Kisko triathlon

Eilen oli vuorossa minun tämän kesän ainoa perusmatkan kisani, kun osallistuin ekaa kertaa ikinä Kisko triathloniin. Olen kuullut tapahtumasta paljon hyvää, joskin hurjista mäistä on myös varoiteltu. Kiskon kisa olikin todella oivallisesti järjestetty tapahtuma. Tykkäsin myös niistä mäistä pyöräreitillä, mutta juostessa ne olivat aika kauheita.

Kisa meni kuitenkin oikein hyvin. Aikaa on paha mennä vertailemaan viime vuoden Sääksi triathloniin tai parin vuoden takaiseen Vantaaseen, koska reitti on profiililtaan erilainen. Uintia voi toki verrata, ja eilen se painuikin ekaa kertaa ikinä alle 30 minuutin. Ja menin vielä toopena lähtemään keskeltä, ja jouduin alussa aika pahaan ruuhkaan. Mutta silti uintiaikani oli paras ikinä. Garminin mukaan matkakin olisi oikein mitattu. Lisäksi totesin uineeni aika suoraan. Koska Vantaallakin kävi niin, niin uskaltaisin väittää, että olen oppinut vihdoin suunnistamaan uinnissa (oppisipa vielä metsässä, haha).

Meidän perheen triathlonjoukkue

Pyöräily kulki ihan kivasti. Minusta kyllä tuntuu, että olin viime vuonna paremmassa pyöräilykunnossa, mutta keskinopeus näytti kuitenkin olevan vähintään samaa luokkaa kuin viime vuonna Tahkolla. Eli ehkä olen vain kisannut tänä vuonna kovemmassa seurassa ja siksi ohitellut pyöräilyssä vähemmän. Tai sitten minusta on tullut sen verran hyvä uimari, että edelläni ei ole enää hitaita pyöräilijöitä. Pyöräilystä selvisin nopeammin kuin olin kuvitellut. Pelkäsin, että ne mäet hidastaisivat minua kovasti, mutta ilmeisesti alamäet kompensoivat ylämäkiä.

Juoksuhan ei minulla suju ikinä. Se nyt vaan on tämän lajin pakollinen paha ennen maalia. Positiivisinta eilisessä juoksussa oli, että minun ei tarvinnut pistää kävelyksi yhdessäkään ylämäessä kuten viime vuonna Tahkolla. Lisäksi sain juostua kympin kuitenkin alle tuntiin, mikä minun päässäni on surkean suorituksen rajapyykki. Ja tämä oli myös oikein positiivinen asia, koska juoksureitillä oli muutama pitkä ja tuskainen ylämäki, joten se ei missään nimessä ollut nopea reitti. Tavoitteeni on aina perusmatkalla päästä alle kolmeen tuntiin. Eilen se ei ihan onnistunut, mikä tietenkin vähän keljutti.

Supersuunnistajahan oli myös mukana, koska hän tuurasi sairastunutta työkaveriaan. Tyylilleen uskollisena Ääsääs lähti liikenteeseen maastopyörällä. Tosin renkaat ovat täksi vuodeksi muuttuneet touring-renkaiksi, Ilmeisesti Tahkon puolimatka traktorilla oli tarpeeksi. ;) Koska vain lahjattomat harjoittelevat, oli Supersuunnistaja käynyt viimeksi uimassa noin kaksi kuukautta sitten. '

Minun tulokseni. Kaikki tulokset on nähtävissä täällä.

Ääsääs ei lähtenyt kisaamaan tosissaan, vaan tekemään kivaa kolmen tunnin treeniä. Hän hävisi minulle odotetusti uinnissa viitisen minuuttia ja pyöräilyssä kymmenen minsaa. Ihailen Ääsääsin sitkeyttä pyöräilijänä, koska maasturin pystyn ajoasennon kanssa vastatuuli iskee paljon pahemmin kuin maantiekiitureilla poljettaessa. Hän menee siis fillarillaan ihan yllättävän lujaa.

Minä oletin, että Supersuunnistaja juoksisi minut kiinni, mutta eipäs niin käynytkään! Kuulemma hän olisi varmaan saanut minut kiinni, jos olisi juossut täysiä. Hän ei kuitenkaan halunnut tehdä niin, koska tänään ohjelmassa oli pitkä polkujuoksulenkki, joka olisi mennyt ihan pipariksi, jos hän olisi lähtenyt revittelemään. Ääsääs tuli sitten maaliin vajaa kolme minuuttia minun perässäni. Taisi kisa kuitenkin vähän hänenkin voimiaan verottaa, koska suunniteltu Nuuksio Classicin reitti typistyi tänään "vain" 28 kilsan jolkotteluksi. Itsehän en ole tehnyt tänään todellakaan mitään urheaa, vaan nukkunut myöhään ja valitellut jumisia pohkeitani.