Parasta vuodessa 2015

En jaksa tehdä mitään sellaista perinteistä vuosikatsausta, jossa kerron, että tammikuussa tein sitä ja helmikuussa tätä. Lukekaa blogia, saatana. :) Sen sijaan ajattelin listata vuoden erilaisia kohokohtia ja kuvittaa postauksen vuoden kivoimmilla kuvilla.

Tämä on yksi siisteimmistä ottamistani kuvista ikinä: icebug Winterrunin lähtö

Uinti oli tänä vuonna kaikenkaikkiaan tosi siistiä. En osaa oikein valita yhtä uintikohokohtaa, joten listaan ne kaikki:

• Pääsin vihdoin 30 minuutin uintitestissä yli 1500 m
• Olin uintileirillä ja kerrankin uin niin paljon, että sain uinnista lihakseni kipeiksi
• Nousin Levillä uinnista ensimmäisenä naisena vedestä, mikä on aika fantsua
• Opin uimaan perhosta (ainakin jotenkuten)
• Opin vauhtikäännöksen, mikä tekee altaassa uimisesta paljon siistimpää

Tämä Winter trail runissa otettu kuva on ehkä koko
blogihistorian söpöin (jos kissakuvia ei lasketa)

Suunnistin ihan vahingossa 2015 enemmän kuin alunperin oli tarkoitus. Ensin menin ostamaan suunnistuslisenssin ja sitten jouduin vahingossa juoksemaan Venlojen viestin lisäksi myös Jukolassa. Ja koska Venlat ja Jukola yhdessä ovat olleet jo jonkin aikaa minun unelmani, on vuoden suunnistuselämys koko Louna-Jukola. Ja onhan Jukolan viesti aina ihan pirun hyvin järjestetty tapahtuma.

Kiipeilystä saa paljon kivoja kuvia.
Tässä näkyy eittämättä minun paras puoleni :)

Vuoden suurin henkinen vuoristorata oli ehdottomasti Tour de Härkätie. Kuten jo toukokuussa taisin kirjoitella, niin nyt ymmärrän tuota rakasta ultrajuoksijaani hieman paremmin. Mielialanvaihtelut pitkän urheilusuorituksen aikana ovat ihan uskomattomia. Mutta maaliin pääsy on todella palkitsevaa.

Minä vaan jotenkin rakastan tämä kuvan värejä.
Kuva otettiin jossain Someron ja Hämeenlinnan välillä
vähän ennen auringonlaskua.

Kesän ainoa ja siksi paras Multisport-kokemus oli oikeasti tosi hauska, koska siellä saatiin pelleillä Finnfoam-levyillä. Muutenkin järkkärit olivat panostaneen questeihin, ja ne olivat tosi kivoja. Ja kyseinen päivä taisi olla kesän kaunein. Lisäksi me uimme niin hyvin, että ohitimme monta paria. Emmekä edes hävinneet!

Supersuunnistaja juoksee karhunkierrosta toukokuussa

2015 oli toki täynnä kivoja parisuhdeurheiluhetkiä, mutta vuoden paras parisuhde-elämys taisi olla Levillä, kun juoksimme käsikädessä maaliin. Minulle teki ihan kamalan hyvää nähdä Supersuunnistaja silloin Levi blackissa, kun olin ihan maani myynyt. Olimme molemmat ihan puhki, rikki ja kyrpä otsassa, mutta tsemppailimme kuitenkin toisemme hölkkäämään maaliin kävelyn sijaan.

Supersuunnistaja tuli juuri kotiin ja sanoi, että Unski suuttuu, jos se ei pääse
blogiin. Olkoon tämä siis vuoden pakollinen kiintiökissakuva.

Vuoden hienoin luontoelämys oli telttaretki Porkkalanniemeen, missä koimme upean auringonlaskun, näimme linnunradan (joo, olen kaupunkilainen) ja heräsimme vielä katsomaan ihanaa auringonnousua. Lisäksi retkiseura oli ihan parasta.

