sunnuntai 30. joulukuuta 2012

4000 muuttolaatikkoa

Niistä on Messujuoksun juoksureitti tehty. Ja se reitti köpöteltiin läpi kolmesti. Kun selostaja kysyi voittajalta, että mikä oli haastavinta juoksussa, hän vastasi, että tämä reitin rakentaminen. Oli jannu Niemen juoksukerhosta nääs. Kartalla reitti näytti tältä:

Kuva täältä


Juoksu oli ihan kiva. Kolmella kiekalla osasi jakaa voimat aika tasaisesti, ja kivempaa se nyt oli sisätiloissa juosta kuin 12 asteen pakkasessa. Jotkut valittivat kuivasta sisäilmasta ja kovasta alustasta, muttta minua ne eivät häirinneet. Portaatkin olivat yllättävän helpot: minun jalkoihini oli sopivaa harppoa ne kaksi kerrallaan ylös ja kipittää yksi kerrallaan alas. Eikä rappusissa edes hengästynyt tai hapottanut niin pahasti, kuin pelkäsin. Mikäs siinä juostessa siis.

Näkymä hallin 6 ovelta

Kaarteet kyllä hidastivat menoa sen verran, että ei tullut ajasta ihan niin kovaa kuin aioin. Se oli lopulta 57:12. Aika on vain nettoaika, koska lähtöviivalla ei ollut erillistä sirumittausta. Sellainen oli vain lopussa. Eli kun minä lähdin omassa 70 hengen lähdössäni noin puolessa välissä sakkia, niin hävisin alun ruuhkassa varmaan jokusen sekuntin. Mutta se nyt on voi voi. Ilmottautuneita oli 148, ja voittoaika oli 39:48 eli ei mikään ihan superkova kympin aika. Luulen, että oikeat kovat juoksijat ovat huomisessa Uddenvuodenjuoksussa, joka on perinteisempi kahjujen nylkkyjen kokoontumisajo.

Olin oman lähtöni 30. Kaksi ekaa lähtöä olivat kokonaisuudessaan minua nopeampia, mutta niissä tavoiteaika olikin alle 50 min. Laskeskelin äsken, että minun taakseni jäi 53 juoksijaa. Eli en ollut vika, mutta en ollut myöskään puolenvälin paremmalla puolella. Nehän ovat aina kaikissa kisoissa minun ensisijainen ja toissijainen tavoitteeni.

Jos vielä vähän saa selitellä, niin kolmannella kiekalla minua alkoi sattua vasempaan lonkankoukistajaan. Ja kipu levisi siitä kankun puolellekin. Vähän se kipu saattoi minua hidastaa, mutta sain minä ihan hyvän loppukirin kuitenkin otettua, kun koetin ehtiä alle 57 minuutin, minkä olin tavoitteekseni asettanut. Veikkaan, että kipu tuli siitä, että liukastuin pihan portaissa matkalla autolle, kun lähdin kohti Messukeskusta. Saattoi peba vähän tärähtää siinä pyllähdyksessä. Onneksi ei mitään pahempaa sattunut. Olisi kieltämättä aika ironista rikkoa itsensä matkalla urheilukisoihin. Kipu meni viime yönä ohi, niin en sitten mitään sen kummempaa vammaa tullut itselleni hankkineeksi. Tänään on ollut vain pohkeet vähän jumissa ja ohjelmassa vain sunnuntaikävelyä.


torstai 27. joulukuuta 2012

A long time ago in a galaxy far, far away....

Bongasin Lazy Dynamite -blogista hauskan haasteen. Koska Nekku ei haastanut oikeastaan ketään vaan niinku kaikki, niin ajattelin viihdyttää itseäni näin saikkupäivän (kyllä, mulla on joku joulukrapula - itse asiassa samat oireet kuin viimeksi, mutta en nyt ulise enempää) illalla muistelemalla menneitä.

Eli en nyt lennätä teitä minnekään tähtikaarten taa, vaan kerron, mitä on tullut tehtyä. Eli ideana on kertoa juttuja omasta elämästään viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Koska tämä on tosi urhea blogi, niin pysyn jokseenkin urheilullisissa aiheissa.

2002 teekkari matkaa halvan vodkan maahan
asianmukaisesti asustautuneena

 Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2002:
  1. Kävin silloisen poikakaverini kanssa salilla muistaakseni pari kertaa viikossa
  2. Pelasin korista uudessa joukkueessa, joka koostui nuorison sijaan muista jäähdyttelijöistä
  3. Vietin villiä teekkarielämää, enkä ollut mitenkään mahdottoman sporttinen
  4. Oikea polveni oli vielä ehjä (se meni 2006)
  5. Inhosin läskejäni
2007 söin vielä tehotuotettua lihaa - ja koetin
Tampereella syödä kilon hampparin. Tähän se jäi :)

 Viisi vuotta sitten, vuonna 2007:
  1. Pelasin korista nelosdivarissa ja toimin seurani hallituksessa
  2. Urheilin naurettavat 3-4 kertaa viikossa.
  3. Lajejani olivat koris, punttis, spinning, uinti ja lenkkeily
  4. Juoksin puolimaratonin
  5. Kävin uimatekniikkakurssilla
2009 pyssykärpänen puraisi Kosovossa
 
Kolme vuotta sitten, vuonna 2009:
  1. Kotiuduin toukokuussa Kosovosta vuoden rauhanturvauskeikalta ja olin pläski kuin syöttösika
  2. Treenasin kesän juoksua ja juoksin syyskuussa Espoon rantamaratonin
  3. Aloitin elokuussa potkunyrkkeilyn, mikä ei sitten sopinut minun polvilleni yhtään - lopetinkin sitten melkein heti vyökokeen jälkeen
  4. Aloin käydä MPK ry:n pistooliammuntavuoroilla ja tähtäsin SRA-korttiin, joka vaihtui sitten joulukuussa practical-lisenssistä unelmointiin
  5. Pelasin vielä syksyn korista, mutta lopetin sen sitten 2010 alussa, kun oikea polvi ei enää kestänyt sitä
2011 joulupaketit Jorvista

Vuosi sitten, joulukuussa 2011:
  1. Olin juuri kaatanut kinkun rasvat jaloilleni ja vietin treenikieltoa, mikä keljutti vietävästi
  2. Elokuussa palkatun PT:n jutut olivat vihdoin alkaneet tehota ja tuloksia (eli lihaksia läskin alta) alkoi näkyä
  3. Odottelin lunta, että pääsisin treenaamaan Finlandia-hiihtoa varten
  4. Odotin tammikuuta ja Kosovo-kaverien skimbareissua Leville
  5. Olin tosi motivoitunut punttaamaan ja tekemään ylipäätään kaikkea liikuntaan liittyvää

2012 vika triathlon eli Helsinki City Triathlon
Kuluneena vuonna:
  1. Aloitin tammikuussa triathlonkoulun ja sain paljon uusia kivoja urheilukavereita
  2. Suoritin triathlonista kaksi pikamatkaa ja olympiamatkan
  3. Kokeilin multisportia ensin vaatimattomasti 24 tunnin kisassa ja syksymmällä myös "tavallisessa" 6 h kisassa
  4. Hankin kaksi kissaa, joiden kuvilla spämmäilen välillä blogianikin
  5. Löysin maailman parhaan multisport-parin, joka ei raivostunut edes, vaikka emme osanneet meloa öisellä järvellä
Blogin ammattikuvittajat ja lenkkariloota

Kahden viimeisen viikon aikana:
  1. Vietin pikkujouluja triathlonkavereiden kanssa
  2. Ilmottauduin juoksu- ja suunnistustapahtumiin
  3. Olen säbäillyt aika vähän
  4. Olen löytänyt taas himon lenkkeilyyn
  5. Vietin joulua, söin liikaa ja sain jonkun bakteerihyökkäyksen kostoksi huonosta elämästä
Oli muuten aika vaikeaa muistella, mitä on tapahtunut 2002 ja 2007. Vuodet ovat jotenkin niin samaa massaa. Kyllähän sitä jotain tärkeitä ajanjaksoja muistaa, opiskelijajärjestön hallitusvuodet, intin, Kosovon, valmistumisen, mutta kesti kyllä ihan sika kauan miettiä, missä joukkueessa pelasin vuonna 2002 - enkä ole asiasta nyt ihan satavarma oliko seura Espoo Basket Team vai Donkkikunkut. No, Sykki se ei ainakaan ollut.

Mutta hauskaa tämä muistelu kuitenkin oli. Ja suosittelen sitä kaikille muillekin. Jos teillä ei ole omia blogeja, niin saa muistella tuonne mun kommenttiboksiin. Musta olisi kiva lukea näitä muisteloita muiltakin.



keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Oho, ilmosin!

Viimeisenä ilmottautumispäivänä se sitten tuli tehtyä: ilmottauduin Messujuoksuun. Lauantaina käyn siis kipittelemässä kympin Messukeskuksessa.

Olin jouluaattona juoksemassa kumpin lenkin siinä Etelä-Suomen vallanneessa lumisateessa. Ja se oli hauskaa! Jalat olivat kyllä ihan puhki kaiken sen hankijuoksun jäljiltä, muta fiilis oli mitä parhain. Eli sunnuntaina ei ollut vain tarpeeksi huono sää, kun minua ei kiinnostanut lenkkeillä tai hiihtää.

Eilen kävin aamupäivällä salilla, mutta koska olin aaton lenkistä ihan jumissa, en bodannut, vaan tein crossarilla ja juoksumatolla tunnin treenin, minkä jälkeen pilatesrullailin ja venyttelin 20 minuuttia.

Tänäänkin tekisi mieli jumpata jotain, mutta en välttis tee mitään. Olen kissojen kanssa kylässä vanhempieni luona, ja palaamme kotiin vasta iltasella. Ja se ilta saattaa mennä töihinpaluuangstailun parissa, niin silloin ei ehkä kiinnosta enää jumpata.

