Viikkohan tässä on taas blogihiljaisuudessa vierähtänyt. Tämä johtuu ihan vain siitä, että en ole tehnyt mitään ihmeellistä urheiluun liittyvää. Viikonloppunakin olin reissussa juhlistamassa synttäreitäni, niin en ehtinyt edes jumpata. Saivat muut juosta minun puolestani, kun istuskelin tyytyväisenä koiravaljakon kyydissä.
Viime viikolla en ehtinyt ladullekaan, vaikka hinkua kyllä oli. Pimeän aikaan on jotenkin vain helpompaa mennä sisäliikkumaan. Poikkeuksena tähän on aamulenkki - jota en kylläkään osaa hiihtää vaan ainoastaan juosta. Miten niin tapoihinsa kangistunut? 35 vuodessa on aikaa kangistua.
Näköjään mulla on nyt aikaa käydä kaksi kertaa viikossa punttaamassa (yleensä ke ja pe aamut), kerran viikossa uimassa (ti tai to aamu) ja kerran viikossa säbätreeneissä (maanantaisin). Muuten koetan sitten täyttää päiväni juoksulla, hiihdolla tai spinningillä siten, että treenipäiviä tulee 5-6. Viime viikolla en siinä kyllä onnistunut, koska välipäiviksi muodostuivat muista kiireistä johtuen tiistai, lauantai ja sunnuntai! Tai no, sunnuntaina syynä oli ihan vaan laiskuus. :) Mutta maanantaina sitten vastaavasti kulki aamulenkki ihan timanttisesti.
Tästä viikosta on kyllä tulossa todella säbäisä, koska olin eilen firman pelailuvuorolla, menen tänään seuran naisten pelailuvuorolle ja lauantaina on vielä turnaus. Maalilla seisoskelu toki rajoittaa pahasti muuta urheilua, mikä on vähän mälsää. Onneksi olen ehtinyt tehdä joka päivä muutakin kuin säbää, joten tästä viikosta voi koostua vielä varsin urhea. Maanantaina tosiaan lenkkeilin, keskiviikkona bodasin ja äsken olin hiihtämässä.
Mutta onhan tässä tapahtunut jotain tosi spektaakkelimaista! Meitsi sai synttärilahjaksi kauan himoitsemani Garminin Forerunner 910XT:n! Voi lääh! Kävin maanantaina sen kanssa lenkillä (ja naksuttelin asetuksia pihalla viitisen minuuttia kunnes nakit olivat jäässä) ja tiistaina uimassa. Onhan se mittari melkoinen möhkäle, joten luulen, etten käytä sitä ainakaan salilla tai spinningissä. Matkantaittoliikunnassa se taas on mitä mainioin, vaikka ei uinnissa sykettä mittaakaan - mutta eipä sitä kai tarvitsekaan, koska ikinä minulla ei ole uinnissa sykkeet liian korkealle nousseet. Kiitos vielä lahjan antajalle ( luet kuitenkin)! Tää on ihana!
Toinen synttärilahjani oli rahat uusiin tukipohjallisiin. Vähän tylsää joo saada aikuisena rahaa, mutta se oli vain kätevämpää näin kuin pakottaa vanhat vanhemmat laukkaamaan Helsinkiin ostamaan lahjakorttia. Pitääkin varata aika pohjallisten tekoon pikimmiten. Mun jalkani siis ylipronatoivat eli ovat niinsanotut lättäjalat. Ja siksi käytän lenkkareissa tukipohjallisia, etteivät nilkka ja polvi mene väärään asentoon ja ala kipeillä. En ole saanut aikaiseksi käydä hankkimassa uusia pohjallisia, vaikka vanhat ovat varmaan neljä vuotta vanhat. Olisi kyllä jo aika. Toivottavasti nyt saan aikaiseksi, jotta voin sitten kiittää vanhempiani uudet pohjalliset kengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti