sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pääsiäisenäkin pääsi rasteille

Tänään aamulla suuntasin taas kolmen suklaamunan voimin suunnistamaan 6 km korttelirastilenksukan supersuunnistajan valvovan silmän alla. Olikohan Jessen ylösnousemuksella osuutta asiaan, kun ilmassa oli huomattavasti vähemmän perkelettä kuin viime viikolla. Oikeastaan ainoa ärsyttävä asia koko keikalla oli, kun rastimerkinnät olivat niin huonoja: pieniä lappusia ja punaisia nauhoja. Vaikka minä olenkin huomattavan tarkkaavainen ja nokkela tyttönen, niin välillä kyllä kesti bongata joku rasti tai juoksin tyytyväisenä viisi metriä rastista ohi ennen kuin supersuunnistaja vähän vihjaisi, että nyt saattoi tulla pummi.

Meitsi rastilla. Kyllä, tuo on rasti. Ja taustalla vantaalainen lähiö

Minä pohdiskelin matkalla, että onkohan vantaalainen seura ihan prolejengiä, kun niillä ei ole varaa kunnon rasteihin, vai onko Länsimäessä liian iso riski, että sosiaalitapaukset käyvät pöllimässä rastit kodin sisustuselementeiksi. Espoossahan moista ongelmaa ei ollut, vaan siellä käytettiin ihan oikeita pikkurasteja.

Vantaalaiset reittisuunnittelijat olivat kuitenkin järkeviä ja inhimillisiä ja laittoivat rastit aina kiltisti ihan siihen tien tai kevyenliikenteenväylän reunaan. Tällä kertaa minulla oli sekä nastat kengissä että lumensuojasäärystimet, mutta jälkimmäisiä en kyllä olisi tarvinnut. Liukasta paikoitellen kyllä oli.

Matkaa kertyi 8.64 km ja aikaa kului 1h 8 min. Onnistuin myös monta kertaa lukemaan karttaa juostessa. Se auttaa, kun koettaa koko ajan pitää kartasta kiinni siten, että kartan päällä oleva sormi eli peukalo on suunnilleen siinä kohdassa, missä ollaan menossa. Silloin tiet eivät pompi niin pahasti silmissä.

Tällä kertaa harvinainen rastilla suoritettu jatkoarvonta.
Nenä oli valmiiksi oikeaan suuntaan. Lahjakasta.

Toinen suuri onnistumiselämys tuli siinä, että suunnittelin jo viimeistä pidempää suoraa rastille jolkotellessani, minne päin lähden rastilta posottamaan, ja pystyin siten ottamaan rastin vauhdista ja kirmaamaan heti kohti seuraavaa. Jos en olisi ollut niin pirun jumissa eilisestä spinusta ja puntista (unohdin venytellä), olisin saattanut päästä jopa alle tuntiin.

Mun parhaiten tuntemallani suunnistajalla ei ole kamalan hyvä ryhti. Keksin tänään, mistä se johtuu. Suunnistajat juoksevat aina ihan kyyryssä, kun he lukevat karttaa juostessaan: siksi ryhtikin on hieman lysy. Pitänee tarkkailla noita vielä ennen ja jälkeen kisojen, että ovatko ne aina kyyryssä vai vain juostessaan.

Kotona menin saunaan ja söin lisää munaa. Ja vanhemmillani sain mureaa lammasta. Ihan hyvä pääsiäinen siis.

torstai 28. maaliskuuta 2013

400:n Haaste

Törmäsinpä juuri naamakirjassa niin vautsiin juttuun, että pitää jakaa. Mun taistelutoverini Kosovon ajoilta tekee vähän hardcorempaa hyväntekeväisyyttä: hän meinaa kerätä rahaa uudelle lastensairaalalle pyöräilemällä 300 km, melomalla 55 km ja juoksemalla 50 km ja kaiken tuon alle 30 tunnissa.

Tapasin Haaste-miehen viimeksi tammikuussa HelTrin luennolla, mistä hän oli hakemassa treenivinkkejä. Hän vihjaisi jo silloin, että hänellä on vähän muita proggiksia tiedossa kun ironmania. Tällaisia ne sitten olivat.

En kyllä epäile yhtään, etteikö herra haasteesta suoriutuisi. Päätä ja päättäväisyyttähän tuollainen haaste ennenkaikkea vaatii. Ja tietty sitä, että ei tule loukkaantumisia, mutta siihenkin nuo kaksi edellistä auttavat. Kosovossakin Haaste-mies treenasi fillarointia polkemalla leirin salilla spinning-pyörällä pitkiä (siis tosi pitkiä) aikoja ja fillarilla ympäri leiriä - ja se lenksukka oli sitten noin kilsan, että siinä sai kyllä vähän itsekuria ja malttia olla, kun siellä kymmenien kilsojen lenkin suoritti. Itsehän pidin silloin kovana saavutuksena, kun jaksoin juosta leirin ympäri 10 kertaa. :D

Lisää voi lukea Haasteen blogista. Siellä on myös linkit haasteen FB-sivulle, Twitteriin ja ennen kaikkea pankkitilille, mihin rahaa lastensairaalaa varten voi lahjoittaa. Itsekin jaksoin juuri äsken kuin ihmeen kaupalla kirjautua verkkopankkiin ja naksuttaa hankkeelle lisää massia. Arvostan myös, jos jaatte linkkiä eteenpäin FB:ssä tai blogeissanne. Ovathan tavoitteet oikeasti varsin kunnioitettavat - sekä varainkeruu että reippailu.

Triathlonhaaste

Mähän olen mankunut aikaisemminkin, että haluaisin valmennusta. Siis sitä, että joku sanoo, että nyt teet tällaisen treenin. Koska mulla ei just nyt ole varaa palkata valmentajaa (koska ostin just auton), niin rekisteröidyin triathlonhaasteeseen. En ole vielä ehtinyt tutustua ohjelmaan ja ruokavalio-ohjeisiin tarkemmin. Ajattelin, että viimeistään huomenna vois.

Etsin netistä kuvitusta ja löysin maailman ihkuimman
kilpa-asun ja kiekot! Kuvan pöllin täältä.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Länkynlää (eli en keksi otsikkoa)

Viime viikko oli melkoisen perussettiä lukuunottamatta sitä epänormaalia sunnuntain suunnistuskertaa. Ja lauantaina oli säbässä divariturnaus. Mä sain pelata toisen kahdesta pelistä. Voitettiin molemmat, ja ollaan edelleen hanakasti mukana lohkon kärkikahinoissa. Vika turnaus ensi kuun puolivälissä on siis huisin jännä. Tai oikeasti pitää kyllä käydä tajunnanräjäyttävä munkki, että noustaan kolmosdivariin, mutta onhan se nyt ees vähän kivaa, jos ees melkein noustaan.

Sunnuntaina kävin vielä iltasella uintitreeneissä. En ihan ehtinyt kuuden vuorolle (tai olisin ehtinyt, mutten jaksanut kiirehtiä), niin menin seiskaksi. Siellä sainkin sitten oman radan. Valkku olisi valmentanut ja selittänyt enemmän kuuden vuorolla, mutta kellotteli hän mulle nytkin vedot. Ja mä vähän veikkaan, että olin suunnistuksesta niin väsynyt, että olisin jäänyt täydemmällä vuorolla muiden jalkoihin. Ja nyt me tuunattiin mulle vähän pidemmät palautukset.

