perjantai 28. syyskuuta 2012

Yleisurheaa menoa

Nonni. Nyt puin sitten tarkemmin niitä meidän firman yleisurheilukisoja, jotka pidettiin kuun puolivälissä. Koska nyt on kuvia.

Lajeja oli neljä: 100m, pituushyppy, keihäänheitto ja 800m. Voittaja sai kustakin lajista 1000 pistettä, häviäjä 100 pistettä ja muut pisteitä suhteessa voittajaan. Ja se, joka sai eniten pisteitä, voitti koko roskan. Eli yhdellä ylivoimaisella tuloksella saattoi pärjätä aika pitkälle.

Miehiä oli kauhea lauma ja meitä naisia 7. Mutta mehän ollaankin IT-firma. :) Yksi naisista suoritti vain kaksi ekaa lajia eli satasen sekä pituuden ja hävisi sen takia. Muut oltiin urheita vesisateessa koko rahan edestä. Minä tosin vaadin, että naiset saavat suorittaa kaksi vikaa lajia ekana, koska minua alkoi paleltaa ja halusin ne vain pois alta.

Satasen lähtö. Meitsi on tuo pinkki, joka lähtee telineestä


Ekana juostiin eeppinen satanen. Eeppinen siksi, että olin noin 5 metriä muiden perässä. Voittaja kipitteli satasen aikaan 14,68s, kun minun aikani oli huimat 18,18. Ja pisteitä tuli siis huimat 100. Mutta kisoihin ilmottautuessani uhkasinkin hävitä kaikki lajit paitsi keihään. En ole ikinä ollut nopea, ja polvileikkausten jälkeen olen hidastunut entisestään.

Seuraavaksi hypättiin pituutta. Koska elän reunalla, astuin kaksi ekaa hyppyäni yli, kunnes vihdoin uskoin ja siirsin askelmerkkiäni. Ja sehän toimi: 337 cm ja kolmas sija! Ja pisteitä 808,75. I'm back in business. Ja tämähän on todella hämmentävää, koska yleensä satanen ja pituushyppy ovat sellaiset lajit, että joko ollaan hyviä molemmissa tai ei kummassakaan. No, ehkä minä olen se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Voittaja hyppäsi 354 cm.

Kiihdytys ennen mahtiloikkaa

Ja sitten koitti minun eniten odottamani laji eli keihäänheitto. Järjestävän urheiluseuran setä opetti meille ensin vähän tekniikkaa, ja saimme  heitellä muutaman koeheiton. Ja sitten ryhdyimme hommiin. Vaikka oikeissa kisoissa heitellään kuusi kierrosta, me heitimme vain kolme. Ja taas meikä leiskautti ekalla onnistuneella suorituksella (eli tällä kertaa sillä ekalla) parhaan tulokseni eli 1620 cm. Voittaja heitti 2043 cm, ja minä olin kakkonen. Sain 652,65 pistettä. Kahden edellisen lajin kahden kärki ei pärjännyt tässä lajissa, minkä takia paransin sijoitustani huimasti. Vaikka unohdin karjaista! Pituudessa sentään lähdin ringaropomaisesti takakenosta sormia väristellen. Jos ei ole taitoa, niin tehdään edes tyylillä.

Suomalaista idylliä eli keihäs ja vesisade

Ja lopulta parin tunnin vesisateessa kökkimisen jälkeen päästiin siihen vaiheeseen iltaa, ettei tarvinnut enää hölkkäillä ja hypellä lämpimikseen, vaan päästiin juoksemaan kaksi kierrosta kaameeta munaravia kentän ympäri. Vuorossa oli siis 800m. Voittaja harrastaa tätä lajia oikeastikin ja olikin aika suvereeni: 2:39,07. Moni yritti pysyä hänen perässään (paitsi meitsi), ja allekirjoittanut kirikin tokan kiekan alkaessa yhden hyytyneen kisakumppanin kiinni ja melkein saavutin toisenkin. Oma aikani oli 3:20,69 ja pisteitä sain 619,25. Ja sehän riitti sitten kokonaiskisassa kolmanteen sijaan. Luulenpa, että se keihäs oli siinä aika isossa osassa. En ole laskeskellut tarkemmin. Annoin ainakin kaikkeni, koska 800 metrin jälkeen oli veren maku suussa ja yskiskelin loppuillan.

Minulla oli ihan hauskaa (vaikka satoikin), mutta polvi oli vähän eri mieltä: se ärtyi joko satasesta tai pituushypystä ja oli hieman juminen jo kasisatasen alkaessa. Siinä se kyllä vertyi, mutta meni yön aikana uudelleen jäykäksi. Minä jouduin sitten skippaamaan perjantain takia seuraavan maanantain säbätreenit ja kiskomaan puolisen viikkoa tulehduskipulääkkeitä. Joten taisi meikäläisen lyhyet matkat ja hyppelyt olla siinä. Satasesta ei tee pahaa luopua, mutta pituushyppy oli yllättävän kivaa. Mutta ensi vuonnakin menen kyllä suorittamaan ainakin heittolajit, koska keihäänheitto oli ihan julmetun lystiä. Kai se on joku suomalainen mentaliteetti, mikä panee tykkäämään asioiden heittelystä.

torstai 27. syyskuuta 2012

Lähtökuopan kaivelua

Lauantain kisa alkaa jo jännittää. Varsinkin, kun tänään kolahti sähköpostiin XGlow-Kaadon tarkennusohjemaili. Sen perusteella arvelin, että leikki alkaa pyöräilemällä ja sitä piisaa kahdessa osassa. Tämän päättelin siitä ohjeesta, että lenkkarit laitetaan vaihtolaatikkoon ja että niiden pitää mahtua myös reppuun. Eli pyöräilykengät puetaan jalkaan alussa ja toisenkin kerran. Mieletöntä salapoliisityötä!

Ihanin ohje oli mailin lopussa: "MUISTAKAA LAMPPU, PIMEESSÄ ON PIMEÄÄ!"

Tämän viikon olen ottanut aika rennosti ja keskittynyt keräämään lähinnä pyöräilykilometreja. Pidin leuanvedoistakin pari päivää taukoa ja tein sitten välitestin. Ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Olisi pitänyt kyetä tekemään vähintään 9 leukaa - meni viisi. Kuudes oli kyllä lähellä. