Uusia tuloksia

Huhheijaa! Oli jäänyt päivittämättä koko viime vuosi tuonne kisahistoria-sivulle. Mutta nyt sekin on tehty. Onneksi olin kesäkuusta alkaen kipsissä, niin kisoja ei ehtinyt kertyä kamalasti. Olisi pitänyt rakentaa tuo sivu toisin päin, jotta uusin tulos olisi aina ekana. Nyt, kun kisoja on kertynyt jo "jokunen" sitten vuoden 2011, alkaa uusimpiin tuloksiin olla jo paljon kelattavaa. Tälle vuodelle olen saanut vasta yhden Park runin, koska 24 tunnin hiihto ja Finlandia-hiihto peruttiin.

Innostuin päivittämään tuloksiani, koska generoin taas eilen uuden uintitestituloksen. Eli sekin sivu on taas päivitetty. Pitää tehtailla tuloksia vedessä, kun ei lumelle päästy. :D

Silloin, kun ei tehdä tuloksia, otetaan mallia kuvituskissasta.

30 minuutin uintitestin tulos sivusi historiani toiseksi parasta aikaa. Olen kerran uinut vahingossa hyvässä peesissä yli 1600 m. Mutta muuten olen jo pitkään takonut "1500 m ja jotain" -tuloksia. Nyt meni siis taas 1570 m.

Seuraava kisatulos odottelee jo lauantaina, kun on Nuuksion talvipäivä -rogan vuoro. Tänä vuonna en lähde matkaan Vuorikiipeilijä M:n  kanssa, vaan menemme Supersuunnistajan kanssa viettämään 3 tuntia laatuaikaa. Palataan niihin tunnelmiin toivottavasti sunnuntaina. Nyt meitsi lähtee spinnailemaan!

Uintitesti ja kesäsuunnitelmat uusiksi

Pari viikkoa sitten uintitreeneissä tehtiin CSS-testi, joka meni oikeastaan ihan penkin alle. Tulokseni oli 2:04, joka onkin huonoin ikinä. Hupsista. Mutta ei tämä nyt ihmekään ole ottaen huomioon uintiaktiivisuuteni tänä keväänä. Pitäisi varmaan käydä uimassa, jotta siinä puuhassa kehittyisi.

Tekisi mieli vain juosta. Mutta valitettavasti siihen ei ole ollut lupaa pitkään aikaan - eikä ole tulossakaan. Huhtikuun alussa pätkäisty juoksukielto ei tuonut parannusta kipeään nilkkaan, ja toissaviikolla pääsin leikkimään industrial-bileitä magneettikuvaan. Oli kyllä huonot bileet, koska nukahdin viidessä minuutissa.

Minä uimassa. Kuva valkkuvalmentaja Johanna.

Kävi ilmi, että tibialis posterior -jänteessä on tendinoosia ja lisäksi osarepeämä lähtien myotendioottistajunktiosta ja jatkuen edelleen jänteen naviculaariseen kiinnityksen tasoon. Jos edellinen kuulostaa ihan latinalta, niin suomeksi sanottuna nilkkani on sökönä, ja se pitää leikata. Kehräsluun takana kulkeva jänne on siis revennyt koko pituudeltaan. Leikkauksessa minun latuskajalkani asentoa korjataan, ettei tp-jänne enää rasitu, ja jännettä vahvistetaan siirännäisellä.

Minusta on mielenkiintoista lukea lääkärinlausuntoja, koska lääkärilatina on hauskaa. Ehdoton lempisanani on ödeema, joka tarkoittaa turvotusta. Minulla on ödeemaa lihasten ympärillä. Sen kyllä huomaa ihan paljaalla silmälläkin.

Onneksi meillä ei tarvitse juurikaan olla yksin sohvalla.

Leikkaus tehdään juhannusviikon maanantaina, ja sen jälkeen on luvassa kuusi viikkoa kipsiä. Onneksi en ole vielä ilmoittautunut mihinkään kisoihin. Kisakesä on nimittäin peruttu. Mutta nilkan pitäisi olla jo loppusyksystä versio 2.0, ja ensi vuonna sillä voi tehdä taas vaikka mitä.

Kissoilla on varmaan luvassa onnen päivät, kun hoomanni on kotona koko kesän.

Testituloksia

Tein tuossa tammikuun alussa viimein Esport Get Fitin lopputestin. Minun Get Fitini vähän venähti, kun heti ohjelman alussa tuli taukoa punttitreeneistä Vaarojen maratonin takia. Lisäksi minä vähän sovelsin eri treeniohjelmien kestoja - osittain Vaarojen maran takia. Ohjelman piti kestää tasan 3 kk ja koostua kolmesta neljän viikon ohjelmasta. Minä tein kaikkia kolmea ohjelmaa, mutta keskimmäistä taisin tehdä vain pari hassua viikkoa. Mutta se olikin kaikken vähiten mieluisin ohjelma. Joka tapauksessa sain treenattua sekä loppujen lopuksi myös testin tehtyä.

Kuvituskuvana talvinen terassimme. Selkeesti terassikeli, kun terden
pöytäkään ei ole edes kokonaan lumen peitossa. 

Koska painoni ei valitettavasti Get fitin aikana tippunut, päätin tehdä sen samoilla painoilla kuin viimeksi. Soudussa käytin vahingossa isompaa vastusta, mutta tällä kertaa sentään jalkaremmit pysyivät kireällä - toisin kuin viimeksi.

On siitä salilla pumppailusta jotain hyötyä ollut: kaikki tulokset paranivat. Enkä taaskaan ole ihan varma, luovutinko lopussa liian aikaisin. Mieli on niin jännä juttu: kun päättä jaksaa tietyn määrän toistoja, ei viimeisen "sovitun" toiston jälkeen uskalla enää lähteä yrittämään lisää. Pitäisi vaan asettaa tavoitteet todella korkealle. Ajattelin ruveta tekemään tätä testiä kerran kvartaalissa ja seurata kehitystäni. Ehkä jopa henkinen kanttini kehittyy jossain välissä.

Päivä	28.9.2018	11.1.2019
kyykky 55 kg	17	23
mave 67,5 kg	15	23
leuat	4	5
hoover	3 min	3 min 15 s
soutu 2km	9:28	8:22

Tammikuun vikalla viikolla uitiin treeneissä taas 30 min uintitesti. Minä en uskonut uivani mitenkään loistavasti, koska hartiani olivat ihan jumissa leuanvetohaasteesta. Mutta onnistuin kuin onnistunkin räpiköimään 15 m enemmän kuin viimeksi. 1600 m on silti edelleen kaukana. Uintitestien tuloksethan näkyvät blogissa omalla välilehdellään.

Untitestissä taas

Päivitin eilen blogin sivua untitestien tuloksista, koska uimme maanantaina treeneissä taas 30 minuutin uintitestin. Testi oli minun osaltani vähän vitsi, koska en todellakaan ole vielä mitenkään iskussa SM-rogan jäljiltä. Vähän alkaa jo jännittää, mahdanko palautua Vaarojen maratonille mennessä mitenkään juoksevaan kuntoon. Joka tapauksessa testi tuli tehtyä ja sain läpsyteltyä puolessa tunnissa sentään 1500 m. Oi niitä aikoja, kun uin vahingossa yli 1600 m.

Listasta puuttui myös kevään CSS-testin tulos, mutta nyt sekin on siellä. Koskakohan jaksaisin päivittää kisahistoria-sivua?

Päivän kuvituskissana toimii hyllyn valtiatar prinsessa Tessa.

Maanataina alkoi myös Esportin tarjoama punttiskuuri nimeltä Get Fit. Jäsenet saivat ilmoittautua ilmaiseksi ohjelmaan, missä personal trainer tekee ryhmälle 12 viikon saliohjelman ja tarjoaa myös ravinto-ohjeita. Vaikka ohjelman alku jääkin minun osaltani vähän Vaarojen maran jalkoihin, ajattelin, että muiden käskemästä saliohjelmasta saisi vähän rotia off seasonin treeniin. Settiin kuuluu myös kolme yhteistreeniä aina uuden 4 viikon jakson ja uuden ohjelman alkaessa.

Kävin tekemässä viikolla Get Fitin kuntotestin, missä mitataan lähtökunto. Testiin kuului nämä viisi liikettä:

• maksimimäärä kyykkyjä 70% kehon painosta
• maksimimäärä mavea 85 % kehon painosta
• leuanvedon maksimit
• lankutus
• soutu 2 km

Tämä syöttösika kyykkäsi 55 kilolla ja veti maasta 67,5 kg. Ja jösses, kun oli painavaa! Kyykkyjä meni 17. Tosin en uskaltanut vetää ilman varmistajaa ihan ihan loppuun asti. Mavessakin luovutin aika helposti, mutta toistoja tuli sentään 15. Kaikkein eniten suretti leuanvetojen jälkeen: vain 4 toistoa! Mutta ei ole huvittanut treenata leukoja, kun niitä menee niin vähän - ja kappas vaan, kun ei niitä sitten yhtään enempää jostain kumman syystä ala mennä. Lankutus meni ihan kivasti ja olin asennossa kiukulla kolme minuuttia täyteen. Jos vieressä olisi ollut joku kirittämässä, niin olisin saattanut pinnistellä vielä muutaman sekunnin siihen päälle. Soutu meni vähän plörinäksi, kun jalkahihnani löystyivät koko ajan ja kiristin niitä ainakin kolmesti. Loppuaika taisi olla 9:23. Ensi kerralla sidon jalkaremmit umpisolmuun!

Sen siitä saa, kun ei punttaa kesällä. Mutta onpahan, mistä parantaa...

Minustako masters-uimari?

Olin viime viikonloppuna uintileirillä Vierumäellä. Olen jo muutaman vuoden kuulunut uintiseuraan ja käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti masters-uintiryhmän treeneissä. Tarkoituksena on ollut parantaa vapariani triathlonia varten, mutta minua on päässyt puraisemaan myös ihan oikea uintikärpänen.

Vierumäen varauskyltti teki hyvää itsetunnolle, vaikkakin kuvan
uimari ui tosi hassusti ja sillä on tosi isot uimalasit.

Lupasin joskus heikkona hetkenäni, että lähtisin kisaamaan masterseihin, kunhan vaihdan ikäluokaa. Nyt 40 vuoden tultua mittariin, on lupaus vähän kaduttanut. Tai ainakin pelottanut. Mutta viime viikonloppuna mieli taisi vähän muuttua.

Takinkääntö ei johdu mistään yllättävästä kehittymisestä uinnissa viikonlopun aikana, vaikka yhdellä väsyneellä piikillä osasin kerrankin potkaista perhosuinnissa tehokkaasti ja oikeaan aikaan. Tämä taisi kyllä olla ihan vahinko, koska samaa ei tapahtunut enää uudelleen.

Mieleni muutti viimeisen päivän pari vetoa, jotka otettiin hyppylähdöllä ja ihan kellon kanssa. Huonekaverini L kehaisi minua 50 m vaparin jälkeen, että olin ihan yllättävän nopea. Tämä sai minut katselemaan kotona viime vuoden lyhyen altaan SM-kisojen tuloksia. Ja holy crap! En olisi hävinnyt 40-45 vuotiaiden tätien 50 m vaparissa (tuloksissa laji 33) enkä edes rintauinnissa (laji 18). Itseasiassa rinulissa olisin jättänyt useammankin uimarin taakseni.

Kotona kuvituskissa Svante mietti, että meniskö yläkertaan.

Tämän vuoden SM-kisat ovat ensi viikon viikonloppuna. Valitettavasti minulla on silloin jo ohjelmaa, mutta olen nyt todella motivoitunut lähtemään joihinkin kisoihin ensi syksynä. Pitää enää treenailla vähän rinulia sekä lähtöhyppyä ja ostaa kisauikkarit. Niin ja lisenssi pitäisi varmaan myös hommata. 

Mutta tänä viikonloppuna olisi tarkoitus nautiskella vedestä vähän toisessa olomuodossa. Vuorossa on taas firmamme sponssaama Arctic Challenge Levin talvisessa ihmemaassa. Meiltä lähtee töistä reissuun taas kunnon iskujoukko, joten luvassa on varmasti kiva viikonloppu.

Uintitesti uimarin käännöksillä

Meillä uidaan triathlonuintiryhmässä pari kertaa vuodessa 30 minuutin uintitesti. Tällä kertaa testipäivät osuivat minulle hyvin hassusti: sain valita, uinko testin heti 24 tunnin hiihdon vai fillariergotestin jälkeen. Valitsin hiihdon.

Olo ei ollut testipäivänä järin energinen, ja lähdinkin testiin ihan takki auki. Mietiskelin alkuverkan jälkeen ääneen, uskaltaisikohan sitä tehdä ihan oikeita volttikäännöksiä, vai menisinkö tutuilla ja turvallisilla "triathlonkäännöksillä" (= valkkuni J:n keksimä nimitys käännökselle, jossa läppäistään kädellä seinää ja höngitään pari kertaa pää pinnalla ennen kuin potkaistaan seinästä uusi liuku). J tietysti yllytti minua tekemään volttikäännöksiä, koska osaan ne kuulemma jo niin hyvin. Lupasin ainakin aloittaa niillä ja tehdä voltteja ainakin ensimmäiset 200 metriä.

