sunnuntai 30. joulukuuta 2012

4000 muuttolaatikkoa

Niistä on Messujuoksun juoksureitti tehty. Ja se reitti köpöteltiin läpi kolmesti. Kun selostaja kysyi voittajalta, että mikä oli haastavinta juoksussa, hän vastasi, että tämä reitin rakentaminen. Oli jannu Niemen juoksukerhosta nääs. Kartalla reitti näytti tältä:

Kuva täältä


Juoksu oli ihan kiva. Kolmella kiekalla osasi jakaa voimat aika tasaisesti, ja kivempaa se nyt oli sisätiloissa juosta kuin 12 asteen pakkasessa. Jotkut valittivat kuivasta sisäilmasta ja kovasta alustasta, muttta minua ne eivät häirinneet. Portaatkin olivat yllättävän helpot: minun jalkoihini oli sopivaa harppoa ne kaksi kerrallaan ylös ja kipittää yksi kerrallaan alas. Eikä rappusissa edes hengästynyt tai hapottanut niin pahasti, kuin pelkäsin. Mikäs siinä juostessa siis.

Näkymä hallin 6 ovelta

Kaarteet kyllä hidastivat menoa sen verran, että ei tullut ajasta ihan niin kovaa kuin aioin. Se oli lopulta 57:12. Aika on vain nettoaika, koska lähtöviivalla ei ollut erillistä sirumittausta. Sellainen oli vain lopussa. Eli kun minä lähdin omassa 70 hengen lähdössäni noin puolessa välissä sakkia, niin hävisin alun ruuhkassa varmaan jokusen sekuntin. Mutta se nyt on voi voi. Ilmottautuneita oli 148, ja voittoaika oli 39:48 eli ei mikään ihan superkova kympin aika. Luulen, että oikeat kovat juoksijat ovat huomisessa Uddenvuodenjuoksussa, joka on perinteisempi kahjujen nylkkyjen kokoontumisajo.

Olin oman lähtöni 30. Kaksi ekaa lähtöä olivat kokonaisuudessaan minua nopeampia, mutta niissä tavoiteaika olikin alle 50 min. Laskeskelin äsken, että minun taakseni jäi 53 juoksijaa. Eli en ollut vika, mutta en ollut myöskään puolenvälin paremmalla puolella. Nehän ovat aina kaikissa kisoissa minun ensisijainen ja toissijainen tavoitteeni.

Jos vielä vähän saa selitellä, niin kolmannella kiekalla minua alkoi sattua vasempaan lonkankoukistajaan. Ja kipu levisi siitä kankun puolellekin. Vähän se kipu saattoi minua hidastaa, mutta sain minä ihan hyvän loppukirin kuitenkin otettua, kun koetin ehtiä alle 57 minuutin, minkä olin tavoitteekseni asettanut. Veikkaan, että kipu tuli siitä, että liukastuin pihan portaissa matkalla autolle, kun lähdin kohti Messukeskusta. Saattoi peba vähän tärähtää siinä pyllähdyksessä. Onneksi ei mitään pahempaa sattunut. Olisi kieltämättä aika ironista rikkoa itsensä matkalla urheilukisoihin. Kipu meni viime yönä ohi, niin en sitten mitään sen kummempaa vammaa tullut itselleni hankkineeksi. Tänään on ollut vain pohkeet vähän jumissa ja ohjelmassa vain sunnuntaikävelyä.


torstai 27. joulukuuta 2012

A long time ago in a galaxy far, far away....

Bongasin Lazy Dynamite -blogista hauskan haasteen. Koska Nekku ei haastanut oikeastaan ketään vaan niinku kaikki, niin ajattelin viihdyttää itseäni näin saikkupäivän (kyllä, mulla on joku joulukrapula - itse asiassa samat oireet kuin viimeksi, mutta en nyt ulise enempää) illalla muistelemalla menneitä.

Eli en nyt lennätä teitä minnekään tähtikaarten taa, vaan kerron, mitä on tullut tehtyä. Eli ideana on kertoa juttuja omasta elämästään viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Koska tämä on tosi urhea blogi, niin pysyn jokseenkin urheilullisissa aiheissa.

