sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kisko triathlon

Eilen oli vuorossa minun tämän kesän ainoa perusmatkan kisani, kun osallistuin ekaa kertaa ikinä Kisko triathloniin. Olen kuullut tapahtumasta paljon hyvää, joskin hurjista mäistä on myös varoiteltu. Kiskon kisa olikin todella oivallisesti järjestetty tapahtuma. Tykkäsin myös niistä mäistä pyöräreitillä, mutta juostessa ne olivat aika kauheita.

Kisa meni kuitenkin oikein hyvin. Aikaa on paha mennä vertailemaan viime vuoden Sääksi triathloniin tai parin vuoden takaiseen Vantaaseen, koska reitti on profiililtaan erilainen. Uintia voi toki verrata, ja eilen se painuikin ekaa kertaa ikinä alle 30 minuutin. Ja menin vielä toopena lähtemään keskeltä, ja jouduin alussa aika pahaan ruuhkaan. Mutta silti uintiaikani oli paras ikinä. Garminin mukaan matkakin olisi oikein mitattu. Lisäksi totesin uineeni aika suoraan. Koska Vantaallakin kävi niin, niin uskaltaisin väittää, että olen oppinut vihdoin suunnistamaan uinnissa (oppisipa vielä metsässä, haha).

Meidän perheen triathlonjoukkue


Pyöräily kulki ihan kivasti. Minusta kyllä tuntuu, että olin viime vuonna paremmassa pyöräilykunnossa, mutta keskinopeus näytti kuitenkin olevan vähintään samaa luokkaa kuin viime vuonna Tahkolla. Eli ehkä olen vain kisannut tänä vuonna kovemmassa seurassa ja siksi ohitellut pyöräilyssä vähemmän. Tai sitten minusta on tullut sen verran hyvä uimari, että edelläni ei ole enää hitaita pyöräilijöitä. Pyöräilystä selvisin nopeammin kuin olin kuvitellut. Pelkäsin, että ne mäet hidastaisivat minua kovasti, mutta ilmeisesti alamäet kompensoivat ylämäkiä.

Juoksuhan ei minulla suju ikinä. Se nyt vaan on tämän lajin pakollinen paha ennen maalia. Positiivisinta eilisessä juoksussa oli, että minun ei tarvinnut pistää kävelyksi yhdessäkään ylämäessä kuten viime vuonna Tahkolla. Lisäksi sain juostua kympin kuitenkin alle tuntiin, mikä minun päässäni on surkean suorituksen rajapyykki. Ja tämä oli myös oikein positiivinen asia, koska juoksureitillä oli muutama pitkä ja tuskainen ylämäki, joten se ei missään nimessä ollut nopea reitti. Tavoitteeni on aina perusmatkalla päästä alle kolmeen tuntiin. Eilen se ei ihan onnistunut, mikä tietenkin vähän keljutti.

Supersuunnistajahan oli myös mukana, koska hän tuurasi sairastunutta työkaveriaan. Tyylilleen uskollisena Ääsääs lähti liikenteeseen maastopyörällä. Tosin renkaat ovat täksi vuodeksi muuttuneet touring-renkaiksi, Ilmeisesti Tahkon puolimatka traktorilla oli tarpeeksi. ;) Koska vain lahjattomat harjoittelevat, oli Supersuunnistaja käynyt viimeksi uimassa noin kaksi kuukautta sitten. '

Minun tulokseni. Kaikki tulokset on nähtävissä täällä.


Ääsääs ei lähtenyt kisaamaan tosissaan, vaan tekemään kivaa kolmen tunnin treeniä. Hän hävisi minulle odotetusti uinnissa viitisen minuuttia ja pyöräilyssä kymmenen minsaa. Ihailen Ääsääsin sitkeyttä pyöräilijänä, koska maasturin pystyn ajoasennon kanssa vastatuuli iskee paljon pahemmin kuin maantiekiitureilla poljettaessa. Hän menee siis fillarillaan ihan yllättävän lujaa.

Minä oletin, että Supersuunnistaja juoksisi minut kiinni, mutta eipäs niin käynytkään! Kuulemma hän olisi varmaan saanut minut kiinni, jos olisi juossut täysiä. Hän ei kuitenkaan halunnut tehdä niin, koska tänään ohjelmassa oli pitkä polkujuoksulenkki, joka olisi mennyt ihan pipariksi, jos hän olisi lähtenyt revittelemään. Ääsääs tuli sitten maaliin vajaa kolme minuuttia minun perässäni. Taisi kisa kuitenkin vähän hänenkin voimiaan verottaa, koska suunniteltu Nuuksio Classicin reitti typistyi tänään "vain" 28 kilsan jolkotteluksi. Itsehän en ole tehnyt tänään todellakaan mitään urheaa, vaan nukkunut myöhään ja valitellut jumisia pohkeitani.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Surkea kenraaliharjoitus tarkoittaa hienoa ensi-iltaa

Noin suunnistusopeni lupaili, kun pummasin viimeisissä treeneissä ennen Jukolaa oikein olan takaa. Jukola meni ihan kivasti, joten ehkä väitteessä on perää. Siksi asetelma huomisen Kisko triathlonin suhteen on ihan lupaava.

Tiistaina oli nimittäin HelTri cupin eli seuramme harjoittelukisasarjan avovesiuintikisa, mihin minun piti mennä. Kisa järjestettiin Oittaalla Espoossa. Tämä oli se pikkuseikka, jonka minä huomasin Vantaan kuusijärvellä noin 20 minuuttia ennen starttia. HelTri cupia on aikaisempina vuosina järkkäilty nimenomaan Kuusiksella, joten porhalstin tietysti tuulispäänä sinne suoraan töistä sen kummemmin asiaa tarkistamatta.