Olisi pitänyt ottaa lenkkarit mukaan. Koska vaikka se hiihtely ei edelleenkään innosta, niin lenkkeily maistuu tosi hyvin.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Laiskan naisen joulu-ulinat

Postaustiheys korreloi urheiluinnon kanssa. Toki minä perusjuttuni (jotain urheilua 5-6 päivänä viikossa) suoritan siinä missä muutkin rutiinit, mutta mitään hehkutettavaa ei oikein ole. Tai oli torstaina uimahallissa tosi sööttiä, kun oli taas joulu-uinnin aika. Uimahallissa oli kattovalot pois päältä, tuikkuja altaan reunalla ja hyppytornissa ja joululaulut soivat. Mutta koska nyt olen kitinätuulella, niin löydän tuostakin toki ne negatiiviset puolet: hämärässä ei meinannut millään nähdä sykemittarin näyttöä ja Poolmaten näytöstä ei ollut toivoakaan saada selvää. Ja kun päässä oli (joulu-uinnin kunniaksi punainen) uimalakki, ei joululaulujakaan oikein kuullut. Tapiolaan pitäisi asentaa vedenalaiset kaiuttimet.

Tuikut näkyvät kuvassa. Melkein.

Eivätkä pettymykset jää vain altaaseen: En ole vieläkään saanut aloitettua hiihtokautta, vaikka lumet ovat olleet maassa jo melkein kuukauden. Ja minä oikeasti pidän hiihtämisestä! Eka kerta vain on aina vähän nihkeä, kun on taas kesän jäljiltä tekniikka hakusessa. Tänään sain jo sukset raahattua kellarista, mutta en ole koko päivänä motivoitunut voitelemaan niitä. Aurinko laskee ihan justiinsa ja luultavasti loputkin ulkoilumotivaation rippeet siinä mukana. Mietin tässä juuri, että saisinko raahattua suklaan leventämän ahterini edes juoksulenkille ennen illan salia. Koska kyykkytreenin minä menen tekemään, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Tosin varmaan kannattaisi mennä äkkiä, koska minulla on kinkku uunissa, ja viime vuoden mukaan tässä voivat viimeiset urheiluteot ainakin olla kovin lähellä.

Eilen kävin salilla heti aamusta. Eihän sekään toki mennyt kuin elokuvissa: Oli vähän tukkoinen olo ja painot painoivat paljon. Salin jälkeen olo oli kyllä tosi energinen ja sain paljon aikaan. Tänään taas olen möllötellyt koko päivän. Olisi siis pitänyt mennä sinne salille heti aamusta. Olisin jopa saattanut eksyä sinne ladullekin, kun olisin saanut tarmon puuskan. No, toivon vielä, että eksyn sinne huomenna. Kokeilin muuten eilen salilla treenin päätteeksi pilatesrullaa. Oikea ulkoreisi huusi hoosiannaa, vasen teki sitä yllättävän vähän. Pyysin omaa rullaa joulupukilta. Saas nähdä, heruuko.

Juokseminen on ollut nyt taas ihan kivaa. Tosin en ole vetoja enää vedellyt sen jälkeen, kun polveni ärtyi. Pääsin jopa luomaan uraa ja korkkaamaan tuoreet hanget, korkeat nietokset eräänä aamuna yöllisen lumisateen jälkeen. Tai bongasin minä reitiltä Hesarin jakajan autonrenkaat ja jonkun koiranulkoiluttajan jäljet, mutta pääsin itsekin korkkaamaan pari pätkää.

Korkkaamaton kävelysilta ja uraa uurtavan lenkkeilijän kevyt askellus

Mä en muuten tajua niitä bloggarikuvia, missä lenkkeilevä bloggari hautautui kaameaan huppu- ja kaulaliina-arsenaaliin jo marraskuussa. Tai vastaantulevia kanssalenkkeilijöitä toppatakeissa. Toki mäkin juoksen pipo päässä, mutten laittaisi naamani eteen mistään hinnasta mitään. Hengitys kastelee kaulahuivin tai muun naaman päällä olevan kankaan, ja siitä tulee ikävän kylmä. Tosi kovalla tuiskulla voi laittaa buffin kommandopipoksi poskia ja kaulaa suojaamaan, mutta eipä ole vielä tarvinnut. Ihan hyvin on pärjännyt poolokerrastolla ja pipolla. Ja yläkropassa on riittänyt fleecehuppari ja pitkähihainen aluspaita. Mun mielestä lenkin alussa pitää olla vähän kylmä - muuten hetken päästä on ihan järkyttävän kuuma. Tosin keskiviikon lenkillä oli sen verran vilpakkaa, että wind stopper -spandexeista huolimatta persläskit syväjäätyivät niin hyvin, että ne eivät sulaneet oikein kunnolla edes pitkässä, kuumassa suihkussa. Eli silloin saatoin olla pukeutunut jopa hieman liian kevyesti. Ehkä.

Mietin tässä juuri kuumeisesti, että ilmottaudunko välipäiville uuten kympin juoksukisaan nimeltä Messujuoksu. Idea on sen verran urpo, että se kiinnostaa: juosta nyt kympin lenkki Messukeskuksessa! Tuolla pääsisi ravaamaan jopa portaita ylös ja alas. Mutta koska minua laiskottaa,, en saa itseäni motivoitumaan maksamaan 38 euroa itseni kiduttamisesta. Koska kamalaahan se kympin juokseminen kovaa on. Mutta luultavasti olen kuitenkin menossa GoExpoon, jonka lippu kuuluu Messujuoksun hintaan, joten oikeastihan tuo olisi jo melkein kannattavaa. Mutta mä jotenkin jo tiedän, kuinka pahalta se tuntuu... Harkitsen vielä. Onhan mulla vielä joulun pyhät aikaa.

Hehkutettavaa ei ehkä ollut, mutta valitettavaa tulikin jo ihan kelpopostauksen verran. :)

Hyvää ja oikein ällöpositiivista joulua kaikille!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku ja oho, ilmosin

Teimme kaverini H:n kanssa toisillemme joulukalenterit. Minun tämän päivän luukustani tuli hyvä haaste:

Haaste ja loput luukut

Suoritin sen juuri. Teki ihan hyvää, koska on taas lihashuolto jäänyt vähän vähemmälle. Ennen venymistä olin säbätreeneissä, missä sain kerrankin sykkeet ihan VK-tasolle. Se ei ole maalilla möllöttäessä mitenkään helppoa, mutta tänään sainkin sinkoilla oikein kunnolla tolpalta toiselle, kun teimme harjoitusta, jossa kenttäpelaajat tekivät läpiajon vuorotellen kummaltakin sivulta. Huhheijaa. Loput treeneistä oli onneksi ihan chilliä menoa. Ei passaa rehkiä maanantaisin.Tai, varmaan passaisi, mutta ei ole juurikaan tapana.

Töissä alkoi tänään hieno perinneviikko nimeltä sugar week: mässyä on keittiössä joka päivä niin paljon kuin jaksetaan syödä. Ja firma maksaa. Sopii minulle oikein hyvin, koska vietän nyt joulukuun ansaittua mässykautta karkkilakon jälkeen ja palaan vasta joulun jälkeen ruotuun. Kivempaa, kun ei tarvitse itse käydä kaupassa ostelemassa laatikkokaupalla suklaata. :)

Osana ruotuun palaamista saa olla loppiais-rogaining, jonne tuli ilmottauduttua tänään. Tällä kertaa en lähde suunnistamaan supersuunnistajan kanssa vaan duuniporukalla. Joukkueessamme ovat samat uroshirvet, joiden kanssa olin kesällä Rokualla (ja toinen niistä minut mukaan kysyikin) ja kaksi muuta sankaria. Toinen heistä kipitteli aiemmin syksyllä Vaarojen maratonin ja toinen on muuten vaan urheilun monilahjakkuus. Hän ei kyllä taida olla ihan niin nylkky kuin ne kolme muuta, koska harrastaa ainakin päälajinaan brasilialaista homopainia. Mutta kovassa seurassa sitä taas ollaan.

Rogaining on suunnistusta, jossa on 1-5 hengen joukkue. Joukkue liikkuu koko ajan yhdessä. Rastit saa hakea missä järjestyksessä haluaa, ja niistä saa haastavuuden ja etäisyyden mukaan eri määrän pisteitä. Kisassa on aina aikaraja, ja eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa. Enpä ole ennen kokeillut, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Eli raporttia lumessa tarpomisesta tiedossa myös ensi vuonna!

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Länsirintamalta ei mitään uutta

Otsikko meiningin mukaan. Eli ei mulla oikeastaan ole mitään mullistavaa kerrottavaa. Tai voin mä toki tunnustaa, että en treenannut sunnuntaina. Mitään. Mutta joulukoristelusta tuli hieno.

Olen nyt taas vaihteeksi (tai edelleen) ihan pähkinöinä punttaamisesta. Vähän tekisi mieli muuttaa ohjelmaa. Eikä yhtään huvita aloittaa 3 viikon päästä peruskuntokauden virvontaa. En siis varmaan aloita sitä vaan keksin ihan itse uuden ohjelman. Muut kolmehan ovat PT:n keksimiä. Ajattelin jotain räjärtävän voiman ohjelmaa. Siihen voisi sisällyttää sitten sen rinnallevedon. Ja ehkä jonkun penkillenousun tapaisen jalkatreenihienouden. Pitänee harrastaa ankaraa googlausta.

Tässä puntti-innostuksessa on se vika, että se ei kuluta yhtä paljon kuin aerobinen. Tai siis polttaahan se sitten jälkikäteen, mutta Polariin ei taltioidu massiivisia kulutuksia. Tämä taas tarkoittaa sitä, että mun on vaikeaa saada pokaalia. Joku Polarin insinööri nääs on keksinyt mahottoman addiktiivisen pikkuidean: jos pääset viikolla sykemittariisi ohjelmoidun ohjeman tavoitteisiin, saat ruudulle seuraavaksi viikoksi pokaalin. Ja jos et, niin mittarisi näyttöä koristaa Polarin logo. Ja onhan se pokaali nyt vaan IHAN PAKKO SAADA. Ajattelin, että ensi viikolla pitää modata tavoitetta sen mukaan, että nyt puntataan ja säbätään ja kulutus in action on aika maltillista.

Kuva on vanha, mutta tavoite on sama: tätä näkymää metsästetään!


Mun mittarini kun on mallia F11 ja se kai haluaa, että harrastan lähinnä jotain konseptijumppia ja muuta aerobista. Tämän päättelen siis siitä, miten paljon se olettaa mun kuluttavan treenimääriin ja aikoihin verrattuna. Mullahan tulevat siis kerrat ja tunnit kyllä helposti täyteen - kulutus vaan jää alle asetetun "tavoitteen" ja siksi ei heru pokaalia. Sinänsä musta kulutus on ihan urpo mittari (Siis sehän on sellaisen ikiaihduttavan kiinetytymistä hakevan tyypin mittari. Hyi yäk.), mutta pitäähän sitä kai jonkinlainen mittari olla sille, että treenin teho on tarpeeksi kova. Bodauksessa se teho ei vaan silleen näy sykkeissä ja siten mittarin mittaamassa kulutuksessa. Pitäisi olla joku bodarin Polar, että homma skulaisi. Onkohan sellaisia edes?

Ai niin, onhan mulla jotain ihkuakin uutista kerrottavana: maanantaina meni salilla 9 leukaa! Jippii! Sen jälkeen ei mennytkään sitten lopuissa sarjoissa juuri mitään. :) Jatkossa pitää testailla maksimit erikseen ja tehdä treenisarjat erikseen. Mutta nyt ollaan niin lähellä kaksinumeroisia leukailulukuja ettei tosikaan. Meneekö haamuraja rikki ennen vuotta 2013?

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Kevyen viikon koitokset

Alkaisi olla meikäläisen kevyt viikko taputeltu. Se tuli kyllä tarpeeseen, koska olo on ollut aika väsynyt. Tosin toissaviikollakin tuli vähän kevyempää menoa, kun olin pari päivää kipeänä. Mutta silti mua väsytti.

Maanantai ja tiistai menivät perinteisesti säbätreenien ja aamu-uinnin parissa. Maanantaisin ehtisi kyllä muutakin eikä säbätreenit ole mikään kova ponnistus, mutta yleensä olen maanantaisin vielä ekstralaiska, enkä ainakaan jaksa tehdä mitään. Meidän joukkueella oli eilen divariturnaus (jossa minä en pelannut), niin voi olla, että maanantain treenit ovat tylsät veskalle. Voisikin kysyä valmentajalta, kannattaisiko minun jäädä pois ja tehdä jotain muuta huomenna. Maanantaille sopii aivoton urheilu kuten lenkkeily. Pitäisiköhän mennä hiihtämään?

Mutta takaisin viime viikkoon. Keskiviikkona olin aamusalilla ja tein sen vähän epänormaalisti. Yksi työkaverini M harrastaa crossfitiä, ja juttelen hänen kanssaan usein kyykkäämisestä ja muusta tärkeästä. Hän juttelee paljon rinnallevedosta ja tempauksesta,, ja minunkin on alkanut tehdä mieli kokeilla pitkästä aikaa rinnallevetoa. Tein sitä aika paljon silloin, kun pelasin korista tosissani, koska se on hyvä räjähtävän voiman treeni. Eli rinnalleveto on ihan tuttu liike. Se palaa siis mieleen aika nopeasti pitkänkin tauon jälkeen. Tein sitten keskiviikkoaamuna rinnallevetoa.

Ensin muistelin tekniikkaa pelkällä tangolla, ja hinkkasin sillä 10 toistoa. Sitten lisäsin kympit tankoon ja tein 40 kg:lla 6 toistoa. Koska olen puhunut M:n kanssa aika paljon maksimeista, teki mieli koklata ykkösiäkin. Lisäsin tankoon 2,5 kg molempiin päihin ja tein 4 toistoa. Sitten kokeilin 50 kiloa - eikä enää mennyt. Nyt en sentään laskenut väärin tai kellahtanut selälleni. :) Koska luovuttaminen ei ole tapana, vähensin painoja 47,5 kg:aan, mutta taisi usko loppua, koska en saanut sitäkään rinnalle. Päättelin, että homma oli vain päästä kiinni, koska taas 45 kg:lla toistoja tehdessäni eka rinnalleveto humpsahti rinnalle oikein suurella kaarella. Tein 45 kg:lla sitten vielä 3 toistoa ja 40 kg:lla kuusi.

Toinen salin anomalia oli, että kokeilin ennen takakyykkyä etukyykkyä. En tykkää siitä edelleenkään, mutta tulipahan kokeiltua sekin.

Tästä luolasta ei löytynyt kätköä. Eikä edes nukkuvaa karhua.

Torstaina en tehnyt mitään, mutta perjantain vapaapäivä tuli vietettyä Nuuksiossa. Jalat olivat vähän jumissa keskiviikon puntista, joten en porhaltanut lumessa kuin vuorikauris. Etsimme taas kolmea lodjua,joista yksi oli sama kuin viimeksi löytämättä jäänyt, mutta löysimme vain yhden. Eikä se ollut edes se, jota oli etsitty ennenkin! Täten julistan, että en enää ikinä etsi Telkkä-lodjua! Siinä on ihan tunkki vihje. Koetimme penkoa myös yhtä geokätköä, mutta lumi esti löytämästä purkkia, vaikka luola olikin varmasti oikea.

Mutta lodju löytyi parin sadan metrin päästä.
Eilen olin aamulla spinnaamassa ja illalla katsomassa roller derbyä. Näin siellä myös yhden tunnetun muotibloggarin, mutta en tällä kertaa uskaltanut moikata, vaikka nörttimessuilla niin uskalsinkin tehdä. :) Ja oli pelikin käynnissä, niin ei sopinut häiritä. Pelit olivat vähän tylsiä, koska tasoero oli huima. Olen käynyt kerran aikaisemmin katsomassa Suomi-Ruotsi-maaottelua, ja silloin Suomi sai turpaan oikein kunnolla. Olisi kivaa nähdä joskus tiukka derbymatsi. Sinänsä laji on mielestäni tosi hauska, vaikka en ihan kaikkia sääntöjä ja taktiikoita vielä osaakaan. Minulta esimerkiksi pakenee täysin, miksi alivoimalla pelaavat blockerit eivät luistele vastapuolen yammeria karkuun, vaan jäävät paikalleen odottamaan häntä. Enemmän pisteitähän se yammer ehtii kerätä, jos sen tarvitsee luistella vähemmän. Ok, blokkailu on varmaan helpompaa paikaltaan tehtynä tai pienestä liikkeestä, mutta voisihan sitä ensin luistella karkuun ja sitten pysähtyä taklailemaan.

Isännät blokkailee. Ja Luke Solon kypärä on tuo hopeainen keskellä.

Illan vika peli oli merbyä. Se oli ihan viihdyttävää, vaikka ei ollutkaan joukkuepelinä samalla tasolla kuin naisilla. Pojjaat taklasivat kuitenkin antaumuksella ja osa yammereista luisteli tosi lujaa. Oma ehdoton lempparini oli Luke Skywalkerin ja Han Solon äpärälapsi Luke Solo, jonka pelinumero oli RED 5 ja kypärässäkin kapinallisten tunnukset. Tuomarina sama jannu on Fluke Skywalker. Merbyilijöissä oli muitakin Star Wars -aiheisia derbynimiä, mikä lämmitti pienen nörtin sydäntä.

Olen mouhunnut derbyn viihdearvosta kavereilleni useaankin otteeseen. Kerran kipatessa kaverini Z julisti, että he perustavat Suomen ensimmäisen miesten derbyjoukkueen, koska pitäähän sitä tasa-arvoa olla. Eipä ollut Z mukana Sons of Peacheseissa, mutta Z:n kaksoisolento pelasi kyllä ruotsalaisten joukkueessa. Kaikki Z:n tuntevat (ja vaikka herra itsekin, kun taitaa blogia lukea) voivat tihrustaa ja todeta yhdennäköisyyden itse allaolevasta kuvasta. :)

Kaksoisolento oli paljon penalty boxissa ja lensikin
lopussa pihalle, kun sai 7 jäähyä.

Tänään päivän päätavoite on porata parvekkeen kattoon reikiä koukuille ja ripustaa jouluvalot. Muutkin joulukoristeet olisi tarkoitus läiskiä paikoilleen. Jos sitten on vielä aikaa ja energiaa, pitäisi päättää, menenkö hiihtämään vai salille. Hiihdossa suurin este on, että ei kiinnosta voidella suksia. Mutta pakko se on jossain vaiheessa tehdä. Mutta menenpä kaivelemaan nyt noita joulukoristelaatikoita ja tuunaamaan kranssia vähemmän mauttomaksi. Porata ei ehkä kehtaa sunnuntaina ennen puolta päivää.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Snö, snö, snö

Tässä taisi käydä niin, että joku pääsi Nuuksion makuun. Sinne siis vei taas tie viime sunnuntaina. Tällä kertaa maisema oli vähemmän vihreä ja enemmän valkoinen. Ja mukana oli kamera - josta tosin loppui akku aika alussa. Loput kuvat napsin sitten kännykällä. Mutta tajusin sentään napsia niitä kuvia.

Karunkaunis kelopuu

Teimme lähtöä jo ennen yhtätoista, mutta koska minä unohdin eilisen illan pienten häiden takia Leathermanin kotiin, piti koukata vielä noutamaan se. Olimme Siikajärven parkkipaikalla joskus puoli yhden maissa. Valoisaa peliaikaa oli siis sellaiset nelisen tuntia.

Siitä on mennyt kettu. Tai ehkä peura.
Mistä minä tiedän, kun ei seurueen metsästäjäkään tiennyt.

Tällä kertaa emme kiertäneet mitään merkattua reittiä (paitsi että reittimme seuraili kyllä aika paljon Korpinkierrosta), vaan painelimme supersuunnistajan johtamana kartan kanssa pitkin metsiä ja mantuja. Mutta oli meillä päämääräkin: kokeilimme lodjausta ja etsimme kahta lodjua. Lodjaus on vähän niin kuin geocachingia, mutta keksitty joskus 1800-luvulla. Lodjuista toinen eli Kipinä löytyikin. Ilmeisesti olimme myös ihan Telkän lähellä, mutta luovutimme sen etsimisen kanssa, koska alkoi hämärtää ja meikältä loppui into.

Lodju. Sisällä oli vihko ja tietoa alueesta

Järvet olivat ihan jäässä (kokeilin silleen varovasti), mutta suohon minä onnistuin sentään pludaamaan. Sukka vähän kastui, mutta ei se menoa haitannut, kun vesi kengässä oli määrältään vähäistä ja lämpeni nopeasti. Lumi taas oli puuterista ja kevyttä. Mikäs siinä siis kahlaillessa.

Kesti se vaikka kuinka poljin. En kuitenkaan juossut keskelle lampea

Olen kiertänyt Korpinkierroksen joskus kesäaikaan, ja silloin koin maisemat vähän tylsiksi. Vaikka reitillä onkin useampikin lampi, niin reitti kulkee aika pitkälti kuivissa kangasmetsissä. Ne pääsevät kuitenkin oikeuksiinsa näin talvella: maisemat olivat karun upeat. Parhaan auringonlaskun missasimme lodjua etsiessämme, mutta viimeiset punakajot sentään näimme Kolmoislampien läheisiltä kallioilta.

Eka taukopaikka Holma-Saarijärvi

Pidimme kaksi taukoa. Ensimmäisen Holma-Saarijärven saaressa, missä söimme nopsaan pullaa ja kuumaa mehua (ja vähän suklaata ja lakua, koska minulta loppui taas karkkilakko), ja toisen Mustalammen makkaranpaistokodalla. Meillä oli mukana kuoliaaksi kutitettua luomulenkkiä (lihaa 80%). Ai että se oli muuten hyvää. Kun makkaraa syö a) harvoin b) ulkona nuotiolla, on se ehkä sata kertaa parempaa kuin muistaakaan. Lisäksi lämmitimme notskilla karjalanpiirakoita ja grillasimme jopa eväsleipämme, koska lämmin ruoka nyt vaan on pakkasessa kova juttu. Hyvää oli, ja oli myös vaikeaa liikutella pötsiä loppumatka, koska se oli niin täynnä. :)

Kappale kauneinta Suomea

Pakko muuten hehkuttaa, että kaupunkilaistyttö sai notskin syttymään ihan instana. Mökillä on kiuasta joutunut joskus omstarttaamaan, mutta notski roihahti heti. Ja minä olin siinä kyllä pääkokoaja; toi maalainen raapaisi vain tulitikun. Hyvä minä!

Minulle tuli näistä puista mieleen tuhmia

Mutta oli mulla kyllä ne vähemmän uljaat hetkenikin. Supersuunnistaja kysyi reippailun alkupuolella, että näyttääkö seutu tutulta. Totesin, että ei erityisemmin. Olimme kuulemma juosseet siitä kohdasta taannoin multisportatessamme. Meikä taisi keskittyä siinä vaiheessa niin paljon hengittämiseen ja kompastumatta olemiseen, että en ehtinyt rekisteröidä kaikkia mäntyjä sun muita maamerkkejä...


Virtauspaikat olivat sulia


Takaisin autolle palasimme vasta pimeällä. Viimeiset sadat metrit kävelimmekin sitten autotietä polun sijaan, koska otsalamppua ei tullut mukaan. Ja siinä vaiheessa alkoi jo askelkin painaa sen verran, että teki mieli olla eksymättä.

Auringonlasku oli hienompi livenä. Olisitte olleet siellä.

Vaikka olenkin pääkaupunkiseudulta kotoisin, en ole aikaisemmin ollut Nuuksiossa kuin kesällä. Lapsena olen käynyt vanhempieni kanssa Luukissa hiihtämässä, mutta muuten en olekaan osannut nautiskella talviretkeilystä. Mutta näillä näkymin lisää lodjuja haetaan taas perjantaina. Eli nyt osaan.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Lempiasioita

Jenniltä tuli tällainen haaste ja vihdoinkin ehdin sen kimppuun. Minusta näihin on tosi hauskaa vastata. Koska minä - lempi puheenaiheeni. Haastaminen on vaan haastavampaa.

Mutta here goes.

Lempinumero: 12 oli ensimmäinen pelinumeroni (matkin siskoani). Ja siksi se on edelleen lempparinumeroni.

Alkoholiton suosikkijuoma: Vettä mä enimmäkseen juon, joten sanotaan se. On joku kokiskin välillä tosi ihanaa (esim. eilen leffaa katellessa), mutta jääkaappikylmä vesi on kuitenkin ehkä arjessa se mun lemppari.

Lempieläin: Kaikki eläimet ovat ihania, mutta ovathan nämä omat kissanhiekat lattialle kauhovat, julisteet repivät ja sohvaan kyntensä teroittavat kultsimussukkani tietty mun lemppareimmat.

Siinä sitä ollaan niin viattomina ja söpöinä

Facebook vai Twitter: Facebook. On mulla Twitter-tilikin, mutten koskaan muista tweetata - tai lukea muiden tweettejä. FB:ssä spämmään sentään kansaa kissakuvilla.

Intohimoni: Urheilu. Ylläri. :) Koriksen jälkeen mulla ei ole ollut enää yhtä intohimon kohdetta, muta nyt se himoilu jakautuu tasaisesti kaikkialle: haluaisin harrastaa tai ainakin kokeilla melkein kaikkia maailman lajeja. Ei vaan aika riitä ja kroppa kestä...

Suosikkiviikonpäiväni: Lauantai oli jo lapsena karkkipäivä. Ja nykyään se on se vapaapäivä, jonka jälkeenkään ei tarvitse mennä töihin. Voi siis urheilla koko päivän ja katsoa myöhään leffoja!

Suosikkikukka: Tää on aika paha. Tykkään tosi paljon leikkokukista, joten niistä on kauheen vaikeeta valita yhtä lempparia. Olen aina tykännyt tosi paljon keltaisista kukista. Ruusutkin ovat kivempia keltaisina kuin punaisina. Ja keltaiset tulppaanit ovat kanssa parhaita. Mutta olen viime aikoina ihastunut enenevissä määrin astereihin ja gerberoihin. Joten kukka-arvonnan voittajaksi valikoituu tänään keltainen gerbera. Tosin gerberoissa kaikki (kirkkaat) värit ovat tosi jees.

Kuva

Tässä pitäisi haastaa viisi blogia, joilla on alle 200 lukijaa. Mistä tietää, montako lukijaa blogilla on? Mä en edes tiedä, montako lukijaa mun blogilla on. :D Lasketaako lukijoiden määrä siitä, montako seuraajaa blogilla on vai siitä, kuinka monta kävijää blogissa on päivän aikana?

Etten loukkaisi verisesti ketään suosittua bloggaria, en haasta nyt ketään. Tai haastan kaikki lukijat. vastatkaa omaan blogiinne tai kommentteihin, jos omaa blogia ei vaikka ole. Mutta tämä "kiertokirje" päättyy nyt tähän ja meitsi saa 5 vuotta epäonnea ja kaikkea muuta kamalaa.

Tämä viikko on muuten mun laskujeni mukaan taas kevyt viikko. Pidetään siis peukkuja pystyssä, että ehdin blogata taas useammin. Kun ne joulukalenteritkin valmistuivat jo ajoissa. Pitäisi kyllä jossain vaiheessa ommella siskolle verhotkin... Ja lauantaina menen Kallioon katsomaan muiden urheilua eli roller derbyä!

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

It's alive!

Minä siis. On ollut blogi vähän hiljaa. Piti urheilla sunnuntaina raivoisasti ja blogata siitä, mutta tulinkin lauantaina kesken säbäjengin kipeäksi. Oli ihan hassu flunssa: ei nuhaa, ei yskää, ei kurkkukipua - ei edes kuumetta. Minulla oli vain jumalaton lihassätky ja vähän hedaria. Sunnuntai meni sitten aika pitkälti nukkuessa. Yhden leffan katsoin. Enkä jumpannut saati blogannut.

Olo helpottui maanantaina ja olinkin iltapäivällä jo ihan ok. En kuitenkaan mennyt treeneihin. Mutta koska en silikonisaumojen uusimisen takia voinut mennä tiistaina aamulla kotona suihkuun ja jouduin suihkuttelemaan toimistolla, niin poljin siinä sitten samalla vähän toimiston salin spinning-pyörällä. Minä olen muuten tosi kauan nähnyt Spinnerin logossa naaman enkä polkevaa hahmoa. Katsokaa nyt vaikka. Ja ei ihmekään, että jannulla räkä lentää: sen takanahan seisoo Darth Vader!

Kannustava terävänenäinen jannu
Meidän toimiston sali on niin sanotusti penthouse-sali. Näkymät ovat aamusella ihan kivat.Paitsi jos mene salille liian aikaisin. Silloin on pimeää kuin marraskuisessa Suomessa.