Kuvitukseksi kuva treenikassista kissalla. Kyllä, on se siellä:
häntä näkyy tuossa oikeassa alakulmassa pohjallisen vieressä :)

Uin ekaa kertaa ämpärin kanssa. Eli vyötärölle kiinnitetään vyö, josta lähtee naru, jonka toisessa päässä on pieni muoviämpäri, jonka pohjassa on reikiä. Se sitten jarruttaa. Ämpäriä käytetään kuulemma aina pullarin kanssa. Eli pelkästään käsivetoja 5 x 100m vedot. Sen jälkeen uitiin samanmoinen setti vaparia ja vikana oli 5 x 100m vaparia lättäreillä ja pullarilla. Ennen tätä kauheaa vetokimaraa oli vähän skullausta. Tosi kova treeni oli, ja hyvin tuli uni iltasella.

Koska mun huonompi polveni vähän kipeytyi ja turposi sunnuntain suunnistelusta ja oli illalla vielä vähän jäykkä, jätin tänään aamulenkin väliin. Meinasin koklata sitä huomenissa. Huomenna olisi tarkoitus mennä myös kiipeämään. Sunnuntain uintitreenejä ei tällä viikolla ole, joten pitänee koettaa ehtiä kaksi kertaa hallille ihan itsekseen. Keskiviikon treenit ovat mulle vähän huonot, koska keskiviikkona Fressillä on paras spinning, minkä jälkeen en kyllä jaksaisi uida lujaa. Ja keskiviikon uintitreenit ovat melkoinen yövuoro ainakin mun mummoisalla päivärytmilläni. Siksi käyn vain sunnuntaisin. Juoksua ja fillarointia taitaa tulla tällä viikolla ihan tarpeeksi tai ehkä jopa ylenmäärin, mutta uintia ja punttista saattaa olla haastavaa saada ohjelmaan kaksi annosta kumpaakin. Toisaalta onhan pyhinä aikaa...

Ja loppuun taas tärkeät statsit: kehon huoltoa eli pilatesrullailua, avaavia pilateshenkisiä liikkeitä ja venymistä 1h 15 min ja surkeat 33 leuanvetoa. Mun leukailumotivaationi on kuopassa. Kehonhuoltotavoitehan loppuu tähän viikkoon. Kerran mokasin, eli melkein hyvin on mennyt. Mutta toivo elää, että vaikka lopetankin laskemisen pääsiäiseen, niin tapa venyä telkkaria katsoessa jäisi päälle.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Ja seitsämäntenä päivänä hän kirosi

Tänään oltiin korttelirasteilla. Siis talvisuunnistelemassa pitkin teitä ja kevyen liikenteen väyliä, koska talvella metsässä on paljon lunta. Annoin supersuunnistajan uhkailla, kiristää ja pakottaa minut suunnistamaan parisuhdeurheilun varjolla. Menimme yhdellä emitillä, ja meikä sai hoitaa suunnistamisen supersuunnistajan keskittyessä kannustamiseen eli nauramiseen.

Ja ihan hanuristahan koko tapahtuma oli. Ensinnäkin mukana matkassa olisi pitänyt olla nastoja juttuja kenkien pohjissa ja toiseksekin lumensuojasäärystimet. Ekojen puuttuminen oli ihan oma moka, mutta säärystimien mukaan ottamista oikeasti harkitsin. Mutta supersuunnistaja sanoi, että en mä niitä tartte, koska suunnistus tehdään teitä pitkin. No, hän ei olisikaan tarvinnut, koska ei tainnut kertaakaan itse kahlata rastille asti - ne kun olivat aina muutaman metrin tieltä tai polulta jonkan puolella - perkele.

Se löysi rastin. Jee! Huomaa kuiva tie taustalla -
mutta suunnistaja seisoo toki hangessa

Rastien suunnittelijat ovat varmaan tosi ikäviä ja pahansuopia ihmisiä. Miksi muuten he ihan kiusallaan tökkisivät ne rastit aina mäen päälle tai muuten vittumaisiin koloihin? Tai sitten ne saatanan kätyrit asettelevat peräkkäiset rastit silleen keljusti, että pientä ihmisparkaa alkaa houkuttaa mennä suorempaa reittiä suon poikki - mikä kesällä voisi olla ihan kuljettavissa oleva reitti, mutta talvella huijattu raukkaparka uppoaa hankeen reittä myöten. Ja sitten se parisuhteen osapuoli, joka osaa suunnistaa (ja on muuten joskus suunnitellut rasteja - NIINPÄ!!) kikattelee mielessään ja toteaa, että olisi itse valinnut sen pidemmän reitin tietä pitkin, mutta kertoo tämän varmuuden vuoksi vasta sitten, kun toiselta on varpaat kastuneet. Ihan vaan "opetusmielessä". Joopa joo.

Suunnistajat ovat myös julmia ja edesvastuuttomia vanhempia: rasteilla oli mukana monta perhettä, missä söpöt pienet lapsukaiset oli tuotu suunnistamaan. Ja iskä ja äiskä odottelivat iloisesti hymyillen siinä tien varressa, kun pilttiparka kahlasi kinoksessa rastille. Toisaalta tämä sai minut myös ymmärtämään supersuunnistajaa - kai se rankka lapsuus suunnistuskoulussa jättää jälkensä.

Ilme kertoo kaiken? No, oikeesti tässä vaiheessa oli ihan kivaa

Mä muuten tykkään sarkasmista, jos ei joku tiennyt. :) Ihan oikeasti oli siis oikein kivaa. Paitsi ehkä järven jäällä juostessa, kun siinä oli niin pirusti irtolunta ja homma meni tarpomiseksi (ja meillä vammaisurheilijoilla kipeytyi paikat). Oli nätti sää, en pummannut muuten kuin sen suossakahlailurastin, ja parin ekan rastin jälkeen alkoi homma luistaakin. Tai no, riippunee, keneltä kysyy: supersuunnistaja oli ajatellut, että meillä meinisi 6 km reittiin noin 40 minuuttia - meni 1h 20 min...

En kyllä osaa mitenkään lukea karttaa juostessa. Kaikki tiet ja polut vaan pomppivat silmissä. Oikeet suunnistajat kun tekevät niin aina tylsillä, suorilla tiepätkillä. He myös katsovat ennen rastille tuloa, minne meinavat porhaltaa seuraavaksi, eivätkä vietä mitään kovin pitkää pit stopia millään rastilla, vaan leimaavat käytännössä vauhdista. Itsehän käytän toki tovin jos toisenkin rastin leimaamisen jälkeen kartan pyörittelyyn ja pään raapimiseen. Tai onnistuin mä nyt pari kertaa vähän ennakkosuunnittelemaan vauhdikasta poistumista rastilta. Toivo siis elää.