2002 teekkari matkaa halvan vodkan maahan
asianmukaisesti asustautuneena

 Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2002:
  1. Kävin silloisen poikakaverini kanssa salilla muistaakseni pari kertaa viikossa
  2. Pelasin korista uudessa joukkueessa, joka koostui nuorison sijaan muista jäähdyttelijöistä
  3. Vietin villiä teekkarielämää, enkä ollut mitenkään mahdottoman sporttinen
  4. Oikea polveni oli vielä ehjä (se meni 2006)
  5. Inhosin läskejäni
2007 söin vielä tehotuotettua lihaa - ja koetin
Tampereella syödä kilon hampparin. Tähän se jäi :)

 Viisi vuotta sitten, vuonna 2007:
  1. Pelasin korista nelosdivarissa ja toimin seurani hallituksessa
  2. Urheilin naurettavat 3-4 kertaa viikossa.
  3. Lajejani olivat koris, punttis, spinning, uinti ja lenkkeily
  4. Juoksin puolimaratonin
  5. Kävin uimatekniikkakurssilla
2009 pyssykärpänen puraisi Kosovossa
 
Kolme vuotta sitten, vuonna 2009:
  1. Kotiuduin toukokuussa Kosovosta vuoden rauhanturvauskeikalta ja olin pläski kuin syöttösika
  2. Treenasin kesän juoksua ja juoksin syyskuussa Espoon rantamaratonin
  3. Aloitin elokuussa potkunyrkkeilyn, mikä ei sitten sopinut minun polvilleni yhtään - lopetinkin sitten melkein heti vyökokeen jälkeen
  4. Aloin käydä MPK ry:n pistooliammuntavuoroilla ja tähtäsin SRA-korttiin, joka vaihtui sitten joulukuussa practical-lisenssistä unelmointiin
  5. Pelasin vielä syksyn korista, mutta lopetin sen sitten 2010 alussa, kun oikea polvi ei enää kestänyt sitä
2011 joulupaketit Jorvista

Vuosi sitten, joulukuussa 2011:
  1. Olin juuri kaatanut kinkun rasvat jaloilleni ja vietin treenikieltoa, mikä keljutti vietävästi
  2. Elokuussa palkatun PT:n jutut olivat vihdoin alkaneet tehota ja tuloksia (eli lihaksia läskin alta) alkoi näkyä
  3. Odottelin lunta, että pääsisin treenaamaan Finlandia-hiihtoa varten
  4. Odotin tammikuuta ja Kosovo-kaverien skimbareissua Leville
  5. Olin tosi motivoitunut punttaamaan ja tekemään ylipäätään kaikkea liikuntaan liittyvää

2012 vika triathlon eli Helsinki City Triathlon
Kuluneena vuonna:
  1. Aloitin tammikuussa triathlonkoulun ja sain paljon uusia kivoja urheilukavereita
  2. Suoritin triathlonista kaksi pikamatkaa ja olympiamatkan
  3. Kokeilin multisportia ensin vaatimattomasti 24 tunnin kisassa ja syksymmällä myös "tavallisessa" 6 h kisassa
  4. Hankin kaksi kissaa, joiden kuvilla spämmäilen välillä blogianikin
  5. Löysin maailman parhaan multisport-parin, joka ei raivostunut edes, vaikka emme osanneet meloa öisellä järvellä
Blogin ammattikuvittajat ja lenkkariloota

Kahden viimeisen viikon aikana:
  1. Vietin pikkujouluja triathlonkavereiden kanssa
  2. Ilmottauduin juoksu- ja suunnistustapahtumiin
  3. Olen säbäillyt aika vähän
  4. Olen löytänyt taas himon lenkkeilyyn
  5. Vietin joulua, söin liikaa ja sain jonkun bakteerihyökkäyksen kostoksi huonosta elämästä
Oli muuten aika vaikeaa muistella, mitä on tapahtunut 2002 ja 2007. Vuodet ovat jotenkin niin samaa massaa. Kyllähän sitä jotain tärkeitä ajanjaksoja muistaa, opiskelijajärjestön hallitusvuodet, intin, Kosovon, valmistumisen, mutta kesti kyllä ihan sika kauan miettiä, missä joukkueessa pelasin vuonna 2002 - enkä ole asiasta nyt ihan satavarma oliko seura Espoo Basket Team vai Donkkikunkut. No, Sykki se ei ainakaan ollut.

Mutta hauskaa tämä muistelu kuitenkin oli. Ja suosittelen sitä kaikille muillekin. Jos teillä ei ole omia blogeja, niin saa muistella tuonne mun kommenttiboksiin. Musta olisi kiva lukea näitä muisteloita muiltakin.



keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Oho, ilmosin!

Viimeisenä ilmottautumispäivänä se sitten tuli tehtyä: ilmottauduin Messujuoksuun. Lauantaina käyn siis kipittelemässä kympin Messukeskuksessa.

Olin jouluaattona juoksemassa kumpin lenkin siinä Etelä-Suomen vallanneessa lumisateessa. Ja se oli hauskaa! Jalat olivat kyllä ihan puhki kaiken sen hankijuoksun jäljiltä, muta fiilis oli mitä parhain. Eli sunnuntaina ei ollut vain tarpeeksi huono sää, kun minua ei kiinnostanut lenkkeillä tai hiihtää.

