Sherwoodin metsissä

Tänä talvena ei järkätty ollenkaan Winter Trail Run Cupia, johon olemme Supersuunnistajan kanssa aiemmin osallistuneet. Sen sijaan Keravan Urheilijat pisti pystyyn uuden polkujuoksukisan, johon poimittiin cupin Keravan osakilpailujen reittien parhaat palat - kuten ihanainen Keinukallio.

Startti

Sherwood Trail Run järkättiin siis ensimmäistä kertaa. Kahdesta 5 km lenkistä oli muodostettu kympin lenksukka, jonka sai juosta kerran tai kaksi kertaa. Myös vitonen oli tarjolla. Me teimme "perinteiset" eli Supersuunnistaja ilmoittautui 20 kilsalle ja minä kympille. Ja minulla oli tavoitteena olla aiemmin maalissa.

Alkuruuhkaa polulla

Lähtö tapahtui Keupirtin pihalta, mikä oli tuttu paikka jo Winter Trail Run Cupista. Alussa oli tarjolla tietä joitakin satoja metrejä, kunnes päästiin metsään ja kallioille. Kunhan olimme ylittäneet Keravantien siltaa pitkin, pääsimme kunnolla asiaan eli kiipeämään Keinukalliolle. Pakko sanoa, että mäelle oli mukavampaa kiivetä reilun kilsan "lämmittelyn" jälkeen kuin suoraan startista kuten talvicupin osakilpailussa. Huipulta vitosen juoksijat kääntyivät takaisin Keupirtille, ja me muut kävimme hölkkäämässä Keinukallion takametsissä cupista tutun vitosen lenksukan. Sitten kiipesimme taas mäen päälle ja juoksimme vitosen lenkin kanssa samaa reittiä takaisin Keupirtille.

Kiipeämässä ekaa kertaa Keinukalliolle

Lumi oli reitillä aika ärsyttävää, koska edes nastarit eivät pitäneet sohjossa kamalan hyvin. Juokseminen oli siis aika rankkaa. Myönnän, että jossain 4 km kohdalla minua kadutti, etten ollut lähtenytkään vitoselle kympin sijaan. Onneksi sain seuraa reitin loppupuoliskolle ensin parista herrasta ja myöhemmin yhdestä naisesta, jonka kanssa saimme aikaan myös kivan loppukirikamppailun. Minä onneksi voitin kirin, koska uskalsin juosta viimeisessä, melkoisen jyrkässä alamäessä kovempaa. Alamäessä paino on voimaa ja ylipaino on YLIVOIMAA! ;)

Sellainen vähän haastavampi alamäki

Kun Supersuunnistaja saapui maaliin, hänet julistettiin kisan kolmoseksi. Myöhemmin illalla jo kotosalla ollessamme selvisi, että kisan "voittaja" olikin juossut vain 15 km, ja Supersuunnistaja oli siten kisan kakkonen. Ilmeisesti "voittaja" oli kääntynyt epähuomiossa ekalla lenkillä Keinukalliolta vitosen lenkille ja juossut kympin vasta tokalla kierroksella. Ihmettelinkin vähän, että polkujuoksun ekakertalainen voitti niin ylivoimaisesti. Kaikenlaista sitä sattuukin.

Reitin loppupuolella oli myös kiva pitkospuuosio

Kivaa, että Keravan Urheilijat jaksoivat järkätä uuden kisan, vaikka cuppia ei enää järjestettykään. Kisa oli oikein hauska, vaikka olinkin ihan tööt kaiken lumessa tarpomisen jälkeen. Mutta kai sitä vähän kuuluukin olla.

Tuloksia voi ihailla järjestäjän sivuilla.

Kantavilla hangilla

Viime viikonloppuna kisattiin toista kertaa Nuuksion Talvipäivä -rogaining, ja karkkitytöt m&m olivat taas lähtöviivalla. Viime vuonna emme osallistuneet kuuden tunnin sarjaan, koska minä olin perjantaina humpalla. Tänä vuonna ehdimme rogata vain 3 h, koska Vuorikiipeilijä M:llä oli illalla tiedossa bileet. Onko alkoholinkäyttö jo ongelmatasolla, jos se häiritsee säännöllisesti (= kerran vuodessa) urheiluharrastuksia?

Vihreät tyttöset valmiina lähtöön!

Koska tänä vuonna oli luvasssa hankikantoa, uskalsimme tehdä melkein 5 km pidemmän reitin kuin viime vuonna. Viime vuosihan meni ihan mahottomaksi nuoskassa tarpomiseksi, ja tulimme maaliin 15 min myöhässä - mutta niin taisi tulla aika moni muukin. Silti tämänvuotinen 18 km reitti taisi olla melkoista ahnehdintaa.

Rastit löytyivät ihan kivasti, koska näkyvyys oli hyvä. Osa tuntui löytyvän jopa ihan tuurilla: "Oho, tuossako se rasti jo onkin. Luulin, että ollaan vasta tulossa rastiympyrään." Lisäksi muiden tiimien jatkuva läsnäolo helpotti rastien ottamista.

Minä leimaan rastia kännykällä.

Jouduimme kuitenkin lyhentämään reitistämme pois melkein puolet. Koska emme pummanneet missään vaiheessa mitenkään isosti, liikuimme vain yksinkertaisesti liian hitaasti. Hanki kantoi kaikkialla muualla paitsi ihan Nuuksion Pitkäjärven lähellä. Mutta toisaalta mäkiä kyllä piisasi - kuten Nuuksiossa yleensä. Tämän olisi ehkä voinut ottaa huomioon. Ehkä ensi vuonna sitten.

Rasti Nuuksion Pitkäjärven rantajyrkänteellä

Onneksi reittiämme oli helppo lyhentää, ja ehdimme kuitenkin napsia kaikki isommat pisteet - ja "kotimatkalla" pari ykköstä siihen päälle. Ykkösilläkin oli merkitystä, koska voitimme neljänneksi tulleen joukkueen pisteellä! Kaikkia tuloksia voi ihailla tuolla. Kun klikkaat joukkueen nimeä, pääset näkemään heidän reittinsä. Meillä on ollut voittajien kanssa hyvin samanlaiset suunnitelmat, mutta nuo oikeat suunnistajat (kaksi Espoon Akilleksen ykköstykkiä) vain juoksivat kovempaa kuin me.

Kerrankin soilla ja avohakkuualueilla oli helppo edetä!

Tapahtumasta jäi kyllä hyvä mieli, kun lopputuloskin oli ihan yllättävän hyvä. Katsotaan, josko ensi vuonna ehtisimme kaikelta juhlimiseltamme osallistua ihan 6 tunnin sarjaan. Jos sää on yhtä ihanan aurinkoinen kuin tähän asti aina, olisi suorastaan synti kisata jälleen vain 3 tuntia.