Vaikka läski pääsi pikkasen jäätymään (mutta suli kyllä suihkussa) ja kiroilin tosi söpösti enemmän kuin alkuvuonna yhteensä, niin tarkoitus olisi mennä taas ensi sunnuntaina viettämään laatuaikaa kartta kourassa. Paree saada sitten paljon munaa siitä hyvästä, perkele. Siis pääsiäismunaa. Mitä te oikein kuvittelitte?

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Säbä on kovaa urheilua... välillä

Eilen oli taas höpöliigapeli. Vastustaja oli ihan söpö vaaleanpunaisissa paidoissaan, mutta ei ne pelata osanneet. Taisin mä päästä torjumaan pari kertaa joka erässä. Vikassa erässä pääsin heittämäänkin pari kertaa piikille puoleen kenttään kivan avauksen. Mutta aika seisoskelua tuo peli oli: maksimisyke oli hurjat 128. :) Niin ja peli oli mulle myös nollapeli. Jee!

Onneksi kävin siis ennen peliä juosta köpsöttelemässä 38 minuuttia. Meni ihan eri tahtiin kuin maanantain aamulenkki. Kaikki tukkoisuus oli tiessään ja kilometrivauhti oli koko ajan alle 6 min / km. Ehkä se venyminen kannattaa.

Säbämatsi oli niin myöhään, että tuli taas kukuttua melkein yhteentoista ennen kuin alkoi nukuttaa. Siksi skippasin aamusalin, kun piti kuitenkin olla palsussa tasan kahdeksalta. Voi olla, että tästäkään viikosta ei siis tule kovin bodauksellista, koska lauantai menee säbän divariturnauksessa ja sunnuntaina pitäisi mennä suunnistamaan korttelirasteja.

Koska viikon teema taitaa olla siis juoksentelu, niin jaetaankin tässä sitten asteen mageempi lenkkarimainos. Nauttikaa.

Kuva on ruutukaappaus tuosta videosta



tiistai 19. maaliskuuta 2013

Tyytyväinen asiakas

Tilasin taas monta rullaa placebo-teippiä, että pääsen juoksemaan. Ja valkkasin värit ihan itse! Ja nyt kehun pyyteettömästi verkkokauppaa, josta teipit ostin, koska olen siihen niin pirun tyytyväinen. Mua ei siis ole lahjottu kuin hyvällä palvelulla.

Kauppa on MediVendo, jonka löysin ihan vain googlaamalla kinesioteippikaupppoja. Valintaan vaikutti hiukan hinta ja eniten se, että heidän myymälänsä on melkein tuossa naapurissa, ja saatoin valita toimitustavaksi noudon myymälästä enkä postitusta.

Punainen ja musta sopivat pyörään, pinkki sopii
juoksutakkiin ja turkoosi oli muuten vaan kiva väri.

Mutta eipä mun tarvinnut mitään noutaa: mä asun kaupan pitäjän postireissun varrella, niin sain sitten ihan ilmaisen toimituksen kotiovelle. Kuis kuulia se on? Olen tilannut noilta teippiä jo kahdesti, ja molemmilla kerroilla Tapio on kiltisti kantanut teipit mulle himaan. Ekalla kerralla Tapsa soitti, et sopiiko tuoda ja tokalla kerralla pisti mailia, että mä lähden nyt postiin ja kokeilen matkalla, että ootko kotona. Onneksi olin. :)

Harmi vaan, että tuo myös melkein naapurissa oleva asiamiesposti lopettaa, ja jatkossa Tapsan postireissut suuntautuvat toiseen suuntaan. Mahdankohan enää sitten saada toimitusta kotiin saakka? No, olen niin vakuutettu jo hyvästä palvelusta, että ehkä mäkin voin hurauttaa joskus kotimatkalla heidän kauttaan...

Hyvää palvelua on aina kauhean kiva saada! Jos joku muukin on joskus saanut, niin kehukaas sitä vaikka kommenttiboksissa.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Jäällä ja jäässä

Ei mennyt sitten sunnuntai ihan niin kuin elokuvissa. Ensinnäkin jääsuunnitelmat vähän vaihtuivat: kun meidän piti lähteä ajelemaan kohti Kirkkonummea, Volvosta oli akku tyhjänä. Se taisi suuttua, kun kävimme lauantaina koeajamassa Hondaa. :) No, kiltti isi tuli antamaan virtaa, mutta emme viitsineet lähteä kuitenkaan enää ihan hevonkuuseen, vaan tyydyimme Matinkylän rantaan. Jäällä oli muutama muukin eli suomeksi porukkaa niin paljon, että hyvä kun ei jää alta pettänyt. Kauempana merellä ruuhka onneksi hellitti. Mietimme, että olikohan posse kävellyt lavaväylälle, kun niin kaikki katosivat. :) Käppäilimme tosi hiljalleen, mutta matkaa tuli silti taitettua 8 km ja rapiat. Ja ihan mielettömän ihana sää ja ihan mielettömät maisemat! Siis ihan mieletöntä!

Iloinen ulkoilija

Kotona sitten väsytti ja vähän palelikin. Jäällä kun oli tullut pikkasen hiki, niin autossa (joka käynnistyi!!!) iski pieni vilu päälle. Oli melkoista henkien taistoa, että sain itseni taaas Volvoon ja nokan käännettyä kohti Kiloa ja uintitreenejä. Postiivista oli, että auto käynnistyi taas ja pääsin hallille. :) Treenit menivät yllättävän kivasti, vaikka minua laiskotti pahemman kerran. Ja luulen, että hiffasin jotain oleellista. Lättärit ovat kyllä melkoiset vehkeet: aina, kun uimme niiden kanssa, meikäläinen oivaltaa jotain uutta käsivedosta. Pitänee ostaa omat.

Jäällä oli myös leijalautailijoita. Toisella oli vähän
vaikeuksia saada leija pysymään taivaalla.

Mutta eihän sunnuntai olisi ollut ihan urvelo, ellei vielä olisi tapahtunut jotain pälliä. Auto kyllä starttasi kotimatkallakin, mutta meikä unohti venytellä treenien jälkeen! Katselin vain tyytyväisenä boksilta Sinivalkoista valhetta, kunnes alkoi nukuttaa (n. klo 21... Mummo!). Muistin venyttelyn vasta punkassa, mutten jaksanut enää nousta. Enkä muutenkaan kyennyt peiton alta pois, koska paleli. Siksi epäonnistuin surkeasti viikon kehonhuoltotavoitteessani, koska venymistä ja foam rollausta kertyi yhteensä vain säälittävät 42 min. Hyi, Minttu! Ja leukojakin vetelin vain surkeat 31 kpl. Eihän tällainen peli vetele! Enkä minä tällä menolla yli kymmentä leukaa!

Muuten viikko oli ihan mukava ja melko kevyt. En nyt jaksa laskea muita jumppailuja yhteen. Menen ennemmin vaikka katsomaan sen hemohes-dokkarin loppuun JA venyttelemään.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Aurinkoinen Aktia

Olin eilen kevään viimeisessä Aktia maantiejuoksu cupin kisassa. Crossfittaaja M on menossa duunin maksamana Helsinki City Runille (itse olen menossa silloin rogainingiin Lahteen), ja minä ehdotin hänelle Aktiaa kivaksi välietapiksi. Koetin saada aiemminkin kanssani juosseen hepanomistaja I:nkin mukaan, mutta I ei ole kuulemma ehtinyt juosta - vaikka sanoikin aiemmin, että kympin voi aina juosta vaikka kylmiltäänkin.