Maisemaa pyörän selästä

En ole ehtinyt bloggailla myöskään maanantaina tai tiistaina, koska olen vääntänyt ihan elukkana kahta joulukalenteria. Työmäärä pääsi vähän yllättämään. Eilenkin meni 23 asti ennen kuin pääsin nukkumaan. Olin sitten aamulla vähän väsynyt, kun heräsin salille bodaamaan. On muuten vaarallista mennä salille väsyneenä: voi vaikka laskea vahingossa väärin. :)

Tein aamulla ihan intopinkeänä kyykkyä. Alku menikin mukavasti ja tein kutoset tutulla 70 kg:lla ja kolmoset 75 kg:lla. Olen kyllä vähän siinä rajoilla, että menenkö tarpeeksi alas. Mietinkin, että pitäisikö laskea vähän painoja ja persettä. Mutta palataan siihen joskus toiste ja nyt tähän aamuun. Ykkösiin piti sitten nostaa painoja 80 kg -> 82,5 kg. En tiedä, mikä aivopieru minuun iski, kun lisäsin 7,5 kg:n sijaan tankoon 17,5kg... Tai siis tiedän. Vaihdoin kolmosten jälkeen 2,5 kg:n kiekot ajatuksissani kymppeihin enkä vitosiin niin kuin piti. 20 + 15 +15 + 10 + 10 + 10 + 10 + 1,25 + 1,25 on tosiaan 92,5 kg eikä 82,5 kg... Ei sitten noussut. :) Heitin painot tyylikkäästi taakseni - ja pyllähdin itse perään. Ei mua sattunut, no worries. Ylpeys tosin sai jumalattoman kolauksen. En edes tajunnut laskuvirhettäni heti (eli siis toisia kymppejä vitosten tilalla) vaan koetin sitten kyykätä 80 kg:lla (eli oikeasti 90 kg:lla), koska sehän oli sentään mennyt viimeksikin. Tosi pieni niiaus tuli, mutta sain painot sentään takaisin telineeseen. Ja sitten lastia purkaessani vasta tajusin, paljonko minulla oli painoa tangossa. Kyllä nolotti.

Blogin teemakoira taas
 Minun oli tarkoitus kokeilla vielä pitkästä aikaa rinnallevetoa crossfittaavan työkaverin yllyttämänä, mutta 90 kg otti sen verran koville selän kanssa, että jätinkin väliin. Ensi kerralla sitten. Nyt on enää ongelmana, että koska hitossa mä ehdin ensi kerran salille. Tässä on loppuviikosta kaiken maailman häppeningiä ampumaseuran syyskokouksesta kavereiden hääbileisiin, että ei meinaa jäädä jumpalle aikaa.

Pitäisi vastata taas yhteen hipsunhauskaan blogihaasteeseenkin, mutta teen sen vasta, kun ne joulukalenterit ovat valmiita.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Hupsistakeikkaa

Ensin ehkä vuosisadan noloin kömmähdys: myöhästyin eilen vartin säbämatsista. Ei siinä muuten  mitään, mutta kun olen veska! Olin merkannut matsin ajan kalenteriin puoli tuntia myöhemmäksi - eli samaan aikaan kun viimeksi oli peli. Onneksi kyseessä oli "vain" Play-liigapeli eikä divarimatsi, mutta silti supernoloa.

Valmentaja soitti, kun olin autossa puolimatkassa hallille. Loppumatkan ajan käytin sitten liikennevalot hyödykseni ja vaihdoin kamoja.Mahtoi olla näky kanssa-autoilijoille. Onneksi yksikään heistä ei ollut poliisi. En usko, että paidan ja rintapanssarin pukeminen on ihan hyvää liikennekäyttäytymistä. :)

Onneksi hallilta sai veskan kamoja lainaan, ja yksi hyökkääjämme hengasi ekan erän maalilla. Hän päästi vain 2 maalia, joista toisen minäkin olisin luultavasti päästänyt: se oli poikittaissyöttö maalin edessä, jollaisia on lähes mahdotonta torjua - pakkien pitäisi katkoa ne syötöt. Minä päästin vielä ekan erän alussa yhden maalin alkuhämmennyksissäni, mutta loppumatsin torjuin ihan hienosti. Matsi loppui 3-2. Sen olisi PITÄNYT loppua minun mielestäni 0-2 tai 1-2. Harmittaa vietävästi. Ja nolottaa.

Nolottaa kuin tätä rekkua
Ja kuvan pöllin täältä

Mutta tänään meni kompensaatioiksi aamun treenit ihan sika hyvin. Meinasin ensin mennä vain lenkille, koska ehdin iltapelin takia nukkua aika vähän. Mutta koska heräsin virkeänä, päätin sittenkin mennä salille. Ja onneksi menin! Puntit nousivat ihan huippuhyvin, ja mulle tuli salilla ensteks sporttisin olo. Tein pääliikkeistäni leuanvedon ja kyykyn. Ja niiden lisäksi tein soudun, vatsat ja selät.

Nyt sain sorvattua leuanvetosarjaa paremmaksi. Tein toistoja 6-5-4-3-max, missä max oli 6. Nelosissa minulla oli 3 kg nilkoissa ja kolmosissa 5 kg. Enemmänkin voisi painoa lisätä. Pitäisiköhän kokeilla nilkkapainojen sijaan painovyötä? Sitten voisi olla taas kuin tuo kuivan koira, kun päätyisin vain roikkumaan tangossa enkä hievahtaisi mihinkään.

Kyykyssä lisäilin painoja ykkösiin. Sarja näytti siis tältä: 6 x 70 kg, 3 x 75 kg, 1 x 80 kg, 3 x 75 kg ja 6 x 70 kg. Muuten menin tarpeeksi alas, mutta ykköset olivat vähän siinä ja siinä. Sikäli urpoa, että paino ei tuntunut kamalan painavalta. Usko vain taisi loppua. Mutta fiilis oli sen verran hyvä, että päätin lisätä tälle viikolle yhden salikerran lisää perjantaiaamulle ennen spinningiä. Lauantain puntti muuttaa sen takia sunnuntaille. Ja lauantaina taidan mennä aikataulusyistä lenkille spinningin sijaan.

Miksi mä edes suunnittelen noita treenejä, kun suunnitelmat muuttuvat AINA? :D Tai kannattaahan niitä suunnitella, mutta ei ehkä kirjoitella sen kummemmin ylös.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Metsäretkellä

Viime viikon piti olla taas kova viikko, mutta viikonloppu oli kyllä aika kevyenletkeää menoa. Ainoa yhtään liikuntaa muistuttava toiminto oli parin tunnin kävelyretki Nuuksioon. Ja siinäkin otettiin pitkä evästauko Haukkalammen rannalla, ettei vaan homma mene urheilun puolelle. No, kyllä mun reidet hapotti parissa pitkissä portaissa.

Kävelimme kosteassa mutta ei ihan sateisessa (no, vähän ripsi, mutta kunnon sade alkoi vasta, kun olimme turvallisesti autossa) ensin Haukankierroksen 4 km ja sitten vielä Nahkiaispolun osan (1,5 km). Lopetimme jälkimmäisen kiekan parkkipaikalle. Oli oikein kivaa, eikä ollut edes liikaa ihmisiä. Nahkiaispolulla saimme olla ihan omassa rauhassa. Haukankierroksella tuli muutama tyyppi vastaan. Jos Nuuksio ei ole tuttu, niin lisätietoa noista reiteistä saa tuolta. Minä olen köpötellyt tuon Haukankierroksen ennenkin jo useamman kerran, mutta Nahkiaispolulla olin lauantaina ekaa kertaa. Siellä oli tosi nätti puro ja siinä hieno koski. Tuli ihan keijukaismetsäfiilis (siis sellaiset nätit kuusimetsät ovat keijukaismetsiä, koska niihin on helppo kuvitella Pessi ja Illuusia). Ja jos olisi ollut kevät, olisi itsekin tehnyt mieli leikkiä Ronja Ryövärintytärtä ja huutaa keväthuuto.

Minä ja Haukkalampi

Minulle tuli kamala himotus mennä juoksemaan tuo Haukankierros. Pitää kyllä vielä vähän esitreenata mäkiä Lepuskin urheilupuistossa ennen kuin lähden Nuuksioon asti hölköttelemään. Toinen himpetys on ottaa teltta mukaan ja mennä Nuuksioon ihan yöksi. Siinä tausta-ajatuksena on treenata oikeaa vaellusta varten.

Muuten treeniviikko näytti viikolla 46 kokonaisuudessaan tältä:

Ma säbätreenit
Ti uinti + lenkki
Ke punttis + firman säbävuoro
To punttis + säbätreenit
Pe spinning
La kävelyä Nuuksiossa
Su lepo

Eli oli aika säbäisä viikko. Pääsin tosiaan myös alkuun bodauksen kanssa. Ensin oli aikomus mennä punttaamaan myös sunnuntaina, mutta en sitten ehtinyt.

Tälläkin viikolla elämä (ja säbääjengin talkootyöt, jotka ovat sinänsä aika köyhää elämää) häiritsevät jonkin verran jumppailua. Siksi katsoin aiheelliseksi suunnitella treeniviikon taas etukäteen. Ja samalla vaivalla voin sitten kertoa suunnitelmani teillekin. Tälleen meinasin suorittaa tämän viikon:

Ma säbätreenit
Ti uinti + säbämatsi
Ke punttis
To lenkki
Pe spinning
La spinning + punttis
Su spinning / lenkki

Olen taas päässyt spinnailun makuun. Ja pakko myöntää, että ihan vähän säikähdin juoksuinnostuksen vaikutusta polviini, joten nyt se innostus on vähän lopahtanut. Mutta pitäisihän mun sitä juoksua parantaa, joten lenkkeily olisi ihan suotavaa. Kuitenkin se on viimeiset pari kertaa ollut ihan kivutonta hommaa.

Vielä toinen todiste siitä, että kävin ulkona

Ai hitto. Mä olin jo pyhästi luvannut itselleni, että en valita blogissa enää polviani, ettei tästä tule ihan pelkkää epigriisiä. Ja taas lipsahti. Mutta kai se on joku talviteema tässä blogissa. Vuosi sittehnhän olin keuhkoputkentulehduksessa ja sitten jo kaadoinkin kinkun rasvat jaloilleni sekä teloin polveni lautaillessa. Joten nythän mulla menee varsin hyvin. Ehkä tästä joulusta tukleekin jo varsin jumppaisa.