Lauantain parhaat: tulevaisuuden sylikissa, anopin neulomat sukat ja Melodifestivalen.

Ja sitten mentiin! Volttikäännökset sujuivat yllättävän kivuttomasti, ja jaksoin tehdä niitä koko puolituntisen. Ainoastaan silloin, kun vilkuilin kellostani kulunutta aikaa ja matkaa, nostin pääni pinnalle. Minä vedin kahden naisen possujunaa, ja pakotin kuulemma peesaajanikin ylittämään itsensä ja tekemään volttikäännöksiä. Muuten hän ei olisi pysynyt peesissä.

Tulos parani viimekertaisesta pohjanoteerauksesta, mutta 1600 m jäi tällä kertaa saavuttamatta. Oli kuitenkin hienoa uida koko testi sujuvasti volttikäännöksillä ja saada ihan ok tulos. Lisäksi peesaajani teki oman uuden enkkansa, mikä sai minutkin hyvälle tuulelle. Uskon vakaasti, että vähemmän väsyneenä päivänä saisin taas 1600 m rikki kohtuullisen helposti, kun volttikäännökset nopeuttavat toimintaa päädyssä aina jokusen sekunnin.

Sellainen päivä ei ollut kuitenkaan eilen. Leikin ajatuksella, että olisi hauskaa uida uintitesti uudelleen, ja kokeilla ihan käytännössä, kumpi huonoista päivistä olisi se oikeasti huonompi. Ergotestissä meni kuitenkin sen verran myöhään, että en jaksanut kiirehtiä kotiin hakemaan uimakamoja, ja skippasin suosiolla uintitreenit. Nyt tietenkin jo harmittaa.

CSS-testi

Eilen oli aika väsynyt ja urheilullisesti hyvin nihkeä päivä.Teki mieli lintsata uintitreeneistä, koska luvassa oli märkkäriuintia. Uimahallissa märkkärillä uidessa tulee aina ihan pirun kuuma. Mutta koska olin sunnuntaina liimaillut kaikki märkkärin viime kesän reiät, kokosin itseni sohvalta ja painelin uimahallille.

Unskilla ja Svantella on joskus erimielisyyksiä siitä, montako
kissaa mahtuu kiipeilypuun koriin.

Jo märkkäriä pukiessa tuli kuuma, ja uinti sen kanssa oli just niin perseestä kuin muistinkin. Mutta tulipahan taas otettua tuntumaa kokovartalokortsuun.

20 min märkkäröinnin jälkeen uimme CSS-testin. Siinä uidaan ensin 400 m ja verrailun jälkeen 200 m. Kun matkojen erotus jaetaan aikojen erotuksella, saadaan laskennallinen satasen uintiaika pidemmällä matkalla.

Minulla ja pojilla on joskus erimielisyyksiä siitä, montako ihmistä mahtuu sohvalle.

Kuten jo mainitsin, olin vielä ihan väsynyt giron polkemisesta. Uintitestikin tuntui menevän päin prinkkalaa. Muutama vinsta vielä kulki, mutta loppuajan sai uida ylämäkeen. Olin todella yllättynyt, kun tänään katselin tuloksia: testin tulos on parantunut edellisestä (tosin parin vuoden takaisesta) useamman sekunnin.

• 400 m: 7:23
• 200 m: 3:28
• CSS: 1:53

Laskeskelin huvikseni, paljonko satasen ajakseni tulee helmikuisen 30 min uintitestin tuloksesta. Siitä sain laskettua sataselle ajan 1:52. Sekunnin voi katsoa olevan sitä huonoa päivää, joten aika hyvin tuo CSS-testi tosiaan pitää paikkansa. Ja minä olen vähemmän paska uimari kuin joskus ennen.

Uimassa kahdella tapaa

Saikuttelu loppui tänään, kun menin aamulla uimaan. Olisin voinut mennä polvisaikun puitteissa salille treenaamaan yläkroppaa jo viikolla, mutta kurkussani oli pieni kaktus, joten panostin enemmän nukkumiseen. Mutta tänään en enää jaksanut arvailla, alkaako flunssa, ja painelin uimahallille.

Telttasauna Lapinlahden rannassa. Taustalla näkyy avanto.

Yleensä liikkuessa orastava flunssa joko lähtee kunnolla käyntiin tai säikähtää kokonaan pois. Nyt tuntuisi siltä, että olisin onnistunut ajamaan lentsun pois, koska olo on huomattavasti parempi kuin aamulla. Alkuverkan aikana oli vielä vähän hassu olo, joten treenasin tekniikkaa kelausnopeudella. Mutta kavereiden kanssa brunssille lähtiessäni olo oli jo ihan terve.

Lähikuva avannosta ja sieltä kurkkaavasta tsemppailevasta vesipedosta

Tai sitten orastava flunssa kavahti vanhan kansan keinoja. Skippasin tällä kertaa viinan ja tervan, mutta kävin sentään saunassa. Enkä missä tahansa saunassa vaan telttasaunassa. Tänään oli Helsinki Sauna Day, joka on eräänlainen saunojen ravintolapäivä. Yksi mukana olleista saunoista oli siis telttasauna, joka oli Lapinlahden sairaalan pihassa. Hyvät löylyt kruunautuivat hienoilla vilvoittelumaisemilla ja rantaan tehdyllä avannolla.

Vesipeto nousee jäälle. Hyvä fiilis alkaa kunnolla vasta avannon jälkeen.

Minä olen satunnainen avantouimari, ja aina tilaisuuden tullen tykkään käydä dippaamassa. Tänään huijasin puoli seuruettanikin mukaan avantoon. Avantouinti taitaa ihan oikeasti kiihdyttää jotain kropan toimintoja, koska sen jälkeen tulee poikkeuksetta väsy ja nälkä. Tänään ei ollut mikään poikkeus, vaan vatsani kiljui ruokaa päästessäni kotiin, vaikka alla olikin tuhti brunssi. Onneksi Supersuunnistaja oli ostanut karkkia, niin selvisin siihen asti, että sain katsottua loput ampumahiihdosta ja kokattua meille pastaa.

Minttu masters-uimariksi 2018 -projekti on avattu!

Tänään ei ole uintitreenejä, koska treenit ovat hiihtolomalla. Mutta ei se mitään! Sain lauantaina ihan henkilökohtaista opetusta, joten nyt osaan uida ehkä hetken itseksenikin.

Lupasin joskus heikkona hetkenäni, että lähden mukaan masters-uintikisoihin, kun vaihdan ikäluokkaa. Ja sehän tapahtuu ensi vuonna, kun täytän 40. On pitänyt jo jonkin aikaa (ehkä vuosi?) pyytää uintivalkultani J:ltä yksityistunteja. Nyt vihdoin viime maanantain menestyksekkään 30 minuutin uintitestini jälkeen sain jopa aikaiseksi. Eka tekniikkatreeni oli lauantaina.

