Arctic Challenge

Levi Outdoor Fest potkaistiin eilen käyntiin Arctic Challengella, jonka pääyhteistyökumppani oli minun armas työnantajani. Piti sitten itsekin olla mukana edustamassa. Parina minulla oli meidän ihan oikea edustusurheilijamme Aura. Olimme siis todella edustavia. :)  Ja minä olin kovassa seurassa. Koko firmasta oli mukana 10 joukkuetta. Olimme koko lössillä päivän toisessa lähdössä, joten saimme oikein mainiot keskinäiset skabat, vaikka järjestäjän puolesta ei ajanottoa ollutkaan. Lähtöjä oli porrastettu 15 minuutin välein, jotta haasteisiin ei muodostuisi pahoja ruuhkia. Ehkä haasteiden ja odottelunkin takia ajanotto olisi ollut vähän hassua.

Edustusjoukkue

Ennen lähtöä Levi Wellness Clubin PT Peippo antoi ohjeita reitille ja veti meille alkuverkan. Minäkin pääsin vähän mikin varteen, kun Peippo haastatteli minua leffatrilogiastani ja raivoisasta somettamisesta tapahtuman tiimoilta.

Ja sitten lähdettiin! Reissu alkoi ensimmäisellä challengella, kun meidän piti uida eturinteen juurella olevan Paskalammikon (paikallisten antama nimi kyseiselle lammelle) poikki ja lähteä sitten kipuamaan eturinnettä ylös. Mukana kannettiin koko ajan puupölkkyä, joka oli kunkin parin kisanumero.

PT Peippo ohjeistaa meitä turvalliselle reissulle. Kuva: Arctic Media

Juoksu rytmittyi aina erillaisilla challengeilla, joita oli aina tämän tästä. Eturinteen päällä oli ensimmäinen haaste, missä kyykättiin, punnerrettiin ja puhallettiin nuolia puhallusputkella maalitauluun. Me olimme Auran kanssa tällä rastilla oman lähtömme kakkosina, niin emme joutuneet odottamaan. Tämä olikin ollut taktiikkamme. Seuraava challenge oli kaksi konttia, joista toisessa oli sahanpuruvettä ja toisessa mutavettä. Tässä vaiheessa muutama pari porhalsi meidän ohitsemme. Pitkille miehille oli ilmeisesti helpompaa köntytä kontista toiseen. Seuraavat challenget olivat suossa rämpimistä ja Levin WC-rinteen kipuaminen ylös. Kuittasimme vähän ennen suota ensimmäiset edellisen lähdön parit ja muutaman parin lisää WC-rinteessä.

Molskis vaan! Kuva: Arctic Media

Aura on ihan rautaisessa kunnossa ja kantoikin enemmän pölliämme minun läähättäessä perässä. Minä kannoin pölkkyä alamäet ja pahimmat kivikot, koska minun maastolenkkarini pitivät niissä paremmin kuin Auran tavalliset tossut. Ja minulla oli - kiitos suunnistuksen - muutenkin parempi alamäkitekniikka. Mutta Aura kantoi pölkyn esimerkiksi koko WC-rinteen ylös - ja meni silti kovempaa kuin minä. :)

Kontin vaihto. Tällä rastilla oli paljon meikäläisiä samaan aikaan. Kuva: Arctic Media

Ohitimme lisää pareja ennen seuraavaa challengea - muunmuassa Martina Aitolehden ja Rosanna Kuljun. Martina oli arvokas päänahka, koska hänhän on innokas triathloonaaja ja oikein hyvässä kunnossa.

Eespäin, vaikka ei siellä mitään näykään! Kuva: Arctic Media

Kahdessa seuraavassa haasteessa jouduimme vähän odottelemaan vuoroamme, kun yhtään suorituspistettä ei ollut vapaana. Ensimmäisessä niistä kannettiin kivenmurikoita lastauslavalta toiselle ja toisella liikuteltiin traktorinrenkaita lekalla hakaten ja nostellen. Rengashaaste oli minulle kaikkein rankin: olin Auraa parempi lekan heiluttaja, joten hoidin suurimman osan renkaan nuijimisesta. Olinkin sitten jo ihan puhki, kun aloimme pyöritellä toista rengasta, joten aikaa kului rastilla aika kauan. Mutta selvisimme kuitenkin siitäkin. Eikä kukaan mennyt sentään ohi!

