perjantai 26. huhtikuuta 2013

Huhtikuun työmatkaurheilu

Miten nää suoritukset aina jäävätkin niin viime tippaan? :) Huhtikuun hoitelin pois alta polkemalla töihin - kiertotietä. Vehkeenä oli maastopyörä, ja koetinkin mennä mahdollisuuksien mukaan hiekkateitä, että homma olisi ollut edes vähän maastoisaa. Oli matkalla yksi mutaeste ja pari lyhyttä kinttupolkupätkääkin.

Mitä puuttuu?

Aamulla poljin yhdessä supersuunnistajan kanssa, joka yllätti minut eilen olemalla täällä odottamassa, kun tulin pitkän koulutuspäivän jälkeen kotiin. Saatoin supersuunnistajan kotiin (tai oikeastaan melkein kotiin - erosimme minun palstallani siinä hänen hoodeillaan), ja poljin siitä sitten töihin.

Lähtö piti uusia kerran, koska ekalla kerralla minulta unohtui kypärä kotiin. On aika hassua, että muistan kypärän aina samassa kohdassa, noin 50 metrin päässä kotoa. Kyllä, tätä on tapahtunut ennenkin. :)

Alkutaipaleella Otaniemen rantakaislikossa

Takaisin ajelin sitten melkein koko Laajalahden kiertäen. Vain melkein, koska ajelin Tarvo-nimisen saaren kautta himaan. Lahti ei suinkaan ollut liian laaja, mutta Tarvon kautta on kiva ajaa. Siellä on nättiä. Jopa tällaisena surullisen sateisena päivänä.

Munkan rantsu. Kesällä tämä ei ole mikään show off -ranta
kuten Hietsu, vaan mukava mummo- ja lapsiranta

Munkassa pääsi leikkimään vähän enemmän maastopyöräilijää, kun HSY oli repinyt yhden kadunpätkän auki, ja väliaikaissepeli oli melkoista monttua. Uimarannalla oli jo melkein sulaa. Tai osa rannasta, missä oli vähän virtausta, olikin sulana. Mutta koska pukukopit olivat kiinni, en ottanut sen kummempaa pit stopia ja korkannut avovesiuintikautta. :) 

Tarvon silta

Minulla oli vielä toimistolla hyvä aie mennä pyöräilyn päälle vähän juoksemaan. Mutta koska sää oli ankea ja persläskit jäässä, niin muutinkin kotona mieltäni. Sen sijaan vein fillarin suihkuun.

Tämän viikon urheilut alkavat ollakin sitten aika pitkälti taputeltuja. Viikonloppuna en ehdi jumppailla, koska olen kertausharjoituksissa lauantaista sunnuntaihin. Sunnuntaina voisin hyvällä tsägällä ehtiä illalla uintitreeneihin, mutta niitä ei ole, koska kaikki oikeat triathlonistit ovat kevätleirillä. Uintia ei tullut tällä viikolla yhtään. Juoksua tuli pari aamulenkkiä ja pyöräilyä kerran sisällä ja sitten tämä työmatkapyöräily. Ja salille ehdin kerran. Siinäpä se. Oli vähän pitkiä työpäiviä, niin ei ehtinyt muuta.

Loppuun vielä kertauskatsaus työmatkaurheiluhaasteeseen:
  • Tammikuu: talvijuoksu
  • Helmikuu: hiihto
  • Maaliskuu: talvipyöräily
  • Huhtikuu: maastopyöräily
Kehtaisikohan ensi kuussa suunnistaa tai sauvakävellä, vai kaivanko parvekkeelta alleni vain erilaisen fillarin? No, jos tällä kertaa miettisi ALLE kuukauden ja suorittelisi homman pois ennen ihan vikoja päiviä... Sitten voisi valita vaikka nätin säänkin.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Pieni triathlonkampaustesti

Nyt tulee tyttöjuttuja! Eli siis asiaa tukasta. Olen ollut jo pari vuotta "luomuna" enkä ole värjännyt tukkaani. Tämä siksi, että mun oma väri on oikein kiva, ja ajattelin, että pidetään sitä nyt, kun ei ole vielä harmaita. Olen kuitenkin himoinnut jo kauan alla olevaa Olivia Wilden kampausta Tron Legacysta, mutta en ole sitä leikannut, koska se olisi minun omalla värilläni vähän nössö. Mutta äiti sitten kertoi, että hänelle tulivat harmaat vasta vanhana, joten päätin sittenkin värjätä - ja leikata otsatukan.

Kuva tuolta, mutta sekin on tainnut napata sen jostain

Sitten päästäänkin asiaan eli otsatukkaan ja urheiluun. Eivät ole ehkä mikään maailman paras yhdistelmä - varsinkaan otsis uimalakki ja pyöräilykypärä. Jaanaba asiaa jo jokin aika sitten pohdiskeli, mikä toki innoitti pienen insinöörin harrastamaan empiirisiä kokeita. Mutta siihen tarvitaan se otsis. Ja se on nyt tämmöinen vähän vino:

Hehän ovat kuin kaksi marjaa!

Mun tukkani on tosi liukas. Joku sivupinni ei ole vaihtoehto, koska se ei meinaa pysyä arkenakaan - ei siis mitään toivoa, että se jäisi päähän, kun otan uimalakin pois. Itse ehdottelin Jaanaballe otsiksen letittämistä ranskalaiselle letille ja kiinnittämistä pinnin sijaan kumilenkillä. Sitä testasinkin siis ensimmäisenä. Eli tiistain aamu-uinnille painelin tukka letillä. Sunnuntain uimatreeneissä testasin sitten kahdella pinnillä ylös nostetun otsatukan. Tuollaisella sivuletillä vedin viime vuoden Rokuan, mutta silloin minulla ei ollutkaan oikeaa otsista ja en käyttänyt uimalakkia. Mutta 28 tuntia pyöräilykypärää se letti kesti mainiosti.

Otsisletti

Kuva ei ole koko naamasta, koska kello on n. 5.50 :)

Olen letitellyt tukkaani lähes aina telkkaria katsellessa, joten osaan tehdä kyllä ranskalaisen letin (vaikka sitä ei ehkä kuvasta uskoisi). Otsatukkani oli sen verran lyhyt, että lettiä oli yllättävän vaikeaa saada siistiksi. En tällä kertaa jaksanut panostaa ulkonäköön ihan kamalasti - kisoihin valmistuessa tekisin varmaan niin. Siksi päitä jäi vähän törröttelemään. Letti on kiinnitetty todella ohuella mustalla kumilenksukalla, koska luotan siihen enemmän kuin pinniin.

Letti kesti hyvin. En varonut sitä yhtään, kun kiskaisin uinnin jälkeen lakin pois ja letti oli edelleen päässäni. Ainakaan silmämääräisesti yhtään lisää tukan päitä ei törröttänyt, ja letti tuntui edelleen napakalta. Toimii, mutta vaatii esityötä melkein yhtä paljon kuin kisakynnet. :)

Pinnit

Taustalla jälleen Tom of Finlandin ja Iron Skyn julisteet
tuomassa kuvaan hieman maskuliinista klangia :)

Tämä oli huomattavasti nopeampi tehdä, mutta minä epäilin suuresti tämän kestävyyttä, koska tukkani on tosiaan liukas. Mutta kun pinnejä oli yhden sijaan kaksi ja tukkaa pinnattuna tarpeeksi, niin kokonaisuudesta tuli yllättävän napakka. Ja tästä tukasta tuli tosi nopeasti "ihan tarpeeksi siisti". Pinnien pysyvyydessä auttoi varmasti kuivashampoo, jota suihkin otsatukkaani ennen pinnien laittamista liukkauden vähentämiseksi. Sama jippo voisi auttaa myös letin kanssa.

Pinnitkin kestivät huolettoman lakin poiston. Tällä kertaa en katsonut peiliin lakinpoiston jälkeen mutta käsikopelolla paketti tuntui samalta kuin ennen lakkia.