Koska nyt ei ole uintikuvia, kuvituksena on uintiasentoja jäljitteleviä
kissoja. Tässä lähes esimerkillinen liukuasento.

Ajatuksenani on ottaa nyt yksityistunteja kerran kuussa ja jalkauttaa oppeja siinä välissä. Keväällä hiotaan lähinnä vaparia, koska kesällä pitää triathloonata. Mutta kokeilemme varmaan muitakin lajeja. Niihin haluan panostaa kuitenkin enemmän syksyllä. Silloin ajattelin opetella myös startin ja kaikki säännöt.

Hioimme vapariani melkein koko tunnin (koska hiottavaa löytyi), minkä jälkeen kävimme läpi vielä vauhtikäännöstä. Pari palastakin loksahti kohdilleen, ja voin nyt rauhassa märehtiä olkapääni asentoa ja keskittyä käännöksessä kääntymään oikealle kyljelleni kokonaisen kuperkeikan sijaan - huomattavasti vauhdikkaampaa. Vielä en voi keskittyä pahemmin esimerkiksi potkuun, koska silloin menee pakka ihan sekaisin.

Svantella on esimerkillinen pito keskivartalossa hiihtoa katsellessa.

Ei meinaa välimuisti riittää, kun pitäisi tehdä vedessä olevasta kädestä hillitön mela, mutta samalla palauttaa toista kättä mahdollisimman rentona. Lopputyönnössä peukalon pitää olla ihan reiden vieressä, etei käsi ole vinossa, mutta edessä olevan käden pitää kulkea samaan aikaan nätisti omaa latuaan, eikä sillä saa vispata sivulle. Samalla pitäisi vetää häntäluuta alas ja jännittää vatsaa, jotta torso liikkuu upeasti plaanissa, mutta ei saa unohtaa potkia lantiosta asti niin, että jalan liike on kuin ruoskan isku. Ja katsoa pitäisi ehdottomasti pohjaan, paitsi hengittäessä. Silloin pohjaan osoittaa korva, ja suu on vain puoliksi pinnalla. Niin ja liukua pitää, ettei energiaa kulu turhaan. Piece of cake.

Vitsi, mikä vesipeto!

Jippii! Tänään meni ekaa kertaa ikinä 30 minuutin uintitestissä yli 1600 m. Uiskentelin tarkalleen 1605 m. Olen pyörinyt 1500 ja 1600 metrin välillä jo pienen ikuisuuden, ja aloin olla jo vähän epätoivoinen kehityksen - tai sen puutteen - vuoksi. Mutta tulihan se uusi satanen sieltä!

Meitä kuvattiin muutama viikko sitten treeneissä. Tässä uin lättäreillä ja pullarilla.

Uinnin alku meni kivasti, kun sain uida ekat 400 metriä peesissä. Sitten edelläni uinut K päästi minut ohitseen, ja minä jouduin vetelemään seuraavat 400 m ratamme kovimman jätkän mentyä jo menojaan. Edelä uiminen ei ollutkaan ihan niin rattoisaa kuin peesaaminen. Puolivälissä päästin K:n taas edelleni, mutten pysynytkään enää hänen peesissään. Tässä vaiheessa alkoi pienoinen synkkyys hiipiä mieleen, mutta onneksi vauhti pysyi kuitenkin sopivana, ja pääsin tavoitteeseeni.

Tässä uin ihan luomuna.

Tämä saavutus on siinäkin mielessä merkittävä, että tein sen täysin karvalakkimenetelmillä. Forerunnerini on ollut rikki jo useamman viikon, joten olin täysin päässälaskutaidon varassa. Valkkumme näytti lättärillä merkkiä, kun aikaa oli kulunut 15 min ja 25 min. Tämän lisäksi vilkaisin kerran seinäkelloa 11. finstalla. Joka kerta olin ihan aikataulussa. Viimeksi vauhtini hyytyi merkittävästi toisella puolikkaalla. Tänään oli selkeästi parempi päivä.

Sen verran oli rankka suoritus, että unta voi joutua hetkosen odottelemaan. Ruudun tuijottelu ei varsinaisesti auta nukahtamisessa, joten taidanpa tästä siirtyä punkan puolelle odottelemaan Nukku-Mattia. Piti vaan tuoreeltaan päästä hihkumaan enkasta myös tänne blogin puolelle.

Yöllisiä parisuhdepuuhia tiedossa

Mitä te teette kumppanienne kanssa synkkinä syysöinä? Minä ja Ääsääs suunnistamme!

Meillä oli sunnuntaina kotona pitkä keskustelu tärkeästä aiheesta: mennäänkö lauantaina 24.9. X-kaatoon vai sunnuntaina 25.9. Syysrogaan? Asia piti päättä, koska X-kaadossa oli hintaporras tulossa vastaan. Lopulta X-kaato voitti, koska se alkaa klo 5 aamulla eli käytännössä yöllä. Ja sehän on pelkästään metkaa! Lisäksi minua himottaa ihan kauheasti ottaa selvää, oliko meidän keväinen Spring Adventuren neljäs sijamme silkka vahinko. Melontaa ei ole treenattu pätkän vertaa eikä Supersuunnistaja ole istunut maasturin selässä sitten Springin. Minun Riddickissäni on sentään uudet ketjut ja menopeli on muutenkin huollettu vimpan päälle. Pitänee vähän huoltaa myös Supersuunnistajaa, että hän ehtii palautua tämän viikonlopun Helsinki Ultra Runista. Menestyksen avaimet ovat siis kaikin puolin näpeissä.

Kuvitukseksi lisää Nuuksio Classicin kuvia, koska näitähän piisaa. Ei, etteikö
kissakuvia piisaisi, mutta vaihtelu virkistää.

Mutta on niitä villejä öitä tiedossa enemmänkin. Supersuunnistaja ilmosi meidät jo jokin aika sitten Yö-Rogaan. Viime vuonna Ääsääs oli kisaamassa ToisenNaisen kanssa ja minä olin kesäversiossa  Vuorikiipeilijä M:n tiimikaveri. Nyt vihdoin pääsemme nauttimaan toistemme seurasta - ja minä siitä viimeksi kovasti kaipailemastani fillarista. Menemme siis fillarisarjaan, koska minua ei kiinnosta tossutella urbaanissa ympäristössä 8 tuntia. Minä juoksen pitkät pätkät poluilla.

Metsän parhaiten pukeutuneita tyyppejä oli tämä Octoberfest-henkisesti
asustautunut kauluspaitamies. 

