Bodausta pitkästä aikaa

Viime viikko oli tosiaan kevyt viikko, ja kävin salilla vain spinnaamassa. Mutta tällä viikolla onkin sitten kolisteltu rautaa jo kahdesti. Valitettavasti bodaus sattui nyt peräkkäisille päiville, mikä ei ole optimia, mutta muut aikataulut pakottivat minut bodaamaan penaa kahtena aamuna peräkkäin.

Palaan siis maksimiohjelmaani, mutta tuunasin sitä hieman: vaihdoin ylätaljan yllättäen leuanvetoon. En aloittanurt siitä, mihin viimeksi jäin, vaan nössönä otin hieman takapakkia. En kuitenkaan ihan samoihin kynäniskapainoihin, joilla aloitin viimeksi.

Kyykyssä tein kutoset 70 kg:lla, kolmoset 75 kg:lla ja ykköset 77,5 kg:lla. Ainakin kolmosiin ja ykkösiin voi huoletta lisäillä painoja. Penan aloittelin tekemällä kutoset 50 kg:lla, kolmoset 55 kg:lla ja ykköset 60 kg:lla. Ja tänään lisäsin jo ykkösiin 5 kg, vaikka olinkin hitusen jumissa eilisestä. Polvet eivät olleet muuten moksiskaan eilisestä kyykkäämisestä, mikä on fantsua. Ne taitavat vihata vain kovalla alustalla juoksemista ja sivuttaisheilumista, mitä tulee suunnistuksessa ja suunnanvaihdoissa (esim. pallopeleissä). Maltan tuskin odottaa seuraavaa kyykkytreeniä!

(Kuva)

Leuanveto ei ole verrattavissa ylätaljaan, ja sen sarjoja mun pitää tuunata muutenkin. Laitoin jo ykköseen kilon nilkkapainot, mutta teinkin kolme toistoa, kun oli niin kevyttä. En vaan jaksanut sen jälkeen enää kutosia (meni viisi). Eli 6-3-1-3-6 ei toimi leuoissa. Voisin harkita jotain 6-4-3-1-max -henkistä ratkaisua, missä nelosiin, kolmosiin ja ykkösiin lastataan nilkat täyteen lyijyä (tai mitä niissä nilkkapainoissa nyt onkaan sisällä).

En siis missään nimessä ole luovuttanut 20 pull ups challengen kanssa. Olen vaan vähän muuttanut taktiikkaani. Ja virallinen tavoite on päästä kaksinumeroisiin lukuihin. Ja niissä sitten epävirallisesti mahdollisimman isoihin sellaisiin. Maanantaina treenien jälkeen meni 8 leukaa. Ihan puhtaasti.