Kesäinen parisuhdeurheilupäivä

Miksi mennä kesähelteellä biitsille tai terdelle, kun voi...

... ryömiä suossa?

... juosta pätsikuumalla avohakkuuaukealla paarmoja karkuun?

... ylittää puron Finnfoam-lautalla?

... taluttaa polkupyörää ryteikössä?

... uida sillan alle kumipatjan kanssa?

... MULTISPORTATA? :)

Kisaan lähti Suomen teipatuin urheilija :)

Eli taas mentiin meidän perheen parisuhdeurheilulajia, kun osallistuimme Supersuunnistajan kanssa Summer Challenge 2015 -kisaan. Eräällä tavalla tämän kisan myötä ympyrä sulkeutui, koska meidän ihka ensimmäinen yhteinen kisamme eli vuoden 2012 X-Kaato käytiin samoissa maisemissa Vihdin korpimailla. Sen lisäksi, että oli vähemmän pimeää ja kylmää, niin me myös tiesimme paremmin, mitä olemme tekemässä. Ja voisi ehkä sanoa, että olemme myös parempi tiimi: tuolloin kun olimme tunteneet vasta noin viisi viikkoa.

Suunnittelin niin ahkerasti reittejä, että tiputin tussinkin tuonne lautojen rakoon. Sinne jäi.

Tosin kommelluksilta ei taaskaan vältytty: minä sain suunnitella reitin ihan itsekseni, koska Supersuunnistaja unohti pyöräilykenkänsä kotiin, ja lähti hakemaan niitä, kun minä menin ilmottautumaan. Emme muistaneet ottaa mukaan myöskään tärkeintä asettamme eli kuminauhaa, jolla Ääsääs yleensä vetää minua perässään juoksuosuuksilla. Ehkä siksi meille tuli lopussa vähän kiire, emmekä ehtineet ihan 7 tunnin tavoiteaikaan.

Prologillakin löytyi vihdoin rastilippu!

Mutta ennen kuin mennään lopputuloksiin, niin kerrotaan nyt muutama sananen itse kilpailusta. Kisa oli hauskasti rytmitetty. Ikinä mitään lajia ei ollut kerralla kovin pitkälti, vaan questit ja juoksuosuudet osuivat tasaisesti aina muutaman fillarirastin välein, mikä toi tekemiseen ihan kivaa vaihtelua. Haittapuolena tässä oli se, että en saanut ohjelmoitua multisportia Garminiini, koska siitä loppuivat lajipaikat (10 kpl) kesken. Vedin siis koko setin yhtenä treeninä, ja koetin vain muistaa painella lajin vaihteluissa väliaikoja.

Ääsääs halusi jäädä suunnistajatyttöjen peesiin. Olikohan kivat maisemat?

Järjestäjät olivat nähneet vaivaa questien kanssa, ja ne olivatkin todella kivoja. Kisa alkoi hipsunhauskalla prologilla, missä lähimetsään oli piilotettu todella monta rastia, joita piti käydä hakemassa pois metsästä. Jippona oli, että kullakin rastipisteellä oli vain yksi noudettava lippulappu per sarja, joten hitaammat joukkueet vetivät ensin lähirasteilla tyhjiä arpoja. Niin kävi meillekin ennen kuin Supersuunnistaja supersuunnisti meidät vähän kauempana olevaan nurkkaan, mistä saimmekin napattua tarvittavat 2 rastia toisen sekajoukkueen nenän edestä.

Questilla oli suo, ura ja Ääsääs.

Parin fillarirastin jälkeen oli vuorossa quest, joka oli "noin 800 m juoksu". Eipä siinä mitään, mutta kyseinen juoksu tapahtui suossa. Voitte arvata, että meidän (tai siis minun) etenemisemme ei ollut mitenkään kovin lennokasta ja vauhdikasta. Tässä vaiheessa oli ehtinyt tosin tulla jo aika kuuma, joten varsinkin naamioverkon ali ryömiminen tuli vilvoittavana elementtinä oikein sopivaan rakoon.