Blogin uudessa ulkoasussa kestää vielä, koska luomisen tuskan lisäksi koen tuskaa Gimpin ja feather toolin kanssa. Mutta asia on kuitenkin työlistalla ja vielä aika korkealla siellä.

torstai 15. marraskuuta 2012

Bodausta pitkästä aikaa

Viime viikko oli tosiaan kevyt viikko, ja kävin salilla vain spinnaamassa. Mutta tällä viikolla onkin sitten kolisteltu rautaa jo kahdesti. Valitettavasti bodaus sattui nyt peräkkäisille päiville, mikä ei ole optimia, mutta muut aikataulut pakottivat minut bodaamaan penaa kahtena aamuna peräkkäin.

Palaan siis maksimiohjelmaani, mutta tuunasin sitä hieman: vaihdoin ylätaljan yllättäen leuanvetoon. En aloittanurt siitä, mihin viimeksi jäin, vaan nössönä otin hieman takapakkia. En kuitenkaan ihan samoihin kynäniskapainoihin, joilla aloitin viimeksi.

Kyykyssä tein kutoset 70 kg:lla, kolmoset 75 kg:lla ja ykköset 77,5 kg:lla. Ainakin kolmosiin ja ykkösiin voi huoletta lisäillä painoja. Penan aloittelin tekemällä kutoset 50 kg:lla, kolmoset 55 kg:lla ja ykköset 60 kg:lla. Ja tänään lisäsin jo ykkösiin 5 kg, vaikka olinkin hitusen jumissa eilisestä. Polvet eivät olleet muuten moksiskaan eilisestä kyykkäämisestä, mikä on fantsua. Ne taitavat vihata vain kovalla alustalla juoksemista ja sivuttaisheilumista, mitä tulee suunnistuksessa ja suunnanvaihdoissa (esim. pallopeleissä). Maltan tuskin odottaa seuraavaa kyykkytreeniä!

(Kuva)
Leuanveto ei ole verrattavissa ylätaljaan, ja sen sarjoja mun pitää tuunata muutenkin. Laitoin jo ykköseen kilon nilkkapainot, mutta teinkin kolme toistoa, kun oli niin kevyttä. En vaan jaksanut sen jälkeen enää kutosia (meni viisi). Eli 6-3-1-3-6 ei toimi leuoissa. Voisin harkita jotain 6-4-3-1-max -henkistä ratkaisua, missä nelosiin, kolmosiin ja ykkösiin lastataan nilkat täyteen lyijyä (tai mitä niissä nilkkapainoissa nyt onkaan sisällä).

En siis missään nimessä ole luovuttanut 20 pull ups challengen kanssa. Olen vaan vähän muuttanut taktiikkaani. Ja virallinen tavoite on päästä kaksinumeroisiin lukuihin. Ja niissä sitten epävirallisesti mahdollisimman isoihin sellaisiin. Maanantaina treenien jälkeen meni 8 leukaa. Ihan puhtaasti.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Kinesioteippausta

Mä en ole jaksanut ikinä alkaa pelata Google Analyticsin kanssa, mutta Bloggerin oma tilastointi kertoo, että mun blogiin tulee aika paljon jengiä googlatessaan kinesioteippausta.

Ajattelin siksi jakaa teille yhden linkin. Mä ostin joskus vuosi sitten HE Fysiolta Groupion-tarjouksesta hierontoja. Sen jälkeen olen ollut heidän sähköpostilistallaan. Ja joskus viime keväänä spostissa tuli kerrankin jotain hyödyllistä: linkki kinesioteippaus-e-kirjaan.

Ihan varmasti teippauksen oppii tekemään enemmän oikein sellaisilla teippauskursseilla, mutta eiköhän tuollakin alkuun pääse. HE Fysio muuten järkkää sellaisia kursseja, jos jotakuta kiinnostaa. En ole ollut, joten en osaa sanoa yhtään mitään niiden laadusta. Olen vain nähnyt mainoksia. Heillä on myös verkkokurssi.

Itsehän osaan teipata vain polveni. Opin teippauksen personal traineriltani, ja olen myöhemmin kerrannut sen tuosta e-kirjasta. Ainakin siihen kertaukseen tuo kirja toimi mainiosti.

Ja sitten loppukaneetti: Kinesioteippauksesta voi lukea netistä paljon puolesta ja vastaan. Kukin olkoon niistä ihkun värisistä teipeistä mitä mieltä haluaa. Minulla ne toimivat - joko placebolla tai oikeasti.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Miten kengännauhat solmitaan?

Haha, onnistuinpa sitten vielä muuttamaan tätä viikkoa suunnitellusta: en mennyt tänään spinnaamaan, koska myöhästyin. Tai en edes lähtenyt yrittämään ehtimistä, kun huomasin, että nyt on kiire. Ja miksi minä myöhästyin? No siksi, koska SIIVOSIN! Eli ehkä huonoin syy ikinä. Ja huolestuttavinta tässä on, että tämä ei ole edes ensimmäinen kerta. Myöhästyin noin kuukausi sitten torstain säbätreeneistä, koska imuroin niin apinan raivolla, etten muistanut katsoa kelloa. Ei näin. Ei todellakaan näin. :)

Koska missasin spinun, menin sitten lenkille. Ja menin sinnekin myöhässä ja olin siellä liian kauan - ja myöhästyin isänpäiväpäivälliseltä. Meinasi sisko perheineen kuolla nälkään minua odotellessa. Lenkki oli ihan jees. Juoksin urheilipuiston pururataa, joka on tosi mäkinen lenksu. Otin päivän teemaksi alamäessä rullaamisen. Eli en jarruttanut yhtään (tai koetin olla jarruttamatta), vaan annoin askeleen rullata ja päästelin niin kovaa, kun mäki vei. Se oli yllättävän hankalaa. Jarruttelu tulee selkärangasta. Ylämäistä lyhyet spurttasin ja pidemmät laahustin ylös etäisesti juoksua muistuttavalla tyylillä. Mutta en kävellyt, koska spandexeissa ei kävellä! :) Reilu 6 km tuli lenksukan pituudeksi.

Lenkillä korkkasin vihdoin uudet lenkkarini. Ja niitä nauhoitellessa tuli mieleen, että mahtaako kengännauhojen kikka kolmonen olla ihan yleistä tietoa. No, siltä varalta, että ei ole, näytän nyt, miten lenkkarien nauhat kannattaa solmia.

Kaikki varmaan tietävät lenkkareissa sen toisen reiän siinä ylimpänä. Sen, mitä osa ihmisistä ei käytä. Ja jos senkin nauhoittaa, niin usein solmu usein painaa ikävästä nilkan päällä. Eli tuon vapaan reiän tuossa kuvassa.


Minä en nyt kuollaksenikaan saa mieleeni, keneltä tämän nauhoitustavan opin, mutta joku tuttu maratoonari se taisi olla. Ellei ollut joku fyssari. Mutta joskus vuosituhannen alussa minä tämän opin. Eniveis, sitä vikaa reikää kannattaa käyttää, koska sen kanssa lenkkari pysyy paremmin jalassa. Mutta koska se solmu tulee normisti nauhoitettaessa liian ylös ja painaa, pitää tosiaan kikkailla. Ja näin se käy.

1. Ota kenkä. Ignoroi nauhoja syövä kissa.


2. Riistä kissalta kengännauha. Pujoita nauha ulkoa kengän sisään ja anna kissan taas hetki pelmuta nauhan pään kanssa, kun otat kuvaa (tai älä, jos olet ankara).


3. Ota vastakkaisen puolen nauha ja pujota se lenksusta. Pahoittele kissalle, että nauhan pää lyhenee koko ajan.


4. Laita kenkä jalkaan. Kiristä narut ja solmi ne. Nyt solmu ei paina, koska se on yhtä alhaalla kuin alemmasta reiästä solmiessa, mutta naru kiristää myös taaimaisesta reiästä asti. Profit. Kissakin luovuttaa siinä vaiheessa, kun kengät pukee jalkaan.


5. Eiku juoksemaan.

Vanhemmissa lenkkareissani (toisissa niistä, toiset lensivät jo roskikseen) minulla on pikanauhat, jotka ovat häijyn hyvät triathlonkisoissa. Ne ovat kuminauhaa, joten niitä ei tarvitse solmia ollenkaan. Niissä on pienä pompuloita, jotka kiristävät nauhat. Siten ne ovat jokaisesta välistä juuri sopivan kireällä. Ja ne voi tosiaan sujauttaa jalkaan tosi nopsaan ilman solmuja.

Kun pujoittelin nauhoja, päiden pompulat, jotka joutui toki pujottamaan useimmin, "aukesivat". Mutta niitä ei onneksi tarvinnut mihinkään. Mutta niiden auettua nauhat vähän pitenivät, joten solmin ne. Näissä nauhoissa on muuten se hyvä puoli, että ne eivät ikinä aukea ja kenkä ei löysty. Tai vaikka tuo solmu aukeaisikin, olisivat nauhat edelleen kireällä. Ostin nuo Kuopion triathlonista yhdeltä ständiltä. Maksoivat 8€. Suosittelen.


Tuossa kengässä ei ole kuvassa pohjallista, koska minulla on erilliset oman jalan mukaan tehdyt tukipohjalliset, jotka ovat kuvanottohetkellä jalassa olevissa lenkkareissa. Käytän tukipohjallisia kaikissa urheilukengissä paitsi pyöräilykengissä. Sellaisiakin suosittelen, jos kärsitte ylipronaatiosta tai muusta vastaavasta.

Mutta sellaista. Toivottavasti nauhoitusvinkeistä oli joillekin apua.