Sponssattu uusi kisa-asuni tuli tällä viikolla, joten ajattelin, että sitäkin olisi hyvä
testata tositoimissa ennen Leviä. Mietin kauan, että maalaanko kynnet perinteisesti
fillarin väreihin sopiviksi vai matchaanko ne vaihteeksi pukuun. Tein tällaiset
välimallin kynnet, jotka sopivat sekä pukuun että pyörään - ja niillä voi lähteä vielä
illalla juhlimaan kaverin läksiäisiinkin.

Keljutti kuin pientä oravaa, jolla on käpy jäässä. Menin kuitenkin uimaan sinne Kuusijärveen itsekseni, kunhan ensin olin selvinnyt harmistuksestani ja tehnyt FB-statuspäivityksen. Lohdutin itseäni ostamalla myös 6 euron saunalipun. Ja ihan kostoksi uin 500 m enemmän kuin kisassa olisi ollut matkaa.

Mutta DNS on harjoituskisassa kuitenkin sen verran pohjanoteeraus, että eiköhän huomenna mene ihan kivasti. Supersuunnistajakin tulee kisaamaan, koska hänen työkaverinsa tuli kipeäksi ja pyysi Ääsääsiä tuuraamaan.

Kamat alkavat olla kasassa ja kisakynnetkin on tehty. Kai tässä hiljalleen voisi alkaa siirtyä yöpuulle akkuja latailemaan.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Juhannusjumpat

Juhannus on lusittu, ja palasimme juuri lakeuksilta takaisin tänne Ruuhka-Suomen suveen. Olin asennoitunut supermälsään, sateiseen juhannukseen, joka menisi lähinnä sohvalla möllöttäen, mutta sää olikin yllättävän hyvä, ja pääsimme myös ulkoilemaan.

Jumppaliike 1: inverted row (koska kumpikaan ei olisi
jaksanut edes puolta minuuttia leukoja)

Koska olemme tervehenkisiä urheilijanuorukaisia (varsinkin Supersuunnistajan vanhemmilla vieraillessamme), olimme tikkana ylhäällä jo ennen ysiä sekä lauantaina että sunnuntaina. Molempina aamuina ohjelmaan kuului lenkkiä.

Jumppaliike 2: Supersuunnistajan lemppari eli penkille nousu

Lauantaiaamulle olin visioinut juoksu-kuntopiiriyhdistelmän. Ensin oli tarkoitus tehdä lenkin lomassa kaksi pit stopia, mutta Folkhälsanin pihan mummojumppalaitteet olivatkin ihan pepusta. Siksi pysähdyimme vain Supersuunnistajan vanhan ala-asteen pihassa, joka taas on kuin luotu taukojumpalle. Supersuunnistaja sai suunnitella lenksukan. Se oli 4 km ennen taukojumppaa ja toiset 4 km jumpan päälle.

jumppaliike 3: punnerrus

Minä sen sijaan kehittelin jumpan: viisi liikettä kiertoharjoitteluna. Ekalla kiekalla jumppasimme puoli minuuttia kutakin liikettä ja toisella kierroksella tykitettiin menemään kokonainen minuutti kerallaan. Puolen minuutin siirtymät olivat hieman liian reilut, mutta Supersuunnistajan Polarista irtosi hälyjä vain yhdellä sekvenssillä kerrallaan. Se oli sitten se 30 s. Jumppa kesti vartin, minkä jälkeen otimme vielä vähän kuvituskuvia ja jatkoimme matkaa.

Jumppaliike 4: Sataset eli pilatesvatsat

Tänään aamulla kävimme polkujuoksemassa "Göstan lenkin", joka on Supersuunnistajan heimon ylläpitämä 6 km polku ihan heidän kotinsa kulmilla. Sinänsä hauskaa, että ihan naapurissa on varsin kelpo polkujuoksupolku, mutta pari vuotta sitten meidän piti ajaa autolla tänne. Sen lisäksi että metsässä oli ihan ristuksen märkää, siellä oli myös miljoona pientä personal raineria, jotka vaativat etenemään tietyllä minimivauhdilla tai muuten pienet verenimijät hyökkäsivät kimppuun kuin yleinen syyttäjä.

Jumppaliike 5 ja 6: yhden jalan kyykky keinuavusteisesti. Yksi setti
kummallekin koivelle, kiitos. Tää on aina mun lemppari.
Lenksukoiden ohella juhannus sisälsi suunnattoman paljon syömistä. Uskaltaakohan huomenna mennä lainkaan vaa'alle? Voi olla, että taannoin saavutettu kisakunto on jo historiaa. Ja ensi viikonloppuna olisi luvassa taas kisat. No, onhan tässä vielä monta päivää aikaa "palautua".

torstai 18. kesäkuuta 2015

Taas koulunpenkillä

Kuten uhkailin, jatkan edelleen suunnistusmouhua, vaikka tekeminen onkin siirtynyt taas pyöräilyn, uinnin ja juoksun pariin. Tyypillisenä naisena minä suorastaan rakastan kaiken maailman kursseja: olenkin tässä viime vuosina ollut niin triathlonkoulussa, juoksukoulussa kuin uimakoulussakin. Ja ennen tämän vuoden Jukolan viestiä kävin suunnistuskoulun!

