42 on vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen sellaiseen

Täytän vuosia oikeasti vasta huomenna, mutta eilen lauantaina meillä oli todella hikiset synttäribileet. Nelikymppisille keksimäni synttärispinning teki nimittäin paluun. Kuten kaikki hyvät jutut myös synttärispinning vähän uudistui: viimeksi meillä oli 2 h tavallista spinningiä, mutta tällä kertaa alkuun poljettiin Les Millsin THE TRIP ja sitten minun ohjaamani tunti sitä perinteisempää spinua. Ja ekan tunnin ohjaajakin vaihtui Kerttu-Liisasta Karolinaan.

Esportin spinusali muutti, kun Trippi tuli Esportin ohjelmistoon. Samalla se vähän pieneni, mutta saliin duunattiin Trippiä varten iso screeni. Tällä kertaa juhliini pääsi siis vähän vähemmän porukkaa, mutta olipahan tupa täynnä ja hikinen meininki.

Minun selkäni ja THE TRIP. Kuvan otti Johanna.

Kovin moni vieraistani ei ollut aiemmin kokeillut Trippiä. Supersuunnistajan wannabe-lankomiehen pää ei valitettavasti kestänyt trippailua, ja hän joutui tuijottamaan koko tunnin lattiaan. Mutta pulinasta päätellen Trippi oli suurimmalle osalle vieraista erittäin mukaansatempaava kokemus - kuten Tripin mainokset lupaavatkin.

Synttärivieraat valmiina toiselle tunnille. Tämän kuvan otti siskoni.

Minun tuntini oli perinteisempi cardio ride, ja siinä pääosassa ei ollut enää maisemat vaan hyvä musa ja korkeat kadenssit. Annoin Supersuunnistajalle syksyllä 40-vuotislahjaksi oikeuden valita synttärispinun musat. Hän tekikin kolme soittolistaa, joista A ja B sisälsivät tosi kovaa settiä. Lista C oli sellainen, josta sai valita biisejä, jos oli ihan pakko. Tein sitten ohjelman listoilta A ja B. Yleisökin tykkäsi musasta. Eräs suunnistuskaveri sanoi lisäävänsä heti yhden biisin juoksulistalleen, ja ainakin minun siskoni oli ihan fiilareissa saksalaisen musiikin suuresta määrästä. Heidän perheensä asui Saksassa joskus yli 10 vuotta sitten, mikä selittänee tätä mieltymystä. Jos lista kiinnostaa, niin tuollahan se lepää.

42-vuotias wannabe-spinuohjaaja. Kuvan otti Johanna.

Porukka jaksoi tosi hienosti - mikä ei sinänsä ole ihme, koska paikalle olivat tulleet tietty triathlon-, suunnistus- ja polkujuoksukaverini. No, oli paikalla joku "normaalikin" ihminen. Itse meinasin vähän piiputtaa Wishmasterin sairaan pitkässä C-osassa, mutta muuten selvisin oikein hienosti. Ja muistin kaikki koreografiatkin oikein. En tiedä, olisiko spinun ohjaaminen hauskaa, jos sitä olisi pakko tehdä kerran viikossa. Mutta tälleen kerran kahdessa vuodessa se on ainakin kivaa.

Liikunnalliset synttärit ovat kyllä ihan best. Katsotaan, koska seuraavan kerran keksin jotain jänskää. 😏

Synttärityttö

Minä täytin eilen 40 vuotta. Tätä pyöreää tapahtumaa juhlittiin kahden tunnin spinningin parissa.

Idean juhlaani sain jo lähes kolme vuotta sitten, kun Pia kertoi olleensa kaverinsa synttäri-Shape-tunnilla. Minä olin ideasta välittömästi aivan liekeissä ja tajusin

a) haluavani spinnata nelikymppisilläni
b) ohjata itse

Siitä se lähtee: meikäläinen aloittelee ohjusuraa.

Siitä se idea sitten lähti. Olen jo monta vuotta polkenut itsekseni spinningiä luurit korvilla, jos en ole ehtinyt oikeille ohjatuille tunneille. Minä ja Supersuunnistaja kokoamme jatkuvasti erilaisia spinning-soittolistoja Spotifyhin. Synttäri-idean saatuani aloin koota kaikkien aikojen tajunnan räjäyttävintä spinning-listaa. Suunnitelma jalostui kahden tunnin sessioksi, jolla ekan tunnin vetäisi joku suosikkiohjaajistani ja toisella tunnilla minä kokeilisin ohjaamista ensimmäisen kerran elämässäni.