Porkkalanniemen auringonlasku

Vuosi oli täynnä kivoja kisoja, mutta kivoin niistä oli ehkä kuitenkin Mammuttimarssi. Se on idealtaan niin pöhkö, että se on vaan paras. Lisäksi sain kisata yhdessä Supersuunnistajan kanssa, mikä on aina kivaa. Ja meillä meni vielä tuloksellisestikin vallan mainiosti. Ei sittenkään! Pakko vaihtaa vuoden kisaksi Kaljamaili, koska se on - no KALJAMAILI! :D

Myös Rondanessa oli aivan mieletöntä luontoa. Tämä kuva on karuudessaan yksi
Rondanen lemppareistani. Maisemat ovat pokkarikuvissa jotenkin latteita, joten
ne eivät pärjää. Ja Supersuunnistaja näyttää aina niin hyvältä näissä kaukokuvissa. ;)

Vuoden siistein vahinko-onnistuminen oli, kun tein Vuorikiipeilijä M:stä suunnistajan. Joulupukki toi sille jo oman emitin ja aivopesen häntä juuri ensi kesän Jukolan viestiin. Peto on irti!

Melontaretkellä Lohjanjärvellä.

2015 oli siis mitä mainioin! Ja koska jo nyt vuodelle 2016 on tiedossa vaikka mitä kivaa, ei se mitenkään voi olla edeltäjäänsä huonompi. Kohti uutta vuotta siis!

Kiitos 2015! Olit kiva!

Korttelirasteilla

Ärsyttää. Piti mennä tänään tekemään kahden tunnin pyörä-juoksu-yhdistelmätreeni, mutta olen taas flunssassa. Juuri, kun jalka alkaisi olla ok, niin pitää sitten keuhkojen alkaa huutaa hoosiannaa. Tää on vaan niin väärin! Vielä pari vuotta sitten mun vastustuskykyni oli tosi kova, ja mun valkosoluni nauroivat kaiken maailman pöpöille. Mutta ei enää. Itse väitän, että mulla oli silloin puhtaampi ruokavalio (eli söin siis vähemmän lihaa ja leipää), mutta mitään tieteellistä todistetta mulla ei tälle ole. Toinen mahdollinen syy voi olla, että treenaan nykyään kovempaa, ja kehoni  kokee siis enemmän stressiä. Tosin nyt mulla on takana taas joka syksyinen telakkatauko, joten kaiken järjen mukaan mun pitäisi olla aika palautuneessa tilassa.

No, ei auta surkutella. Jos en voi liikkua, niin voin ainakin muistella vanhoja liikuntoja. Ennen koko vuoden muistelua palaan kuitenkin ensin vain viime viikonloppuun ja korttelirasteille. Minä, Supersuunnistaja ja Vuorikiipeilijä M menimme Pitäjänmäen korttelirasteille. Pitskussa mulla on aina pieni "kotikenttäetu", koska olen elänyt elämäni kuusi ensimmäistä vuotta Pitäjänmäessä. Tosin yleensä kotikenttäetu tuppaa osumaan omaan nilkkaan, kun maailma (ja Helsinki siinä sivussa) muuttuu. Liian tutussa maisemassa tulee myös hutiloitua suunnistuksen kanssa. Mutta kyllä se myös helpottaa, kun karttaa katsomalla suunnilleen muistaa, millaista paikkaa pitäisi etsiä. Viime sunnuntaina liikuttiin kyllä aika paljon Valimossa, mikä ei ollut 80-luvulla meikäläisen vaikutuspiiriä vaan Dingon! (Dingon levyt on nauhoitettu Takomon levytysstudiolla, joka ainakin ennen sijaitsi juuri Valimosa.) No, on valimokin minulle aika tuttua seutua harrastuksista ja aikaisemmilta korttelirasteilta. Turha selitellä. :)

Vuorikiipeilijä M:n reittivalinta korostettuna. Minun reittini on kuvassa
harmaalla. ja kuvan saa klikattua suuremmaksi.