Eli johtopäätöksenä sanoisin ympäripyöreät "kumpi vaan käy". Luultavasti koetan ainakin ekoihin kisoihin tehdä nätin letin, koska se on hauska. Jos lyhyemmät päät jatkavat itsepintaisesti törröttämistään, luovutan ja vaihdan pinnisysteemiin.

Iloisena uutisena voin tähän loppuun kertoa, että löysin eilen hukassa olleen Garminin mokkulan. Siivoaminen kannattaa aina. Paitsi, jos siivotessa missaa pyörälenkin. No, olipahan paukkuja illan uinnissa.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Ensimmäinen tuntuu aina pahalta

Tänään oli vuorossa kevään eka maantiepyöräily ja kevään eka yhdistelmätreeni. Eli menin vielä vähän jolkottelemaan fillaroinnin päälle.

Punainen paholainen pääsi pois talviunilta!

Fillarointi ei tuntunut niinkään pahalta, mutta se keljutti, että pyöräteitä ei oltu vielä lakaistu kuin pieneltä pätkältä. Mutta kunhan pääsin vähän syvemmälle Espoon jonkkaan ja ajamaan autotiellä, alkoi meno olla varsin mukavaa. Ja vauhdikastakin se oli. Kavensin renkaitani tälle kesälle 5 mm ja vauhtia tuli heti hurjasti lisää. Valitettavasti mulla ei ole nyt tarjota tarkkoja statseja, koska en löydä mistään Garminin latausmokkulaani. Joko se on töissä, jossain tosi hyvässä jemmassa tai kissa on syönyt sen. No, jos ei sitä pariin päivään löydy, pitää hankkia uusi. Sitten se luultavasti löytyy heti.

Tällainen seurue tuli vastaan

Poljin kuitenkin 42 km. Aikaa en nyt muista. Mutta varmaan vähän vajaa pari tuntia siihen meni. Kivaa homma oli tosiaan sitten, kun liikennevalot ja pyörätiet jäivät selän taa. Tuuli oli aika hurja, mutta ei mulle tullut edes kylmä. Tai varpaisiin ihan vähän, mutta vähemmän kuin viimeksi. Jos en huomenna mene spinnaamaan vaan menenkin ulos polkemaan, voisin heittää fillarin auton takakonttiin ja ajaa ainakin Bembölen kahvituvalle. Siinä säästyisi melkein tunti elämästä ja paljon enemmän hermoja. Voisi melkein ajaa kauemmaskin, koska minä olen niin kiltti tyttö, että poljen niillä lakaisemattomilla pyöräteillä niin kauan kun niitä on. Minulla kun on pistosuojatut kumit, ja tiedostan liian hyvin, kuinka paljon autoilijat vihaavat autoteillä polkevia fillaristeja. Ja mä haluan olla kiva kaikille.

Mun uudet tossut lähdössä ulkoilemaan

Mutta palataanpas asiaan. Koska Vantaan triathlon lähenee päivä päivältä, niin päätin kokeilla juosta pyöräilyn päälle. Samalla ajoin sisään uudet lenkkarini. Ostin taas lenkkarit, koska koen tarvitsevani kahdet, ja vanhat Asicsini ovat jo ihan romuna. Ajattelin laittaa toisiin kenkiini pikanauhat ja käyttää niitä enimmäkseen kisoissa ja yhdistelmätreeneissä. Ja toisilla lenkkareilla juoksen sitten normilenkkejä. Kengät eivät painaneet eivätkä jalkapohjatkaan puutuneet (niin tapahtuu joskus mun tukipohjallisten ja uusien kenkien kanssa), mutta fillarointi hapotti jaloissa kaksi ekaa kilsaa. Senkään jälkeen ei tuntunut mitenkään mainiolta eikä askel ollut lennokas, joten lopettelin juoksentelun jo 3,8 km kohdalla. Tätä tarvitaan siis paljon lisää. On kroppa unohtanut rytmityksen talven aikana.

Nyt ajattelin vähän venytellä, korkata valkkaripullon ja syödä sushia. Hyvää viikonloppua muillekin!

Oho, ilmosin!

