Sikafarmari Espoosta

Kirjoittelin taannoin, kuinka minua ahdistaa käyttää maitotuotteita. Lihan tai kananmunien syöminen taas ei ahdista minua ollenkaan. Tämä siksi, että niiden kanssa on paljon helpompaa tehdä eettisesti kestäviä valintoja. Tai helppoa ja helppoa: vaivaa kyllä joutuu näkemään enemmän kuin lähi-Alepassa pyrähäminen vaatii, mutta tietoa ja valinnan mahdollisuuksia on tarjolla paljon enemmän kuin maitotuotteiden kanssa. Oikeutta eläimille ja muut hihhulit pitävät kyllä huolen sopivasti valikoiduilla matskuillaan, että jokainen kuluttaja tietää, että sian ja broilerin elämä ei ole ihan kivaa. Jos muuten kiinnostaa vähän vähemmän asenteellinen info asiasta, niin suosittelen taas kerran henkilökohtaista raamattuani eli Elina Karjalaisen kirjaa (ja blogia) Syötäväksi kasvatetut.

Mutta tosiaan minä koen lihan ja munien eettisen kuluttamisen helpoksi. Minä nimittäin harvemmin ostan niitä kaupasta. Lihaa en edes osta kovin usein, vaan ennemminkin raijaan sitä Pohjanmaalta kylmälaukussa omaan pakastimeen. Supersuunnistaja käy siellä syksyisin joka toinen viikonloppu tuijottamassa metsänreunaa. Silloin tällöin hän saattaa siinä sivussa myös ampua hirven. Me saamme siksi joka talvi noin 40 kg hirvenlihaa, ja kahden hengen taloudessa siitä riittää purtavaa pitkäksi aikaa - ja liikenee niistä vielä kiitoksia kissanhoitajillekin. Joo, kandee ruokkia meidän karvahanureita. Saat palkkioksi paistin.

Ääsääsin eka kaato ikinä. Se on suomalaista lähiruokaa!

Mistä minä sitten ostan lihaa, jos ostan? Suoraan tuottajilta lähinnä. Olen ostanut lammasta ja sikaa esimerkiksi Perkkiön tilalta. Myös Kalliomäen tilan tuotteita on tullut nautittua. (Kalliomäen nuori isäntä on muuten todella komea ja mukava nuorimies - siinä lisämotivaattori heillä asiointiin. :D)  

Viimeisin tempaukseni oli ostaa kokonainen Vaahteramäen aittapossu. Vaahteramäen tila hankkii minulle ja vajaalle sadalle muulle omat kesäpossut, jotka saavat elää onnellista sikapossun elämää, ulkoilla niin paljon kuin huvittaa ja tehdä sikamaisia juttuja aina jonnekin marraskuun lopulle asti. Ja sitten Griseknoen pannaan lihoiksi ja siitä tulee minun joulukinkkuni (ja pikkasen eli n. 80 kg muuta särvintä). Hauska sivujuonne tässä kuviossa on, että että jos mulla on oma sika, sitä ei voi teurastaa lihaksi ilman alkutuottajastatusta. Eli se on pakko kuljettaa teurastamoon, mikä on sikapossulle toki aina vähän stressaavaa hommaa. Aittapossuyrittäjä Mikko sitten keksi, että mitäpä jos rekisteröidään jokainen Aittapossun omistaja (me siis omistamme jokainen oman sikamme heti alusta asti) alkutuottajaksi. Silloin siat voi kotiteurastaa. Lisäksi jos tilastoihin heilahtaa yhdellä kertaa sata uutta sikafarmaria, lehdistö kiinnostuu takuulla, ja Suomen byrokratiahelvetti saa sekin huomiota. Joten meikäläinen on nyt sitten reilun viikon päästä espoolainen sikafarmari. 

Ryhdyin kesäpuhteiksi alkutuottelemaan sikapossua

Että joo, vähänhän tämä eettinen lihansyöminen paperityötä ja vaivaa vaatii, mutta on se kyllä kaiken vaivan arvoistakin! Jos minua kuitenkin joskus laiskottaa, tilaan lihaa Kotitila.fi:stä. He kantavat ruokani suoraan kotiovelle. Minun täytyy vain osata olla kotona oikeaan aikaan. Sen helpommaksi ei ruoan hankinta voi enää mennä. Kuulun myös kahteen ruokapiiriin, mutta niiden palveluksia en juurikaan ole vielä tarvinnut. Pakastin on koko ajan täynnä!