Kauniaisten ankkalammessa on suunnistusseura OK77, joka järjesti Jukola-suunnistuskurssin, ja Supersuunnistaja antoi sen minulle palkintona tehdyistä kotitöistä. Kurssi pidettiin sopivasti Jukolan alla neljänä torstaina, ja teemoina oli Jukola-henkistä ohjelmaa, kuten "letkassa juoksu". Minä missasin ekan kerran, koska olin uimassa surkeasti mennyttä 30 min uintitestiä, mutta lintsasin sitten viimeisen uintivuoron ja menin juoksemaan letkassa. Olisi varmaan tuottanut kokonaisvaltaisesti enemmän mennä sinne ekallekin kerralle kertaamaan perusteita, kun arvasin, ettei uinti kiuitenkaan kulje.

Kesämies Unski ei suunnista kuin korkeintaan parvekkeen
ovelta ruokakupille. Mutta sillä rastivälillä ei pummeja tule!

Meidän opemme on itse osallistunut Jukolan viestiin joka kerta sitten vuoden 1983, joten hän kyllä tiesi, mistä puhui. Kurssi olikin tosi hyödyllinen. Joka kerralla oli ensin vähän teoriaa, minkä jälkeen suunnistettiin. Letkassa juoksu oli käytännössä parisuunnistusta, missä toinen suunnisti aina kaksi rastiväliä ja toinen koetti pysyä kartalla, jolle ei oltu merkattu rasteja ollenkaan. Se oli yllättävän vaikeaa! Kolmannella kerralla luvassa oli kunnon farssi, sillä ohjelmassa oli käyräsuunnistusta: meillä oli käytössämme kartta, jolle oli piirretty vain korkeuskäyrät ja rastit. Onneksi saimme mukaan myös oikean kartan, jota saattoi käyttää apuna, kun tuli maailmankaikkeuden isoin pummi. Vikalla kerralla ohjelmassa oli kertausta ja ihan normaalia suunnistusta kenraaliharjoituksen hengessä. Minä valkkasin reitikseni 5 km ajatuksella "tehdään nyt alle yksi varma ja hyvä suoritus" - ja vietin metsässä iloiset 2 h 21 min. Siitä olikin hyvä lähteä Jukolaan vankalla itsetunnolla varustettuna. :)

Miisu haluaa muistuttaa, että suunnistuksen - kuten kaiken urheilun - jälkeen
olisi aina hyvä venytellä.

Yksi parhaista jutuista kurssilla oli, että saimme aina kotiläksyksi tehtäväksemme piirtää reittimme kartalle. Reitin analysointi jälkikäteen on aika opettavaista, ja varsinkin pummikohtia miettiessä oppii usein jotain oleellista kuten "seuraa korkeuskäyriä" tai "ota rasti rinteessä yläkautta, niin se löytyy helpommin".

Täyttelin alkuviikosta kurssin palautekyselyä,ja yksi kysymys oli, että suosittelisinko kurssia kavereilleni. Joo-o, kyllä vaan suosittelisin. Joten: jos osaat jo suunnistuksen perusteet kuten karttamerkit ja rastimääreet, ja haluat oppia lisää, niin menepäs ensi vuonna OK77:n Jukola-suunnistuskurssille!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Jukolan Reittihärvelit

Reittihärveli on kyllä niin hauska! Ihanaa, että sunnistajat ovat sen verran nörttejä, että ovat moisen keksineet. Minä saan ladattua reittini Garminista tuonne systeemiin näppärästi gpx-tiedostona, josta reitti piirtyy itsestään kartalle. Aina sitä pitää toki vähän tuunata ja lisätä kiinnityspisteitä kartalle, että saa reitin kohdistettua, mutta sekin on aika hauskaa puuhaa: minulla on Garmin Connect auki toisella välilehdellä ja Reittihärveli toisella.

Ainoa vika Reittihärvelissä on, että sieltä ei ole mitään keinoa hakea suorituksia nimellä tai linkata suoraan omaan karttaan. Pitää vaan selata ja selata, kunnes oikea tyyppi löytyy. Nimetkään eivät ole listalla aakkosjärjestyksessä vaan siinä järkässä, missä on tultu vaihtoon / maaliin. Selaa siinä sitten osuuden 1800 suunnistajaa läpi. :D

Supersuunnistajan kuuma vinkki oli, että valitseekin osuuden sijaan "all classes". Silloin listataan vain ne henkilöt, jotka ovat piirtäneet tai ladanneet reittinsä härveliin. Se on paljon suppeampi ja selattavampi lista, mistä minun nimeni voi bongatakin, kun vähän jaksaa scrollata. Koska olen ladanut gepsini tuonne enkä piirtänyt reittiä käsin, on nimeni edessä "* GPS". Kursori on suunnilleen puolivälissä. Jos ei meinaa löytyä, on kiinnostuneille tarjolla vaihtoehtona animaatio, johon suora linkitys onnistuu. Ja koska leffahan on oikeasti ihan tajuttoman tylsä, niin tässä vielä meikäläisen reitti ihan ruutukaappauksena:

Kuva aukeaa isompana, kun klikkaat sitä.

Ja sitten samat Venloista: Piirretyt reitit löytyvät tämän linkin takaa ja lista on paljon maltillisempi kuin Jukolan vastaava. Liikuin Venloissa agettimaisesti aliaksella "Anita Borg". Leffa on täällä. Ja tässä sama vielä kuvana:

Tämänkin kuvan saa klikattua isommaksi

Taas on tarjottu karttapornoa enemmän kuin laki sallii. Saatan kyllä vielä kerran tällä viikolla kirjoitella suunnistuksesta, mutta sitten palaan ruotuun eli triathlonin pariin. Pitää alkaa jo treenata systemaattisemmin Leviä varten ja panostaa pyöräilyyn ja varsinkin polkujuoksuun.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Varo, mitä unelmoit...