No, me menimme kisoihin sitten ihan kahdestaan. Tai ei ihan, koska oli paikalla jokunen muukin, jopa jokunen tuttu. Sen verran oli jengiä mukana, ettei kummankaan tarvinnut pitää perää. Ensin mietin, että pitäisikö minun juosta M:n vauhtiin ja pitää hänelle seuraa, kun kerran hänet mukaani pyysin, mutta sitten itsekkyys iski, ja päätin koettaa omaa enkkaa. Ja se oli kuulemma ihan ok. :)

Valmiina kympille!

Myös supersuunnistaja motivoi minua lupaamalla imuroida tänä viikonloppuna, jos aikani on alle 55 min. Ja jos pääsisin alle 50 min, hän imuroisi kokonaisen kuukauden. Mehän emme siis asu yhdessä, niin imurointia ei muuten voi mitenkään velvoittaa. Minä itse en pidä imuroinnista juurikaan enempää kuin kissani, joten panokset olivat kovat,. Ei kun munaravia siis!

Olen monesti (esimerkiksi viime kesän Espoon rantakympillä) aloittanut kympin juoksemisen liian kovaa, ja hyytynyt pahasti. Koetin siis nyt lähteä maltillisesti ja tavoitella tosissani vain sitä yhtä imurointia. Juoksu kulki ihanassa säässä kuin unelma. Ja vaikka onnistuin liukastumaan ja pyllähtämään alkuverkan aikana, ei itse kisassa ollut mitään pito-ongelmia.

Tulin maaliin hyvässä kunnossa ja hyvällä fiiliksellä. Jaksoin myös juosta pienen loppukirin ylämäkeen, mikä sekin viittaa siihen, että kovempaakin olisi päässyt. Nyt kello pysähtyi aikaan 00:52:37, mikä oli harmittavan lähellä kuukauden imurointivapautta. Mutta aika oli kuitenkin uusi henkilökohtainen ennätykseni, joten en mitenkään voi olla tyytymätön. Lisäksi ikuistavoitteeni täyttyi, enkä ollut sarjani vika ja olin juuri ja juuri puolivälin paremmalla puolella (9/19).

Garmin-statseja: kierrosajat. Aika tarkkaan on mittari osannut
mitata matkan, koska Aktia on kuulemma ihan tarkka kymppi.
Eka kilsa on alamäkeä, vitonen ylämäkeä, kutonen
alamäkeä ja kymppi taas ylämäkeä. Seiskalla olen tainnut katsella
maisemia, koska se on ihan mukavaa tasamaata alamäen jälkeen. :)

Crossfittaaja M:kin oli tyytyväinen tulokseensa, ja sai juoksusta uskoa ja uutta puhtia puolimaratreeneihinsä. Eli kaikki tavoitteet täyttyivät. Ja sääkin oli niin upea, että olisihan se ollut silkka häpeä jäädä himaan kökkimään.

Tänään olisi tarkoitus mennä jäälle kävelemään, kunhan tuo supersuunnistaja herää. Ja illalla on taas uintitreenit.Vähän pitäisi vielä venytelläkin, että saan viikon kiintiöt täyteen. Tämä viikko on ollut tosi laiska niin leuanvetojen kuin venyttelynkin suhteen. Mutta siitä lisää myöhemmin.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Pyöräilykauden avaus


Tänään tein jotain taas ekaa kertaa elämässäni: pyöräilin talvella töihin. Tämä ei ole kokonaisvaltaisesti mitenkään ooh ja uuh - varsinkaan kun mun työmatkani on sen hurjat 6 km, mutta mulle se on kuitenkin eka kerta. Ja pyöräilin mä sentään ilman nastoja, mikä on jo melkoisen urheaa näillä pääkallokeleillä - ja vedin toki lipat yhdessä jäisessä mutkassa. :)

Olisin mä toki voinut pyöräillä töihin kiertotietä ja tehdä hommasta kestoltaankin oikean urheilusuorituksen, mutta enpä jaksanut. Sen sijaan tein mennessä pit stopin punttiksella, missä treenailin yläkroppaa. Ai kamala, kun sattui leuanvedot käsiin. Osasyyllinen on eilinen kiipeily ja toinen on liian isoksi päässeet kämmenten kovettumat. Määrät jäivät siis vähän vähäisksi. Olisinhan minä voinut toki käyttää hihnoja apuna, mutta se tuli mieleen sopivasti vasta ylätaljaillessa.

Suuri bodauselämys tapahtui vipareita tehdessä, kun huomasin, että olkapäässäni pullistelee suoni. Aiemmin suonet ovat erottuneet vain kyynervarsissani (missä ne näkyvät melkein aina). Nyt sellainen tuli esille ihan uudessa paikassa - ja välittömästi mulle tuli tosi kiree ja superbodarimainen olo. Maltan tuskin odottaa otsa- ja kaulasuonten pullistelua.

Menopeli punttiksen pihassa

Kotiinkin poljin suorinta tietä, koska halusin ehtiä vähän lepäillä ennen illan spinningiä. Joten tämän kuun työmatkaurheilu oli tuli tehtyä vähän vasemmalla kädellä. Mutta on tää kevättalvipyöräily selkeästi eri laji kuin kesäpyöräily: ilman nastoja sai välillä keskittyä kuin kinttupoluilla ikään. Lisäksi mulla ei ollut klossit käytössä, koska pelkäsin, että varpaat paleltuvat pyöräilykengissä. Poljin siis vaelluskengissä.

Ei toi reitti nyt ihan kamalan jäässä ollut: suurin osa tiestä oli jo ihan sulaa ja vain hiekoituksen peitossa. Mutta pääsin mä vähän poljeskelemaan kieli keskellä suuta sileiden jääpintojen yli. Röpelöjää oli aika pitävää ja suhteellisen helppoa polkea, kun ensijännityksestä pääsi.

Hassunhauskan työmatkahaasteen tähänastiset lajit ovat siis olleet:

  • Tammikuu: juoksu (lumessa)
  • Helmikuu: hiihto
  • Maaliskuu: talvipyöräily


Ensi kuussa taitavat alkaa jo kesälajit. Sain muuten supersuunnistajalta vanhan Laajalahden korttelirastikartan. Nyt voin siis suunnistaa töihin! Eiväthän ne rastit tietenkään maastossa enää ole, mutta voi niitä silti hakea. Ehkä haen osan aamulla ja osan kotimatkalla. Mutta tämä on edessä vasta joskus kesällä - jos vaan kehtaan juosta aamuseiskalta kartta kädessä pitkin Espoota. Mä en ole oikein hyvä olemaan outo.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Eihän se kilpailu tärkeintä ole, mut...

... en muuten ollut ees vika HelTri cupin huikean räikeässä avauskisassa! Olin kolmanneksi vika!

Jiihaa!

