Kypärän testailua sunnuntain pitkiksellä

Joskus lenkeillä tekee mieli kuunnella muutakin kuin nastojen ropinaa asfaltilla. On kuitenkin aikamoinen turvallisuusriski olla liikenteessä napit korvilla. Kuulokkeet plokkaavat yhden aisteista käytännössä kokonaan muuhun puuhaan kuin muun liikenteen havainnointiin. Riski on olemassa myös jalan ja autolla liikuttaessa, mutta isoimmillaan se on ehkä polkupyöräillessä. Pyöräillessä vauhti on kuitenkin melkoinen (ainakin minulla, hah) ja kuski on fillarin selässä aika suojaton. Siksi on hyvä pystyä tarkkailemaan muun liikenteen tötöilyä - kaikilla aisteilla.

Uusi kypärä in action. Ohimoilla näkyy kaiuttimet.

Siksi minä en ole tykännyt ajatuksesta, että pyöräillessä kuuntelisin mitään. Joskus nuorempana pidin korvassani yhtä nappia, mutta olen luopunut siitäkin tavasta. Ja tähän asti olenkin viihtynyt ihan hyvin omien ajatusteni kanssa. Mutta nyt minun ei enää tarvitse!

Joulupukki toi minulle uuden kypärän, jossa on kaiuttimet ohimoilla. Kypärä perustuu samaan teknologiaan, mitä palomieten kypärissä käytetään. Kallon luut johtavat ääntä, joten kaiuttimien ei tarvitse olla korvien päällä. Musa kuuluu ja korvat kuulevat silti, mitä ympärillä tapahtuu.

Maisema jossain Kivenlahden tienoilla. Lätäkkö saattaa olla Saunalahti.

Käytin Coros-kypärääni tänään ekan kerran. Aluksi kuuntelin Yle Puheelta Perttu Häkkisen ohjelman uusintaa. Puhuivat alkoholinkäytöstä, mikä sopii aiheena urheilusuorituksen taustalle kuin kypärä päähän. En kuullut ihan kaikkea keskustelua, mutta pystyin seuraamaan sitä. Uutisten alkaessa vaihdoin Areenan puolelle ja Jari Sarasvuon podcastiin (Kyllä! Jari Sarasvuo on aivan huikea ja puhuu diippiä shittiä). Valitettavasti nastarenkaat ropisivat kuitenkin niin kovaa, että Jarin sanomisista en saanut selvää. Vaihdoin sitten vielä kerran Spotifyhin. Ja musa kuuluikin loistavasti - paljon paremmin kuin puheohjelmat. Lisäksi osa sävelistä - varsinkin yhden biisin piano - kutitteli kalloani aika vinkeästi. Kännykän volat olivat kaakossa puheohjelmien jäljiltä, ja siksi musakin pauhasi aika kovalla. Olisi voinut olla hiljaisemmallakin sen ympäristön havainnoinnin kannalta...

Retkikuistelijoita jäällä.

Kuuntelin suurimman osan vajaan 3 tunnin lenkistäni ihan randomilla valkkaamaani vuoden 2016 soitetuimpien biisien listaa. Löysin vaikka mitä minulle aiemmin tuntemattomia helmiä. Esimerkkinä mainittakoon Petri Nygårdin Pannaan Suomi Kuntoon. Oli melkoisen tarttuva kertsi. Suosittelen. Tai ehkä en. :D