Rykäsin ja kohta lähden Norjaan

Tänään aamulla Oittaan uimarannalla järjestettiin Rykäsy eli meidän triathlonseuran oma harjoituskilpailu. Rykäsy on suunnilleen sprintti, mutta esimerkiksi tänään pyöräily oli noin 21 km ja juoksukin oli vähän yli 5 km, että saatiin vielä yksi kiva ylämäki mukaan reitille. :)

Minä olin kisapaikalla aika vähän ennen starttia, koska kävin heittämässä Supersuunnistajan Pirttimäkeen polkujuoksemaan Bodom trailin reittiä. Yritin kyllä yllytää häntä mukaan rykäsyyn, mutta herra ei ole elämässään vielä siinä vaiheessa, että tajuaisi, että kyllä ennen juoksua kannattaa uida ja pyöräillä. Joskus hän tekee sitä vain puolivahingossa. Ehdin sentään pukea märkkärin rauhassa päälleni ja kuulla, että Bodomilla on kova aallokko. No, hienoa. En ollutkaan ennen uinut aallokossa, joten kai sitäkin on ihan hyvä joskus teenata. Lämmittely sen sijaan on ihan yliarvostettua.

Vaihtopaikalla oli suorat rivit kuin oikeissa kisoissa konsanaan.
(kuva. Henna Kuittinen)

Kun meille oli selitetty kisan kulku ja kaikki jo selitetyt asiat oli kyselty uudelleen, pääsimme vihdoin starttaamaan. Ja se aallokko oli kyllä aika jännä. Ei se hengittelyä mitenkään haitannut, mutta varsinkin vastatuuleen uidessa aallot heiluttelivat sen verran paljon, että meinasi tulla hassu olo. Suunnistuskin meni vähän miten sattuu, koska en nähnyt poijuja. Uintireittimme oli perinteisen kolmion sijaan edestakainen suora linja, ja minä meinasin vähän ennen kääntöpoijua uida päin vastaantulevaa uimaria, kun ajauduin vähän liikaa oikealle. Hupsista. Takaisin rantaan uiminen oli onneksi helpompaa, kun pystyi uimaan vähän niin kuin plaanissa ja rantakin oli helpommin havaittavissa kuin pieni poiju.

Lähtö paukahti ja kaikki säntäsivät veteen (kuva: Jarkko Koivunen)

Jos järvellä oli "mäkiä", niin oli niitä sitten pyöräreitilläkin. Tämä ei tosin tullut minulle yllätyksenä, koska pyöräreitti kulki minun tutuissa lenkkimaastoissani. Alkuviikon juoksentelut ja mäkitreenit vain painoivat jaloissa, enkä ollut mitenkään kovin vauhdikas. Ja sama meininki jatkui juoksussakin. Onneksi sain kuitenkin ihan oman tsempparin matkaan, koska Supersuunnistaja oli juossut jo polkulenkkinsä ja hölkötellyt Pirttimäetä Oittaalle. Hän tuli minua vastaan ihan juoksuosuuden alussa ja juoksi sitten seuranani tsempaten minua niin myötä- kuin vastamäessä - kuten kunnon kumppanin kuuluukin.

Sain myös vähän juoksuvalmennusta, kun Ääsääs tsekkaili juoksuasentoani. Kuulemma käteni heiluvat liikaa sivulta sivulle, kun niiden pitäisi liikkua edestä taakse. Eli ranteita ei saisi pitää vartalon edessä vaan käsiä pitäisi vähän avata. Silloin voima kohdistuu oikeaan suuntaan ja tulee juostua tosi lujaa. Pitänee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota käsiin, kun olen saanut nyt lantion asennon ja askelluksenkin melkein kohdilleen, eikä niitä tarvitse ajatella koko ajan.

Seurakaveri C lähti ongelle, kun edessä näyttäisi olevan kalaparvi :)
(kuva: Jarkko Koivunen)

Vikalla kilometrilla minun kanssani samassa uimaryhmässä uiva E juoksi minut kiinni ja ohi. Meille kehkeytyikin varsin hieno loppusuorakamppailu. Valitettavasti minä hävisin sen, koska olin oikeasti vähän jumissa ja voimaton, eikä ihan tautista loppukiriä enää irronnut. Mutta tämä olikin vain treeni, niin ei sillä ole kamalasti väliä.

Pitäisi painella kohta puolin yöpuulle, koska meillä on huomenna aamulla aikainen nousu. Lähdemme Norjaan eräjormaamaan Rondanen kansallispuistoon neljäksi päiväksi. Eli ensi viikonloppuna luvassa on varmaan kuvatykitystä tuntureista. Siihen asti blogissa on hiljaista. Hyvää kesälomaa muillekin lomailijoille ja työn iloa lopuille!