Kuvan pöllin tuolta.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Hämä-hämähäkki, kiipes seinälle

Olimme viime keväänä duuniporukalla kanssa seinäkiipeilemässä tiimipäivänä. Silloin saimme idean, että pitäisi mennä ihan kurssille. Ja viimeinkin saimme (tai oikesti crosfittaava työkaverini M sai) aikaan koota porukan ja varata ajan. Ja niin viime viikon torstaina mentiin sitten Salmisaareen opettelemaan varmistusta.

Meikä seinällä
Kurssi saatiin kimppa-alena 10 hengelle 75€ per nassu. Hintaan sisältyy tuo torstain kurssi ja kaksi vapaata kiipeilykertaa sekä kamavuokrat kaikille kolmelle kerralle.

En luule, että minulla olisi aikaa hankkia uutta harrastusta, mutta kiipeily on kivaa, ja ajattelin, että voisin käydä tekemässä sitä silloin tällöin. Mulla kuitenkin on pari kaveria, jotka harrastavat kiipeilyä - ja nyt myös 9 duunikaveria, jotka osaavat varmistaa.

Yleiskuva Salmisaaren parvelta
Homma tomi yllättäen silleen, että jakauduimme pareihin. Pienet tytöt pariutuivat keskenään ja minä menin kysymään crosfittaaja M:ltä ja pienimmältä herralta, että kumpi kokee olevansa isompi ja siten mun pari. M koki.

Ensin opemme Joonas opetti meille varmistusta, jota saimme harjoitella pareittain: toinen kiipesi vähän matkaa seinälle ja toinen sitten varmisti. Vähän ajan päästä saimme kiivetä ylemmäskin. Sitten vaihdettiin varmistusvehjettä ja tehtiin samaa. Lopuksi saimme vielä vinkkejä itse kiipeilyyn erilaisten otteiden ja askellusten muodossa. Tässä vaiheessa minä ja M aloimme vähän hupsuttelemaan ja asetimme hauskoja "kahdessa minuutissa kattoon"-tavoitteita. Olisihan sitä tekniikkaakin voinut toki treenata... Lopuksi saimme kiivetä vapaasti - ja ottaa fotoja.

Varmistus on oikeasti ihan helppoa, mutta se kiipeily on käsille ja sormille tosi rankkaa ja muutenkin yllättävän hankalaa. Hommahan ei ole kiinni pituudesta: miesten maailmanmestari on kuulemma vain 165 cm pitkä. Oikealla tekniikalla ulottuvuus voi lyhyelläkin tyypillä olla varsin mainio. Mutta mulla ei. Ei ollut mitään jakoa mennä yhtään vaikeampia reittejä ylös. Siksi kuvassakin menen seinää huijaten ja käytän kaikkia värejä: kaikki seinän reitit olivat haastavia, joten yhteensä ne olivat sellainen ihan hyvä haaste meikän íllan vikaksi seinäksi.

Kädet kyllä väsyivät ihan huolella. Perjantaina oli vaikeaa jaksaa vetää leukoja salilla, mutta homma ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa, kun sormet olivat vielä väsyneet edellisestä päivästä.

Tällä viikolla olisi tarkoitus mennä vetämään se eka vapaa harjoitus. Ajattelin ensin kiivetä jonkun helpohkon seinän lämmittelyksi ja kokeilla sitten negatiivista seinää. Lopussa voisi vetää jonkun kivan "kolme kertaa täysillä ylös helppoa reittiä" -maitohappotreenin. Katsotaan mitä seurue sanoo suunnitelmiini...

Kiva laji. Kannattaa kokeilla. Ja miksei jopa käydä tuo kurssikin.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Haaste: Viikon menu

Jenni haastoi mut ruokahaasteeseen, joka menee näin:

- kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)
- jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu :-)
- 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin “Viikon vinkki”
- kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
- laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu

Jenni jo totesikin tekevänsä ruokaa useammin kuin kerran päivässä. No, minä syön lounaat kyllä töissä ja viikonloppuisin yleensä vain yhden lämpimän aterian päivässä, mutta on esimerkiksi aamupala ja iltapalakin mun maailmassani ruokaa. Mutta se saivartelusta. 

Meitsi kutsuu itseään eettiseksi semivegeksi. Se tarkoittaa sitä, että vastustan tehokarjantuotantoa ja syön vain onnellisia eläimiä - käytännössä siis riistaa, kalaa ja luomua. Tai kaloista en syö tonnikalaa. Lohta syön, vaikka se onkin lähes aina viljeltyä, mutta mulla on siitä kyllä vähän huono omatunto. Mutta lohen saatavuus nyt vaan on hyvää. Ja olen lohduttautunut silllä, että lohi ei ole varmaan kamalan fiksu, ja se ei siksi kärsi niin paljon kuin vaikka tehotuotettu sikapossu. Maitotuotteita vetelen aika surutta. Munat syön luomuna, koska niillä kanasilla on käsittääkseni ihan järkevästi tilaa. Mun käsitys onnellisesta eläimestä on mahdollisuus ulkoiluun, riittävästi elintilaa ja virikkeitä ja muutenkin sellainen lajityypillinen elämä. Ja jos jonkun mielestä mun raejuustoni ei ole onnellista, niin sivistäkää ihmeessä. En ole perehtynyt maitokarjan oloihin ihan siinä määrin kuin olisin voinut.

Ja se sitten hippeilystä. Katsotaas, millä tämä kone käy.


Keskiviikkona eli ekana haastepäivänä söin uunissa kypsennettyä kesäkurpitsaa sekä sipulia, salaattia ja hirveästi raejuustoa. Sitä olisi jäänyt purkin pohjalle niin vähän, että tyhjensin loput lautaselle. Salaatissa on kahta eri salaattia, sinimaliaisen ituja, suippopaprikaa, kirsikkatomaatteja sekä balsamico-kastiketta.



Torstaina söin munakkaan, salaattia sekä hieman maltillisemmin raejuustoa. Salaatissa oli salaatteja, ituja, kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja ja minisuolakurkkuja.



Perjantaina söin myös munakasta, koska tulin jätävän työpäivän jälkeen kotiin niin myöhään, etten jaksanut kokata muuta. Mutta tällä kertaa munakkaan seassa oli aurinkokuivattuja tomaatteja, paprikaa ja päällä juustoa. Salaatissa oli taas paria salaattilaatua, kahden värisiä tomaatteja, ituja ja sitä samaa balsamico-kastiketta kuin aiemminkin. Raejuustoa oli tosi maltillisesti.



Lauantaina söin lihaa eli hirvipullia. Ne nautittiin pastan ja tomaattikastikkeen kanssa. Salaatissa oli erirotuisia salaatteja, paprikaa, tomaattia ja ituja. Ja sitä samaa soosia. En olisi varmaan muuten syönyt tämän ruoan kanssa raejuustoa, mutta se alkoi olla jo vähän liian hyvä vitsi. ;)


Sunnuntaina tein itse brunssia ja iltapalaa, mutta kuva on leffan jälkeen nautitusta salaatista Kampin Johto Cafessa. Salaatissa ei muuten ole raejuustoa!! Siinä on kaalisalaattia, marinoituja porkkanoita, fetajuustoa ja pähkinöitä. Ja kastike oli jugurtti-avokadokastike. Jälkkäriksi join cappucinon.


Maanantaina jatkettiin hyväksi havaitulla linjalla, ja laitettiin kesäkurpitsaa uuniin. Kaverikseen se sai sipulia ja paprikaa. Ja päälleen kuivattuja mustia torvisieniä, mausteita ja juustoa. Jutut ehtivät olla uunissa vähän liian vähän aikaa, koska mun piti ehtiä syödä ennen taloyhtiön hallituksen kokousta - olivat sitten vähän al dente. Muuten maut olivat kyllä kohdallaan. Salaatissa oli romaine-salaattia, cantaloupemelonia, kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä ituja. Ja tokihan lautaselle piti taas tökätä klöntti raejuustoa.


Tänään tiistaina - eli juurikin nyt - syön keitettyä parsakaalia ja kasvismössöä, joka sisältää valkoisia papuja tomaattisoosissa, sipulia, herkkusieniä, kesäkurpitsan jämät, valkosipulia ja muita mausteita. Salaatissa on tällä kertaa lempparisalaattiani eli tammenlehtisalaattia, cantaloupemelonia, muutama kirsikkatomaatti sekä kurpitsansiemeniä. Kastikkeena samaa kamaa kuin ennenkin eli valmiina purkissa myytävää balsamicokastiketta (ei siis balsamicoa vaan tää on jönkömpää jöötiä). Ja TIETTY raejuustoa. Purkin jämät.

Että sellasta. Päätin olla briljeeraamatta ja yliyrittämättä, vaikka sekin kävi mielessä. Tää on mun ihan oikeeta perussettiä. Varsinkin perinteisistä broilerinpurijoista nämä mun mössöt voivat vaikuttaa vähän oudoilta, mutta mä oikeasti pidän näistä. Ja mulla on aina kotiin tullessa ihan kamala nälkä. Siksi arvostan nopeasti, mieluummin vartissa kuin puolessa tunnissa vamistuvaa ruokaa. Pannulla tehdyt ruoat ovatkin olleet tosi nopeita. Uunikamassa (ja lihapullissa) on mennyt se puolisen tuntia. Ja mä en jaksa kovin usein lukea ohjeita. :)

Viikon vinkki

Mulla on herkkupäivä kerran viikossa, jolloin panostan yleensä jätskiin ja irtokarkkeihin, joten syön vähän vähänlaisesti jälkkäreitä. Tämä vinkki onkin sunnuntain brunssilta. Eli laiskan naisen puolivalmis hedelmäsalaatti.

Lähes kokonaan syöty salaatti - meinasi unohtua ottaa kuva
Resepti meni näin:
  1. Mene lenkille. Sano vammaisurheilijalle, joka jää sohvalle, että se voisi vaikka aikansa kuluksi pilkkoa hedelmiä.
  2. Totea, että juoksu ei kulje. Samaan aikaan vammaisurheilija avaa yhden Pirkan hedelmäsalaattipurkin ja valuttaa siitä mehut pois säleikössä.
  3. Totea, että päivä on kaunis, mutta kylmä. Samaan aikaan lasareettiosasto pilkkoo yhden banaanin ja kaksi kiiviä sekä neljänneksen cantaloupemelonia ja heittää ne samaan kulhoon muun hedelmäsalaatin kanssa.
  4. Tule kotiin ja kiitä apukokkia esivalmisteluista (ja imuroinnista, joka tuli ihan pyytämättä kaupan päälle). Käy suihkussa.
  5. Kuori ja pilko yksi pithaya, jota apukokki ei ollut uskaltanut pilkkoa, koska hedelmä on kallis ja hänelle outo. Heitä kulhoon ja sekoita.
  6. Nosta kulho pöytään ja lapa salaattia kuppiisi. 
  7. Kauho kaveriksi turkkilaista jogurttia ja nauti.
Jotta saataisiin mahdollisesti lisää raejuustokuvia, niin haastan ruokiaan ainakin joskus ennenkin kuvanneet tulevan triathlonpyörän omistajan Pirkkalasta, ruskeahiuksisen hyvänmielen sanansaattajan Itä-Suomesta, elämäntapahaahuilijan, joka tykkää ruokakuvista, leuatuksen kruunaamattoman kuningattaren ja putkiaivoisen taklailijan. Tampere on nyt hyvin edustettuna, mutta en usko silti näkeväni kuvia mustasta makkarasta. Tai mistä sitä tietää. Yllättäkää mut! :)

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Viikko 10 ja 10 tuntia liikkeessä?

Asetin viime viikolle tavoittekseni saada kasaan 3h juoksua ja 10h urheilua. Mites meni? No aika hyvin.

Ensinnäkin voisin kertoa, mitä tein:

  • Ma: aamulenkki + spinning
  • Ti: aamu-uinti + hiihto + lenkki
  • Ke: punttis
  • To: kiipeilykurssi
  • Pe: punttis + "spinning"
  • La: lepo
  • Su: lenkki + uintikisa

Perjantaina piti mennä spinningiin töiden jälkeen, mutta teinkin ihanan 11 tunnin duunipäivän, enkä yllättäen ehtinyt tunnille. Kävin sitten polkemassa duunin salilla spinupyörää 25 min ihan vaan rauhoittuakseni duunitäpinöistä. Kyllä se helpottikin, vaikka treenillisesti en tiedä, miten paljoa siitä hyötyä oli. Koetin kyllä vetää kovia spurtteja sekä istualtaan että seisten, mutta lyhyt treenihän se oli. Mutta piti hakea supersuunnistaja kylään ja mennä ruokkimaan kisut, niin en ehtinyt enempää.

Mutta se selityksistä ja  siihen juoksutavoitteeseen. Lasken tiistain hiihdon juoksubudjettiin, ja sillä sekä kolmella oikealla juoksukerralla sain kasaan 2h 58 min juoksua. Eli suunnilleen 3h. Maanantaiaamuna juoksu kulki oikein kivasti, mutta tiistaina ja sunnuntaina ei. Hiihto kulki ihan jees. Ja oikeasti mua toki korpeaa toi 2 min. Koska olisin mä sen vielä sunnuntaina jaksanut kirmata. Olisi pitänyt laskea tarkemmin ennen lenkille lähtöä.

Urheilua on hankalampi laskea, koska olin tosiaan torstaina seinäkiipeilemässä, mikä oli aika isoilta osin seisoskelua. Mutta kun lasken sen mittarin päälläoloajasta, niin siitä kertyy yhteensä 2:26h jumppaa. Kurssi oli 3h kurssi, mutta siinä oli välissä tauko. Tosin melkoisen kevyt sen kokonaisvaikutus oli.

Yhteensä jumppaa kertyy harmittavasti vain 9h ja 1 min. On se vaan näköjään ilman työmatkapyöräilyjä pirun hankalaa saada kasaan 10h liikuntaa. No, olisinhan minä voinut salittaa molempina aamuina helposti vartin kauemmin. Ja jos olisin käynut siinä spinningissä, niin siitäkin olisin saanut parikytä minsaa lisää treeniä. Ja jätin torstain aamu-uinninkin väliin, koska kävin verikokeessa. Olen näet menossa ensi viikolla "katsastukseen" duuniterkkarille. :) Ja keskiviikkonakin olin hierojalla enkä maratonspinussa, mikä sekin verotti tunteja. Eli ehkä se sittenkin on mahdollista.