Niin kuin joku joskus sanoi, niin unelmat voivat toteutua. Minä haaveilin joskus talvella juoksevani tänä kesänä sekä Venlojen viestin että Jukolan. Suunitelmissa oli koota Jukolaan höpöjoukkue töistä tai muualta, mutta duunissa kaikilla suunnistajilla oli jo joukkue. Sitten selkäni alkoi vaivata liikaa, joten päätin tyytyä pelkkiin Venloihin oman seuran riveissä.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Meidän seuramme ei ole mikään Helsingin Suunnistajat, jolla oli "vain" 17 joukkuetta Jukolan viestissä ja 20 Venloissa. Kokosimme tänä vuonna kuitenkin kolmannenkin Jukola-joukkueen, koska osa Venloja juoksevista naisista halusi osallistua myös Jukolaan (joo, niin ei saisi tehdä, mutta tehtiin silti). Viime tingassa tuli kuitenkin sairastapauksia ja muita ikäviä perumisia, ja lopulta perjantaina klo 17:55 eli viisi minuuttia ennen joukkuemuutosten takarajaa minä huomasin toteavani puhelimeen, että joo, voin juosta myös Jukolan viestin, jos saan vaihtaa avausosuuteni Venloista vähän lyhyempään reittiin. Hupsista.

Virallinen valmiina lähtöön! -pose

Pari kertaa on harmittanut, että annoin avausosuuteni pois, koska yhteislähtö olisi ollut kiva elämys. Mutta ehtiihän sen kokea joskus toistekin. Voi olla, että 8 + 8 km olisi ollut tällä juoksutreenin määrällä minulle vähän liikaa. Nytkin tossu alkoi painaa lopussa.

Mutta muuten homma meni oikeastaan aika kivasti. Olen pummannut kuntorasteilla koko kevään ihan järkyttävästi. Olen tällä hetkellä kehityskaaressani siinä vaiheessa, että osaan lukea karttaa jo aika hyvin, mutta en osaa yksinkertaistaa lukemaani. Luen siis kaiken, ja minulle iskee infoähky. Ja sitten mokaan. Viimeksi torstaina vietin 5 km radalla 2h 21 min. Mutta nyt viikonloppuna homma sujui ihan kivasti.

Venloissa kolme ekaa rastia meni mallikkaasti, mutta sitten tein aika pahan pummin. Harhailin ainakin 5 minuuttia ylemmillä jyrkänteillä, kun oma rastini oli alemmilla. Tämän jälkeen tuli vielä toinen pienempi pummi, mutta muuten osasin aika mainiosti seurata oikeaa maahan tallattua polkua mutta samalla pysyä sen verran kartalla, että saatoin suunnistaa aina lähestyessäni rastiani. Tavoitteenani oli alittaa 1h 30 min aikaraja ja olla parempi kuin vastaavaa osuutta kolmososuudella juokseva nelosjoukkueemme juoksija (minut oli lauantaiaamuna ylennetty kolmosjoukkueeseen ja juoksinkin osuuden "salanimellä"). Aikani oli 1:14:52 ja voitin nelosjoukkueen juoksijan 3 minuutilla. Joten pummeista huolimatta olin tyytyväinen ja koin ansainneeni paikkani kolmosjoukkueessa. Sijoituskin tippui minun osuudellani "vain" 177 sijaa. Onneksi ankkuri korjasi tilannetta, ja loppusijoituksemme oli 600:n paremmalla puolella (573).

Olin niin sairaan nopee, joten tämä on ainoa kuva minun loppukiristäni

Tulin maaliin kuuden jälkeen, joten ehdin hyvin käydä suihkussa, shoppailla, syödä ylihinnoiteltua kasvispastaa ja lepäilläkin ennen Jukolan starttia. Minä menin vain katsomaan sitä, mutta Supersuunnistaja oli ykkösjoukkueemme avausosuudella. Jukolan startti on kyllä aina yhtä sykähdyttävä näky. Jos et usko, niin katso täältä. Seurasin Jukolan viestiä siihen asti, että Ääsääs tuli vaihtoon, minkä jälkeen painelin teltalle nukkumaan. Koska makuupussista piti vielä katsella vähän väliaikoja, sain unta palloon yhteensä ehkä 5-6 tuntia. Aamulla uni alkoi olla katkonaista, ja katselin taas väliaikoja heräillessäni. Minä en todellakaan haluaisi olla se, jota huudellaan vaihtopuomilla, koska olen myöhässä. No, enpä ollutkaan, vaan värjöttelin Suomen suvessa eli vesisateessa parisenkymmentä minuuttia. Ei minulle silti oikeastaan tullut kylmä, koska jännitti niin paljon. :)

Jukolan ekan osuuden vaihtotunnelmia

Jukola meni suunnistuksellisesti Venloja paremmin, enkä tehnyt enää mitään emäpummia. Useampia pienempiä pummauksia kyllä tuli. Olen kuitenkin tyytyväinen Jukolan suoritukseen. Tosin mikäs siinä oli valmiita polkuja jonossa juoksennellessa. ;) Jukolassa ykköstavoitteeni oli ehtiä vaihtoon ennen vaihdon sulkemista ja kakkostavoitteeni oli päästä alle kahden tunnin ja kolmas tavoite oli olla parempi kuin Jukolan julkkisjoukkueen kisaaja. Vaihto ehdittiin sulkea, koska saavuin osuudeltani pois vasta 3 minuuttia ennen yhteislähtöä, mutta 2 h raja alittui sentään komeasti loppuaikani ollessa 1:51:03. Kaj Kunnaksenkin pieksin yli 30 sekunnilla! Kyllä kannatti ottaa loppukiri!