Tai oikeastaan minut ilmottiin, koska supersuunnistaja hoiti homman kotiin. Tällä kertaa ilmottauduimme Salpaus-rogainingiin, joka kisataan vapun jälkeisenä viikonloppuna. Arvoimme todella kauan, mikä olisi joukkueemme nimi ja mihin sarjaan ilmottaudumme. Olemme kuitenkin molemmat vähän vammaisurheilijoita, ja mietimme, montako tuntia metsässä könyämistä paikat kestävät. Päädyimme sitten valkkaamaan 6h rogainingin, koska 3h pyöräily on vähän lyhyt juttu - matkaammehan me kuitenkin Espoosta Lahteen ihan vain suunnistamaan. Tiimin nimeksi valikoitui jo hyväksi havaitusta leffateemasta Nuija ja tosinuija - homma viittaa juuri tuohon toiseen pohdiskeluun.

Henkeäsalpaavia maisemia Salpausselältä. Kuva on järjestäjän sivulta.

Supersuunnistaja taisi sanoa, että en saa kertoa ilmottautumisesta täällä blogissa, ettei äiti suutu. Hupsista. Hän kyllä myös totesi, että ei varmaan kerro terkkuja äidille, vaikka meni nyt käymään kotipuolessaan. Joten hoidetaan homma nyt sitten täällä blogissa (kun olen ymmärtänyt, että täältä ne terkut saattavat jopa mennä perille). Eli hälsnigar vaan! Poikasi on menossa 4.5. suunnistamaan kuudeksi tunniksi. Ja se halusi sitä itse. Ei oo mun vika! :)


tiistai 16. huhtikuuta 2013

Aamun ankeat bodaustunnelmat


Juoksutrikoot olivat vielä aamulla märät, koska kuivausrummun kanisteri oli tullut täyteen, joten en mennyt lenkille. Menin sitten salille.

Enpä muistanutkaan, kuinka paljon inhoan kiertoharjoittelua ennen kuin erehdyin tekemään sitä. Totesin, että nyt voisi alkaa kevennellä salitreenin kanssa, etten pilaa hyvää nylkkykesääni kireillä ja massiivisilla lihaksilla. Joten nyt sitten pumppaillaan syyskuuhun asti pitkiä sarjoja pienillä painoilla. Mutta tees sitä kuitenkin ehkä mieluummin yksi liike kerrallaan. Kuntopiirit ovat ihan arsesta.

Tänään soveltelin tällaista:

Eka patteri:
  • leuanvedot 6 +5+ 4 (vika setti jäi tyngäksi, kun kämmeniin sattui niin kovaa)
  • etuheilautus kahvakuulalla 16 kg 20 +20 + 20
  • soutu 40 kg 15 + 15 +15 (tää oli aika kevyt)
  • pena 40 kg 18 + 15 + 12 (jalat ylhäällä kuin sotilaspenkissä konsanaan)
  • vatsat bosulla 30 + 20 + 20


Toka patteri (kun ekaan meni niin vähän aikaa):
  • viparit 5 kg 15 + 15 + 12 (kun kutosen limput oli hukassa)
  • haukkari seisten 10 kg 10 + 10 + 10
  • torture twist 30 s + 30 s + 30 s

Koska mä en kuvaa itseäni salilla, on kuvituksena
uuden kissatuubin korkkaus - ja ovathan
nämä hiljaiset kannustajat nyt mua paljon söpömpiä.

Yäk. Taisi tuo sentään jotain mulle tehdä, kun en meinannut jaksaa pitää käsiä ylhäällä ja pestä tukkaa treenin jälkeen.

Eilen olin taas pitkästä aikaa aamulenkillä. Tukkoista oli, mikä ei sunnuntain fillaroinnin jälkeen ollut mitenkään yllättävää. Lenksukan jälkeen kokeilin, montako punnerrusta jaksan putkeen. Meni 28. Olisi varmaan mennyt 29, jos joku olisi ollut huutamassa korvan juuressa, että yritä nyt ees, läski. Kissat eivät sitä osanneet tai viitsineet tehdä, joten lysähdin sitten lattialle.

Olen ollut täysin aikaansaamaton Triathlonhaasteeseen tutustumisen kanssa. Lainassa olevaa triathlonkirjaa olen sentään saanut vähän luettua. Ehkä mulla jo kesän lopulla on joku treeniohjelma - ensi vuodelle. :)

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Yhden kauden loppu ja toisen alku

Viikko siinä sitten meni urheilematta. Mutta nyt on hienot kulmat. Torstainakaan en päässyt kiipeilemään, kun crossfittaaja M:llä oli liian kiire töissä, ja aikainen lähtö ei tullut kyseeseen. Mutta perjantaiaamuna aloitinkin sitten sitäkin suuremmalla innolla aamulenkillä.

Lenkillä tuli ehkä todistettua, että kinesioteipit a.k.a. placeboteipit toimivat oikeasti. Mä teippasin polveni ennen lenksukalle lähtöä. Korjasin osaa teipistä ja irroitin sen polvesta ja kiinnitin saman teipin uudelleen. Lenkillä mua sitten alkoi vähän ennen puoliväliä sattua polveen. Oletin, että syynä oli viikkon tauko ja tottumattomuus, mutta kun pääsin himaan ja vedin juoksutrikoot jalasta, lähti puolet teipistä housujen mukana. Eli teippi oli irronnut. Minä kuitenkin luulin olevani teipattu, joten kipu ei voinut olla päästä kiinni. Eli teippi toimii, kun se on kunnolla kiinni. MOT.

Lauantaina loppui säbäkausi. Mä pelasin turnauksen ekan pelin, joka voitettiin 1-7. Harmittaa vähän tuo yksi maali, mutta se oli aika mahdoton torjuttava eli poikittaissyöttö. Voitimme myös tokan pelin ja olimme lopulta tiukan ja tasaisen lohkomme kolmansia. Lohkon eka nousi kolmosdivariin. Meilläkin oli noususta vielä vikan turnauksen alussa toivoa - niin tasainen lohko tosiaan oli. Ehkä ensi vuonna sitten.

Rapaisena ja varpaat jäässä lenksukan jälkeen

Tänään oli sitten vähän kovempi päivä. Avasin fillarikauden kunnolla, kun olimme supersuunnistajan kanssa parisuhdeurheilemassa, kun pyöräilimme Helsinki-Vantaan lentokentän ympäri. Yksi iso suihkari lensi juuri täydellisesti ajoitettuna ihan meidän ylitsemme. Muutama muukin aika hyvä lähinäkymä tuli. Pituutta lenksukalle tuli 52 km ja rapiat. Poljimme maastopyörillä, joten urkakka oli ihan kohtuullinen. Lisäksi multa meinasi varpaat jäätyä klossikengissä, koska en omista tuulensuojia niihin. Olin lenkin, saunan ja sapuskan jälkeen niin puhki, että nukahdin sohvalle pää toisen sylissä. Onneksi supersuunnistajalla oli mun iPad, niin ei tullut kai kamalan tylsää. Minä koisailin kuitenkin jotain 20 min. :)

Iltasella menin vielä uimaan. Väsytti niin pirusti, että en jaksanut mennä kuuden vuorolle, mutta supersuunnistajan painostamana raahasin pebani sinne seiskaksi. Seiskalta olinkin ainoa altaassa. Tai ihan alussa valkku-Sebastian kuvasi minua ja edelliseltä vuorolta kuvattavaksi jäänyttä seurakaveri L:ää. Uinnin kuvaaminen on kyllä pirun hyödyllistä. Siinä tajuaa niin selvästi omat kehitettävät asiansa. Tosin olen minä jo ennen kuvaamistakin tiedostanut, että ranteeni pettää käsivedon alussa enkä koukista kättä tarpeeksi, jotta saisin maksimaalisen työnnön käsivetooni. Myös potkuni on hieman tehoton, koska se tulee lähinnä säärestä. Noita asioita treenasin sitten vielä puolisen tuntia privaattialtaasta nauttien ja lähdin sitten himaan rötväämään ja syömään teeleipää. Omnom. Nyt alkaa ramaista kyllä siihen tahtiin, että taidanpa ottaa kissan kainaloon ja painella pehkuihin.