Viime viikko oli hitusen laiska myös leuanvetojen ja venyttelyn osalta. Mutta kehonhuoltoa kertyi silti oikein kunnolla, koska olin keskiviikkona tosiaan tunnin hieronnassa ja perjantaina parikytä minsaa osteopaatilla (myöhästyin puolen tunnin vuorolta vajaat 10 min). Venyttelyä kertyi 59 min ja pilatesrullailin siihen päälle 5 min. Leukoja vetelin vain salilla: yhteensä 36 toistoa.

Viikko tuntui kuitenkin oikein kovalta, mikä kai on tärkeintä. Ajattelin vetää tällä viikolla vähän rauhallisemmin ja sitten posotella kolme viikkoa kovempaa. Tällä viikolla olisi kyllä Aktia-juoksu lauantaina. Mutta jos nyt vähän lepuutan, niin se sujuu varmaan kivasti. Sitten mulle tuleekin viikon hikoilukielto, koska menen uusimaan kulmieni kestopigmentoinnin. Siksi ennen sitä voi koettaa vetää kunnon rääkkiviikot.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Uintikisoissa

No, kyl mä sit menin niihin HelTrin uintikinkereihin räpiköimään 400m. Vaikka olin ihan oikeessa: kamalan pahalta se tuntui. Varsinkin vika satanen.

Koetin arpoa tavoiteaikani viime vuoden HCT:n 300m ajasta (6:10) ja laitoin ilmoittautumisessa tavoitteeksi 8:00 min. Lähtöryhmät koottiin tavoiteaikojen mukaan. Lähdössä oli aina 2 henkilöä per rata. Kilossa on neljä rataa, joista alussa kaksi oli verryttelykäytössä. Ekoissa (ja nopeissa) ryhmissä ui siis 4 henkilöä per lähtö. Mun lähdössäni otettiin kolmaskin rata kisakäyttöön, ja meitä oli kuusi, jotka uskoimme uivamme matkan kahdeksaan minuuttiin. Mä olin samalla radalla lähdön toisen naisen kanssa, jonka kanssa olimme vaihtaneet muutaman sanasen jo ennen lähtöä.

Positiivista oli, että en lähtenyt niin paljoa liian lujaa kuin siinä viime kesän HCT:ssa, jonka aikaa käytin vauhtikartoitukseen. Pikkasen lujaa kyllä taisin lähteä, koska hyydähdin vähän 200 metrin jälkeen. Mutta en ihan totaalisesti kuitenkaan. Laskin kierroksia itse, vaikka firma tarjosi kyllä laskijatkin. Päädyssä näytettiin veden alla räpylää, kun viimeinen kiekka oli alkamassa. Innovatiivista. Meikän käsi läpsähti kaakeliin ajassa 8:08, eli ihan tavoitteeseen en päässyt, mutta ihan ok aikahan tuo oli.

Sitten selittelyosio. En uskonut tekeväni mitään huippuaikaa, koska olin tosi väsynyt, kun lähdin hallille. Ja aamun lenkkikin oli ollut tosi tukkoisa. Kaiken kruunasi vielä se, kun alkuverkassa nenäni alkoi vuotaa verta. Mulla on aika huonot nenän verisuonet, ja talvisin kuivassa ilmassa tuota tapahtuu ihan yhtenään. Vuoto hyytyi kyllä ennen lähtöä, mutta verkka jäi hitusen kesken. Mutta ei se aikuisten oikeasti mitään vaikuttanut. Ehkä mä nyt sitten jäin seurakavereiden mieleen sinä naisena, joka sai maailmalta turpiin. :D

Mulla oli mun Garminini räpylässä, joten sain uinnista statsejakin. Koska mä käynnistin ja pysäytin sen itse, kellotin mä itselleni 6 s enemmän aikaa. Mutta ei se varmaan ihan kamalasti keskinopeuteen vaikuta. Statsit näyttää tältä:


  • Keskitahti: 2:03 min / 100 m
  • Paras tahti: 1:48 min / 100 m
  • 14 vetoa / altaanväli
  • Yhteensä 230 vetoa
Tahti kuvana
Kuvasta näkee, kuina alussa mentiin itsetutoa täynnä kivaa ravia, ja sitten mä vähän hyydähdin. Aika nössö loppukiri tuli.

Yleensä aamu-uinnilla mun vauhtini on sellaista 2:16-2:30 min / 100 m, joten ihan mahotonta vauhdin nostoa en saanut aikaiseksi. Ja vetojakin on ylensä 12-13 per altaanväli. Mutta nopeus kompensoi, koska mun SWOLF oli parempi. SWOLF-pisteet koostuvat yhden altaanvälin uimiseen kuluvista sekunneista ja uintivetojen määrästä. Eli esimerkiksi 30 sekunnin ajasta ja 25 vedosta saadaan SWOLF-pistemääräksi 55 (esimerkki oli suoraan Garminin sivuilta). Mulla oli se nyt 45, kun aamu-uinneilla se on ollut välillä 46-50.

Mutta sellasta. Tulipahan tehtyä. Nyt meen venyttelee. Huomenna saatte vähän raporttia viikon muista jumppailuista. Oon muuten vähän pettynyt, että kenelläkään ei ollut mielipidettä kinesioteippien väriin. Päätän sitten ihan itse. Eli ostan ainakin pinkkiä.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

"Asento!" sanoi ylikersantti Minttu jalkapöydälle

Tänään sain vihdoin aikaiseksi (ja ajan - sekin meni varatessa useamman viikon päähän) teettää itselleni uudet tukipohjalliset. Jos olisin ollut ovela, olisin seissyt tekovehkeessä kännykkä kourassa ja napsinut kuvia, mutta enpä ollut. Onneksi intternetin ihmemaailma tarjoaa jonkun muun ottamia kuvia.

Mulla on tosi paha lättäjalka. Ja jos en käytä lenkkareissa tukipohjallisia, menee nilkka ja sen kanssa polvi väärään asentoon ja polviin alkaa sattua. Siksi mulle on tehty jo jostain 90-luvun alusta tukipohjallisia, joita olen käyttänyt koriskengissä, lenkkareissa ja salikengissä. Yleensä noi pohjalliset kestävät mun käytössä hyvinä pari vuotta. Nyt olin kuitenkin ollut melkoisen saamaton, ja edelliset pohjalliset on tehty noin 5 vuotta sitten. Siltä ne näyttävätkin:

Ei ne vielä paljoa halkeilleet...

Fyssari naureskeli noille, mutta sanoi, että on tuo tukiosa (oranssi osa pohjaa) edelleen ihan kova, vaikka muuten pohjalliset alkavat olla aika entiset. Eli on noista jotain hyötyä ollut vielä eilisellä lenkilläkin. Ennen vanhaan, kun pohjallisiin liimattiin erilaisia kiilapaloja, ne laskivat ajan mittaan. Eipä enää. Niin se kehitys kehittyy.