Eilen kävin aamupäivällä salilla, mutta koska olin aaton lenkistä ihan jumissa, en bodannut, vaan tein crossarilla ja juoksumatolla tunnin treenin, minkä jälkeen pilatesrullailin ja venyttelin 20 minuuttia.

Tänäänkin tekisi mieli jumpata jotain, mutta en välttis tee mitään. Olen kissojen kanssa kylässä vanhempieni luona, ja palaamme kotiin vasta iltasella. Ja se ilta saattaa mennä töihinpaluuangstailun parissa, niin silloin ei ehkä kiinnosta enää jumpata.

Olisi pitänyt ottaa lenkkarit mukaan. Koska vaikka se hiihtely ei edelleenkään innosta, niin lenkkeily maistuu tosi hyvin.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Laiskan naisen joulu-ulinat

Postaustiheys korreloi urheiluinnon kanssa. Toki minä perusjuttuni (jotain urheilua 5-6 päivänä viikossa) suoritan siinä missä muutkin rutiinit, mutta mitään hehkutettavaa ei oikein ole. Tai oli torstaina uimahallissa tosi sööttiä, kun oli taas joulu-uinnin aika. Uimahallissa oli kattovalot pois päältä, tuikkuja altaan reunalla ja hyppytornissa ja joululaulut soivat. Mutta koska nyt olen kitinätuulella, niin löydän tuostakin toki ne negatiiviset puolet: hämärässä ei meinannut millään nähdä sykemittarin näyttöä ja Poolmaten näytöstä ei ollut toivoakaan saada selvää. Ja kun päässä oli (joulu-uinnin kunniaksi punainen) uimalakki, ei joululaulujakaan oikein kuullut. Tapiolaan pitäisi asentaa vedenalaiset kaiuttimet.

Tuikut näkyvät kuvassa. Melkein.

Eivätkä pettymykset jää vain altaaseen: En ole vieläkään saanut aloitettua hiihtokautta, vaikka lumet ovat olleet maassa jo melkein kuukauden. Ja minä oikeasti pidän hiihtämisestä! Eka kerta vain on aina vähän nihkeä, kun on taas kesän jäljiltä tekniikka hakusessa. Tänään sain jo sukset raahattua kellarista, mutta en ole koko päivänä motivoitunut voitelemaan niitä. Aurinko laskee ihan justiinsa ja luultavasti loputkin ulkoilumotivaation rippeet siinä mukana. Mietin tässä juuri, että saisinko raahattua suklaan leventämän ahterini edes juoksulenkille ennen illan salia. Koska kyykkytreenin minä menen tekemään, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Tosin varmaan kannattaisi mennä äkkiä, koska minulla on kinkku uunissa, ja viime vuoden mukaan tässä voivat viimeiset urheiluteot ainakin olla kovin lähellä.

Eilen kävin salilla heti aamusta. Eihän sekään toki mennyt kuin elokuvissa: Oli vähän tukkoinen olo ja painot painoivat paljon. Salin jälkeen olo oli kyllä tosi energinen ja sain paljon aikaan. Tänään taas olen möllötellyt koko päivän. Olisi siis pitänyt mennä sinne salille heti aamusta. Olisin jopa saattanut eksyä sinne ladullekin, kun olisin saanut tarmon puuskan. No, toivon vielä, että eksyn sinne huomenna. Kokeilin muuten eilen salilla treenin päätteeksi pilatesrullaa. Oikea ulkoreisi huusi hoosiannaa, vasen teki sitä yllättävän vähän. Pyysin omaa rullaa joulupukilta. Saas nähdä, heruuko.

Juokseminen on ollut nyt taas ihan kivaa. Tosin en ole vetoja enää vedellyt sen jälkeen, kun polveni ärtyi. Pääsin jopa luomaan uraa ja korkkaamaan tuoreet hanget, korkeat nietokset eräänä aamuna yöllisen lumisateen jälkeen. Tai bongasin minä reitiltä Hesarin jakajan autonrenkaat ja jonkun koiranulkoiluttajan jäljet, mutta pääsin itsekin korkkaamaan pari pätkää.

Korkkaamaton kävelysilta ja uraa uurtavan lenkkeilijän kevyt askellus

Mä en muuten tajua niitä bloggarikuvia, missä lenkkeilevä bloggari hautautui kaameaan huppu- ja kaulaliina-arsenaaliin jo marraskuussa. Tai vastaantulevia kanssalenkkeilijöitä toppatakeissa. Toki mäkin juoksen pipo päässä, mutten laittaisi naamani eteen mistään hinnasta mitään. Hengitys kastelee kaulahuivin tai muun naaman päällä olevan kankaan, ja siitä tulee ikävän kylmä. Tosi kovalla tuiskulla voi laittaa buffin kommandopipoksi poskia ja kaulaa suojaamaan, mutta eipä ole vielä tarvinnut. Ihan hyvin on pärjännyt poolokerrastolla ja pipolla. Ja yläkropassa on riittänyt fleecehuppari ja pitkähihainen aluspaita. Mun mielestä lenkin alussa pitää olla vähän kylmä - muuten hetken päästä on ihan järkyttävän kuuma. Tosin keskiviikon lenkillä oli sen verran vilpakkaa, että wind stopper -spandexeista huolimatta persläskit syväjäätyivät niin hyvin, että ne eivät sulaneet oikein kunnolla edes pitkässä, kuumassa suihkussa. Eli silloin saatoin olla pukeutunut jopa hieman liian kevyesti. Ehkä.