Viime vuonna varauksettoman ihastuksemme ansainnut Mammuttimarssi vaihtoi nimensä Synkäksi Syysunelmaksi, mutta luvassa on taattua laatua uintirasteineen päivineen. Ilmo ei ole vielä auki, mutta päivä on meillä molemmilla jo kalenterissa. Se on vielä päättämättä, riittääkö meille viime vuoden tapaan 100 km, vai lähdemmekö nautiskelemaan oikein olan takaa toistemme seurasta ja 130 km pyöräsuunnistuksesta.

Jou jou! 8 km menty ja 34 togo!

Sitten ihan muihin juttuihin. Eilen uitiin taas 30 minuutin uintitesti. Mulla oli jo aamusta alkaen aika väsynyt päivä, joten en odottanut mitään kummoisia suorituksia. Lisäksi mulla on yleensä kesän jälkeen ollut tapana tehdä huonompi tulos kuin keväällä. Meni siis ihan trendin mukaan. Lähdin silti reteesti tavoittelemaan 1 600 m haamurajaa, koska viimeksi uin kuitenkin jo 1 570 m. Ekat 15 min pysyinkin tonnikuudensadan vauhdissa, mutta sitten meno hyydähti. Lopputulos 1510 m oli aika surkea. Mutta tulipahan tehtyä. Ja onneksi meni sentään yli 1500 m.

Kesäkuun lajirävellys

En ollut vielä saanut mitään aikaiseksi tämän kuun uuden lajin suhteen, kun Supersuunnistaja bongasi aina takuuvarmoja huippukisoja järkkäävän Peräkylän Ponnistuksen Yksykli Openin. Ja miksipäs ei? Suppailemaan ehtii koko kesän, mutta yksipyöräisellä pääsee laitteiston puuttumisesta johtuen sotkemaan harvemmin.

Tämä on tällainen erilainen polkupyörä

Kysyin PePon FB-ryhmässä, saako paikalta pyörää lainaan, jos sellaista ei omista. Ja kun vastaus oli joo, niin päätin käydä koklaamassa ensimmäistä sarjaa eli PItä. Sen kuvaus meni näin:

PI: 3.14 metriä ilman ajanottoa. Entry level -koestus.

Tämä vasta jännä fillari onkin. Ei ollut kampia eikä satulaa! :O

Luulin oikeasti selviäväni edes tuosta, mutta olinpas väärässä. Yksipyöräisessä vaikeinta on liikkeelle lähteminen. Ilman tukea se on aluksi ihan mahdotonta. Minä onnistuin sentään pysymään pystyssä, kun otin tukea lyhtypylväästä. Parhaimmillaan pääsin etenemään siitä lyhtypylväältä toisella kokeilemistani pyöristä itsekseni kokonaiset 0,5 m. PIhin tarvitsin vähän muutakin tukea kuin henkistä - eli yhden kappaleen järkkäreitä kummallekin puolelleni. :D

Tämä on toinen minun kokeilemani pyörä

Kuulemma homman oppii noin viidessä päivässä, kunhan treenaa ahkerasti. Senkin jälkeen liikkeelle lähdössä voi tarvita sauvoja tai muuta tukea, mutta eteneminen ainakin onnistuisi. Minun muutama testikertani ei siis ihan vielä riittänyt muihin Yksisykli Openin sarjoihin kuten ylämäkipyöräilyyn tai pituushyppyyn. Kokeilut lopetin pyllähdettyäni, koska en halunnut teloa itseäni juuri Venlojen viestin alla. Katselin siis 100 m sprintin ja 500 m cross country -sarjan, minkä jälkeen lähdin Myllylammelle uimaan.

Pics or didn't happen :)

Myllylampi valikoitui kohteeksini kolmesta syystä:

1. Se on nätti paikka ja yksi suosikkilätäköistäni Espoossa
2. Se on pieni järvi ja siksi oletin sen olevan lämmin (oli se)
3. Olen mukana Suomen Ladun Kesäuintihaasteessa ja haluan siksi uida mahdollisimman monessa eri järvessä.

Oikeastihan ysipyöräily on niin helppoa, että lapsikin sen osaa!

Tähän loppuun vielä kertauksena joka kuun lajikokeilut:

• Tammikuu: CXworks
• Helmikuu: CrossFit
• Maaliskuu: Luistelu hokkareilla
• Huhtikuu: ratsastus
• Toukokuu: MOBO
• Kesäkuu: Yksipyöräily

Polkujuoksua ja uintienkka

Tänään juostiin Espoon keskuspuistossa pieni polkujuoksukisa. Lähtöviivalla oli perinteinesti koko ryhmä rämä eli molemmat HiQn äMMät featuring kiintiömies Supersuunnistaja. Matkaksi luvattiin noin 11 km. Todellisuus vaihteli pummien määrästä riippuen. :)

Tytöt lähtöviivalla ihan valmiina

Homma lähti heti kättelyssä käyntiin loistavasti, kun kisakansa ryntäsi väärälle polulle. Maaliintulopolku näkyi lähtöön (joka oli myös maali) paremmin kuin starttipolku, joten päädyimme kiertämään reitin väärään suuntaan. Tästä luonnollisesti seurasi, että reittimerkit eivät olleet joka paikassa ihan optimisti, ja reitillä pummasi yksi jos toinenkin.

Ainoa heilahtamaton juoksukuva tuli otettua ennen kaatumista,
kun Milka on vielä peesissä. Sitten se meni ohi.

Minä otin jo ennen pummailua vähän parempaa tuntumaa kisareittiin ja kompuroin heti 1,3 km kohdalla. Mutta se jäi kaikkien yllätykseksi ainoaksi kaatumisekseni. Myöhemmin masensin itseäni vain pummailemalla. Vaikka en minä ollut edes pahin eksyjä: kärki juoksi kuulemma jopa kilometrin ylimääräistä. Minulle lisämetrejä kertyi vain muutama hassu sata.

Vahingossa napattu taidekuva :)

Polkujuoksu tuntui melkoisen raskaalta, mutta en minä enää kauhean rasittunut voi viime lauantaista olla. Uin nimittäin eilen taas uuden enkkani 30 minuutin uintitestissä. Enkä saanut siihen edes yhtään vetoapua, koska olin selkeästi nopein meidän radallamme. Taisin ohittaa kaikki muut ainakin kierroksella. Viereisellä radalla uitiin enemmän minun tahtiini, ja nyt spekuttelenkin, olisinko päässyt siellä 1600 metriin. Nyt tulokseni oli 1570 m.

Maalisuoralla sai juosta pätkän ihan isoa baanaa

Jos tämän päivän juoksentelu oli vähän masentavaa, niin onneksi voi aina katsella lauantain tuloksia. Eli nyt ne on julkaistu. Hirveän moni joukkue ei ehtinyt koko rataa - varsinkaan määräajassa. Ratamestari on ollut harvinaisen ketkulla tuulella. Mutta meidän tutusti leffateemainen joukkueemme The Force Awakens keräsi silti kaikki rastit. Hyvä me!