Vuorossa oli sprinttikartta. Supersuunnistaja juoksi pisimmän reitin eli 9 km ja minä ja Vuorikiipeilijä M kipitimme kutosen. Minulla oli alla kaverin polttarit ja treenitauko ja Vuorikiipeiijä oli juossut edellisenä päivänä puolimaratonin pituisen lenkin. Lähtöasetelma oli siis mitä tasaisin pieneen leikkimieliseen kisaan.

Ensimmäiselle rastille juoksimme M:n kanssa rintarinnan Supersuunnistajan peesissä, mutta tokalle rastille mentäessä ensin karkasi Ääsääs ja sitten Vuorikiipeilijä M:kin pääsi minulta karkuun. Totesin, että juoksussa en selkeästi tänään pärjää, joten pitää koettaa tehdä paremmat reittivalinnat.

Erilaisia reittivalintoja meille tulikin. Heti kolmoselta valitsimme eri sillan. Minun reittivalintani näyttäisi nyt jälkikäteen olleen sittenkin pidempi, vaikka mietinkin sitä kolmoselle juostessani huolellisesti. Aika ketku tuo ratamestari, kun oli tehnyt monta tosi hankalaa valinnan paikkaa. Taisin hävitä matkassa Vuorikiipeilijä M:lle joitain satoja metrejä - jotka ovat tosin saattaneet kertyä meikäläisen seiska- ja kasirastien pummienkin aikana. Lisäksi M on tajunnut tehdä sen, minkä minä tajusin vasta liian myöhään, ja juoksi ysiltä kympille urheilukentän kautta tien sijaan. Minä taasen olen tainnut vlita suoremman reitin ainakin kutoselle.

Minun reittivalintani korostettuna. Vuorikiipeilijä M:n reitti on
kuvassa mustalla, ja kuvan saa klikattua suuremmaksi.

Kannattaa muuten aina suunnistuksen jälkeen piirtää oma reitti kartalle tai vaihtoehtoisesti ladata gpx-tiedosto johonkin rastipalveluun (rastit.fi, reittihärveli, mitä näitä nyt on) ja tutkia omia valintoja. Silloin oppii aika paljon suunnistuksesta. Tämä ei ole minun keksimäni idea, vaan vinkki, jonka sain viime keväänä suunnistuskurssilta.

Tässä on vielä linkki rastit.fi-palveluun, missä meidän molempien ja parin tuntemattoman tyypin suoritus on ladattuna. Sieltä reittejä voi katsella animaationakin.

120!

Ohjelmassa oli tänään lepoa, mutta koska en ehtinyt tiistaina treenata ollenkaan, niin treenasinkin sitten tänään. Ensin poljin trainerilla tunnin ja sen jälkeen kipittelin porrastreeninä loput tämän vuoden portaista. Mitään nopeusennätystä en tehnyt, mutta onpahan edes joku tämän vuoden tavoitteista plakkarissa ja 120 portaat kahdeksanteen kerrokseen kivuttuna. Leuanvedoilla ei mene joulukuun massakauden jälkeen yhtä hyvin, joten eipä niistä sen enempää.

#joulukalenteri

Luulen, että Supersuunnistaja pääsee omaan tavoitteeseensa ja saa tänä vuonna kasaan enemmän kehonhuoltominuutteja kuin minä. Vaikka minä venyttelen yleensä kerralla enemmän kuin hän, on hän ollut kyllä säntillisempi hommassa kuin minä. Ja liikuntakiellon aikana minä pidin taukoa myös venyttelystä, vaikka ei ehkä olisi tarvinnut.

Viime sunnuntain suunnistus ei mennyt ihan putkeen tai kivutta, mutta suostuttelin Supersuunnistajan silti ilmoamaan meidän Loppiaisrogainingiin. Imperiumin vastaisku ei lähde sinne juoksemaan maratonin verran matkaa, vaan kokeilemme kävely-juoksu-yhdistelmää, jolla tällainen puolirampa huonokuntoinen möllikin voisi jaksaa liikkua vaikka 24 tuntia. Saimme nimittäin Vuorikiipeilijä M:n kanssa pöhkön idean lähteä ensi kesänä SM-rogainingiin Somerolle. Oli vaan jotenkin niin hyvä läppä päätyä taas suunnistamaan Somerolle, että piti ehdottaa. Ja Vuorikiipeilijä M meni ja innostui. Hupsista.