Mietin tässä juuri kuumeisesti, että ilmottaudunko välipäiville uuten kympin juoksukisaan nimeltä Messujuoksu. Idea on sen verran urpo, että se kiinnostaa: juosta nyt kympin lenkki Messukeskuksessa! Tuolla pääsisi ravaamaan jopa portaita ylös ja alas. Mutta koska minua laiskottaa,, en saa itseäni motivoitumaan maksamaan 38 euroa itseni kiduttamisesta. Koska kamalaahan se kympin juokseminen kovaa on. Mutta luultavasti olen kuitenkin menossa GoExpoon, jonka lippu kuuluu Messujuoksun hintaan, joten oikeastihan tuo olisi jo melkein kannattavaa. Mutta mä jotenkin jo tiedän, kuinka pahalta se tuntuu... Harkitsen vielä. Onhan mulla vielä joulun pyhät aikaa.

Hehkutettavaa ei ehkä ollut, mutta valitettavaa tulikin jo ihan kelpopostauksen verran. :)

Hyvää ja oikein ällöpositiivista joulua kaikille!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku ja oho, ilmosin

Teimme kaverini H:n kanssa toisillemme joulukalenterit. Minun tämän päivän luukustani tuli hyvä haaste:

Haaste ja loput luukut

Suoritin sen juuri. Teki ihan hyvää, koska on taas lihashuolto jäänyt vähän vähemmälle. Ennen venymistä olin säbätreeneissä, missä sain kerrankin sykkeet ihan VK-tasolle. Se ei ole maalilla möllöttäessä mitenkään helppoa, mutta tänään sainkin sinkoilla oikein kunnolla tolpalta toiselle, kun teimme harjoitusta, jossa kenttäpelaajat tekivät läpiajon vuorotellen kummaltakin sivulta. Huhheijaa. Loput treeneistä oli onneksi ihan chilliä menoa. Ei passaa rehkiä maanantaisin.Tai, varmaan passaisi, mutta ei ole juurikaan tapana.

Töissä alkoi tänään hieno perinneviikko nimeltä sugar week: mässyä on keittiössä joka päivä niin paljon kuin jaksetaan syödä. Ja firma maksaa. Sopii minulle oikein hyvin, koska vietän nyt joulukuun ansaittua mässykautta karkkilakon jälkeen ja palaan vasta joulun jälkeen ruotuun. Kivempaa, kun ei tarvitse itse käydä kaupassa ostelemassa laatikkokaupalla suklaata. :)

Osana ruotuun palaamista saa olla loppiais-rogaining, jonne tuli ilmottauduttua tänään. Tällä kertaa en lähde suunnistamaan supersuunnistajan kanssa vaan duuniporukalla. Joukkueessamme ovat samat uroshirvet, joiden kanssa olin kesällä Rokualla (ja toinen niistä minut mukaan kysyikin) ja kaksi muuta sankaria. Toinen heistä kipitteli aiemmin syksyllä Vaarojen maratonin ja toinen on muuten vaan urheilun monilahjakkuus. Hän ei kyllä taida olla ihan niin nylkky kuin ne kolme muuta, koska harrastaa ainakin päälajinaan brasilialaista homopainia. Mutta kovassa seurassa sitä taas ollaan.

Rogaining on suunnistusta, jossa on 1-5 hengen joukkue. Joukkue liikkuu koko ajan yhdessä. Rastit saa hakea missä järjestyksessä haluaa, ja niistä saa haastavuuden ja etäisyyden mukaan eri määrän pisteitä. Kisassa on aina aikaraja, ja eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa. Enpä ole ennen kokeillut, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Eli raporttia lumessa tarpomisesta tiedossa myös ensi vuonna!

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Länsirintamalta ei mitään uutta

Otsikko meiningin mukaan. Eli ei mulla oikeastaan ole mitään mullistavaa kerrottavaa. Tai voin mä toki tunnustaa, että en treenannut sunnuntaina. Mitään. Mutta joulukoristelusta tuli hieno.

