä kerralla se oli kovin kapoinen, koska olin treenannut liikaa VK:ta ja liian vähän PK:ta. Toki sain taas samat kotiläksyt kuin viimeksi eli lisää peruskestävyystreeniä vaan.