Suossa piti myös vähän ryömiä, että pääsi leimaamaan.

Seuraava juoksuosuus oli joulukuusifarmilla, missä edelliseltä rastilta sai aina vinkin seuraavalle, ja aluetta juostiin ristiin rastiin. Muuten se osio olisi ehkä ollut vähän tylsä, mutta vaihtelua toi maailman siistein Finnfoam-lossi. Toiset eivät hallinneet vesistön ylitystä aivan suvereenisti, mutta minut oli kuin luotu lautalle: vedin sille molemmilla kerroilla pesäpallohenkiset syöksyt ja sain hienot vauhdit vastarannalle asti. Kaikki ovat hyviä jossain.

Huono taktiikka ja lopputulos

Paljon parempi taktiikka

Quest numero kolme oli polkujuoksua kauniissa maisemissa upeiden jyrkänteiden luona. Lenkillä oli yksi rasti, missä luki sana. Ja se sana piti käydä lukemassa ja kertoa kiekan jälkeen questin vetäjälle. Koska meillä ei ollut the kuminauhaa mukana, sain minä kerrankin juosta edellä ja määrätä nopeuden. Ei se huima ollut, mutta oli se sentään juoksua. Questin jälkeen teimme vähän huonon reittivalinnan, ja jouduimme kyntämään pyörinemme keskellä metsää. Isoja teitä olisi päässyt varmaan nopeammin, vaikka se reitti kiersikin aikalailla. Meillä varsinkin pyöräily tuntui olevan lauantaina tosi vahva laji, joten siksikin olisi kannattanut valita baana. Tulin muuten tosi iloiseksi, kun yhden ohittamamme joukkueen toinen jäsen kehui meidän polkuvauhtiamme: he ohittivat meidät juoksuosuuksilla ja me aina poljimme heidät kiinni - kunnes jumituimme sinne skuttaan.

Mennään niin lujaa, että tie vain pöllyää!

Neljäs quest oli ehkä kaikista hauskin: rannassa oli kasa Finnfoam-lauttoja sekä pelastusliivejä, ja tehtävänä oli päästä polkupyörien kanssa vastarannalle. Ei kun fillarit lautalle ja uimaan. Totesimme pian, että rinulin potku toimi paremmin kuin vaparipotku. Lisäksi käytimme molemmat toista kättä uimiseen. Tämä taisi olla meille oikein hyvä laji, koska menimme vedessä yhden parin ohi ja saavutimme useampaa edellä mennyttä.

Meikä kirmaa kohti avohakkuualuetta kuin Ingalsin Laura

Pääsimme melontaosuudelle vain sekunteja ennen cut offia. Hyvä niin, koska melonnan lomassa oli aivan huippuhauska quest: rastilta piti uida itse puhallettujen kumipatjojen kanssa toiselle rastille, missä suoritettiin pieni laskeutumistehtävä sillalta veteen. Tämän jälkeen sai uida takaisin kajakeille ja meloa pois. Kun pääsimme melonnassa rantaan, tuli kisa-aika täyteen, vaikka melonta olikin sujunut minun mielestäni aika hyvin. Ainakin se sujui tuhottoman paljon paremmin kuin X-Kaadossa 2012. ;)

Nyt tarkkana, ettei vajoa fillari pohjaan!

Maalissa olimme 10 minuuttia maksimiajan jälkeen, mutta pienen FB- ja sähköpostiurputtamisen jälkeen saimme kuitenkin tuloksen. Mielestämme tulokset eivät vieläkään ole ihan oikein, mutta ehkä ne korjataan vielä toisen kerran. Pääasia, ettei tullut hylsyä!

Keskustelimme heti kisan jälkeen mahdollisesta osallistumisesta tämän vuoden X-kaatoon, mutta minä käskin kysyä uudelleen sitten, kun olen palautunut kunnolla. :)

PÄIVITYS 8.7.2015: Vihdoin tulokset saatiin korjattua ja me olemme oikeutetulla kolmanneksi viimeisellä sijalla eli 8/11. Kyllä kannatti urputtaa! :)