Uintitesti ja kesäsuunnitelmat uusiksi

Pari viikkoa sitten uintitreeneissä tehtiin CSS-testi, joka meni oikeastaan ihan penkin alle. Tulokseni oli 2:04, joka onkin huonoin ikinä. Hupsista. Mutta ei tämä nyt ihmekään ole ottaen huomioon uintiaktiivisuuteni tänä keväänä. Pitäisi varmaan käydä uimassa, jotta siinä puuhassa kehittyisi.

Tekisi mieli vain juosta. Mutta valitettavasti siihen ei ole ollut lupaa pitkään aikaan - eikä ole tulossakaan. Huhtikuun alussa pätkäisty juoksukielto ei tuonut parannusta kipeään nilkkaan, ja toissaviikolla pääsin leikkimään industrial-bileitä magneettikuvaan. Oli kyllä huonot bileet, koska nukahdin viidessä minuutissa.

Minä uimassa. Kuva valkkuvalmentaja Johanna.

Kävi ilmi, että tibialis posterior -jänteessä on tendinoosia ja lisäksi osarepeämä lähtien myotendioottistajunktiosta ja jatkuen edelleen jänteen naviculaariseen kiinnityksen tasoon. Jos edellinen kuulostaa ihan latinalta, niin suomeksi sanottuna nilkkani on sökönä, ja se pitää leikata. Kehräsluun takana kulkeva jänne on siis revennyt koko pituudeltaan. Leikkauksessa minun latuskajalkani asentoa korjataan, ettei tp-jänne enää rasitu, ja jännettä vahvistetaan siirännäisellä.

Minusta on mielenkiintoista lukea lääkärinlausuntoja, koska lääkärilatina on hauskaa. Ehdoton lempisanani on ödeema, joka tarkoittaa turvotusta. Minulla on ödeemaa lihasten ympärillä. Sen kyllä huomaa ihan paljaalla silmälläkin.

Onneksi meillä ei tarvitse juurikaan olla yksin sohvalla.

Leikkaus tehdään juhannusviikon maanantaina, ja sen jälkeen on luvassa kuusi viikkoa kipsiä. Onneksi en ole vielä ilmoittautunut mihinkään kisoihin. Kisakesä on nimittäin peruttu. Mutta nilkan pitäisi olla jo loppusyksystä versio 2.0, ja ensi vuonna sillä voi tehdä taas vaikka mitä.

Kissoilla on varmaan luvassa onnen päivät, kun hoomanni on kotona koko kesän.