lauantai 31. tammikuuta 2015

Omia ja muiden tavotteita

Supersuunnistajan uudenvuodenlupaus oli, että hän harjoittaa tänä vuonna enemmän kehonhuoltoa (venyttely, rullailu, jooga, hieronta) kuin minä. Pidämme siis molemmat kirjaa kehonhuollostamme, jotta asiaan saadaan selvyys. Tänään, vuoden ekan kuukauden loppuessa, tehtiin välitilintarkastus. Ääsääsin pitää vähän petrata: minulla on minuutteja kasassa 442 ja herralla on niitä vain 390. Tilanne korjaantuu kuulemma jo tiistaina, kun Supersuunnistaja menee 1,5 tunnin hierontaan.

Minä keksin taas tänään itselleni uuden tavoitteen. Eihän niitä ole koskaan liikaa. Tein tänään Esportissa Supersuunnistajaa odotellessani vähän tasapainoharjotteita bosulla ja fitness-pallolla, koska ne ovat hyväksi polvilleni. Siinä temppuillessani keksin, että voisin ottaa uudeksi tavoitteeksi, että opin nousemaan fitness-pallon päälle seisomaan. Tällä hetkellä osaan jo olla pallolla polviseisonnassa ja nousta siitä korkeaan polviasentoon. Eihän tässä enää tarvitse oppia kuin siirtämään se toinenkin jalkapohja pallolle. :D

This is where the magic happens. Meikäläisen työpöydällä
on kaikkea biketoolista kissoihin.

Pohdiskelin viime sunnuntaina, että pitäisikö ostaa treeniohjelma. Tällä viikolla päädyin siihen lopputulokseen, että en osta. Tajusin, että minulla on mieluisaa tekemistä ja hyviä rutiineja jo melkein viikon jokaiselle päivälle. En siis edes tahdo, että joku kertoo minulle, etten saisikaan tehdä mitä haluan. Muuten liikkumavaraa treenien suhteen on viikossani niin vähän, että ei sen suunnittelusta kannata kenellekään maksaa. Ajattelin kuitenkin itse koettaa tehdä itselleni ohjelmarunkoa - ja noudattaa sitä. Ensi viikolle on jo "lukkari" tehtynä.

Loppuillan savottaa. Taustalla Ääsääsin ikuisuusprojekti
eli "hanki sileät kumit lahjakiekkoihin".

Nyt pitäisi alkaa taas harrastaa hermojen kehittämistä eli vaihtaa vihdoinkin maastopyörään nastat. Jos tuota märkää, valkoista stufaa ei tule taivaalta nyt yön aikana liikaa, niin meinaan mennä huomenna polkupyöräsuunnistamaan korttelirasteille. Jos sitä taas tulee riesaksi asti, niin harkitsen juoksemista. Jos stufa taas on ihan tosi märkää, luovun ulkoliikuntahaaveista ja poljen trainerilla. Mutta kai ne renkaat pitää silti varmuuden vuoksi vaihtaa. Blaah.

torstai 29. tammikuuta 2015

No vihdoin!

Minä syön parhaillaan iltapalaksi jäätelöä. Olen ansainnut sen, koska vihdoin, perkele soikoon, meikäläinen ui 30 min uintitestissä yli 1500 metriä! Tulos parani joulukuusta 50 metrillä, eli nyt ehdin läpsytellä menemään jopa 1545 m. Pardon my French, mutta vittu JEE! En viitsi kiljua ääneen, kun kerrostalossa joku muu voi jo nukkua, mutta sieluni laulaa! Tätä on haettu nyt perskules jo vuoden verran. Jo oli aikakin! JEE! JEE! JEE!

Meikä ui kesällä Äkäslompolossa.
Ei mulla muuta.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Ensimmäisen maailman ongelmia

Kovasti olen taas tuumaillut tänä viikonloppuna. Askarruttaneita asioita on oikeastaan kaksi:

  1. Mitäs mä kisaisin ensi kesänä? Haluan suorittaa ainakin yhden perusmatkan, ja vaihtoehtoina ovat lähinnä Vantaa ja Sääksi. Meillä asuva pohjalainen kannattaa myös Vaasan Sun City Triathlonia. Siellä olisi kyllä ainakin tasainen pyöräreitti. Tämän lisäksi himoitsen vähän Levin Extreme Finntriathlonia. Se olisi Lapissa, ja minä pidän Lapista kesällä. Toinen hyvä puoli on se, että juoksu on poluilla eli pohja on pehmeä - ja mäet saa kävellä, koska se "kuuluu polkujuoksuun". :D Vähän kyllä jänskättää, mitä mun polveni sanovat puolimarasta... Joka tapauksessa päätöksiä olisi varmaan hyvä alkaa tehdä ennen kuin kisat myydään loppuun. Haluan kuitenkin juoksennella jonkin aikaa ennen niitä päätöksiä.
  2. Pitäsikö hankkia treeniohjelma? Meidän seuralta ilmestyi juuri esite, jossa mainostetaan henkilökohtaisten kausi- ja treeniohjelmien tekoa. 90 eurolla saisi 6 kk kausisuunnitelman teon. Se sisältää tunnin alkuhaastattelun sekä noin 1-2 kuukauden päästä käytävän palautekeskustelun. Minusta olisi ihan kiva kuulla, kuinka paljon minun pitää jonkun muun mielestä minimissään juosta, että voisin kuvitella yhtään nauttivani juoksemisesta ensi kesän kisoissa. Mutta en edelleenkään halua juosta missään nimessä enempää kuin sen minimin, etteivät polveni vaan kulu liikaa. :) Lisäksi voisi tehdä ihan hyvää, että joku sanoisi, mitä minun ylipäätään pitää tehdä, koska olen kuitenkin aika laiska ja tuulella käyvä ihminen. Esimerkiksi tänään minun piti mennä Esportiin tekemään käsipunttis ja tehdä sitä ennen jotain aerobista siellä salilla. Bodailu ei kuitenkaan huvittanut alkuunkaan, joten päädyinkin ajamaan Oittaalle hiihtämään enkä edes katsonut Esportille päin. Ihan hyvä pk-treeni se hiihtokin oli, mutta nyt jäi pena ja leuat tekemättä... Jos olisin maksanut minulle tehdystä ohjelmasta, en varmaankaan saitana raaskisi olla noudattamatta sitä.
Oittaan winter wonderland eiliseltä, kun olin siellä valoisan
aikaan. Väkeä oli kuin pipoa! Tänään pimeällä oli vähemmän
ruuhkaa - ja ladut jo huonommassa kunnossa.

Se ainoa homma, missä mulla on ohjelma, tuottaa tulosta. Kysehän on siis toki leuanvedoista myötäotteella. Testasin eilen jalkapunttiksen lomassa tämän hetken maksimiani ja sain vedettyä seitsämän leukaa. Tämä oli varsin iloinen uutinen, koska ensinnäkään en ole ikinä vetänyt myötäotteella noin montaa leukaa ja toiseksikin nyt voin lopettaa pitkät sarjat negatiivisia leukoja ja alkaa vetää ihan oikeasti leukoja. Jippii!

perjantai 23. tammikuuta 2015

Matkittiin tamperelaisia

Tampesterin triathlonisteilla on tapana treenata Pirkkahallilla juoksu-/pyörätreenejä siten, että he raahaavat fillarit ja trainerit hallille ja polkevat siellä radan vieressä välillä rataa juosten kiertäen. Seurakaveri ehdotti Facebookissa, että plagioisimme hävyttömästi Pirkanmaan teräsmiehiä ja menisimme kimpassa Esport Areenalle treenaamaan. Tästä seurasi ehkä kilometrin pituinen keskustelu, jonka lomassa doodlattiin päiviä ja käytiin kyselemässä Esportista lupaa. Ja lopulta tämän viikon keskiviikkona saimme kokoon kuuden hengen porukan. Esport lupasi hyvien huumekauppiastapojen mukaan tarjota ensimmäisen kerran ilmaiseksi.

Viesti ei ollut mennyt ihan kirkkaana perille tiskille asti, koska he hieman epäröivät meidän sisään päästämistämme. Ilmaisuus ei ollut ongelma, vaan fillarit: luulivat höpsöt, että meinaisimme polkea rataa ympäri. Esittelimme sitten heille ihmelaitteen nimeltä traineri ja pääsimme kuin pääsimmekin treenaamaan.

Esportissa oli väkeä kuin pipoa, koska samaan aikaan siellä oli Espoon Tapioiden juoksukoulu ja vielä heidän seuravuorokin. Mutta mahduimme me kuitenkin sekaan - ja saimme vähän katseltavaa juoksukoulun tekniikkatreeneistä alkuverkkamme ajaksi. Juoksemassa oli tuttujakin. :)

Osalla on vielä treeni kesken ja osa on jo lopetellut. Mutta kaikilla on kivaa!

Neljä meistä teki samaa ohjelmaa ja kaksi sooloili omiaan. Minä olin toinen sooloilijoista, koska en halunnut juosta liikaa Esportin kovalla pohjalla. Meikäläisen treeni koostui kolmesta kierroksesta:
  • 15 min pyöräilyä + 1,2 km eli 3 kierrosta juoksua
  • 20 min pyöräilyä + 1,2 km juoksua
  • 15 min pyöräilyä + 1,2 km juoksua
Ekan juoksun otin vähän liian löysästi, mutta kaksi jälkimmäistä osasin juosta kovempaa, kun tajusin, että ei se kolme kiekkaa ole pitkä matka, ja kyllä sen jaksaa juosta.

Minulla oli pitkästä aikaa ja kolmatta kertaa jalassa superpehmustetut Hoka one onet, ja nyt kovalla alustalla niiden turbojousitukset todellakin huomasi: oli kuin olisi pumpulissa juossut. Polvet eivät reagoineet juoksenteluun kipuilemalla, joten treeni oli kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus. Ensi kerralla laitan kyllä toiset housut: pitkät juoksutrikoot olivat kuumat ja hiersivät vähän saumoista satulaa vasten. Mutta onhan se kivaa, että on parantamisen varaa.

Supersuunnistaja oli myös Esportissa juoksemassa vetoja, ja treenin jälkeen venyttelimme vielä yhdessä. Ääsääs keräili ihku mies -pisteitä ja oli ottanut minulle mukaan palkkarin. Hyvä juoma, parempi mieli. :)

Oli kyllä hauskaa. Jatkossa me koetamme saada porukkaa kasaan ja treenaamaan joka toinen viikko tiistaisin ja joka toinen viikko keskiviikkoisin. Minä loikkaan varmaan jatkossa tiistairyhmään, koska keskiviikkona minulla on tapana mennä kiipeilemään. Ja tiistaisin Esportissa ei ole ehkä niin kova ruuhka.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Dagens hjälte

Tammikuun 20. päivä on tapahtunut paljon jännää. Ensinnäkin useimmat jolleivat kaikki U.S.A:n presidentit ovat vannoneet virkavalansa tänään. Minusta kuitenkin hauskinta on, että 20.1.1892 pelattiin ensimmäinen virallinen koripallo-ottelu Springfieldin NMKY:ssä - ihan vain siksi, koska minä pelasin kuitenkin yli 20 vuotta korista ja satuin syntymään tasan 86 vuotta tuon matsin jälkeen. :)

Ite tein. Tuo musta ei ole nalle vaan pieni kisu!

Eilen leipasin kakun töihin, koska maailmassa ei ole koskaan liikaa kakkua ja minun teki mieli kokeilla koristeiden tekoa sokerimassasta. Siinä leipoessani tuli mieleen, että ruotsissa tai englannissa ei ole sanaa päivänsankari. Tai ainakaan kukaan ei käytä termiä "hero of the day". No, minä kuitenkin päätin olla sellainen. Kakun pohjana käytin muuten Kinuskikissan minttusuklaakakkua, koska minusta minun tarjoamat minttuherkut ovat kestohauska vitsi. Sairaan hyvää! Tosin mun suklaani oli Maraboun minttukrokanttia eikä Pätkiksiä. Maistui kuitenkin aika pätkismäiseltä. Suosittelen lämpimästi.

Olin taas aamulla uiskentelemassa, kuten yleensä tiistaisin. Olen nykyään ihan koditon tai ainakin kotiradaton Tapiolassa. Olen nyt joulun jälkeen uinut pukin tuomilla räpylöilläni aina muutaman satasen, ja kilttinä tyttönä tehnyt sen räpyläradalla eli oikeasti nopeiden radalla (ratakaavio löytyy täältä, jos et muista sitä). Sillä radalla en taas voi tehdä pelkkiä potkuja tai muita hitaita tekniikkaharjoitteita, koska olen muuten vauhdikkaampien edessä tukkeena. Niitä olen tehnyt sitten yllärirata kakkosella. Mutta kun uin ihan vaan normaalia vaparia, viihdyn parhaiten kolmosradalla eli nopeiden uimarien radalla. Yleensä siellä kukaan ei ohita minua eikä minun tarvitse ohittaa ketään. Olen sitten hypännyt radalta toiselle aina tarpeen mukaan.

Tänään tosin heittäydyin  ihan hurjaksi ja harrastin kovemman luokan kansalaistottelemattomuutta: uin räpylöillä kakkosradalla, vaikka hetkeä aikaisemmin uimavalvoja oli laittanut ykköselle räpyläkyltin. Radalla olimme siinä vaiheessa enää minä ja Supersuunnistaja ja räpyläradalla oli suorastaan ryysistä  - ja pari hidasta uimaria. Kai sitä nyt syntymäpäivänään voi vähän repäistä? :)

Mun uusi kokovartalokortsuni

Uimiseen liittyi myös Supersuunnistajan antama synttärilahja. Olen viime kesän järvissä ja meressä kokemistani läkähtymisistä asti unelmoinut hihattomasta märkkäristä, jota voisin käyttää lämpimien vesien kisoissa: kädet pyörisivät siinä ihanasti, eikä tulisi niin pirun kuuma, mutta saisin kuitenkin märkkärin kannattavuudesta kaiken hyödyn. Ja niin se elämäni valo taas osoitti kuunnelleensa, koska paketista paljastui Blueseventyn hihaton märkkäri. Ihana mies!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Long time no ocean

´Tämän viikonlopun teemana on ollut "pitkästä aikaa":

  1. Eilen kyykkäsin salilla ekaa kertaa sitten marraskuun. Polvileikkauksen jälkeen sain tehdä vain prässiä, mutta nyt operaatiosta on vihdoin kulunut kolme kuukautta ja saan taas kyykätäkin. Eilen tein etukyykkyä ja yhden jalan kyykkyä TRX:llä. Etukyykky ei ole läheskään yhtä kivaa kuin takakyykky, mutta ajattelin, että pullistunut välevyni tykkäisi enemmän siitä ja että etukyykky toisi prässin rinnalle enemmän variaatiota kuin takakyykky. No, ensi kerralla ehdottomasti sitä takakyykkyä.
  2. Olin tänään suunnistamassa enkä tehnyt sitä pyörällä vaan jalan. Eli siis juoksin! Samainen kolmen kuukauden kielto päti kyykkäilyn lisäksi juoksuun, joten vasta tänään pääsin toteamaan, että eihän se juoksu treenaamatta kulje. Tämän lisäksi Pasila oli haastava suunnistusmaasto, koska se on rakennettu kahteen kerrokseen: huolimaton suunnistaja oli aina ylhäällä, kun rasti oli alhaalla tai toisinpäin. Onnistuin myös pari kertaa juoksemaan "häkkiin" eli eri puolelle aitaa kuin missä rasti oli.
    Joulu on taas! Eiku...
  3. Meidän piti mennä suunnistamaan jo kymmeneltä, mutta olimme paikalla vasta hiukan ennen yhtätoista, koska pääsin tänään myös pitkästä aikaa käyttämään auton virtakaapeleita. Vuorikiipeilijä M oli ollut Malminkartanon jätemäellä treenaamassa vuorenvalloitusta varten, ja hänen kauan paikallaan seissyt autonsa ei suostunut enää starttaamaan, kun hän oli lähdössä kotiin. Otimme sitten Supersuunnistajan kanssa vähän vauhtia Jättäriltä matkalla Velodromille ja kävimme antamassa virtaa. Piti kyllä kerrata, missä järjestyksessä kaapelit kytketään, koska niillä on tarvinnut leikkiä viimeksi joskus edellisen auton aikaan.
    Puhdas mutta syvästi loukkaantunut kissa. Harjata vielä pitäisi,
    mutta antaa herran vähän leppyä ensin. :)
  4. Pesin kissan. Meidän kollipojalla on sellainen turkki, joka rasvoittuu varsinkin hännästä, ja siksi Unski joutuu kylpyyn kerran parissa kuukaudessa. Tuleehan sitä ihmisteineillekin finnejä, niin kai sitä nuori kollikin hormonihuuruissaan rasvoittuu. Me emme kumpikaan nauti pesutilanteesta  valtavasti, joten koetan aina venyttää pesuvälit mahdollisimman pitkiksi. Tänään en enää keksinyt mitään tekosyytä, miksi vielä lykkäisin pesua.
  5. Leivoin äsken pipareita! Viimeksi leipasin niitä joulukuussa. Suomen suurimman piparimonsterin eli Supersuunnistajan joulujemmat ovat vihdoin huventuneet, ja minä sitten kilttinä tyttönä käytin tänään pakastimeen säilömäni toisen puolikkaan joulukuun liian isosta taikinasta. Hyviä tuli!

perjantai 16. tammikuuta 2015

Sata tähteä!

Olen maininnut aiemminkin blogissa venyttelyhaasteestani. Nyt se olis niinku done!

 Viime kesänä huokailin irkissä, että en huolla vanhentuvaa ruumistani tarpeeksi: venytellä pitäisi, mutta kun aina on muka liian kiire tai ei jaksa. Akrobaatti H halusi sitten kannustaa minua.

Hassuahan se olisi, jos venyttelyjutussa ei olisi
kissakuvitusta - kun kaikessa muussakin aina on

Hänelle itselleen on jo kauan sitten kehitetty systeemi, jossa jokaisesta karkittomasta päivästä saa tähden, seuraavasta kaksi, kolmannesta kolme ja niin edelleen. Karkkipäivän jälkeen päivän tähtien määrä alkaa taas yhdestä. Hän on tienannut palkintoja keräämällä tähtiä ensin mieheltään Cliffhanger M:ltä ja myöhemmin minulta. Ystävällisesti hän sitten ehdottikin, että suunnittelisimme minulle oman venyttelytähtihaasteen, josta minä vuorostani saisin palkinnon. Ja ei kun tuumasta toimeen. Koska venyttely ei toimi ihan kuten karkkilakko, piti sääntöjä vähän muokata. Minun haasteessani ne menivät näin:

  1. Sellaisena päivänä, kun urheilee, pitää venytellä vähintään 15 min
  2. Jos ei venyttele, tulee miinusta
  3. Jos venyttelee yli 30 min, saa kaksi tähteä
  4. Lepopäivänä ei tarvitse venytellä, mutta saa tähden, jos venyttelee.
  5. Pilatesrullailu ja muu siihen verrattava lihashuolto lasketaan venyttelyksi
  6. Hierontaa ei lasketa venyttelyksi, mutta jooga lasketaan
  7. Tavoitteena 100 tähteä
Aloitin haasteen sunnuntaina 3.8.2014 ja tänään sain vihdoinkin sadannen tähden kasaan. Viisi ja puoli kuukautta siinä meni, mutta tulipahan tehtyä. Tosin ajanjaksolle osui myös polvisaikku, jonka aikana en urheillut enkä venytellytkään. Tässä vähän tilastoja haasteen ajalta:
  • Venyttelyä 100 päivänä
  • Unohdus 8 kertaa
  • 7 päivänä kaksi tähteä

Kertaakaan en jättänyt venyttelemättä laiskuuttani, mutta unohdin venytellä tosiaan kahdeksan kertaa. Pahimmat miinukset sain, kun aloin polvileikkauksen jälkeen käydä päivittäin uimahallilla - ja unohdin kolmena päivänä putkeen, että uiskentelun ja vesikävelyn lisäksi pitäisi myös venytellä. Parina iltana olen noussut vielä sängystä venyttelemään, kun olen ennen nukahtamista muistanut, että venyttely on vielä tekemättä.

Varsinaisia venyttelykuvia en tosin löytänyt,
mutta venyneitä kissoja sentään

Toivon nyt kovasti, että kehon huoltaminen jää pysyvästi rutiineihini. Pahoin pelkään, että nyt kun miinukset eivät enää uhkaa, en jaksa kovinkaan usein venytellä torstaisin raahauduttuani kotiin uintitreeneistä vasta kympin jälkeen. Mutta olisin tosi tyytyväinen, jos trainerilla ajelun, suunnistuksen ja spinningin päälle tulisi jatkossakin aina venyteltyä. Punttiksen jälkeenhän venyttely pitäisi suorittaa vasta vähän myöhemmin, jolloin lorvikatarrin uhka kasvaa huomattavasti...

On mulla yksi vanha venyttelykuva
itsestänikin - koska kuvassa on myös kissa

Panin tänään haasteen loppumisen kunniaksi hyvän kiertämään: työkaverini futaaja J valitteli sattumalta lounaan jälkeen olevansa ihan jumissa ja totesi myös, että kai sitä pitää myöntää olevansa vanha ja alkaa venytellä. Minä kerroin hänelle haasteestani ja kysyin, haluaako hän oman haasteen - minä voin antaa palkinnon, kun sata tähteä on kasassa. J:lle tämä sopi paremmin kuin hyvin, joten nyt herra sitten (toivottavasti) venyttelee aina futsal-treenien jälkeen.

Nyt jäänkin enää jännityksellä odottamaan palkintoani - ja suunnittelemaan futaaja J:n palkintoa. :)

lauantai 10. tammikuuta 2015

Supersuunnistaja kävi vieraissa

Tiedossa ei ole mitään raastavaa ihmissuhdedraamaa, vaan taas haastattelumuotoisesti toteutettu Supersuunnistajan kisarapsa. Hän osallistui ToisenNaisen kanssa Loppiaisrogainingiin ihan vaan kokeillakseen, viihtyvätkö he sen verran hyvin yhdessä, että uskaltavat lähteä yhdessä rogainingin MM-kisoihin ensi kesänä. Minua kun ei enää noille tosi pitkille reissuille mukaan saa ainakaan, jos ei saa pyöräillä.

ToisellaNaisella on ehjät jalat ja minua huomattavasti parempi juoksukunto. Hän olikin bongannut Supersuunnistajan FB-ryhmästä, jossa voi etsiä itselleen paria MM-kisoihin. Hän oli käynyt vähän stalkkailemassa Ääsääsin maraton- ja suunnistustuloksia ja otti sitten yhteyttä. Ja niin meillä oli upouusi sekasarjan tiimi kasassa. Mutta antaa herran itse kertoa, miten keikka sujui.

Ääsääs ja muut iloiset suunnistajat valmistautumassa koitokseen

Oliko kivaa?

Oli.

Millaista oli olla liikkeellä ihan uuden tyypin kanssa?

Ei siinä nyt periaatteessa ollut mitään uutta: minä suunnistin ja nainen juoksi perässä.

Supersuunnistaja ja ToinenNainen juonivat


Menikö reittisuunnittelu kinaamatta?

Joo, meni. Emme tunteneet toisiamme vielä niin hyvin, että olisi uskaltanut alkaa kinata. Olimme heti samaa mieltä kiertosuunnasta. Haastavinta oli, ettei kumpikaan meinannut uskaltaa kohteliaana ihmisenä tehdä päätöksiä, kun niitä piti tehdä.

Taisi olla aika rapsakka keli. Tuliko kylmä? Oliko liukasta?

Liukasta ei ollut. Kylmä tuli aina rastilla, kun piti ottaa hanskat pois, että sai leimattua. Eräs toinen sekajoukkue oli käynyt ojassa "uimassa". Sen verran viileää oli, että meille se ei tullut mieleenkään. Lisäksi molemmilta jäätyi juomat: varsinkin minun juomapulloni, mutta myös ToisenNaisen juomarepun rakko jäätyi. Energiapatukoista tuli niin kovia, että niitä järsiessä sai pelätä hampaidensa puolesta - kunnes keksin lämmitellä niitä housuissani. Ainoa syömäkelpoisena pakkasessa säilynyt energia oli geelit, joista tuli vain sitkeitä.

Lähtö tapahtui kello 11

Olet supersuunnistajan virassa myös uudessa joukkueessasi. Lunastitko odotukset?

Nooh, tulihan reissussa muutama pummi. Ja kun jouduin käyttämään kompassia, niin se ei sujunut kauhean vauhdikkaasti, koska en yleensä sitä juurikaan käytä. Yleiskartan kanssa suunnistaminen on aina vähän vaikeampaa, kun siinä ei ole niin paljoa yksityiskohtia kuin suunnistuskartoissa. Reitti oli onneksi tiepainotteinen, niin suunnistus ei ollut kovin vaikeaa.

Pitikö reittisuunnitelma? Sattuiko matkalla mitään jännää?

Reittisuunnitelma piti aika hyvin. Jouduimme lopussa jättämään yhden rastin hakematta, että ehdimme ajoissa maaliin. Reitillä oli muutamia todella hienoja rastipaikkoja, mutta muuten meno oli ihan peruskauraa.

Tänä vuonna reitti oli myös fillariystävällinen

Oletko tyytyväinen suoritukseenne? Miten meni?

Joo-o, olen tyytyväinen. Reittisuunnitelma ei ollut ihan optimaalinen. Olemme nyt jälkikäteen verranneet omaa suunnitelmaamme muiden tekeleisiin, ja totesimme, että muutamassa kohdassa olisi voinut valita toisin. Mutta ihan hyvä treeni oli. Olimme ilmeisesti sekasarjassa kolmantena.

Lähdettekö uudestaankin?

Luultavasti. Kummallakaan ei ainakaan ole mitään sitä vastaan.


Kuvat: Hannu Tenhunen / fokuso.fi


tiistai 6. tammikuuta 2015

Mitäs tuli luvattua?

Nykyään ei taida olla muodissa tehdä uudenvuodenlupauksia. Ainakin somessa muut tuntuisivat sen sijaan asettavan tavoitteita. Mun mielestäni tavoitteissa ja uudenvuodenlupauksissa ei ole oikeasti mitään eroa, ja uudenvuodenlupaukset ovat hauska perinne. Enkä mä ole enää vuosiin luvannut mitään, mitä en ole voinut (eli siis jaksanut) pitää. Joten minä teen edelleenkin lupauksia ja nimenomaan niitä.

Viime vuonna lupasin viime postauksessa kertaamani kolme voimailutavoitetta (hups, tavoitetta). Ja vähän samassa genressä liikkuvat tämänkin vuoden lupaukset, koska mua ei huvittanut lavata mitään fillarointikiometrejä tai treenitntien määrää. Mulla semmoinen menee helposti puurtamiseksi, ja koko hommasta menee maku. Mä haluan tehdä kestävyysurheilussani ensisijaisesti laatua enkä määrää ja määrääkin vain siksi, koska tekee mieli. Voimailu taasen on sellaista, että siinä on jotenkin helppoa asettaa realistisia tavotteita. Lupasin siis tehdä myötäotteella 10 leukaa.

Uusi vuosi, uudet lupaukset!

Mutta pelkkä leuattelulupaus tuntui vähän vähäiseltä, joten jotain muutakin piti keksiä. Meillä oli uudenvuoden aattona kavereita kylässä, ja kun menimme pihalle katsomaan raketteja, eivät kaikki mahtuneet samaan hissiin. Minä ja Supersuunnistaja päädyimme kävelemään portaita - ja siitä se idea sitten lähti! Asetin itselleni tavoitteeksi kiivetä portaat vuonna 2015 120 kertaa. Tämä on minulle varsin hyvä tavoite, koska minä vihaan hyötyliikuntaa.

Portaiksi ei kelpaa mikä tahansa portaikko, vaan kerroksia pitää olla tarpeeksi. Me asumme kahdeksannessa kerroksessa ja mun työpaikkani on kuudennessa kerroksessa. Lisäksi duunipaikan parikkihalli on keroksissa -1 ja -2, joten autolta tai pyörältä on matkaa toimistolle 7-8 kerrosta. Noita 120 kertaa saa suorittaa siis töissä tai kotiportaissa.

Pois, pois vanha vuosi!
(tässäkin koetettiin kirjoittaa 2015, mutta tulikin hauska typo)

Uudenvuodenlupauksilla voi muuten tienatakin! Niin kävi minulle nyt vuoden vaihteessa. Supersuunnistaja oli luvannut viime vuonna nostaa penkistä enemmän kuin minä, mutta ei missään vaiheessa saanut aikaiseksi treenata. Olin joskus kesällä vielä vähän närkästynyt, koska ajattelin hänen kuvittelevan voivansa pärjätä mulle ihan vain sillä, että on mies. Mä olen kuitenkin käynyt salilla jo yli 20 vuotta ja hän on kestävyysurheilija, joka ei käy salilla. Mutta sitten mulle valkeni, että hän taisi luovuttaa tavoitteensa kanssa heti kättelyssä. No, koska hän epäonnistui ja minä taasen onnistuin hienosti, halusi Ääsääs rankaista itseään - ja osti mulle painonnostokengät! Tämä oli siis ylläri, joka tuli ihan puskista kuin Jäätteenmäen faksi konsanaan. Nyt pitää enää saada kyykkäyslupa, niin pääsen testailemaan kenkiä ihan kunnolla. Ainakin prässissä on tuntunut paremmalta kuin vanhoissa Liiterin gereerisissä treenitossuissani.

Palkintopopot - musta muuten alkaa tuntua, että mulla on nyt
jo ehkä tarpeeksi pinkkejä treenivaatteita. Tänä vuonna voisi
hankkia vaikka keltaista ja vihreää. Tai turkoosia. Tai edes lilaa.

Tänä vuonna Supersuunnistaja muuten lupasi harrastaa lihashuoltoa (venyttely, hieronta, pilatesrullailu) enemmän kuin minä. Mulla on vielä käynnissä Akrobaatti H:n venyttelyhaaste, mutta enköhän mä jatka lihashuoltoa senkin jälkeen - ettei herralle vaan tule liian helppoa lupauksensa kanssa. :)