Ensinnäkin sitä voi harrastaa yhdessä tai erikseen. Se on yksi harvoista lajeista, jota voi harrastaa myös sekajoukkueilla. Rogatessa saa liikkua luonnossa (on kyllä pakko myöntää, että suossa tai ryteikössä rämpiessä se ei aina tunnu niin hyvältä idealta). Mutta eniten rogainingissa minua viehättää oman reitin suunnittelu.
En tiedä, mikä aloittelijoiden kreisi munkki meille sattui herran vuonna 2013, kun onnistuimme Supersuunnistajan kanssa tekemään ihan vahingossa optimireitin ja vielä toteuttamaan sen kohtalaisen nätisti. Suunnittelukin taisi tapahtua hutaisten noin vartissa. Ja sen jälkeen se ei ole enää onnistunutkaan.
Viime sunnuntain kartta kertoo omaa tarinaansa. Vaikka mietimme ja mittasimme reittiä kovasti ennen kuin aloimme piirtää, tuli lopputuloksesta tällainen viivasotkusekamelska (kuvan voi klikata suuremmaksi):
 |
| "Hei, mitäs jos haettaisiinkin toi alakulma eikä mentäiskään ylös?" |
Kakkossuunnitelma (pysytään kartan alareunassa) olisi varmaan ollut oikein hyvä - jos vaan olisimme noudattaneet sitä. Mutta ei. Piti sitten kartan vasemmassa alakulmassa rastin numero 30 jälkeen alkaa ahnehtia, vaikka aikaa oli kulunut jo melkein täysi tunti. Alakulman rastit olivat vielä ihan kamalia "multisport-henkisiä" rasteja eli jonkassa ja ihan kahelien mäkien päällä. Kartalla ne näyttävät ihan leppoisilta ja helposti noudettavilta, mutta kyllä niihin vaan sai aikaa kulumaan.
Tämä ahnehtiminen johti siihen, että lopussa piti jättää rasteja hakematta, ja silti jouduimme ottamaan loppukirin. Ehdimme kuitenkin maaliin 11 s ennen aikarajaa. Jos olisimme noudattaneet suunnitelmaa, olisimme varmaan joutuneet jättämään rastin numero 38 hakematta, mutta olisimme luultavasti ehtineet hakea kaksi vikaa rastia eli 50:n ja 21:n - ja silloin olisimme saaneet 2 pistettä enemmän kuin nyt. Ah, jossittelu - se on rogauksen suola. :)
 |
| Iloiset suunnistajat maalissa |
Supersuunnistaja toipuu vielä Karhunkierroksesta, joten hänelle sopi mainiosti, että lähdimme sunnuntaina suunnistamaan yhdessä, vaikka ensin ajatus taisi olla tehdä omat suoritukset. Minä sain suunnistaa, ja konkari kommentoi, jos meinasin mennä metsään (pun intended). Autteli hän välillä vähän muutenkin. Lopussa, kun alkoi tulla kiire, annoin kuitenkin hänen suunnistaa kokonaan ja keskityin juoksemaan perässä. En mä muuten, mutta halusin ehtiä maaliin. Yhdessä suunnistaminen teki minulle oikein hyvää, koska sain vaihteeksi vähän onnistumisen elämyksiä. Taisin minä vähän käyräsuunnistusta ja letkassa juoksua ja kartalla pysymistäkin oppia. Ja onhan tuon Ääsääsin kanssa ihan kivaa viettää aurinkoista sunnuntaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti