Varo, mitä unelmoit...

Niin kuin joku joskus sanoi, niin unelmat voivat toteutua. Minä haaveilin joskus talvella juoksevani tänä kesänä sekä Venlojen viestin että Jukolan. Suunitelmissa oli koota Jukolaan höpöjoukkue töistä tai muualta, mutta duunissa kaikilla suunnistajilla oli jo joukkue. Sitten selkäni alkoi vaivata liikaa, joten päätin tyytyä pelkkiin Venloihin oman seuran riveissä.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Meidän seuramme ei ole mikään Helsingin Suunnistajat, jolla oli "vain" 17 joukkuetta Jukolan viestissä ja 20 Venloissa. Kokosimme tänä vuonna kuitenkin kolmannenkin Jukola-joukkueen, koska osa Venloja juoksevista naisista halusi osallistua myös Jukolaan (joo, niin ei saisi tehdä, mutta tehtiin silti). Viime tingassa tuli kuitenkin sairastapauksia ja muita ikäviä perumisia, ja lopulta perjantaina klo 17:55 eli viisi minuuttia ennen joukkuemuutosten takarajaa minä huomasin toteavani puhelimeen, että joo, voin juosta myös Jukolan viestin, jos saan vaihtaa avausosuuteni Venloista vähän lyhyempään reittiin. Hupsista.

Virallinen valmiina lähtöön! -pose

Pari kertaa on harmittanut, että annoin avausosuuteni pois, koska yhteislähtö olisi ollut kiva elämys. Mutta ehtiihän sen kokea joskus toistekin. Voi olla, että 8 + 8 km olisi ollut tällä juoksutreenin määrällä minulle vähän liikaa. Nytkin tossu alkoi painaa lopussa.

Mutta muuten homma meni oikeastaan aika kivasti. Olen pummannut kuntorasteilla koko kevään ihan järkyttävästi. Olen tällä hetkellä kehityskaaressani siinä vaiheessa, että osaan lukea karttaa jo aika hyvin, mutta en osaa yksinkertaistaa lukemaani. Luen siis kaiken, ja minulle iskee infoähky. Ja sitten mokaan. Viimeksi torstaina vietin 5 km radalla 2h 21 min. Mutta nyt viikonloppuna homma sujui ihan kivasti.

Venloissa kolme ekaa rastia meni mallikkaasti, mutta sitten tein aika pahan pummin. Harhailin ainakin 5 minuuttia ylemmillä jyrkänteillä, kun oma rastini oli alemmilla. Tämän jälkeen tuli vielä toinen pienempi pummi, mutta muuten osasin aika mainiosti seurata oikeaa maahan tallattua polkua mutta samalla pysyä sen verran kartalla, että saatoin suunnistaa aina lähestyessäni rastiani. Tavoitteenani oli alittaa 1h 30 min aikaraja ja olla parempi kuin vastaavaa osuutta kolmososuudella juokseva nelosjoukkueemme juoksija (minut oli lauantaiaamuna ylennetty kolmosjoukkueeseen ja juoksinkin osuuden "salanimellä"). Aikani oli 1:14:52 ja voitin nelosjoukkueen juoksijan 3 minuutilla. Joten pummeista huolimatta olin tyytyväinen ja koin ansainneeni paikkani kolmosjoukkueessa. Sijoituskin tippui minun osuudellani "vain" 177 sijaa. Onneksi ankkuri korjasi tilannetta, ja loppusijoituksemme oli 600:n paremmalla puolella (573).

Olin niin sairaan nopee, joten tämä on ainoa kuva minun loppukiristäni

Tulin maaliin kuuden jälkeen, joten ehdin hyvin käydä suihkussa, shoppailla, syödä ylihinnoiteltua kasvispastaa ja lepäilläkin ennen Jukolan starttia. Minä menin vain katsomaan sitä, mutta Supersuunnistaja oli ykkösjoukkueemme avausosuudella. Jukolan startti on kyllä aina yhtä sykähdyttävä näky. Jos et usko, niin katso täältä. Seurasin Jukolan viestiä siihen asti, että Ääsääs tuli vaihtoon, minkä jälkeen painelin teltalle nukkumaan. Koska makuupussista piti vielä katsella vähän väliaikoja, sain unta palloon yhteensä ehkä 5-6 tuntia. Aamulla uni alkoi olla katkonaista, ja katselin taas väliaikoja heräillessäni. Minä en todellakaan haluaisi olla se, jota huudellaan vaihtopuomilla, koska olen myöhässä. No, enpä ollutkaan, vaan värjöttelin Suomen suvessa eli vesisateessa parisenkymmentä minuuttia. Ei minulle silti oikeastaan tullut kylmä, koska jännitti niin paljon. :)

Jukolan ekan osuuden vaihtotunnelmia

Jukola meni suunnistuksellisesti Venloja paremmin, enkä tehnyt enää mitään emäpummia. Useampia pienempiä pummauksia kyllä tuli. Olen kuitenkin tyytyväinen Jukolan suoritukseen. Tosin mikäs siinä oli valmiita polkuja jonossa juoksennellessa. ;) Jukolassa ykköstavoitteeni oli ehtiä vaihtoon ennen vaihdon sulkemista ja kakkostavoitteeni oli päästä alle kahden tunnin ja kolmas tavoite oli olla parempi kuin Jukolan julkkisjoukkueen kisaaja. Vaihto ehdittiin sulkea, koska saavuin osuudeltani pois vasta 3 minuuttia ennen yhteislähtöä, mutta 2 h raja alittui sentään komeasti loppuaikani ollessa 1:51:03. Kaj Kunnaksenkin pieksin yli 30 sekunnilla! Kyllä kannatti ottaa loppukiri!

Kutososuutemme suunnistaja viihtyi metsässä kolmisen tuntia, joten loppusijoituksemme ei ollut kovin häävi (1016). Minä sentään toin meidät vaihtoon kolminumeroisella sijoituksella enkä menettänytkään osuudellani kuin 90 sijaa. Supersuunnistajan isän haamujuoksija (kuka liekään ;) ) kuittasi ankkuriosuudella minun menetykseni 1,5 kertaisena, mutta emme silti päässeet enää ihan tonnin paremmalle puolelle. Mutta ei se mitään! Kuten tämän vuoden Jukolan slogankin kuului, niin kaikki ovat voittajia. Paitsi Jethro Rosted, joka luovutti avausosuudella jo alle tunnissa. Paheksun moista.

Koetan osata ladata reittini rittihärveliin, kunhan tukihenkilöni saapuu apuun. Linkkaan reittini sitten blogiinkin, niin pääsette ihailemaan siinnistustani ja ottamaan opiksi pummauksistani.