//EDIT: Nyt muistan! Ei ollutkaan tuttu juoksija, vaan opin kikan Elixiristä Samuli Vasalalta. Silloin ennen vanhaan Elixirissä oli vielä urheilua ja ohjeita urheiluun eikä pelkkää tuotesijoittelua. Nykyään kannattaa katsoa ennemmin Sisua Ylen kakkoselta.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Kevyt reikäpalloviikko

Tämä viikko ei ole mennyt suunnilleen yhtään suunnitellusti. Ensinnäkin päätin pitää kevyellä viikolla taukoa punttaamisen lisäksi myös leuanvedoista, koska niskani oli alkuviikosta pahasti jumissa. Ja koska polveakin juili viime viikolla, jätin juoksemisenkin vähemmälle.

Mutta säbää tulikin sitten enemmän kuin piti: unohdin ohjelmaa tehdessäni, että keskiviikkona oli Play-liigan peli. Lisäksi saan tänään lauantaina pelata divariturnauksen ekan pelin, joten säbää tulee viikolle kolme annosta. Peli menee tänään CrossCoren päälle, joten se saa vaihtua spinnailuun. Lepopäiviäkin tulee sitten vähemmän kuin piti, mutta se ei oikeastaan haittaa. Säbäveskailu on kuitenkin hyvin kevyttä liikuntaa. Viikko näyttäisi nyt tältä:

ma säbä
ti uinti
ke säbämatsi
to lepo
pe spinning
la säbämatsi
su spinning

Katsotaan, miltä se näyttää huomenna. :)

Olen tässä miettinyt jo jonkin aikaa, että pitäisi tehdä jotain tämän blogin ulkonäölle. Alan kyllästyä noihin mustikoihin. Blogin nimikin tympii nykyään. Tämä blogihan alkoi elämäntaparemonttiblogina, kun aloin treenata PT:n kanssa. Mutta rainerin jäätyä tämä on alkanut olla enemmän tällainen liikuntapäiväkirja. Siksi nimi ei oikein sovi. Mutta olkoon mokoma nyt ainakin toistaiseksi Kunnon Kaipuu. Ainahan sitä voi kuntoaan parantaa. Ja kai minä sitä edelleen kaipaankin, vaikka olenkin mielestäni hitsisti paremmassa kunnossa kuin vaikka 1,5 vuotta sitten. Mutta ulkonäölle ajattelin keksiä ja jaksaa tehdä jotain. Beware. (Ja nyt mun on pakko jaksaa, kun asiasta täällä mainitsin.)

Nyt pitää lähteä peliin.

torstai 8. marraskuuta 2012

Penkkiurheilua

Tulipa Suomen Salibandyn maajoukkueen julkistuksesta mieleen penkkiurheilu. Itse olen sellainen keskiverto penkkiurheilija: katson suvereenisti oikeastaan mitä lajia tahansa, mutta olen aika saamaton menemään katsomaan mitään livenä. Tai siis lähden, jos joku pyytää mukaan, mutta olen aika laiska itse ehdottelemaan moista. Viimeksi olen tainnut nähdä livenä yleisurheilua kesän EM-kisoissa. Sitä ennen olleeni joskus ehkä 2011 katsomassa roller derbyä (Suomi-Ruotsi) Pasilassa ja säbän 2010 MM-kisojen alkusarjan matseja. Eli en minä ihan kamalan usein käy katsomoissa. :)

Ohjeistuskaavio. Kuva imgurista

Paras katsomoelämykseni oli Lontoossa joskus vuonna nakki, kun menimme työkaveriporukalla katsomaan Tottenhamin futispeliä. Siis lensimme viikonlopuksi Lontooseen ihan vain sitä varten. Se brittien futishulluus ei ole yhtään liioiteltua. Katsomon tunnelma oli mitä mainioin. Ja oli matsikin ihan hyvä. Suomessa minulla eniten tökkiikin lippujen kalliit hinnat pelin tasoon verrattuna. Säbä on ihan kohtuuhintaista, mutta esim. koriksen ja lätkän kertaliput ovat minusta hävyttömän hintaisia.

GoSpurs!

Telkkarista kyllä katselen urheilua oikein mielelläni. Viime kesä esimerkiksi oli hyvä kesä: eka tuli futista ja sitten olympialaiset. Kyllä kelpasi lojua sohvalla. Ja kun katseli traithlonia tai maantiepyöräilyä, tuli kamala himotus lähteä itse polkemaan. Eli silkkaa profitia.

Mites muut? Kiinnostaako muiden jumppailu vaiko vain oma?

Ps. Ihanaa muuten, että Mikael Järvi on edelleen maajoukkueessa. Siinä on sitten kuuma mies! Lääh!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Eräiden lenkkareiden tarina

Siitä on varmaan jo pari kuukautta, kun pitkästä aikaa voitin jotain: arpa osui minuun Natan blogiarvonnassa, ja voitin 100 euron lahjakortin Intersportiin. Nata kyseli osoitettani, ja lähetinkin sen hänelle heti. Ja hihkuin onneani irkissä.

Kului päiviä, kului viikko, eikä lahjakorttia kuulunut. Koska olen ahne ja saita ihminen, mailailin Natalle ja kerroin, että eipä ole lahjakorttia kuulunut. Nata vastasikin pian ja pahoitteli asiaa. Oli kuulemma ollut jonkinlainen tietokatkos Intersportilla, mutta nyt pitäisi lahjakortin tulla. Hyvä, tuumasin minä.

Taas meni viikko. Tällä kertaa Intersportilta tuli jopa postia: mainos. Siis ihan minun nimelläni ja osoitteellani osoitettu mainos. Joo, ainakin osoitetiedot olivat menneet perille. Mailailin taas Natalle ja kerroin, että postia oli tullut, mutta ei toivotunlaista.

Tällä kertaa meno meni jo ihan surkuhupaisaksi. Nata nimittäin vastasi, että Indiedaysilta oli tullut maili, jossa kerrottiin, että edellisen viikon perjantaina (oli siis maanantai) ID:n toimistolle oli tullut hakuilmoitus Postilta, lähettäjänä Intersport. Ja siellähän ne voittajien lahjakortit olivat. ID oli kuulemma alunperinkin ehdottanut Intersportille, että he voivat hoitaa lahjakorttien lähettelyn voittajille. Ja ilmeisesti Intersport oli halunnut hoitaa asian (no daa, saavat osoitteita mainosrekisteriin). Mutta sitten kolmannen muistutuksen jälkeen Intersport lähettääkin ne lahjakortit ID:lle. Heillä oli kuitenkin ollut kuukauden verran ne osoietiedot itsellään.Puuttui vain se halu hoitaa asiat.

Lahjahevosen suuhun ei passaisi katsoa jne., mutta en mahtanut sille mitään, että mieli teki olla pikkusielu ja ostaa Intersportilta jotain tasan satasella eikä sentilläkään yli. Mutta valitettavasti mulla oli ollut hankintalistalla jo jonkin aikaa uudet lenkkarit. Mietin tovin, että käyttäisinkö lahjakortin lenkkareihin vai ostaisinko jotain halvempaa ja ei niin tarpeellista. Kavereita konsultoituani päädyin siihen, että käyn ainakin katsomassa, millainen lenkkarivalikoima Intersportilla on ja kerron koko tapahtumasarjan blogissani. Kuitenkin sisäinen ituhippini haluaa ostaa vain tarpeeseen.

Mä olen ihminen, joka arvostaa hyvää palvelua. Intersportin palvelu on musta yleensä ollut sellaista, että se on ihan ystävällistä ja osaavaa - kunhan sitä saa. Monesti olen joutunut etsimään ja odottelemaan myyjää, ja pari kertaa olen marssinut Sportiaan tai Kesportiin, kun en ole jaksanut odottaa. Siksi ei ollut nyt vaikeaa tehdä päätöstä, että jatkossa kannatan pieniä erikoisliikkeitä myös urheilurompeharkinnoissa. Olen kuitenkin aina saanut tosi hyvää (ja nopeaakin) palvelua esimerkiksi Kalle Sportista ja Sellon pyörästä. Toki noissa pienissä kaupoissa pitää aina osua paikalle, kun ei ole ruuhkaa, mutta jotenkin niissä tuntuisi aina olevan henkilökunnan määrä paremmin suhteutettu asiakkaiden määrään. Tai sitten mulla on käynyt vaan hitonmoinen mäihä.

voittokengät

Mutta ostin mä ne lenkkarit sitten. Ja noin vartin soviteltuani sain myyjänkin seurakseni. Tosin olin siihen mennessä jo valinnut kenkäni. Mutta olihan se kiva saada myyjänkin kommentti, että kivemmista kengistä ei enää ollut kokoja, ja että valkkaamani pari on varsin jees. Kengät olivat alessa 129 euroa, joten tulin sitten tukeneeksi Intersportia 29 eurolla.

En minä nyt vanno, etten ikinä enää mene Intersportiin, kun se kuitenkin Sellossa mukavasti hollilla on. Mutta onhan siellä kaksi muutakin urheiluliikettä. Ja Sellon liikkeistä puhuttaessa vinkkinä kaikille, että Halosella on muuten hyvät ja halvat ulkoiluvaatevalikoimat. Hinnoissa se pieksee esimerkiksi Partioaitan ihan 6-0, ja merkit ovat ihan tunnettua kamaa kuten vaikka Jack Wolfskinia. Vinkiksi kaikille goretex-takkeja hankkiville vaan...

Mutta oikeasti minä haluaisin jatkossa tosiaan tukea yrittäjyyttä ja ostaa juttuni juuri noista pienistä erikoisliikkeistä.Koska niissä palvelu on aina ihan parasta. Suosittelen samaa muillekin.

