Nuuksion talvipäivä -rogaining

Pääsin eilen taas pitkästä aikaa rogaamaan, kun osallistuin Vuorikiipeilijä M:n kanssa ekaa kerta järjestettyyn Nuuksion talvipäivä -rogaan. Sarjoina oli tarjolla 3 ja 6 tuntia. Me osallistuimme lyhyempään sarjaan, koska minulla oli ohjelmassa perjantaina edustamista entisen opiskelijajärjestöni vuosijuhlassa. Minulla on rankka duuni: firmamme sponssaa Tietokiltaa, ja minä olen firman yhteyshenkilö killan suuntaan, koska olen entinen kilta-aktiivi. Tämä tarkoittaa silloin tällöin alkoholipitoisia iltatilaisuuksia.

Perinteinen lähtöselfie

Onneksi selvisin vuosijuhlasta maltillisella nautiskelulla, ja onnistuin lähtemään kotiin nukkumaankin heti Teekkarihymnin jälkeen. Olin lauantaiaamuna suorastaan yllättävän freesinä ja heräsin jopa ennen herätyskelloa. Olemme Vuorikiipeilijä M:n kanssa olleet molemmat viime aikoina kipeinä, joten sovimme hölkkäilevämme maltillisesti.

Hölkäksi etenemistämme ei tosin voinut kutsua kuin muutamissa kohdissa, vaan se muistutti enemmän rämpimistä. Lumi teki tepposet myös reittisuunnittelijoille: reitti olisi ollut varmaan tosi sopiva 3 h reitti kivana kesäpäivänä. Nyt se osottautui kaikin puolin ylioptimistiseksi.

Tästä se alamäki alkaa! :D

Reitin toteuttamista haittasi hieman myös lahjakas pummailu. Ekalle rastille pääsi vielä kivasti peesaten - vaikkakaan reittivalinta ei ollut ehkä ihan optimi. Sen jälkeen piti alkaa itse suunnistaa - ja tokihan me teimme heti mojovan kunniakieroksen. Kun pummasimme vielä seuraavankin rastivälin, päätimme vaihtaa suunnitelmia lennosta ja käydä hakemassa kaksi rastia, jotka eivät olleet alkuperäisessä suunnitelmassamme ja vastaavasti jättää pohjoisimman lenkin pois.

Suolla oli väkeä kuin pipoa.

Kolmen rastivälin jälkeen aloimme olla niinsanotusti kartalla, eikä pahoja pummeja enää tullut. Uusi suunnitelmamme oli muuten ihan loistava, mutta sekin oli aivan liian pitkä. Vaikka lumeen oli tallottu paljon polkuja, oli niillä eteneminen todella vaivalloista. Hanki petti tämän tästä jalkojen alla, ja tossu suti lumessa muutenkin sen verran, että eteneminen oli hi-das-ta.

Viimeisellä rastilla meillä oli vielä 25 minuuttia aikaa ehtiä maaliin. Kesällä se olisikin ollut ihan mahdollista, mutta puolen kilometrin jälkeen selvisi, ettei meillä olisi mitään mahdollisuutta ehtiä kolmeen tuntiin.

Rasti ja kännykkäleimaus

Tässä vaiheessa minun herttaisimmat piirteeni nostivat taas päätään, ja aloitin kaikella vähäenergisen mieleni voimalla kaamean valituksen. Manasin kuntoni, suunnistustaitoni sekä taitoni pysyä pystyssä lumisella polulla (mikä ei muuten ole helppoa siinä vaiheessa, kun on jo väsy). Voivottelin, kuinka kaikki hienot pisteemme sulavat pois sakkominuutteina ja aloin jopa epäillä, onko kännykkäleimaus toiminut ollenkaan.

Minnes sitten mennään?

Kisassa oli mukana myös kaveripariskuntamme Akrobaatti H ja Cliffhanger M. He olivat elämänsä ekassa rogassa. Minä hyvänä kaverina pelkäsin eniten sitä, että häviämme aloittelijoille. Olin tosin jo ennen kisaa varoittanut, etten ehkä kykene olemaan heidän puolestaan iloinen, jos häviämme heille. Kävin myös vaklaamassa heidän reittisuunnitelmansa ja laskemassa suunnitellut pisteet - jotta tietäisin, paljonko meidän pitää minimissään kerätä.

Olimme maalissa noin vartin myöhässä. Minun mielialani nousi välittömästi, kun näin, että muita joukkueita saapui maaliin vielä runsaasti meidän jälkeemme. Ja kun katsoimme tuloksia, totesimme, että vaikka mokasimmekin rankasti, niin monet, monet muut olivat mokanneet vielä rankemmin. Muunmuassa kaverimme H ja M päätyivät pisteissä lopulta miinukselle. Ainoa, mikä lohduttaa epäonnistumisen hetkellä on se, ettei sentään häviä.

Jee! Me löydettiin rasti!

Vaikka olimmekin ihan surkeita suunnistajia, oli kisa taas kerran todella kiva kokemus. Päivähän oli sään puolesta aivan ihastuttava, ja Nuuksio nyt on aina ihan paras mesta. Jossain vaiheessa järven jäällä auringon paisteessa jolkotellessa meitä harmitti, ettemme olleet osallistuneet 6 tunnin sarjaan. Kuudessa tunnissa olisi ehtinyt säätää reittisuunnitelmaakin monta kertaa enemmän. ;) Kun maalissa sai todella hyvää (ja todella kuumaa) mehua ja kisan jälkeen pääsi vielä saunaankin, olin kotimatkalla jo ihan iloisin mielin. Rogainingin luonteeseen kuuluu raivoisat jälkipyykit, ja spekuttelimmekin reittivalintaamme oikein antaumuksella. Minä ajattelin omistaa jälkipyykeille ihan oman postauksen. Palataan siis kartalle ihan pian!