Päivän kisakynnet olivat maastoteemoitetut

Torstaina on muuten kuntorastit samassa maastossa, missä tänään juostiin. Teemana on käyräsuunnistus, joten on hyvin todennäköistä, että tänään ei koettu tämän viikon ainoita vastoinkäymisiä Keskuspuistossa. :D

Aurinkoinen kevätpäivä

Enpä ole ennen avannut avovesiuintikautta huhtikuussa. En olisi avannut nytkään, ellei HEAD olisi yllyttänyt. Menivät sitten järkkäämän avovesiuintikauden avauksen lähirannalla ja tarjosivat siellä märkkäreitä sovitukseen. Ja tapahtuma oli tosiaan meressä - voisi luulla, että joku järvi olisi ehkä lämpimämpi kuin meri tähän aikaan vuodesta. Mutta sinne me sovittiin avantouimareiden kanssa oikein kivasti.

Pics or didn't happen. Kuva näyttää
lämpimämmältä kuin todellisuus oli.

Minun Blue Seventyn märkkärini alkaa olla jo entinen, mutta onhan se jo monta vuotta vanhakin. Ostin sen vähän käytettynä kaveriltani, kun olin triathlonkoulussa keväällä 2012. Eli se taitaa olla vuosimallia 2011. Tänään tuli todettua, että vanha märkkärini on muuten aika paksu. Vähänkö kädet pyörivät paremmin jopa minulle vähän pienessä M-koon Tricomp Skinissä. L-koon Tricomp 15 oli jo niin toinen iho, ettei sitä olisi huomannut elleivät neopreemin peittämät kehonosat olisi olleet ainoat, jotka eivät 6-asteisessa vedessä palelleet.

Paljoa tuota kauemmas ei sietänyt uida, kun otsa jäätyi.

Muuten olisi voinut uida kauemminkin, mutta naama jäätyi niin pahasti, että alkoi sattua. Minulla oli märkkärin lisäksi lainassa neopreenimyssy ja hanskat. Omat neopreenisukkani unohdin kotiin, mutta varpaat sietivät kyllä kylmää paremmin kuin otsa.

Normaalit maisemani eli Ääsääs' ääs. :)

Kotona odottivat valmiiksi pumpatut maastopyörän kumit, ja nopean FB-leuhutuksen jälkeen suuntasimmekin Supersuunnistajan kanssa takaisin aurinkoon pitkälle pyörälenkille. Oli vaihteeksi kivaa ajella maasturilla, kun koko viime viikko tuli poljettua maantiepyörällä.

Pyöräilymeitsie - ennen en ottanut yhtään selfieitä, mutta tänä vuonna olen
päässyt vähän vauhtiin niiden kanssa.

Ajoimme Tapiolasta Pirttimäkeen pullalle ja takaisin kotiin. Koetimme polkea mahdollisimman paljon hiekkateitä. Mennessä polkaisimme Oittaan ja Pirttimäen välillä myös pitkän pätkän hepoille tarkoitettua single trackia,joka oli tosi kiva - eli suomeksi: tarpeeksi helppo meille. Pirttimäen kahvion terassi oli ihan täynnä, mutta korvapuusti maistui mainolta myös sisällä.

Ja vielä toinen kuvakulma :)

Kotimatkalla koetimme arvailla, mistä talvella kulkee hiihtolatu Olarista Oittaalle ja seurata sitä. Minä vähän väsähdin paluumatkalla varsinkin ylämäissä, eikä minua enää olisi huvittanutkaan polkea poluilla. Matkaa kertyikin yhteensä melkein 50 km ja aikaa meni kolmisen tuntia. Ehkä yhdellä pullalla ei ihan noin kauaa poljeta. Mutta voi olla, etten ole ihan kunnolla palautunut vielä leiristäkään.

Olipas joka tapauksessa taas kerran ihan kamalan kiva päivä: ihana sää, istuvia varusteita, kivaa seuraa ja hyvää pullaa! Ja nyt on herkullista nepalilaista sapuskaa mahassa ja kissa sylissä. Täydellisen lauantain ainekset ovat kasassa.

Altaassa ja seinällä

Viikonloppuna oli Speedo Mastersin uintileiri - samainen, jolle osallistuin jo viime vuonna. Konsepti oli viime vuodesta tuttu: treenejä oli yhdet perjantaina, kahdet lauantaina ja yhdet sunnuntaina. Lisäksi lauantaina illalla oli venyttelytunti. Tällä kertaa vaan tunsin jo valmiiksi useamman tyypin ja onnistuin selviämään Jannen kaupasta vähän vähemmällä shoppailulla kuin viimeksi: ostin ainoastaan yhden uikkarin ja vähän elektrolyyttitabletteja.

Pajulahden liikuntakeskus kauniissa auringonpaisteessa

Treenit olivat hyvää peruskelausta, ja lauantain tokissa treeneissä uitiin myös vähän tehoja. Tämän kerran uintioivallukseni liittyi käsivetoon, kun Tomppa korjasi liian leveää vetoani menemään enemmän vartalon alta. Kuten viimeksikin totesin, on hyvä käydä välillä vieraissa ottamassa oppia eri valmentajilta, niin saa enemmän uintioivalluksia. Tämä vuosi on ollut käsivedon kannalta jo nyt ihastuttavan runsasoivalluksinen.

Edellinen ryhmä treenaa altaassa. Kohta on meidän vuoro!

Leirillä oli tosi kivaa, ja kerrankin sai uida tarpeekseen. Uinti on minusta triathlonin kolmesta lajista kivoin treenattava, koska siinä on kilometrien mättämisen lisäksi niin hurjasti viilattavaa tekniikassa. Työkaverini Rautamies J väittää, että uinnista ei saa samanlaista superkompensaatiota kuin juoksun tai pyöräilyn yltiöpäisestä treenaamisesta. Voi olla, mutta hauska tällainen reilun 13 km uintiviikko silti on. Uinnin lisäksi en tosin saanut viime viikolla tehtyä muuta kuin yhden kiipeilyn, koska koetin parantua flunssastani leirille mennessä. No, vieläkin yskittää...

En mä muuten olisi sitä ostanut, mutku siinä on kisu!

Tämä viikko alkoi uudella enkalla, kun kiipesin minun ja Vuorikiipeilijä M:n jo perinteeksi muodostuneessa maanantaikiipeilyssä ekaa kertaa ikinä greidin 6a+. Reitti oli minun lempparilinjallani Salmisaaressa: se sijaitsee ylähallin nurkassa, ja reitillä voi otteiden lisäksi käyttää hyväksi kolmea eri seinää. Ikään kuin kiipeäisi savupiipussa, josta puuttuu yksi seinä. Ihan jäätävän rankkaa oli, ja minun piti käydä muutaman kerran köydessä lepäämässä, mutta pääsin kuin pääsinkin ylös asti! Vielä joskus toppaan sen puhtaasti!

