Cat Files: Miisu

Tänään en jaksa kirjoittaa mitään vakavaa, koska olen askarrellut koko päivän joulukalentereita. Siksi toteutan jo jonkin aikaa takaraivossa muhineen idean kissaesittelyistä. Koska pitäähän blogin kestofiittaajat esitellä. Ideahan lähti siitä, kun mun kesäisen kisarapsajutun otsikkoa luettiin väärin. Joten koska ainakin kaksi ihmistä maailmankaikkeudessa (mun lisäkseni) on kiinnostunut mun kissoistani, niin härifån tvättas. Aloitetaan mun vanhemmasta kissasta eli Miisusta

Kuka: Miisu

Lempinimet: Miisukka, Katti Matikainen, Tyttönen, Pupukissa, Ilveskissa, Lohikäärmekissa

Syntynyt: Joskus vuoden 2010 lopulla. Tarkka päivä ei ole tiedossa.

Aito virolainen kissamato

Miten törmäsimme: Vuoden 2012 alussa olin himoinnut kissaa jo pari vuotta ja noin vuoden ihan aktiivisesti lueskellut kissojen pitämisestä, säästänyt rahaa ja odotellut, että kaverini äidin kissa saisi pentuja. Kyseiselle kissalle ei vaan tahtonut tulla kiimaa, joten aloin katsella muita kissoja. Näin tori.fi:ssä ilmoituksen kahdestä "pörröpennusta", ja otin yhteyttä. Ilmoittaja oli yhdistys nimeltä Pelastetaan kissat 24, ja he tarjosivat minulle ensin toista "pennuista" sijoitukseen. Puhun "pennusta", koska Miisu oli tuolloin jo vähintään vuoden ikäinen eli nuori aikuinen. Miisun sisko oli saanut jo kodin. Suostuin sijoituskodiksi, joten helmikuussa 2012 Finlandiahiitoa seuraavana päivänä Miisukka muutti meille. Ostin Miisun omakseni seuraavana kesänä.

Ekaa kertaa ulkona

Erikoista: Miisu on maatiainen, mutta siinä on jonkin verran maine coonia. Kuten jo mainitsin, se on eläinsuojeluyhdistyksestä "pelastettu" kisu. Se ei ole koskaan kai ollut katukissa, mutta se on päätynyt jo pienenä virolaiseen eläinsuojeluyhdistykseen, mistä sen siskoineen Suomeen haki nainen, joka ei sitten kuitenkaan tyttöjä kauaa pitänyt. Eli ensimmäisenä elinvuonnaan Miisu-parka on asunut ainakin neljässä paikassa. Ei siis ihme, että Miisulla kesti noin 9 kuukautta uskoa, että minä olen tullut hänen elämäänsä jäädäkseni. Sen jälkeen Miisu antoikin minulle koko sydämensä. Miisu ei ole heti kaikkien kaveri, vaan sen luottamus pitää ansaita. Mutta kun sen luottanuksen saa, tulee Miisusta mitä parhain seurakissa, joka nukkuu jalkopäässä, vatsan päällä tai vieressä ja tykkää halimisesta. Ja syö kädestä - tosin vain minun.

Nokosilla vaatekaapissa

Lempparit: Laatikot! Kaikki ja kaiken kokoiset laatikot! Kun tilaamme jotain netistä, kyttää neiti laatikkoa silmä kovana, kunnes paketti on avattu. Kun laatikon heittää lattialle, on Miisu siellä ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Kämpässämme onkin laatikoita pitkin lattioita, koska emme raaski heittää niistä yhtään pois. Mutta ne ovatkin kaikki kovalla käytöllä. Kovana kakkosena laatikoiden jälkeen tulee jumppakassit.

Laatikollinen kissaa

Inhokit: Kynsien leikkaaminen ja takkujen harjaaminen. Miisu on tosi kiltti kissa, mutta kauneuden hoidosta tämä tyttönen ei välitä. Kynsiä leikatessa pitää aina murista ja kiemurrella karkuun, vaikka välissä saisikin lahjuksia ja rapsutuksia. Samoin toimitaan, jos turkkiin on päässyt muodostumaan takkuja. Harjaaminenkin on vähän mälsää, niin niitä takkuja pääsee joskus muodostumaan. Muriseva Miisu on niin pelottava, ettei supersuunnistaja uskalla leikata Miisun kynsiä. :) (Olen luvannut viedä hänet Michelin-tähtipaikkaan syömään, jos hän joskus niin tekee.)

Lempiherkku: Whiskasin Temptations raksukarkit. Miisu tekee mitä vaan saadakseen karkkia. Antaa jopa leikata kyntensä (ihan vähän sähisten ja riehuen).

Huomenna sitten varmaan juttua tulevaisuuden juoksusuunnitelmista. Ja myöhemmin Cat Files osa kaksi.