Kutososuutemme suunnistaja viihtyi metsässä kolmisen tuntia, joten loppusijoituksemme ei ollut kovin häävi (1016). Minä sentään toin meidät vaihtoon kolminumeroisella sijoituksella enkä menettänytkään osuudellani kuin 90 sijaa. Supersuunnistajan isän haamujuoksija (kuka liekään ;) ) kuittasi ankkuriosuudella minun menetykseni 1,5 kertaisena, mutta emme silti päässeet enää ihan tonnin paremmalle puolelle. Mutta ei se mitään! Kuten tämän vuoden Jukolan slogankin kuului, niin kaikki ovat voittajia. Paitsi Jethro Rosted, joka luovutti avausosuudella jo alle tunnissa. Paheksun moista.

Koetan osata ladata reittini rittihärveliin, kunhan tukihenkilöni saapuu apuun. Linkkaan reittini sitten blogiinkin, niin pääsette ihailemaan siinnistustani ja ottamaan opiksi pummauksistani.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Triathlonkauden avaus Vantaalla

Triathlonkesä on virallisesti käynnistetty, kun könysin eilen läpi sprinttimatkan Vantaa triathlonissa. Harmittelin aiemmin moneen otteeseen, miksen ilmottautunut Vantaalle perusmatkalle, mutta sprintti oli flunssan jälkimainingeissa ihan riittävä määrä urheilua.

Karsinassa lähtöä odottelemassa

Minun kilpakuntosarjan lähtöni oli eilen klo 11:00, ja olin Kuusijärvellä jo hyvissä ajoin ennen sitä. Niin hyvissä ajoin, että ehdin käydä paikalla olleet myyntikojut läpi ja heräteostostella uudet lenkkarit ja pikanauhat. Sanovat, että kisoihin ei saisi ikinä lähteä uusilla kamoilla. No, minä sanon, että sprinttiä ei lasketa. Ei tosin taideta laskea perusmatkaakaan, koska viimeksi Vantaalla ajoin sisään uutta triathlontoppia. Ehkä tämä Vantaa ja uudet gearit ovat siis jo perinne?


Kärki ui kohti ensimmäistä poijua

Alkuverrassa vesi tuntui kylmemmältä kuin viime sunnuntaina ja muutenkin olo oli hieman lahnamaisen tahmea. Totesin, että en taida tunkea lähdössä ihan keulille, ja sijoituinkin ihan oikeaan reunaan. Koen oikean reunan itselleni hyväksi, koska minulla on taipumusta uida aina liikaa vasemmalle. Laitapaikka olikin ihan hyvä valinta, koska sain uida lähinnä yksikseni. Molemmille poijuille tuli kyllä kilpasisko samaan aikaan, mutta pääsin niistäkin uimaan ihan kivasti omaa linjaani. Suunnistinkin Garminin mukaan aika kivasti: vain takasuoralla on tullut pieni mutka matkaan - mutta tällä kertaa vaihtelun vuoksi vähän oikealle.

Yours truly itse uiskentelemassa

Mitään muuta hyvää uinnissa ei sitten ollutkaan. Märkkäri taisi olla vähän huonosti puettu, ja se kiristi kaulasta. Lisäksi mulla oli ekalla poijulla tosi voimaton olo, ja uin ihan kamalaa räkäkroolia. Harkitsin jopa keskeyttämistä, mutta sitten totesin, että se ei sovi tyyliini. Jos minä suunnistan Somerolla yli 3 tuntia, niin kyllä minä, piru vie, kisaan flunssassa yhden sprintin. Keksityin sitten vain ja ainoastaan tekemään hyvää käsivetoa ja sainkin uintini taas kasaan.

Ihanaa! Pääsee polkemaan!

Luulen aina uinnissa olevani ihan viimeisenä. Uidessa ei näe oikeastaan ollenkaan taakse, mutta yleensä edessä näkyy pääjoukko. Ja koska usein saan uida ihan itsekseni, luulen olevani ihan vikojen joukossa. Mutta eilenkin nousin vedestä ensimmäisessä neljänneksessä. Uintiaika oli 15:52 eli vajaan minuutin yli tavoitteen.

Meitsi johtaa joukkoja ylös mäkeä

Märkkärin riisuminen oli todella hankalaa ja menetinkin T1:llä sijoitustani kai kolmisen sijaa. Kun pääsin yli 4 minuutin jälkeen vihdoin pyörän päälle, se tuntui kulkevan kuin unelma. Kuittasinkin heti ekalla suoralla muistaakseni pari tyyppiä. Vantaalla poljetaan Vanhaa Lahdentietä eestaas, ja paluumatkalla fillari ei kulkenutkaan enää niin hyvin. Ihmettelin, että nytkö se flunssa minut hyydytti, kunnes taas käännöksen jälkeen alkoi kulkea. Siinä vaiheessa lännen nopeimmalla Mintullakin leikkasi: kappas, täällähän tuulee!

Vastatuuleen naama irvessä

Minä pidän fillaria ehdottomasti vahvimpana lajinani, mutta olen kuitenkin enemmän pitkien matkojen dieselkone kuin tempopyöräilijä. Kuittailinkin eilen fillariosuudella paljon vähemmän jengiä kuin oli tarkoitus. Keskari oli 29,7 km/h, mikä on tässä vaiheessa kautta tällä kunnolla ihan kelpo vauhti. Viime kaudella en tainnut polkea missään kisoissa yli kolmeakymppiä, mutta tänä vuonna ajattelin tehdä niin. Pyöräilyssä kaikki kolme kierrosta olivat hyvin tasavauhtisia, mikä on oikein positiivinen asia. Pyöräilyn kokonaisaika oli 41:55.