#joulukalenteri

Meillä on Akrobaatti H:n kanssa perinne, että teemme toisillemme aina joulukalenterit. Hänen kalenterissaan on tänä vuonna ollut hauskoja tehtäviä, joista osa on jäänyt minulta tekemättä joulukuun kiireissä. Suorittelen rästejä nyt sitten välipäivinä. Yksi tehtävä oli, että ota jouluisa kuva Miisusta ja Unskista ja postaa se kaikille nähtäväksi hashtagilla #joulukalenteri. Koska mediaa ei oltu mainittu, niin kuvitan nyt blogini tällä tehtävällä.

Meowy Christmas to you all!

Ps. Aion tässä ihanina  vapaapäivinä kirjoitella sen lupaamani vuoden yhteenvedon. Ajattelin kirjoittaa myös vähän ensi vuoden suunnitelmistakin. Menen nyt vain telkkarin ääreen odottelemaan parempaa inspiraatiota.

Hei hei, mitä kuuluu?

Mitäs tässä. Taas olen saanut viikon urheilla, mikä on tietty kivaa. Blogin päivittely on jäänyt vähän vähemmälle, kun telakan aikana ei ollut mitään kerrottavaa. Ja nyt viime aikoina on ollut kauheasti puuhaa.

Yksi hauska kuuluminen on, että olen saanut tämän talouden kynäniskan eli Supersuunnistajan salille. Kun minulla oli kevään kisadietti, uhkasi Ääsääs, että hän painaa vähemmän kuin minä. Ja jos ei paina, tulee hän salille kerran per 100 g. Eroa oli lopussa 1,6 kg, joten nyt Supersuunnistajasta tulee sikaniska, kun hänellä on 16 kerran punttikuuri. Minusta on hauskaa käydä yhdessä salilla, ja kuulemma hänestäkin punttaus on vähemmän mälsää minun seurassani. Win-win.

Minä ja Unski poseerasimme tässä taannoin uutta FB-profiilikuvaani varten.
Tämä kuva ei voittanut, koska Unskin korvista näkee, mitä mieltä hän on
suukoista ja kamerasta.

Nilkka on terveempi kuin joskus kuukausi sitten, mutta ei se ihan samalta tunnu kuin tuo terve nilkka. Sain urheilukiellon alkaessa lääkäriltä myös lähetteen magneettikuvaan. Jos koipi ei parantuisi kuukaudessa, pitäisi minun mennä magneettiin ja sitten takaisin lekurille. En ole vielä oikeasti juossut, mutta testaan koipea sunnuntaina suunnistuksessa. Jos jalkaan sattuu, varaan ajan magneettiin. Pyöräilystä ja juoksusta se ei ole tullut varsinaisesti kipeäksi, mutta suoritusten aikana on välillä vihlonut.

Jos Supersuunnistaja viettää massakautta bodaamalla, niin meikäläinen bulkkaa kuin viimeistä päivää. Perinteinen herkkulakko elokuun alusta joulukuun alkuun loppui pari viikkoa sitten, ja olen vihdoin päässyt maistelemaan uutuuksia kuten Pätkis-jäätelöä. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun herkut eivät ole enää maistuneet ihan rajattomasti, vaan varsinkin suklaa on alkanut tökkiä. Mutta johan sitä on tässä vedettykin.

Koetan duunailla lähipäivinä jonkinlaisen 2015 yhteenvedon. Mutta en ole vielä ihan varma, että koska ehdin. Tässä joulun alla on kaikenlaisia iltamenoja. Mutta tulinpahan nyt tällaisen pienen päivityksen rustaamaan.