Meidän tiimi suossa. Kuva: Arctic Media

Tässä vaiheessa kuitenkin jo neljäs oman firman joukkue saavutti meidät. Juoksimme sitten heidän kanssaan yhtä matkaa seuraavalle rastille. Seura olikin ihan kivaa, koska tunturin laella tarvittiin kaikki mahdolliset silmäparit, että saimme bongattua aina seuraavan rastimerkin. Huipulla oli nimittäin sumua. Minä naureskelin, että ihan kuin olisi taas Norjassa: kuljimme hernerokkasumussa märässä kivikossa. Seuraavasta haasteesta (tukin kantoa) herraseuramme suoriutui kuitenkin meitä nopeammin ja he katosivat sumuun.

Kuin Norjassa olisi. Kuva: Arctic Media

Lopussa päästiin juoksemaankin jo alamäkeä. Mitä nyt zik-zak challengessa piti vähän kiivetäkin, kun eturinteen yläpäässä tehtiin siksakkia rinnettä ylös ja alas. Rinteen puolivälissä heitettiin vielä suopunkia, minkä jälkeen päästiin uimaan taas Paskalammen halki maaliin. Suopungin heitto jäi harmittamaan minua vietävästi, koska heitin todella monta kertaa hyvin lähelle maalipölliä, mutta en kuitenkaan onnistunut lassoamaan sitä, vaan suopungin lenkki tipahti aina pöllin viereen, vaikka se osittain pöllin päällä kävikin. Jouduimme sitten Auran kanssa punnertamaan 30 sakkopunnerrusta ennen kuin saimme jatkaa matkaa.

Julkkikset pyörittävät rengasta. Kuva: Arctic Media

Matkaa kertyi Garminin mukaan 9,55 km ja meiltä meni reitin suorittamiseen 2 h 15 min. Viimeiset 20 minuuttia kuluivat omaa suopunkivuoroa odotellessa ja kymmenessä epäonnistuneessa yrityksessä. Tai toki loppu-uintiinkin meni aikaa, mutta ilman suopunkirastia olisimme varmaan päässeet alle kahden tunnin. Suopunkirasti oli ainoa, missä jouduimme odottamaan vuoroamme niin kauan, että minulle ehti tulla vähän kylmä.

Ei saatu mitaleita vaan kuksat. Kuva: Arctic Media

Vaikka Arctic Challenge ei ollutkaan varsinaisesti kilpailu, me Auran kanssa kilpailimme ihan kybällä. Minusta oli aivan ihanaa, että Auralla on vielä minuakin kehittyneempi kilpailuvietti. Minulla oli tavoitteena olla firman nopein naisjoukkue, mutta Aura sai minut innostumaan yrittämään pärjätä myös miehille. Olimme firman viidenneksi nopein joukkue ja nopeimmat naiset. Meillä oli mukana yhteensä kolme naisjoukkuetta. Sekajoukkueita ei meillä ollut (EDIT: eiku olipas yksi, mutta ne oli meitä hitaampia), vaikka olisihan se ollut ihan kätsyä, jos olisi ollut vahva mies kantamassa sitä perhanan pölkkyä. Muihin joukkueisiin on paha mennä itseämme vertaamaan, mutta HiQ dominoi ainakin meidän lähtöämme. Ja tosiaan otimme kiinni aika monta ekankin lähdön joukkuetta. Emme kuitenkaan kaikkia. :)

Firman kärkeä. Paitsi nopein pari on jo porealtaassa lämmittelemässä.

Hauskaa oli. Ja sehän tällaisessa tapahtumassa on kuitenkin tärkeintä.

Osa kuvista: Arctic Media.