Minä juoksen Kuusijärven toisella puolella

T1:ä sutjakammin sujuneen T2:n jälkeen päästiin minua eniten huolettaneeseen osioon eli juoksuun. Huoli oli kuitenkin turha: polvet eivät olleet moksiskaan ja selkäkin ilmoitteli itsestään vain vähän. Olen juossut todella vähän kuten aina, joten en uskonut viilettäväni mitenkään kovaa. Menohaluja olisi jalkojen puolesta ollut, mutta päivän kunto ei kuitenkaan antanut periksi. Heti alussa eräs todella iloisesti kaikkia muita tsempannut seuratoveri kirmasi ohitseni. Ihastuttavan positiivinen ihminen! Hän inspiroi minutkin heittelemään vastaantuleville tutuille yläfemmoja. Ohitseni porhalteli ekalla kierroksella vielä muutama muu, mutta se onkin minulle aika tuttua. Kaiken kukkuraksi olo oli kuin hidastetussa elokuvassa, kun keuhkot eivät vaan sallineet nopeampaa etenemistä.

Loppusuoralla: edessä minut ohittanut Snowflake ja takana minunkin
kuittaamani kilpasisko

Uudet lenkkarit eivät vaivanneet yhtään. Päinvastoin ne taitavat olla ihan taikatossut, koska juoksun tokalla kierroksella tapahtui jotain aivan ennenkuulumatonta: minä aloin ohitella muita. En tiedä, ovatko kaikki naistriathlonistit lopettaneet juoksun treenaamisen, koska minä en takuuvarmasti ole juoksemaan oppinut. 5:41 min/km keskivauhdilla tuuttasin kuitenkin viimeiselläkin kilsalla varmaan neljän kilpasiskon ohi. Yleensä loppukiri on minun vahvuuksiani, mutta eilen se oli kohtalaisen laimea. Maalisuoralla järkkäri kannusti ja kehoitti ottaaan loppukiriä. Piti vaan todeta takaisin, että tää on mun loppukiri.

Maaliin menossa - ja kyllä, tämä on loppukiri

Juoksu jäi puolisen minuuttia alle 30 minuutin ja kello pysähtyi maalissa aikaan 1:33:29. 1:25 aikatavoite taisi olla ihan epärealistinen, mutta olisi ollut kivaa päästä edes alle puolentoista tunnin. Terveenä sen olisikin pitänyt olla ihan mahdollista. Pitänee mennä 11.7. seuran rykäsyyn kokeilemaan, josko se räättömällä ruumiilla onnistuisikin. Ja sitten voin alkaa unelmoida siitä 1:25 alituksesta.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Osittain kisakunnossa

Ensi keväänä Tenskulle! Woohoo! Eli pääsin kirkkaasti laihdutustavoitteeseeni.  Lopputulema mitattiin tällä viikolla kolmena peräkkäisenä aamuna (ke-pe) ja tuloksesta laskettiin keskiarvo. tämä siksi, että olen varmasti keventynyt enkä vain käynyt saunassa. Keskiarvo oli 71,2 kg, joten maaliskuun alusta läskiä (ja varsinkin lihasta) on lähtenyt 6,1 kg.

Tilastokäppyrä näyttää tältä

Vielä tässä vähän mietityttää, että pitäisikö tyytyä ihan vaan Mallorcaan, ettei tarvitsisi lentää niin kauas ja kasvatella muutenkin massiivista hiilijalanjälkeä. Mutta Tenskulla olisi siellä saaren keskellä aika mageen oloinen luonnopuisto ja kuulemma myös mainiot polkujuoksumaastot. Siellä voisi siis tehdä muutakin kuin vain maantiepyöräillä. Ajattelin, että se voisi olla kivaa.

Keskiviikon aamupaino. Alempi luku on viime viikko.
No, tärkeintä kuitenkin on, että ei tarvitse olla ilman kisuja muuten kuin lomareissujen ajan. Kotona on niin ikävä olla, jos ei ole ketään karvaista seuralaista nukkumassa jalkopäässä, auttamassa bloggailussa ja telkkarinkatseluseurana. Ja onhan se herkkujen syöminenkin ihan hauskaa. En ole muuten ollut herkuttelematta nyt keväälläkään. En oikeastaan ole tehnyt mitään muuta painonpudotuksen eteen kuin syönyt vain silloin, kun minulla on nälkä ja vähän vahtinut annoskokoja. Ja loppuvaiheessa en ehtinyt enää salille niin usein, mutta se on kyllä jokakeväinen ilmiö eikä vaikuttanut viime vuonna painoon.

Torstain lukemat
Vaikka julistinkin, että en laihduta peilin kanssa, on sinne silti tullut välillä vilkaistua. Huomasin viime viikolla kauhukseni, että pyllyni on kadonnut. Supersuunnistaja kertoi huomanneensa saman asian. Me molemmat pidimme kovasti vielä alkuvuonna pyllystäni. Se oli sellainen kiva hyppyripeppu, joka näytti siltä, että salilla on tullut tehtyä muutakin kuin reiden loitontajia ja luettua lehtiä. Nyt pyllyni on ikään kuin vähän lässähtänyt. Ei se vieläkään mikään ihan totaalinen flat ass ole, mutta sitä katsellessa tekee vähän mieli lähteä kyykkäämään. Muutenkin kaikki lihakseni vaikuttavat vähän "tyhjiltä" ja "löllöiltä". Mutta ei kai niitä kestävyysurheiluun tarvitakaan. :D

Minä en harrasta selfieitä enkä varsinkaan belfieitä, joten mitään todistusaineistoa en aio teille tästä asiasta tarjota. Teidän on vain uskottava sanaani. Sitäpaitsi tämä on täysin painonpudotuksen sivuoire. Tärkeintä on, että polvillani on vähemmän kuormaa, kun valloitan kesällä triathlonareenat ja lenkkipolut. Ja nyt on!