Olen nyt taas vaihteeksi (tai edelleen) ihan pähkinöinä punttaamisesta. Vähän tekisi mieli muuttaa ohjelmaa. Eikä yhtään huvita aloittaa 3 viikon päästä peruskuntokauden virvontaa. En siis varmaan aloita sitä vaan keksin ihan itse uuden ohjelman. Muut kolmehan ovat PT:n keksimiä. Ajattelin jotain räjärtävän voiman ohjelmaa. Siihen voisi sisällyttää sitten sen rinnallevedon. Ja ehkä jonkun penkillenousun tapaisen jalkatreenihienouden. Pitänee harrastaa ankaraa googlausta.

Tässä puntti-innostuksessa on se vika, että se ei kuluta yhtä paljon kuin aerobinen. Tai siis polttaahan se sitten jälkikäteen, mutta Polariin ei taltioidu massiivisia kulutuksia. Tämä taas tarkoittaa sitä, että mun on vaikeaa saada pokaalia. Joku Polarin insinööri nääs on keksinyt mahottoman addiktiivisen pikkuidean: jos pääset viikolla sykemittariisi ohjelmoidun ohjeman tavoitteisiin, saat ruudulle seuraavaksi viikoksi pokaalin. Ja jos et, niin mittarisi näyttöä koristaa Polarin logo. Ja onhan se pokaali nyt vaan IHAN PAKKO SAADA. Ajattelin, että ensi viikolla pitää modata tavoitetta sen mukaan, että nyt puntataan ja säbätään ja kulutus in action on aika maltillista.

Kuva on vanha, mutta tavoite on sama: tätä näkymää metsästetään!


Mun mittarini kun on mallia F11 ja se kai haluaa, että harrastan lähinnä jotain konseptijumppia ja muuta aerobista. Tämän päättelen siis siitä, miten paljon se olettaa mun kuluttavan treenimääriin ja aikoihin verrattuna. Mullahan tulevat siis kerrat ja tunnit kyllä helposti täyteen - kulutus vaan jää alle asetetun "tavoitteen" ja siksi ei heru pokaalia. Sinänsä musta kulutus on ihan urpo mittari (Siis sehän on sellaisen ikiaihduttavan kiinetytymistä hakevan tyypin mittari. Hyi yäk.), mutta pitäähän sitä kai jonkinlainen mittari olla sille, että treenin teho on tarpeeksi kova. Bodauksessa se teho ei vaan silleen näy sykkeissä ja siten mittarin mittaamassa kulutuksessa. Pitäisi olla joku bodarin Polar, että homma skulaisi. Onkohan sellaisia edes?

Ai niin, onhan mulla jotain ihkuakin uutista kerrottavana: maanantaina meni salilla 9 leukaa! Jippii! Sen jälkeen ei mennytkään sitten lopuissa sarjoissa juuri mitään. :) Jatkossa pitää testailla maksimit erikseen ja tehdä treenisarjat erikseen. Mutta nyt ollaan niin lähellä kaksinumeroisia leukailulukuja ettei tosikaan. Meneekö haamuraja rikki ennen vuotta 2013?

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Kevyen viikon koitokset

Alkaisi olla meikäläisen kevyt viikko taputeltu. Se tuli kyllä tarpeeseen, koska olo on ollut aika väsynyt. Tosin toissaviikollakin tuli vähän kevyempää menoa, kun olin pari päivää kipeänä. Mutta silti mua väsytti.

Maanantai ja tiistai menivät perinteisesti säbätreenien ja aamu-uinnin parissa. Maanantaisin ehtisi kyllä muutakin eikä säbätreenit ole mikään kova ponnistus, mutta yleensä olen maanantaisin vielä ekstralaiska, enkä ainakaan jaksa tehdä mitään. Meidän joukkueella oli eilen divariturnaus (jossa minä en pelannut), niin voi olla, että maanantain treenit ovat tylsät veskalle. Voisikin kysyä valmentajalta, kannattaisiko minun jäädä pois ja tehdä jotain muuta huomenna. Maanantaille sopii aivoton urheilu kuten lenkkeily. Pitäisiköhän mennä hiihtämään?

Mutta takaisin viime viikkoon. Keskiviikkona olin aamusalilla ja tein sen vähän epänormaalisti. Yksi työkaverini M harrastaa crossfitiä, ja juttelen hänen kanssaan usein kyykkäämisestä ja muusta tärkeästä. Hän juttelee paljon rinnallevedosta ja tempauksesta,, ja minunkin on alkanut tehdä mieli kokeilla pitkästä aikaa rinnallevetoa. Tein sitä aika paljon silloin, kun pelasin korista tosissani, koska se on hyvä räjähtävän voiman treeni. Eli rinnalleveto on ihan tuttu liike. Se palaa siis mieleen aika nopeasti pitkänkin tauon jälkeen. Tein sitten keskiviikkoaamuna rinnallevetoa.