Kun hankkii koko elukan, saa myös niitä jännempiä osia! Kieli on muuten sairaan hyvää!

Entäs ne munat sitten? Kananmunien kanssa on kaupassakin aika helppoa, koska niille on ainoana eläinkunnan tuotteena kiva kolmiportaiminen järjestelmä, mistä voi kukin sitten valita sopivalla tavalla tuotettua ja omalle kukkarolle passelia munaa. Ja tietoa tuotantotavoistakin on hyvin tarjolla. Mitä nyt virikehäkkikanat pelaavat vähän tennistä paketin kyljessä, mutta pienellä mediakriittisyydellä infoa kyllä löytää. Oletan, että nykyaikana jokainen tietää suunnilleen, mitä eroa on häkkikanalla, lattiakanalla ja luomukanalla. Mutta jos joku ei tiedä, niin tässä on paras näkemäni infograafiesitys aiheesta. Lisäksi siellä sivistetään kansaa mun henkilökohtaisesta suosikistani eli ulkokananmunista. Tuo kuvasetti on ehkä semisti asenteellinen, mutta kuvat kertovat silti paljon. Tässä on sitten sellainen siistitympi ja "virallinen" vertailu, missä kuvituskuvat ovat lähinnä huvittavia. Sellaisen informaatioiskun voisin vielä mainita, että häkkikanan "orsi" on putkea häkin pohjalla ja "pehku" pala muovimattoa. Siksi ne ovat tuossa ekassa setissä (ja minulla) lainausmerkeissä. ja siksi on minun mielestäni ihan ok olla asenteellinen "virike"häkkejä kohtaan.

Tällaisa löytyi Ikean parkkipaikalta

Minä en osta kovinkaan usein munia kaupasta ihan vaan siksi, koska free range -munia ei kovin monesta kaupasta saa. Minä ostan niitä munataksista. Maajussi Mikko Välttilä on muuten sama Mikko, joka teki minusta sikafarmarin. Meillä on aika samanlainen käsitys tuotantoeläinten kohtuullisista oloista. Hänen Friida-munansa ovat ehkä parhaan makuisia munia, mitä olen ikinä maistanut. Taas pitää pienen ihmisen jaksaa mennä lähikaupan sijaan Ikean tai Tokmannin parkkipaikalle, jotta saa munansa. Mutta kun ostaa 90 munaa kerralla, ei hakureissuja tarvitse tehdä liian usein. Jos kiinnostuit munataksista, niin sillekin on tietysti oma Facebook-ryhmä. Ihaninta tässä Friida-kuviossa (maun lisäksi) on se, että nämä munijat eivät päädy turkiseläinten rehuksi, vaan ihmisten ruoaksi. Ostin itse juuri neljä kanaa. Joo, pakastin on täynnä. :)

Yhdessä taannoisessa Internet-mouhussa (joo, just sellaisessa ihanassa) joku sanoi hyvin, että eläinten oikeudet ja eläintensuojelu eivät ole sama asia. Olen ihan samaa mieltä. Minä en ole OE:n jäsen enkä aio ikinä äänestää EOP:a. Voisin jopa sanoa, että minua ei edes kiinnosta eläinten oikeudet - vaan nimenomaan eläintensuojelu. Tuotantoeläimet on jalostettu tuotantoeläimiksi, ja minusta se on ihan ok. Toki maltti pitää pitää mielessä aina eläimiä jalostettaessa - olivat ne sitten koria tai broilereita. Minä olen itse asiassa viime vuosina lisännyt lihansyöntiäni. Ennen elämäni metsästäjää söin viikonloppuisinkin yleensä kasvisruokaa, koska en saanut vaatimuksiani täyttävää lihaa käsiini kovinkaan usein. Nykyään tarjonta on paljon monipuolisempaa muutenkin kuin hirven osalta,joten lihaa tulee hankittua.

Olisipa edes oikeus sopivan kokoiseen laatikkoon!

Nyt huomisen kisakynnet ovat valmiit ja kuivuneet. Lisäksi kissa parkkeerasi juuri näytön eteen. Taidan siis siirtyä hiljalleen yöpuulle ja valmistautumaan huomiseen Summer Challengeen. Viimeksi mouhusta siksisi mielenkiintoinen keskustelu kommenttiboksiin. Olisi kivaa, jos joku jaksaisi nytkin kommentoida ja kertoa omia mietteitään lihansyönnistä ja tuotantoeläimistä.