Tämän aamun elopaino
Tässä oltaisiin siis painon puolesta kisakunnossa, ja juoksu voisi kulkea kuin unelma. Nyt tulee sitten se kuuluisa mutta: Kuusijärvestä napattu flunssa vaivaa edelleen. Lepäilin maanantain ja tiistain, mutta keskiviikkona koetin poistaa loput räät päästäni pienellä fillarilenkillä ja eilen olin suunnistamassa. Olo on ihan ok, mutta ei kuitenkaan ihan optimi.Molempien urheilujen jälkeen yskitti koko illan. Aion silti olla huomenna lähtöviivalla.

Toinen unelmakisakunnon pilaaja on selkäni. Entiset murheenkryynini eli polvet ovat olleet nyt keväällä todella hyvässä kunnossa, kun sain lääkäristä reseptin tujumpaan glukosamiiniin. Niiden puolesta olisin voinut kirmailla jo vaikka kuinka. Sen sijaan selkä on ollut vähän ikävä varsinkin Härkätieltä hankitun totaalijumin jälkeen. Muuten se kestää urheilua oikein hyvin, mutta metsässä juoksemisesta se menee jumiin. Toivon, että tasaisella se ei ala vihotella, ja saan suoritettua huomenna vitosen kunnialla.

Vaikka kisakunnossa olisikin parantamisen varaa, ajattelin lähteä huomenna hakemaan 1:25 alitusta. tavoite olisi aika kova minulle ihan iskussa ollessanikin, mutta yrittänyttä ei laiteta. Ja nyt minulla on sentään kaksi hyvää selitystä, jos aikaraja ei alitu. :)

torstai 4. kesäkuuta 2015

Uintikauden avaus

Suunnistuksen lisäksi minä kävin viime sunnuntaina korkkaamassa avovesiuintikauden, kun meidän uintiryhmämme kokoontui Kuusikselle treenaamaan. Asteita lammikossa oli tuolloin suunnilleen 16-17. Olipahan rannalla tilaa. Osa porukasta vähän kiljui järveen mennessä, mutta minusta vesi kuulosti kylmemmältä kuin se oikeasti olikaan. Kyllä siinä sietää ensi viikonloppuna yhden kiekan uida.

Taisi vesi kuitenkin vähän kylmää olla, koska minun flunssanpoikaseni pääsi vähän potkaisemaan, ja minulta lähti sunnuntai-iltana ääni. Maanantaina piti peruttaa pari palaveria, kun ääntä ei meinannut riittää kuin puoleksi tunniksi kerrallaan.

Kohta mä meen tonne eikä hirvitä ollenkaan!

Mutta treenit. Ne menivät ihan kivasti. Mitään mainittavan vauhdikasta kierrosaikaa en saanut, koska aiemmin päivällä suoritettu rogaining taisi vähän rasittaa ruumista. Tekniikka kuitenkin tuntui ihan hyvältä kumipuvusta huolimatta ja suunnistaminen onnistui järvessä melkein yhtä hyvin kuin metsässä. Jos lentsu nyt lähtee laantumaan yltymisen sijaan, niin olettaisin uivani lauantaina kovempaa kuin viime vuoden kisoissa. Alle varttia lähdetään hakemaan. Saas nähdä, kuinka käy!

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Laatuaikaa

Miksi rogaining on niin kivaa?

Ensinnäkin sitä voi harrastaa yhdessä tai erikseen. Se on yksi harvoista lajeista, jota voi harrastaa myös sekajoukkueilla. Rogatessa saa liikkua luonnossa (on kyllä pakko myöntää, että suossa tai ryteikössä rämpiessä se ei aina tunnu niin hyvältä idealta). Mutta eniten rogainingissa minua viehättää oman reitin suunnittelu.

En tiedä, mikä aloittelijoiden kreisi munkki meille sattui herran vuonna 2013, kun onnistuimme Supersuunnistajan kanssa tekemään ihan vahingossa optimireitin ja vielä toteuttamaan sen kohtalaisen nätisti. Suunnittelukin taisi tapahtua hutaisten noin vartissa. Ja sen jälkeen se ei ole enää onnistunutkaan.

Viime sunnuntain kartta kertoo omaa tarinaansa. Vaikka mietimme ja mittasimme reittiä kovasti ennen kuin aloimme piirtää, tuli lopputuloksesta tällainen viivasotkusekamelska (kuvan voi klikata suuremmaksi):

"Hei, mitäs jos haettaisiinkin toi alakulma eikä mentäiskään ylös?"

Kakkossuunnitelma (pysytään kartan alareunassa) olisi varmaan ollut oikein hyvä - jos vaan olisimme noudattaneet sitä. Mutta ei. Piti sitten kartan vasemmassa alakulmassa rastin numero 30 jälkeen alkaa ahnehtia, vaikka aikaa oli kulunut jo melkein täysi tunti. Alakulman rastit olivat vielä ihan kamalia "multisport-henkisiä" rasteja eli jonkassa ja ihan kahelien mäkien päällä. Kartalla ne näyttävät ihan leppoisilta ja helposti noudettavilta, mutta kyllä niihin vaan sai aikaa kulumaan.