Muistan, kun työkaveri kysyi syntymäpäivänäni 2016, että miltäs nyt tuntuu. Vastasin: "Oispa jo 40", mikä oli ehkä vähän odottamaton vastaus. Mutta olen oikeasti odottanut 40-vuotispäivääni kuin kuuta nousevaa, koska juhlaideani oli mielestäni niin tautisen hieno. Ikäkriisit jääkööt muille.

Vieraita valmiina lähtöön

Otin asian ekaa kertaa puheeksi lempiohjaajani Kerttu-Liisan kanssa viime keväänä, kun huomasin hänen olevan raskaana. Kysyin, mahtaako hän olla takaisin ohjaamassa jo tammikuussa 2018 ja kiinnostaisiko häntä vetää minun synttärituntini. Hän kertoi ohjanneensa useasti yksityistunteja ja palaavansa äitiyslomalta ohjailemaan hyvissä ajoin vuoden 2017 puolella. Kerttu-Liisa neuvoi minua olemaan yhteydessä Esportiin joskus marraskuun tienoilla, jotta varmasti saan salivarauksen oikealle päivälle.

Niinpä minä aloitin järkkäilyt toden teolla viime marraskuussa. Sain salin varattua sopivasti lauantaille osuneelle syntymäpäivälleni, ja ajankohta sopi myös Kerttu-Liisalle. Kutsuin mukaan 200 läheisintä FB-kaveriani ja vielä kourallisen FB-vammaisia mutta muuten mukavia ihmisiä. Toivoin saavani paikalle edes 30 henkeä, mutta tupa tulikin lähes täyteen! Lopullinen osallistujamäärä taisi huidella jossain 50 hengen tienoilla. Suurin osa polki reippaana kaksi tuntia, mutta osa pääsi paikalle vasta minun tunnilleni.

Bileet käynnissä

Ohjaaminen jännitti yllättävän vähän. Aamulla minua hermostutti hieman, mutta jännitys unohtui viimeistään Kerttu-Liisan tunnilla. Olin suunnitellut ottavani ekan tunnin sen verran rauhallisesti, että jaksaisin varmasi olla toisella tunnilla esimerkillinen pyörittäjä. Mutta Kerttu-Liisan tunneilla on sellainen hassu piirre, että niillä tekeminen tuppaa lipsahtamaan vähän kuntoilun puolelle.

Jaksoin kuitenkin kunnialla myös oman tuntini. Ja osasinkin! Toisessa ja kolmannessa biisisssä homma ei mennyt ihan suunnitelman mukaan, mutta kuulemma kukaan ei olisi huomannut, jos en olisi asiasta maininnut. Niiden jälkeen muistin kaikki loput suunnitelmani ja hipsunhauskat juontoni prikulleen oikein. Ja vieraillakin oli kivaa. Moni kiitti ideaa ihanan pöhköksi ja kysyi, koska on seuraava tunti (vastaus: heti, kun joku järkkää tunnin ja kutsuu minut ohjaamaan).

Minä ja vieraat tunnin jälkeen

Kävimme vielä jälkipelit saunan lauteilla, missä kauhistelimme salin kosteaa ilmaa sekä muistelimme (ja vähän keksimmekin) muita kivoja urheilusynttäreitä. Sisukkaalla on esimerkiksi ollut synttäreillään korttelisuunnistusta - mikä oli vähintään yhtä tajunnanräjäyttävä ja inspiroiva idea kuin synttäri-Shapekin. Oispa jo 45...

Nautin vielä muutaman kaverin kanssa palauttavan mallasjuoman Esportin kahvilassa, minkä jälkeen siirryimme kotiin valmistautumaan iltaan. Minut "puoliyllätettiin" illallisella Espoon uudessa panimoravintolassa Fat Lizardissa, missä sain tankata niin herkullisilla pienpanimo-oluilla, heinäsirkoilla kuin synttärikakullakin.