Tour de Lammassaari

Meidän mökkimme sijaitsee Päijänteellä lahdenpohjukassa. Lahden suulla sijaitsee pieni saari nimeltä Lammassaari. Olen puhunut jo monta vuotta sen ympäri uimisesta. Aiemmin olisi pitänyt saada joku turvasoutelemaan rinnalle, kun uin, mutta viime vuonna minulla oli jo oma puhallettava uintipoijuni. Silloin en vain saanut aikaiseksi. Mutta nyt vihdoin sain!

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Hankin Supersuunnistajalle keväällä oman Safeswimmerin, joten hän saattoi osallistua, kun viimein tänä aamuna julistin uivani Lammassaaren ympäri. Ja koska tämä tapahtuma oli omalla tavallaan suuri niskavoitto saamattomuudesta, nimesin uintiretkemme juhlallisesti Tour de Lammassaareksi.

Spekuttelimme ennen lähtöä, mitä matkaksi mahtaisi tulla. Ensin minä veikkailin paria kilometria, mutta muutinkin veikkaustani lopussa 1450 metriksi. Supersuunnistaja veikkasi  matkaksi 1570 metriä, ja sovimme, että lähemmäksi osunut saa Pätkiksen.

Sinne mennään!

Uinti lähti kulkemaan kivasti. Kaikki talven uintitreenit ovat ilmeisesti tuottaneet tulosta, koska viime vuonna Tahkolla kanssani saman ajan uinut Ääsääs jäi minusta heti reippaasti. Minä en edes uinut mitenkään kovaa ja kuikuilin jatkuvasti, missä mies menee. Sovittakoon, että Supersuunnistaja ei ole ottanut uinnissa takapakkia, vaan minusta on tullut ihan sairaan nopee.

Lähtötunnelmia. Ääsääs nauttii vilpoisasta vedestä. :)

Odottelin Ääsääsiä ennen kuin lähdimme varsinaisesti kiertämään saarta ja taas sen toisella puolella. Saaren luoteisreunalla aukeaa kunnon ulappa, ja siellä olikin jo jonkin verran aallokkoa. Supersuunnistaja sanoi, että hänelle tuli siellä vähän huono olo, mutta hän kokikin vasta ekaa kertaa allokon vuoristoratavaikutuksen. Minua aallokko ei tällä kertaa juurikaan haitannut. Hengittelinkin vasemmalta eli sopivasti eri puolelta kuin mistä aallot loiskivat. Pysäytin kellon aina, kun harrastin odotelua roikkuen poijuni varassa. Siksi minun loppuaikani oli kymmenisen minuuttia nopeampi kuin Ääsääsillä. Minun Garminini näytti matkaksi 1,78 km, ja Supersuunnistajan Polar oli mitannut 1,86 km. Emme kyllä uineetkaan ihan samaa reittiä. Ääsääs siis kuitenkin voitti Pätkiksen.

ja sitten menoksi! 

Tämä oli kesän ehkä nautinnollisin uintireissu. Ei ollut kisojen alkuryysistä, aurinko paistoi ja sain kunnon flown päälle. Oli niin kivaa, että pitää ehdottomasti ottaa Tour de Lammassaari ihan tavaksi ja tehdä siitä mökkitraditio. Matkakin on ihan sopiva.

Surkea kenraaliharjoitus tarkoittaa hienoa ensi-iltaa

Noin suunnistusopeni lupaili, kun pummasin viimeisissä treeneissä ennen Jukolaa oikein olan takaa. Jukola meni ihan kivasti, joten ehkä väitteessä on perää. Siksi asetelma huomisen Kisko triathlonin suhteen on ihan lupaava.

Tiistaina oli nimittäin HelTri cupin eli seuramme harjoittelukisasarjan avovesiuintikisa, mihin minun piti mennä. Kisa järjestettiin Oittaalla Espoossa. Tämä oli se pikkuseikka, jonka minä huomasin Vantaan kuusijärvellä noin 20 minuuttia ennen starttia. HelTri cupia on aikaisempina vuosina järkkäilty nimenomaan Kuusiksella, joten porhalstin tietysti tuulispäänä sinne suoraan töistä sen kummemmin asiaa tarkistamatta.

Sponssattu uusi kisa-asuni tuli tällä viikolla, joten ajattelin, että sitäkin olisi hyvä
testata tositoimissa ennen Leviä. Mietin kauan, että maalaanko kynnet perinteisesti
fillarin väreihin sopiviksi vai matchaanko ne vaihteeksi pukuun. Tein tällaiset
välimallin kynnet, jotka sopivat sekä pukuun että pyörään - ja niillä voi lähteä vielä
illalla juhlimaan kaverin läksiäisiinkin.

Keljutti kuin pientä oravaa, jolla on käpy jäässä. Menin kuitenkin uimaan sinne Kuusijärveen itsekseni, kunhan ensin olin selvinnyt harmistuksestani ja tehnyt FB-statuspäivityksen. Lohdutin itseäni ostamalla myös 6 euron saunalipun. Ja ihan kostoksi uin 500 m enemmän kuin kisassa olisi ollut matkaa.

Mutta DNS on harjoituskisassa kuitenkin sen verran pohjanoteeraus, että eiköhän huomenna mene ihan kivasti. Supersuunnistajakin tulee kisaamaan, koska hänen työkaverinsa tuli kipeäksi ja pyysi Ääsääsiä tuuraamaan.

Kamat alkavat olla kasassa ja kisakynnetkin on tehty. Kai tässä hiljalleen voisi alkaa siirtyä yöpuulle akkuja latailemaan.

Uintikauden avaus

Suunnistuksen lisäksi minä kävin viime sunnuntaina korkkaamassa avovesiuintikauden, kun meidän uintiryhmämme kokoontui Kuusikselle treenaamaan. Asteita lammikossa oli tuolloin suunnilleen 16-17. Olipahan rannalla tilaa. Osa porukasta vähän kiljui järveen mennessä, mutta minusta vesi kuulosti kylmemmältä kuin se oikeasti olikaan. Kyllä siinä sietää ensi viikonloppuna yhden kiekan uida.

Taisi vesi kuitenkin vähän kylmää olla, koska minun flunssanpoikaseni pääsi vähän potkaisemaan, ja minulta lähti sunnuntai-iltana ääni. Maanantaina piti peruttaa pari palaveria, kun ääntä ei meinannut riittää kuin puoleksi tunniksi kerrallaan.

Kohta mä meen tonne eikä hirvitä ollenkaan!