Tämä ahnehtiminen johti siihen, että lopussa piti jättää rasteja hakematta, ja silti jouduimme ottamaan loppukirin. Ehdimme kuitenkin maaliin 11 s ennen aikarajaa. Jos olisimme noudattaneet suunnitelmaa, olisimme varmaan joutuneet jättämään rastin numero 38 hakematta, mutta olisimme luultavasti ehtineet hakea kaksi vikaa rastia eli 50:n ja 21:n - ja silloin olisimme saaneet 2 pistettä enemmän kuin nyt. Ah, jossittelu - se on rogauksen suola. :)

Iloiset suunnistajat maalissa

Supersuunnistaja toipuu vielä Karhunkierroksesta, joten hänelle sopi mainiosti, että lähdimme sunnuntaina suunnistamaan yhdessä, vaikka ensin ajatus taisi olla tehdä omat suoritukset. Minä sain suunnistaa, ja konkari kommentoi, jos meinasin mennä metsään (pun intended). Autteli hän välillä vähän muutenkin. Lopussa, kun alkoi tulla kiire, annoin kuitenkin hänen suunnistaa kokonaan ja keskityin juoksemaan perässä. En mä muuten, mutta halusin ehtiä maaliin. Yhdessä suunnistaminen teki minulle oikein hyvää, koska sain vaihteeksi vähän onnistumisen elämyksiä. Taisin minä vähän käyräsuunnistusta ja letkassa juoksua ja kartalla pysymistäkin oppia. Ja onhan tuon Ääsääsin kanssa ihan kivaa viettää aurinkoista sunnuntaita.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kesän ohjelma

Kilpailukausihan on jo tukevasti avattu, kun olen hankkinut suunnistus-rankingeja (olen muuten vähemmän viimeinen D21-sarjassa, koska minua paskemmat suunnistajat ovat ehtineet metsään - D35-rankingissa sijoitustani ei kyllä hevillä horjuteta), mutta hyvinhän tässä ehtii yhä listata, missä kaikkialla meinaan vielä tänä kesänä kisata. Tuleepahan itsekin muistettua.

Eli seuraavaksi ajattelin listata kaikki kesän viikonloput - eiku siis kisat. ;)

Tahkon startti 2014

Kesäkuu aloitetaan sprintillä Vantaalla. Eli siis nyt tulevana luantaina. Olisin muuten mennyt perusmatkalle, mutta illaksi pitää ehtiä leikkimään edustusvaimoa eräille nelikymppiskekkereille. Sprintti starttaa aikaisemmin - joten sinne siis! Viikko Vantaasta on vuorossa Venlojen viesti, mikä onkin syy siihen, että olen koettanut raivoisasti suunnistella nyt keväällä. Vähän hirvittää, mutta onhan tässä vielä aikaa tutustua käyräsuunnistuksen saloihin. Juhannuksena en tänä vuonna tee mitään ihmeellistä, koska oli Supersuunnistajan vuoro päättää, mitä tehdään. Kesäkuu saa huipennuksensa 27. päivä, kun menen Kiskoon perusmatkalle. Odotan tätä kisaa innolla, koska Kisko triathlon on kuulemma todella herttainen tapahtuma, ja perusmatka on minun lempparimatkani.

Heinäkuu alkaa multisportilla, kun menemme mitä luultavimmin Supersuunnistajan kanssa Summer Challengeen. Sinne emme ole vielä ilmottautuneet, mutta pitäähän sitä nyt kerran kesässä vähän parisuhdeurheillakin. Sen jälkeen on lomaa, enkä minä kilpaile pariin viikkoon. Joskus pitää kuulemma treenatakin. Kisaputki pärähtää käyntiin taas Levillä, kun ensin kisaan Arctic Bootcamp Challengessa Auran kanssa ja sitten viikon päätteeksi Finntriathlon Levillä.

X-kaadon maali 2014 (Kuva: Liisa Paakkanen)

Elokuun ainoa päätetty kisa on Supersuunnistajan kisa, kun hän menee MM-rogainingiin Salpausselälle. Minä lähden mukaan huoltamaan, mutta en harrasta mitään kilpailullista itse. Mutta elokuussa olisi tarjolla ainakin suomenruotsalaisten suunnistusmestaruuskisat, jotka olisivat kyllä aika hauska vitsi. Minähän olen kuitenkin pohjalaisen ja suomenruotsalaisen seuran jäsen, joten olen oikeutettu kyseisiin kinkereihin osallistumaan. vaihtoehtona FSOM:lle olisi Someron yörogaining, joka saattaa osottautua vielä isommaksi vitsiksi, jos menen sinne suunnistamaan yksin ilman Supersuunnistajan apua. Tiedetäänhän se jo, miten meikällä suunnistus Somerolla onnistuu...

Tour de Helsinki 2014 (Kuva: Baba Lybeck)

Pyöräilyä olisi loppukesälle tarjolla ainakin Myllyn Pyöräilyssä ja Tour de Helsingissä. Myös triathlonia voisi harrastaa vielä syyskuussa Imatralla. Jostain muustakin kissanristiäisestä on ollut ihan varmasti ainakin puhetta, mutta eihän kaikkea voi mitenkään muistaa! Pitää tuota loppukesän sporttia muutenkin katsella vähän fiilisten mukaan: minulla on vielä liian hyvin muistissa kesän 2013 kisaähkyt, niin en vielä uskalla ilmottautua loppukesän tapahtumiin. Pitää ensin katsoa, mikä mahtaa silloin enää kiinnostaa.

Onko joku tulossa samoihin tapahtumiin? Mihin?