Ensimmäinen tuntuu aina pahalta

Tänään oli vuorossa kevään eka maantiepyöräily ja kevään eka yhdistelmätreeni. Eli menin vielä vähän jolkottelemaan fillaroinnin päälle.

Punainen paholainen pääsi pois talviunilta!

Fillarointi ei tuntunut niinkään pahalta, mutta se keljutti, että pyöräteitä ei oltu vielä lakaistu kuin pieneltä pätkältä. Mutta kunhan pääsin vähän syvemmälle Espoon jonkkaan ja ajamaan autotiellä, alkoi meno olla varsin mukavaa. Ja vauhdikastakin se oli. Kavensin renkaitani tälle kesälle 5 mm ja vauhtia tuli heti hurjasti lisää. Valitettavasti mulla ei ole nyt tarjota tarkkoja statseja, koska en löydä mistään Garminin latausmokkulaani. Joko se on töissä, jossain tosi hyvässä jemmassa tai kissa on syönyt sen. No, jos ei sitä pariin päivään löydy, pitää hankkia uusi. Sitten se luultavasti löytyy heti.

Tällainen seurue tuli vastaan

Poljin kuitenkin 42 km. Aikaa en nyt muista. Mutta varmaan vähän vajaa pari tuntia siihen meni. Kivaa homma oli tosiaan sitten, kun liikennevalot ja pyörätiet jäivät selän taa. Tuuli oli aika hurja, mutta ei mulle tullut edes kylmä. Tai varpaisiin ihan vähän, mutta vähemmän kuin viimeksi. Jos en huomenna mene spinnaamaan vaan menenkin ulos polkemaan, voisin heittää fillarin auton takakonttiin ja ajaa ainakin Bembölen kahvituvalle. Siinä säästyisi melkein tunti elämästä ja paljon enemmän hermoja. Voisi melkein ajaa kauemmaskin, koska minä olen niin kiltti tyttö, että poljen niillä lakaisemattomilla pyöräteillä niin kauan kun niitä on. Minulla kun on pistosuojatut kumit, ja tiedostan liian hyvin, kuinka paljon autoilijat vihaavat autoteillä polkevia fillaristeja. Ja mä haluan olla kiva kaikille.

Mun uudet tossut lähdössä ulkoilemaan

Mutta palataanpas asiaan. Koska Vantaan triathlon lähenee päivä päivältä, niin päätin kokeilla juosta pyöräilyn päälle. Samalla ajoin sisään uudet lenkkarini. Ostin taas lenkkarit, koska koen tarvitsevani kahdet, ja vanhat Asicsini ovat jo ihan romuna. Ajattelin laittaa toisiin kenkiini pikanauhat ja käyttää niitä enimmäkseen kisoissa ja yhdistelmätreeneissä. Ja toisilla lenkkareilla juoksen sitten normilenkkejä. Kengät eivät painaneet eivätkä jalkapohjatkaan puutuneet (niin tapahtuu joskus mun tukipohjallisten ja uusien kenkien kanssa), mutta fillarointi hapotti jaloissa kaksi ekaa kilsaa. Senkään jälkeen ei tuntunut mitenkään mainiolta eikä askel ollut lennokas, joten lopettelin juoksentelun jo 3,8 km kohdalla. Tätä tarvitaan siis paljon lisää. On kroppa unohtanut rytmityksen talven aikana.

Nyt ajattelin vähän venytellä, korkata valkkaripullon ja syödä sushia. Hyvää viikonloppua muillekin!