Ensin muistelin tekniikkaa pelkällä tangolla, ja hinkkasin sillä 10 toistoa. Sitten lisäsin kympit tankoon ja tein 40 kg:lla 6 toistoa. Koska olen puhunut M:n kanssa aika paljon maksimeista, teki mieli koklata ykkösiäkin. Lisäsin tankoon 2,5 kg molempiin päihin ja tein 4 toistoa. Sitten kokeilin 50 kiloa - eikä enää mennyt. Nyt en sentään laskenut väärin tai kellahtanut selälleni. :) Koska luovuttaminen ei ole tapana, vähensin painoja 47,5 kg:aan, mutta taisi usko loppua, koska en saanut sitäkään rinnalle. Päättelin, että homma oli vain päästä kiinni, koska taas 45 kg:lla toistoja tehdessäni eka rinnalleveto humpsahti rinnalle oikein suurella kaarella. Tein 45 kg:lla sitten vielä 3 toistoa ja 40 kg:lla kuusi.

Toinen salin anomalia oli, että kokeilin ennen takakyykkyä etukyykkyä. En tykkää siitä edelleenkään, mutta tulipahan kokeiltua sekin.

Tästä luolasta ei löytynyt kätköä. Eikä edes nukkuvaa karhua.

Torstaina en tehnyt mitään, mutta perjantain vapaapäivä tuli vietettyä Nuuksiossa. Jalat olivat vähän jumissa keskiviikon puntista, joten en porhaltanut lumessa kuin vuorikauris. Etsimme taas kolmea lodjua,joista yksi oli sama kuin viimeksi löytämättä jäänyt, mutta löysimme vain yhden. Eikä se ollut edes se, jota oli etsitty ennenkin! Täten julistan, että en enää ikinä etsi Telkkä-lodjua! Siinä on ihan tunkki vihje. Koetimme penkoa myös yhtä geokätköä, mutta lumi esti löytämästä purkkia, vaikka luola olikin varmasti oikea.

Mutta lodju löytyi parin sadan metrin päästä.
Eilen olin aamulla spinnaamassa ja illalla katsomassa roller derbyä. Näin siellä myös yhden tunnetun muotibloggarin, mutta en tällä kertaa uskaltanut moikata, vaikka nörttimessuilla niin uskalsinkin tehdä. :) Ja oli pelikin käynnissä, niin ei sopinut häiritä. Pelit olivat vähän tylsiä, koska tasoero oli huima. Olen käynyt kerran aikaisemmin katsomassa Suomi-Ruotsi-maaottelua, ja silloin Suomi sai turpaan oikein kunnolla. Olisi kivaa nähdä joskus tiukka derbymatsi. Sinänsä laji on mielestäni tosi hauska, vaikka en ihan kaikkia sääntöjä ja taktiikoita vielä osaakaan. Minulta esimerkiksi pakenee täysin, miksi alivoimalla pelaavat blockerit eivät luistele vastapuolen yammeria karkuun, vaan jäävät paikalleen odottamaan häntä. Enemmän pisteitähän se yammer ehtii kerätä, jos sen tarvitsee luistella vähemmän. Ok, blokkailu on varmaan helpompaa paikaltaan tehtynä tai pienestä liikkeestä, mutta voisihan sitä ensin luistella karkuun ja sitten pysähtyä taklailemaan.

Isännät blokkailee. Ja Luke Solon kypärä on tuo hopeainen keskellä.

Illan vika peli oli merbyä. Se oli ihan viihdyttävää, vaikka ei ollutkaan joukkuepelinä samalla tasolla kuin naisilla. Pojjaat taklasivat kuitenkin antaumuksella ja osa yammereista luisteli tosi lujaa. Oma ehdoton lempparini oli Luke Skywalkerin ja Han Solon äpärälapsi Luke Solo, jonka pelinumero oli RED 5 ja kypärässäkin kapinallisten tunnukset. Tuomarina sama jannu on Fluke Skywalker. Merbyilijöissä oli muitakin Star Wars -aiheisia derbynimiä, mikä lämmitti pienen nörtin sydäntä.

Olen mouhunnut derbyn viihdearvosta kavereilleni useaankin otteeseen. Kerran kipatessa kaverini Z julisti, että he perustavat Suomen ensimmäisen miesten derbyjoukkueen, koska pitäähän sitä tasa-arvoa olla. Eipä ollut Z mukana Sons of Peacheseissa, mutta Z:n kaksoisolento pelasi kyllä ruotsalaisten joukkueessa. Kaikki Z:n tuntevat (ja vaikka herra itsekin, kun taitaa blogia lukea) voivat tihrustaa ja todeta yhdennäköisyyden itse allaolevasta kuvasta. :)

Kaksoisolento oli paljon penalty boxissa ja lensikin
lopussa pihalle, kun sai 7 jäähyä.