Oho, ilmosin!

Tällä kertaa tuli ilmottauduttua oikein tuplana: Spring adventureen ja melontakurssille. Valitettavasti multisport-kisa on vain ennen kuin meidän tiimimme oppii melomaan. Eli meno tulee Spring adventuressa olemaan jotakuinkin yhtä mutkittelevaa kuin X-Glow Kaadossa.

Spring adventure on samaa multisport cupia, jonka viimeisessä osakilpailussa kisasin viime syksynä supersuunnistajan kanssa. Silloin tiimimme oli nimeltään First Blood. Tällä kertaa valkkasimme toisen hyvän leffan, ja kisaamme nimellä Die Hard. Tavoitteena on päästä maaliin ennen kuin 6h määräaika umpeutuu. Jos melonta vahingossa vaikka sujuisikin tai sitä ei ole paljoa, niin voisimme toivoa olevamme jotain muuta kuin viimeisiä.

Melontakurssi on 10 tunnin pituinen ja jakautuu kahdelle päivälle. Sen hintaan kuuluu myös yksi 2h melontakerta kurssin jälkeen. Silloin ajattelimme kokeilla taas parikajakkia, koska sellaisellahan meidän pitäisi oppia melomaan. Mutta ensin siis kurssille.


maanantai 8. huhtikuuta 2013

Elämä on jatkuvaa opiskelua

Siispä palataan koulun penkille! Tällä kertaa koulu on Espoon Tapioiden aikuisten urheilukoulu, missä oletan oppivani sulavaksi juoksijaksi ja hyväksi keihäänheittäjäksi. Tästäkin innostuksesta on syyttäminen crossfittaaja M:ää, joka mua mukaansa pyysi. 

Sikälikin tämä on paluuta koulun penkille, koska valmentaja taitaa olla sama Mika, joka oli Märskyn koristyttöjen fysiikkavalmentajana joskus ennen suuria tihkusateita eli silloin, kun mä olin lukiossa. Ainakin meidän fysiikkavalkku oli nimeltään Mika, muistaakseni Järvinen, ja se oli oikeasti yleisurheiluvalmentaja. Taisi hän vaihtaakin sitten jossain vaiheessa valmentamaan Märskyn yleisurheilijoita meidän sijaamme. En enää muista. Tämä kaikki tapahtui 90-luvulla. :)

Mutta ensi kuussa (jos lumet sulaa) meikäläinen heiluu Otaniemen kentällä (paikkakin on melkoista back to school -menoa, kun korkeakoulutus on tullut hankittua juuri Otskissa) kerran viikossa ja opettelee apinan raivolla liikkuvuutta, kehonhallintaa, ominaisuusharjoittelua (mitä se sitten ikinä onkaan), juoksua ja kaikenmoisia jänniä yleisurheita lajeja.

Koska olen vammaisurheilija, niin mun pitänee osan lajeista kohdalla sanoa kiitos ei, ettei käy niin kuin viime syksyn sprinttailun kanssa. Mutta heittolajit ovat ainakin ihan mun juttu!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Oho, ilmosin

Kesäkuussa ei tanssitta susien kanssa vaan uidaan jääpuikkosten kanssa: Vantaan triathlon ottaa ja tapahtuu 2.6. ja jos tämä keväinen meno jatkuu, niin Kuusijärvi on sillloin vielä viileämpi kuin kolmetoista Kimi Räikköstä yhteensä. Mutta ilmottauduin silti. Hupsistakeikkaa. Matka on perusmatka eli 1,5 km chillailua siellä Kuusijärvessä, minkä jälkeen kuivatellaan 40 km punaisen paholaisen selässä ja viimeistellään homma lämmittelemällä 10 km hölkällä.