Mutta treenit. Ne menivät ihan kivasti. Mitään mainittavan vauhdikasta kierrosaikaa en saanut, koska aiemmin päivällä suoritettu rogaining taisi vähän rasittaa ruumista. Tekniikka kuitenkin tuntui ihan hyvältä kumipuvusta huolimatta ja suunnistaminen onnistui järvessä melkein yhtä hyvin kuin metsässä. Jos lentsu nyt lähtee laantumaan yltymisen sijaan, niin olettaisin uivani lauantaina kovempaa kuin viime vuoden kisoissa. Alle varttia lähdetään hakemaan. Saas nähdä, kuinka käy!

Uintitestejä

Tänään uitiin treeneissä 30 minuutin uintitesti. Minulla ei ollut sen suhteen koviakaan odotuksia, koska en ollut ihan varma, olenko vielä palautunut viime torstaista. Ainakin selkä ja äässi ovat olleet vielä vähän jumissa.

Minua alkoikin kramppailla jo alkuverkassa, vaikka olenkin kiskonut kuuliaisesti magnesiumia ja juonut mielestäni ihan tarpeeksi nestettä. Mietin, kannattaako tässä alkaa edes uida koko testiä, kun en selvinnyt mitään harjoituksen osaa ilman kramppeja. Mutta kuten vanha kansakin sanoo, yrittänyttä ei laiteta. Ja ainahan voi keskeyttää...

Sain uitua ekan tonnin oikein mainiosti ilamn mitään paineita. Vhän tonnin jälkeen eli noin 20 min kohdalla vasen jalka alkoi krampata - ja vielä silleen ihanasti pohkeesta ja etusäärestä samaan aikaan. Potkin seuraavat parisataa metriä vain oikealla jalalla. Pysyin kuitenkin vielä yhdellä jalalla ihan kivasti meidän ratamme possujunan peesissä. Mutta kun oikeakin jalka alkoi kramppailla kolmisen minuuttia ennen loppua, tipuin kyydistä. Lopputulos 1475 m on olosuhteisiin nähden ihan ok, mutta eihän alle 1500 m ole enää hyväksyttävä suoritus, kun sen maagisen rajan on kerran ylittänyt.

Viime kerralla eli kaksi viikkoa sitten uitiin muuten CSS-testi. Se on kyllä ihan hassu testi: minä paransin 400 m aikaani edelliskertaan 17 s ja 200 m aikaani 15 s - ja CSS-tulosta hurjan yhden sekunnin! Mutta CSS:n laskukaava onkin aika jänskä. Allaolevassa videossa kerrotaan hyvin, mistä CSS:ssä on kyse. Ja kun vertailin CSS-tulostani (1:58) viime kerran 30 minuutin testiin, niin aika samoissa siitä laskettu satasen aika on. Eli kai tuossa testissä jotain perää on. 30 min tetsi on silti paljon kivempi uida - paitsi tänään.

Huomenna lähdetään Kuusamoon! Viikonlopun WOW on se, että Supersuunnistaja juoksee Karhunkierroksen keskipitkän matkan eli 80 km. Ja viikonlopun LOL on taasen se fakta, että minä olen tapahtuman virallinen valokuvaaja! :D

Lepoa ja vammaisurheilua

Alaselkä on edelleen niin jumissa, että koko viikonloppu on mennyt lähinnä levon merkeissä. Viime tekstin lopussa oli muuten virhe: piriformis ei ole hermo, vaan lihas ahterissa. Ja kun se on jumissa, niin se painaa iskias-hermoa. No, joka tapauksessa mulla on alaselkä ihan jumissa ja välillä kipu säteilee vasempaan takareiteen.

Perjantai meni lähinnä nukkuessa (kahdet päikkärit) ja eilen koetin rullailla ja venytellä lantionseutuani auki. Löysin myös joskus nodannuoleen saamiani lihasrelaksantteja, joita aloin popsia. Ne ovat saattaneet jopa vähän auttaa. Ne kyllä myös väsyttävät.

Tänään päätin kuitenkin, että jotain tarttis liikkua. Ajattelin, että vesijuoksu voisi olla mukavan selkäystävällistä ja palauttavaa puuhaa. Uimahallilla kävi kuitenkin pieni hupsista: nopeiden uimarien rata oli paljon tyhjempi kuin vesijuoksurata, joten huomasinkin suuntaavani sitä kohti. Uinti sujui yllättävän hyvin. Vauhdit ja tehot eivät olleet päätä huimaavia, mutta selässä tuntui vain päädyistä ponnistaessa. Olen muuten nyt selkävivojen aikaan huomannut, että minulla on vähän huono pito vatsassa, kun uin vaparia: joskus on ollut vaikeaa nousta altaasta, kun selkä on ollut koko uinnin ajan vähän liian notkolla. Samaa vikaa havaitsin tänään, mutta en osannut korjata asiaa yhtä hyvin kuin yleensä.

Tonnin uituani totesin, että kyllä se vesijuoksu sittenkin voisi olla kivempaa ja kipaisin hakemaan juoksuvyön. Vesijuoksu on mielestäni hemmetin tylsää puuhaa, joten laitoin ekaksi tavoitteekseni, että juoksisin vartin. Aikaraja täyttyi kuitenkin altaan väärässä päässä, joten päätin sitten uida 20 min. Taas matalaan päähän osuessani oli aikaa mennyt yli 20 min, joten päätin juosta vielä ainakin 25 min täyteen. 20 minuutin jälkeen myös rata tyhjeni merkittävästi, eikä ketään tarvinnut enää ohitella - joten päädyinkin sitten nauttimaan vapaasta kaistasta ja juoksemaan täydet 30 min. Stinttiajattelu toimii siis myös lyhyemmillä matkoilla. :)

Oon kyllä vähän eri mieltä. :D

Löysin muuten HeiaHeiasta bugin. Jostain syystä HeiaHeia on sitä mieltä, että olen urheillut tällä viikolla vain tunnin eikä Tour de Härkätietä voi laskea mukaan tilastoihin. Olen koettanut monta kertaa poistaa merkinnästä "poista tilastoista" -täppää (jota en alunalkujakaan kyllä klikannut päälle), mutta ei tuo samperin softa suostu siihen. Toki aktiivisena kansalaisena raportoin bugin FB:n kautta HeiaHeialle. Minua vähän kiinnostaa, missä menee hyväksyttävän jumpan raja. Ja onkohan olemassa myös lian lyhyitä treenejä? :) Tuo "poista tilastoista" -nappi oli minulle ihan uusi tuttavuus. Ajattelin ottaa sen heti käyttöön venyttelyjen ja hierontojen kanssa: minusta on kivaa pitää kirjaa niistäkin, mutta eivät ne kyllä ole mitään liikuntaa vaan ennemminkin huoltoa.