Puukon alle vie tie

Aamulla tuli tuomio. Polvelle siis. Siellä on joku irtonainen pala, joka pitää siivota pois. Eli lääkärinlausunnon mukaan "nivelensisäinen irtokappale". Se on luultavasti syypää siihen polveni lukkiutumiseen. Sitä eivät magneettikuvat kertoneet, että mistä se palanen on irronnut. Kierukoissakin oli lausunnon mukaan jotain rosoisuutta, jonka lääkäri katsastaa sitten tähystämällä tarkemmin ja päättää sitten, pitääkö sekin siistiä pois. Lausunnon antanut radiologian erikoislääkäri oli sitä mieltä, että se lienee meniskokapsulaarinen repeämä. Ettäs tiedätte. :) Lausuntoa lukiessa tulee mieleen, että kuulostaako mun nörttipuheeni tavalliselle kansalle vähän samanlaiselta. Toisaalta me puhutaan finglishiä - lekurit latinaa.

"Näissä polvissa arpikin kaunistus olisi ja ristisiteet voi uusiksi laittaa..."
Tällä kertaa ei taida sentään tulla lisää arpia, kun mennään tähystyksellä.

Leikkaus sovittiin ensi tiistaille. Sitä ennen en juurikaan ehdi enää sportata. Tänään piti mennä spinnaamaan, mutta kaveria juhlakammatessa meni kauemmin kuin luulin, ja erehdyin juomaan siinä sivussa yhden "kiitollisen asiakkaan" tuoman olusen. Huomisesta sunnuntaihin olen Tallinnassa, joten ainoa mahdollinen urheilupäivä on enää maanantai. Pitää tosin katsoa, meneekö töissä pitkään, kun pitää delegoida kahden viikon duunit muille.

Mutta nyt olisi sitten aikaa lukea vaikka sitä jo joskus viime keväänä aloittamaani triathlonkirjaa. Luultavasti kuitenkin katselen HBO:a ja jos jotain luen, se on akkainlehtiä tai vampyyrikirjaa. Mutta sitä sentään luen ruotsiksi. Eli henkinen kehitys ei lakkaa, vaikka sohvalla lojunkin.