Nyt sitten vaan peukut pystyyn, että pääsen avaamaan avovesiuintikauden jo toukokuussa, että mulla olisi edes vähän samean veden tuntumaa ennen kisoja. Ilman niitä pohjakaakeleita kun ei ole niin helppoa uida suoraan.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Me täällä ollaan vaan ja lorvaillaan

Mulla alkaa tänään viikon lorvailu. Menen huomenna kulmien kestopigmentointiin, ja sen jälkeen ei kuulemma saa hikoilla viikkoon. Mun edelliset kulmakarvat haalenivat tosi nopeasti, kun en jumppaamatta ollut (ei neuvottu), niin ajattelin nyt sitten totella. Olin tänään hieronnassa, niin en sitten jaksa huomenna aamullakaan mennä uutta jumia hankkimaan.

Mutta alkuviikosta (ja viime viikolla) on tapahtunut. Ensinnäkin vikan venyttelytavoiteviikon tavoite täyttyi hienosti. Venyin ja pilatesrullasin 83 minuuttia. Leukoja vetelin 33 kpl, mikä oli ihan hyvää irroittelevaa treeniä maanantain leikkimieliseen parisuhdeleuanvetokisaan. Mulla on tanko kotona, ja harrastimme sitten pääsiäisen kunniaksi sen avulla hieman ylösnousemusta. Molemmat nostivat leukansa tangon yläpuolelle 9 kertaa, joten tuomioksi tuli tasapeli. Mälsää. Viimeksi voitin.

Tätä olisi ohjelmassa ensi viikolla. Unski on siinä asiantuntija.

Parisuhdeurheilu on muutenkin ollut pinnalla, koska sunnuntain suunnistuksen lisäksi teimme historiaa ja olimme perjantaina ihkuekaa kertaa parisuhdelenkillä, siis juoksemassa. Ei ollut samanlaisia tuulipukuja. Juoksuspandexit olivat molemmilla kyllä mustat, mutta takitkin olivat ihan eri sävyä: oranssi ja pinkero. Arvaatte varmaan, kumpi oli mun väri. :) Emme tosiaan ole aiemmin juoksennelleet yhdessä, koska syksyllä toi yksi juoksi niin lujaa, että en ilennyt ehdottaa ja sitten siitä tuli vammainen. Ollaan vaan suunnistettu ja pyöräilty. Niin ja melottu ja multisportattu. Mutta nyt on sitten juostukin.

Viime viikolla tuli juoksentelua lenkkien ja suunnistuksen tiimoilta oikein kivasti ja fillarointiakin tarpeeksi. Ainoa, mitä tuli vähän, oli uinti. Siksi tämä viikko on ollut teemaltaan uintinen, ja olenkin käynyt kolme kertaa uimassa. Ja tänään tilasin itselleni netistä lättärit. Pullarin hankin jo tiistaina. Ihmeen kauan noidenkin hankkimisessa vetkuttelin.

En ole vielä ihan täysin päättänyt, mitä meinaan ensi viikolla kaikella vapaa-ajallani tehdä. Ajattelin, että voisin mennä kuitenkin kiipeilemään, koska siinä ei oikeastaan tule hiki. Lihakset vain väsyvät. Sen lisäksi ajattelin mennä uudelleen hierojalle (lupasi soittaa, jos yksi ilta-aika jää vapaaksi - sitä oli jo tarjottu toisaalle) ja kerrankin ehtiä pyssykauppaan ostamaan lisää paukkuja. Ovat olleet aika finaalissa jo pitkään. Tosin olen missannut aika monet ammuntatreenitkin, koska olen harrastanut kaikkia muita lajejani niin ahkerasti. Ajattelin siis ehtiä ampumaankin. Loppuaika pitänee sitten käyttää johonkin yleiseen sosiaaliseen elämään tai muuhun ennenkuulumattomaan toimintaan. Ellen sitten vaan makaa sohvalla kissa vatsan päällä. Sekin on aika kivaa puuhaa.

Huomasin muuten eilen, että uusista tukipohjallisistani oli nakerrettu vähän reunaa. Ehkä siis teenkin ensi viikolla itselleni uudet rukkaset. Tulee se talvi kuitenkin pian uudelleen.