Pohjallisia valmistaa useampikin firma, mutta mulla on Sidaksen pohjalliset, joiden tekemiseen käytetään Podiatech-menetelmää. Se on niin huisin salainen menetelmä, että edes fyssari ei tiennyt, mitä stufaa jöllöpussien sisällä on. Mutta idea on tällainen: Ensin jöllöpusseihin puhallellaan pörisevällä koneella ilmaa ja ne tasoitetaan. Sitten lättäjalkainen läski astahtaa jöllöpussien päälle, ja pusseista päästellään ilmaa sen verran pois, että jalat uppoavat noihin jöllöihin. Jöllöjen päällä pitää pyrkiä seisomaan silleen, että paino on tasaisesti varpailla ja kannoilla.

Pohjallisentekokoneen jöllötyynyt. Kuva tuolta

Sitten fyssari asettaa lättäjalat oikeaan asentoon ja muokkaa jöllöä siten, että se tukee jalkaa ja pitää sen siinä hyvässä asennossa. Sitten lättäjalkainen läski saa varovasti astua pois jöllispussien päältä. Jöllö jää asentoon.

Tämän jälkeen pohjalliset grillataan pehmeiksi. 90-luvulla tämä tehtiin ihan mikroaaltouunissa, mutta nykyään sitä varten on ihan oma vehje. Kun pohjalliset ovat pehmeät, ne lätkäistään jöllöpussien päälle ja muokataan niiden avulla. Sitten läski saa vielä hetkeksi asettaa lättäjalkansa siihen pinon päälimmäiseksi. Pohjallisia vielä hieman sivellään, että ne mukautuvat varmasti just MUN jaloille sopiviksi. Sen jälkeen odotellaan, että paketti jäähtyy ja länkytellään fyssarin kanssa mukavia.

Pohjallisgrillin kuva on tuolta

Lopuksi pohjalliset irroitetaan jöllöpusseista, leikataan kenkään sopiviksi (mulla oli kahdet lenkkarit mukana) ja viimeiställään ne hiomalla reunat siisteiksi. Ja siinäpä se. Näin hienot tuli:

Kaari jalkapöytään vaikka väkisin

Aamulla ennen fyssaria kävin uimassa 1500m. Eka verrailin 700 m, sitten uiskentelin vähän 50m vetoja eri nopeuksilla ja lopussa palauttelin. Nyt illemmalla kävin ensin hiihtelemässä pari rundia (parissa kohdassa oikaisten) urkkapuistossa pertsaa ja sen jälkeen ajoin pohjallisia sisään köpöttelemällä 4,6 km.

Kinesioteipit loppuivat tänään. Yksi elämäni suurimmista kysymyksistä onkin nyt, mitä värejä hankin seuraavaksi. Toinen suuri mysteerio on, pitäisikö minun käydä sunnuntaina häviämässä HelTri cupin eka osakilpailu eli 400 metrin uinti. Minä en oikeasti tiedä vielä vastausta kumpaankaan, joten mielipidevaikuttaminen kommenttiboksissa on enemmän kuin tervetullutta. Aikaa on molempien kysymysten parissa varmaan perjantaihin.

Huomenna hierojalle! Jee!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Viikko oli taas sit siinä

Näemmä postasin viimeksi viikko sitten. Hupsista. Kerrotaanpa sitten vaikka, miten tämä viikko meni.

Piti tehdä kova treeniviikko. Kyllä mä teinkin kaikki suunnitellut treenini, ja olin jo perjantaina ja lauantaina aika puhki, mutta yllätyin siitä, miten vähän ajallisesti jumppailuihin meni aikaa: 7 h 37 min. Luulin oikeasti, että olisin saanut heittämällä 10h kasaan. Mutta ehkä se on kesän juttu se. Kesällä tulee pyöräiltyä töihin, ja muutenkin fillarilenkeillä kuluu enemmän aikaa kuin spinningeissä, joten tunteja kertyy ihan vahingossa. Eli jos haluan saada paljon tunteja kasaan just nyt, ne pitänee tehdä lenkkeilemällä (tai hiihtämällä). Ensi viikolla voisikin koettaa sitä, koska tarkoitus olisi osallistua parin viikon kuluttua talven vikaan Aktia-juoksuun. Eli ensi viikolla voin siis vielä lompsotella menemään oikein huolella ja sitten seuraavalla voi vaikka herkistellä eli relata.

Sinänsä reenailu meni suunnitelmien mukaan, koska vaikka sunnuntain uimatreenit oli peruttu, sain uintikertoja kokoon kaksi kuten juoksulenkkejä ja spinujakin. Lisäksi kävin punttiksella kahdesti ja säbätreeneissä kerran. Kestoja pitäisi siis vain kasvattaa ensi viikolle.

Venyttelytavoitekin täyttyi, kun venyin 1h 26 min ja pilatesrullailin 10 min. Rullailu ei muuten satu enää niin paljoa kuin joulukuussa. Voisikohan siitä päätellä, että siitä on ollut jotain hyötyä, eikä ruhoni ole enää niin totaalijumissa kuin ennen? Leukoja tuli vedeltyä yhteensä vain 69 kpl, mikä on vähän vähän.

Viikon kovimmat treenit olivat keskiviikon spinning ja torstain lenksukka, jolla koetin osan kilsoista juosta melkein kisavauhtia. Aika kivuttomasti meni. Tosin ne kilsat, joita en mitenkään yrittänyt juosta kovaa, menivätkin sitten aikas hiljaa. Koska kaikki varmaan kuolevat saada tietää vauhtini per kilsa, jaan tämän tiedon teille nätissä Garminin tarjoamassa taulukossa:


Viides kilsa on mennyt about (no, ei ihan kyl) sitä vauhtia, jota pitäisi jaksaa painella parin viikon päästä koko matka. Nuo ekat kilsat olivat vain lämmittelyä, ja kisoissakin meinaan toki lämpätä ennen varsinaista suoritusta. En ole kamalan huolissani ainakaan vielä, koska ainakin ennen olen kisatilanteessa saanut itsestäni aina vähän enemmän irti. Eikä torstaina tosiaan tuntunut ollenkaan pahalta. Olisi kyllä hitsin kivaa päästä jo alle sen 55 minuutin, mistä olen jo jonkin aikaa unelmoinut. Sitten voisi alkaa unelmoida 50 minuutin haamurajan alituksesta.

Pannaas nyt sitten ensi viikolle oikein ylväs 3 tunnin juoksutavoite: kaksi 45 minuutin ja yksi 1,5 tunnin lenkki tänne kiitos. Spinnata voisin sitten 2 tuntia, mutta uinnissa en suorita aikaa vaan matkaa: 3 km eli 1,5 km kerrallaan. Tunnin treeneissä tulee tehtyä enempi, mutta aamu-uinneissa en oikein tahdo jaksaa uiskennella pidempään. Jos mä nyt haluaisin saada sen 10h kasaan, niin punttista ja säbää pitäisi tehdä tuohon päälle sitten melkein 4h. Saas nähdä, kuinka ämmän käy.

Siinä olikin sitten lukuja kerrakseen. Miten niin tää on insinöörin blogi?