Mouh. Olen puhunut.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Alussa oli suo, kartta ja Minttu

Lauantai-aamu aukeni synkkänä ja sateisena. Mutta sehän ei noin tuhatta kahelia metsien miestä ja naista haitannut, kun oli aika lähteä kirmaamaan Raatojuoksua pitkin Sipoon metsiä. Itsehän päädyin tuonne siksi, että supersuunnistaja tarvitsi kyydin Sipooseen ja ehdotti minulle, että minäkin lähtisin suunnistamaan. Ja koska minä en ole mikään nössö, niin pakkohan se oli sanoa joo. Supersuunnistaja meni juoksemaan pisimmän matkan eli 20 km, ja minä suunnistin 10 km helpon reitin (siitä olisi ollut myös vaikeampi vaihtoehto). Kisassa olisi ollut myös 5 km vaihtoehto, mutta siitä minulle ei kerrottu ennen ilmottautumista. Toisaalta kymppi oli ihan hyvä valinta, koska minulla meni siitä suoriutumiseen vain vähän vähemmän aikaa kuin supersuunnistajalla kahteenkymppiin. Eli ei tarvinnut odotella kauaa maalissa.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä oli satanut, joten jo lähtöpaikkana toiminut nurmikenttä oli märkä ja metsän suot erittäin märkiä. Myös polut olivat silkkaa mutaa, kun niistä oli juossut jokunen sata suunnistajaa ennen kuin itse pääsin mestoille. Toisaalta siinä vaiheessa ei juuri jännittänyt, koska matkalla ekalle rastille en jaksanut jonotella pitkospuille, vaan kahlasin ekan kosteikon yli polvia myöden hyytävässä vedessä. Vesitiiviit sukat ovat noin periaatteessa ihan kiva idea, mutta niiden idea ikään kuin vesittyy (haha), kun vettä menee varresta sisään ja jää pyörimään sukkaan sisälle. Tavallaan veden liplatus varpaiden väleissä on kyllä ihan veikeän tuntuista, kunhan se vesi vähän lämpenee.

Kisakynsinä toimi torstain pinkit messukynnet

Keskimäärin pyrin suunnistamaan järkeviä reittejä eli seurasin teitä ja ojanpientareita, mutta pari kertaa tein superurpoja ratkaisuja, kun päätin vähän "oikaista". Kannattaa oikeasti juosta muutama sata metriä enemmän tiellä kuin rämpiä reittä myöten suossa. Pahin pummi tosin oli sellainen, kun poikkesin vain polulta liian aikaisin metsään ja juoksin siksi rastista ohi. Eli en vain osannut. Sinänsä suunnitelmani oli mitä mainioin. Siinä pummissa tipuin yli 20 sijaa. Olin lopputuloksissa 69. 77 maaliintulleesta. 4 keskeytti ja 4 hylättiin.

Mutta ei passaa valittaa. Ei kisa pelkkiä pummeja ja suossa tarpomista ollut, vaan sain minä kokea 15 rastin aikana myös onnistumisen elämyksiä. En ole tänä kesänä ehtinyt kaiken triathloonaamisen lomassa käymään ollenkaan iltarasteilla edellisen kesän tapaan.Siksi minua jännitti alussa aika paljon, eikä itseluottamus ollut alussa mitenkään korkealla. Mutta löysin pari ekaa rastia ihan kivasti. Ekalle rastille oli pitkä matka, ja hävisin siinä aika paljon ihan vaan juoksuvauhdissa, mutta pysyin koko ajan kartalla, vaikka muita vähän peesailinkin. Tokan rastin hain rehellisesti ihan vain peesaamalla (koska tosiaan en luottanut itseeni poluttomalla kalliolla), mutta sitten alkoi porukka hajaantua, joten oli pakko suunnistaa itse. Kolmonen oli keskusrasti, jolla käytiin kolmesti. Eka lenkki eli rastit 4-6 menivät omasta mielestäni tosi hyvin, ja paransinkin niillä sijoitustani kuin sika juoksua.

Wannabe-suunnistaja ennen lähtöä. Huomaa
kuuminta hottia suunnistajapiireissä oleva pannaksi
laitettu Buffi. Oltiin ihan samiksia Minna Kaupin
kanssa. Tai Kaupin Buffi taisi olla sininen.

Seiskarasti oli taas se keskusrasti, jolla sai vettä ja rusinoita. Sitten olikin aika suorittaa se kisan pahin pummi. Söin ennen kasin löytymistä myös elämäni pahimman makuisen (tomaattiaromi, yäk) supersuunnistajalta mukaani saamani energiageelin, ja silloin mietin kyllä itsekseni, että mitä kaikkea minä olenkaan valmis tekemään miehen vuoksi. Mutta yhdeksäs rasti läytyi taas ihan vain pikkiriikkisen pummaamalla (viereinen kallio oikean sijaan) ja kympin löysin ihan vahingossa. En ole tarkastanut vielä tämän viikon lottoarvonnan tuloksia, mutta kymppin löytyminen oli kyllä vähintään 6 oikein ja lisänumeron tasoinen munkki. Eli pitäisi varmaan kurkata, oliko minulla eilen enemmänkin onnea. 11 oli viimeinen käynti keskusrastilla, ja sitten pitikin jolkotella enää 4 rastin kautta maaliin. Olin siinä vaiheessa ollut matkassa melkein 2,5h ja aikas väsynyt, joten tässä vaiheessa sain päähäni kuningasidean, että en juokse tietä pitkin, vaan "oikaisen" suon kautta. Mutta ei siinä vaiheessa enää jaksanut keljuttaakaan, koska olin niin lähellä maalia. Loput rastit oli muutenkin helppo löytää, koska niihin oli tallattu jo varsin selvät polut. Ja olivat ne lähllä teitäkin ja siksi ihan iisejä.

Olin maalissa joskus yhden maissa ja kotiin pääsimme suihkun jälkeen vähän ennen kolmea. Loppu päivä menikin sitten pyykätessä (voi jeesus sitä suomonsterin hajua kengissä ja vaatteissa), syödessä ja nukkuessa. Mutta kai sitä saa tuollaisen reippailun jälkeen vähän lepäilläkin.

torstai 1. marraskuuta 2012

Uintityylit testissä

Tein tänään taas vaihteeksi tiedettä, kuten kunnon insinöörin kuuluu. Ja käytin ihmiskokeessa luonnollisesti koekaniinina itseäni.

Olen jo jonkin aikaa uinut vaparia siten, että otan happea joka kolmannella vedolla eli vuorotellen molemmin puolin. Koen, että pääsen siten suorempaan ja saan varatalon kierron toimimaan tasapuolisesti molemmille puolille. Ainoa vika tässä tyylissä on, etten voi potkia kovin raivoisasti, koska menen hapoille. Eli happi ei riitä.

Otan happea luontevammin vasemmalta, mutta olen tosiaan treenannut joka kolmannella vedolla hengittelyn jo ihan luontevaksi. Pelkästään oikealta hengitellessä minun pitää vielä keskittyä aika paljon siihen, että vartalon kierto menee suunnilleen symmetrisesti molemmille puolille. Tuppaan siis kääntymään enemmän sille hengityspuolelle. Sama vika on kyllä vasemmalta happea ottaessa toiseen suuntaan, mutta ei niin vahvasti, koska sillä tyylillä olen opetellut uimaan joskus silloin alakouluikäisenä.

Triathlonkoulun valmentaja Markokin taannoin kehoitti, että ottaisin happea joka toisella vedolla, koska tällainen n00b jaksaa uida siten paremmin. Kisoissa uinkin sitten niin, että aloitin hengittelyn joka kolmannella ja vaihdoin rytmin joka toiseen, kun aloin väsähtää.

Kuvitukseksi kesäinen uintikuva

Mutta nyt on sitten statseja tehokkuudesta. Poolmate ilmoittaa ajan, matkan ja vetojen lisäksi efficiency indexiä (alempana EI). Se kertoo vedot plus ajan, joka menee 25 metrin uimiseen. Eli mitä pienempi indeksi, sen parempi. Ja tätä lukua minun oli tarkoitus nyt näiden tyylien välillä stalkata. Nopeus on Poolmatessa muuten sitten 100 metriin käytetty aika sekunteina.

Kaikki setit olivat 10 altaanmittaa eli 250 m paitsi viimeinen, jossa ehdin uida 50 m enemmän ennen kuin tuli puoli tuntia täyteen. Tosin uin kyllä melkein 31 min, koska lähdin vimpalle kiekalle, kun kello näytti jotain 29 min ja rapiat. Mutta mieluummin liikaa kuin liian vähän. :)

Eka setti: alkuverkkaa ja kaikkia tyylejä sekaisin
  • 5:38 min
  • keskimäärin 13 käsivetoa altaanmitalla
  • nopeus 135
  • EI: 47

Toka setti: happea vasemmalta
  • 5:42 min
  • keskimäärin 12 käsivetoa altaanmitalla
  • nopeus 136
  • EI: 46

Kolmas setti: happea oikealta
  • 5:38 min
  • keskimäärin 12 käsivetoa altaanmitalla
  • nopeus 135
  • EI: 46
Neljäs setti: happea molemmilta puolilta joka kolmannella
  • 5:37 min
  • keskimäärin 12 käsivetoa altaanmitalla
  • nopeus 134
  • EI: 46
Viides setti: rinulia (ja kerrankin mittari laski oikein!)
  • 7:52 min
  • keskimäärin 16 käsivetoa altaanmitalla
  • nopeus 157
  • EI:55

Olin vähän pettynyt, että tehokkuudessa ei ollutkaan eroja. Ekan setin huono tehokkuus saattaa selityyä sillä, että olin vielä kylmä ja kankea. Eli ihan sama, miten uin, kunhan en ui rinulia. :) Ja varmuuden vuoksi voisin olla vielä kamalasti sekoittamatta tyylejä.

On kyllä pakko sanoa, että  fiilikseltä kevyimmiltä tuntuivat setit 2,3 ja 5. Viitonen ehkä siksi, että hartiani olivat jo ehtineet väsyä, ja siksi tyylinvaihdos oli tervetullut juttu. Eli ehkä jatkossakin otan happea joka kolmannella tai sitten vasemmalta. Ainakin kisoissa. Oikeaa puolta voisi treenata ihan vaan jo sen vartalonkierron parantamisen takia.