Tänään päivän päätavoite on porata parvekkeen kattoon reikiä koukuille ja ripustaa jouluvalot. Muutkin joulukoristeet olisi tarkoitus läiskiä paikoilleen. Jos sitten on vielä aikaa ja energiaa, pitäisi päättää, menenkö hiihtämään vai salille. Hiihdossa suurin este on, että ei kiinnosta voidella suksia. Mutta pakko se on jossain vaiheessa tehdä. Mutta menenpä kaivelemaan nyt noita joulukoristelaatikoita ja tuunaamaan kranssia vähemmän mauttomaksi. Porata ei ehkä kehtaa sunnuntaina ennen puolta päivää.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Snö, snö, snö

Tässä taisi käydä niin, että joku pääsi Nuuksion makuun. Sinne siis vei taas tie viime sunnuntaina. Tällä kertaa maisema oli vähemmän vihreä ja enemmän valkoinen. Ja mukana oli kamera - josta tosin loppui akku aika alussa. Loput kuvat napsin sitten kännykällä. Mutta tajusin sentään napsia niitä kuvia.

Karunkaunis kelopuu

Teimme lähtöä jo ennen yhtätoista, mutta koska minä unohdin eilisen illan pienten häiden takia Leathermanin kotiin, piti koukata vielä noutamaan se. Olimme Siikajärven parkkipaikalla joskus puoli yhden maissa. Valoisaa peliaikaa oli siis sellaiset nelisen tuntia.

Siitä on mennyt kettu. Tai ehkä peura.
Mistä minä tiedän, kun ei seurueen metsästäjäkään tiennyt.

Tällä kertaa emme kiertäneet mitään merkattua reittiä (paitsi että reittimme seuraili kyllä aika paljon Korpinkierrosta), vaan painelimme supersuunnistajan johtamana kartan kanssa pitkin metsiä ja mantuja. Mutta oli meillä päämääräkin: kokeilimme lodjausta ja etsimme kahta lodjua. Lodjaus on vähän niin kuin geocachingia, mutta keksitty joskus 1800-luvulla. Lodjuista toinen eli Kipinä löytyikin. Ilmeisesti olimme myös ihan Telkän lähellä, mutta luovutimme sen etsimisen kanssa, koska alkoi hämärtää ja meikältä loppui into.

Lodju. Sisällä oli vihko ja tietoa alueesta

Järvet olivat ihan jäässä (kokeilin silleen varovasti), mutta suohon minä onnistuin sentään pludaamaan. Sukka vähän kastui, mutta ei se menoa haitannut, kun vesi kengässä oli määrältään vähäistä ja lämpeni nopeasti. Lumi taas oli puuterista ja kevyttä. Mikäs siinä siis kahlaillessa.

Kesti se vaikka kuinka poljin. En kuitenkaan juossut keskelle lampea

Olen kiertänyt Korpinkierroksen joskus kesäaikaan, ja silloin koin maisemat vähän tylsiksi. Vaikka reitillä onkin useampikin lampi, niin reitti kulkee aika pitkälti kuivissa kangasmetsissä. Ne pääsevät kuitenkin oikeuksiinsa näin talvella: maisemat olivat karun upeat. Parhaan auringonlaskun missasimme lodjua etsiessämme, mutta viimeiset punakajot sentään näimme Kolmoislampien läheisiltä kallioilta.

Eka taukopaikka Holma-Saarijärvi

Pidimme kaksi taukoa. Ensimmäisen Holma-Saarijärven saaressa, missä söimme nopsaan pullaa ja kuumaa mehua (ja vähän suklaata ja lakua, koska minulta loppui taas karkkilakko), ja toisen Mustalammen makkaranpaistokodalla. Meillä oli mukana kuoliaaksi kutitettua luomulenkkiä (lihaa 80%). Ai että se oli muuten hyvää. Kun makkaraa syö a) harvoin b) ulkona nuotiolla, on se ehkä sata kertaa parempaa kuin muistaakaan. Lisäksi lämmitimme notskilla karjalanpiirakoita ja grillasimme jopa eväsleipämme, koska lämmin ruoka nyt vaan on pakkasessa kova juttu. Hyvää oli, ja oli myös vaikeaa liikutella pötsiä loppumatka, koska se oli niin täynnä. :)

Kappale kauneinta Suomea

Pakko muuten hehkuttaa, että kaupunkilaistyttö sai notskin syttymään ihan instana. Mökillä on kiuasta joutunut joskus omstarttaamaan, mutta notski roihahti heti. Ja minä olin siinä kyllä pääkokoaja; toi maalainen raapaisi vain tulitikun. Hyvä minä!

Minulle tuli näistä puista mieleen tuhmia

Mutta oli mulla kyllä ne vähemmän uljaat hetkenikin. Supersuunnistaja kysyi reippailun alkupuolella, että näyttääkö seutu tutulta. Totesin, että ei erityisemmin. Olimme kuulemma juosseet siitä kohdasta taannoin multisportatessamme. Meikä taisi keskittyä siinä vaiheessa niin paljon hengittämiseen ja kompastumatta olemiseen, että en ehtinyt rekisteröidä kaikkia mäntyjä sun muita maamerkkejä...


Virtauspaikat olivat sulia


Takaisin autolle palasimme vasta pimeällä. Viimeiset sadat metrit kävelimmekin sitten autotietä polun sijaan, koska otsalamppua ei tullut mukaan. Ja siinä vaiheessa alkoi jo askelkin painaa sen verran, että teki mieli olla eksymättä.

Auringonlasku oli hienompi livenä. Olisitte olleet siellä.

Vaikka olenkin pääkaupunkiseudulta kotoisin, en ole aikaisemmin ollut Nuuksiossa kuin kesällä. Lapsena olen käynyt vanhempieni kanssa Luukissa hiihtämässä, mutta muuten en olekaan osannut nautiskella talviretkeilystä. Mutta näillä näkymin lisää lodjuja haetaan taas perjantaina. Eli nyt osaan.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Lempiasioita

Jenniltä tuli tällainen haaste ja vihdoinkin ehdin sen kimppuun. Minusta näihin on tosi hauskaa vastata. Koska minä - lempi puheenaiheeni. Haastaminen on vaan haastavampaa.

Mutta here goes.

Lempinumero: 12 oli ensimmäinen pelinumeroni (matkin siskoani). Ja siksi se on edelleen lempparinumeroni.

Alkoholiton suosikkijuoma: Vettä mä enimmäkseen juon, joten sanotaan se. On joku kokiskin välillä tosi ihanaa (esim. eilen leffaa katellessa), mutta jääkaappikylmä vesi on kuitenkin ehkä arjessa se mun lemppari.

Lempieläin: Kaikki eläimet ovat ihania, mutta ovathan nämä omat kissanhiekat lattialle kauhovat, julisteet repivät ja sohvaan kyntensä teroittavat kultsimussukkani tietty mun lemppareimmat.

Siinä sitä ollaan niin viattomina ja söpöinä

Facebook vai Twitter: Facebook. On mulla Twitter-tilikin, mutten koskaan muista tweetata - tai lukea muiden tweettejä. FB:ssä spämmään sentään kansaa kissakuvilla.

Intohimoni: Urheilu. Ylläri. :) Koriksen jälkeen mulla ei ole ollut enää yhtä intohimon kohdetta, muta nyt se himoilu jakautuu tasaisesti kaikkialle: haluaisin harrastaa tai ainakin kokeilla melkein kaikkia maailman lajeja. Ei vaan aika riitä ja kroppa kestä...

Suosikkiviikonpäiväni: Lauantai oli jo lapsena karkkipäivä. Ja nykyään se on se vapaapäivä, jonka jälkeenkään ei tarvitse mennä töihin. Voi siis urheilla koko päivän ja katsoa myöhään leffoja!

Suosikkikukka: Tää on aika paha. Tykkään tosi paljon leikkokukista, joten niistä on kauheen vaikeeta valita yhtä lempparia. Olen aina tykännyt tosi paljon keltaisista kukista. Ruusutkin ovat kivempia keltaisina kuin punaisina. Ja keltaiset tulppaanit ovat kanssa parhaita. Mutta olen viime aikoina ihastunut enenevissä määrin astereihin ja gerberoihin. Joten kukka-arvonnan voittajaksi valikoituu tänään keltainen gerbera. Tosin gerberoissa kaikki (kirkkaat) värit ovat tosi jees.

Kuva

Tässä pitäisi haastaa viisi blogia, joilla on alle 200 lukijaa. Mistä tietää, montako lukijaa blogilla on? Mä en edes tiedä, montako lukijaa mun blogilla on. :D Lasketaako lukijoiden määrä siitä, montako seuraajaa blogilla on vai siitä, kuinka monta kävijää blogissa on päivän aikana?

Etten loukkaisi verisesti ketään suosittua bloggaria, en haasta nyt ketään. Tai haastan kaikki lukijat. vastatkaa omaan blogiinne tai kommentteihin, jos omaa blogia ei vaikka ole. Mutta tämä "kiertokirje" päättyy nyt tähän ja meitsi saa 5 vuotta epäonnea ja kaikkea muuta kamalaa.

Tämä viikko on muuten mun laskujeni mukaan taas kevyt viikko. Pidetään siis peukkuja pystyssä, että ehdin blogata taas useammin. Kun ne joulukalenteritkin valmistuivat jo ajoissa. Pitäisi kyllä jossain vaiheessa ommella siskolle verhotkin... Ja lauantaina menen Kallioon katsomaan muiden urheilua eli roller derbyä!