Taas koulunpenkillä

Kuten uhkailin, jatkan edelleen suunnistusmouhua, vaikka tekeminen onkin siirtynyt taas pyöräilyn, uinnin ja juoksun pariin. Tyypillisenä naisena minä suorastaan rakastan kaiken maailman kursseja: olenkin tässä viime vuosina ollut niin triathlonkoulussa, juoksukoulussa kuin uimakoulussakin. Ja ennen tämän vuoden Jukolan viestiä kävin suunnistuskoulun!

Kauniaisten ankkalammessa on suunnistusseura OK77, joka järjesti Jukola-suunnistuskurssin, ja Supersuunnistaja antoi sen minulle palkintona tehdyistä kotitöistä. Kurssi pidettiin sopivasti Jukolan alla neljänä torstaina, ja teemoina oli Jukola-henkistä ohjelmaa, kuten "letkassa juoksu". Minä missasin ekan kerran, koska olin uimassa surkeasti mennyttä 30 min uintitestiä, mutta lintsasin sitten viimeisen uintivuoron ja menin juoksemaan letkassa. Olisi varmaan tuottanut kokonaisvaltaisesti enemmän mennä sinne ekallekin kerralle kertaamaan perusteita, kun arvasin, ettei uinti kiuitenkaan kulje.

Kesämies Unski ei suunnista kuin korkeintaan parvekkeen
ovelta ruokakupille. Mutta sillä rastivälillä ei pummeja tule!

Meidän opemme on itse osallistunut Jukolan viestiin joka kerta sitten vuoden 1983, joten hän kyllä tiesi, mistä puhui. Kurssi olikin tosi hyödyllinen. Joka kerralla oli ensin vähän teoriaa, minkä jälkeen suunnistettiin. Letkassa juoksu oli käytännössä parisuunnistusta, missä toinen suunnisti aina kaksi rastiväliä ja toinen koetti pysyä kartalla, jolle ei oltu merkattu rasteja ollenkaan. Se oli yllättävän vaikeaa! Kolmannella kerralla luvassa oli kunnon farssi, sillä ohjelmassa oli käyräsuunnistusta: meillä oli käytössämme kartta, jolle oli piirretty vain korkeuskäyrät ja rastit. Onneksi saimme mukaan myös oikean kartan, jota saattoi käyttää apuna, kun tuli maailmankaikkeuden isoin pummi. Vikalla kerralla ohjelmassa oli kertausta ja ihan normaalia suunnistusta kenraaliharjoituksen hengessä. Minä valkkasin reitikseni 5 km ajatuksella "tehdään nyt alle yksi varma ja hyvä suoritus" - ja vietin metsässä iloiset 2 h 21 min. Siitä olikin hyvä lähteä Jukolaan vankalla itsetunnolla varustettuna. :)

Miisu haluaa muistuttaa, että suunnistuksen - kuten kaiken urheilun - jälkeen
olisi aina hyvä venytellä.

Yksi parhaista jutuista kurssilla oli, että saimme aina kotiläksyksi tehtäväksemme piirtää reittimme kartalle. Reitin analysointi jälkikäteen on aika opettavaista, ja varsinkin pummikohtia miettiessä oppii usein jotain oleellista kuten "seuraa korkeuskäyriä" tai "ota rasti rinteessä yläkautta, niin se löytyy helpommin".

Täyttelin alkuviikosta kurssin palautekyselyä,ja yksi kysymys oli, että suosittelisinko kurssia kavereilleni. Joo-o, kyllä vaan suosittelisin. Joten: jos osaat jo suunnistuksen perusteet kuten karttamerkit ja rastimääreet, ja haluat oppia lisää, niin menepäs ensi vuonna OK77:n Jukola-suunnistuskurssille!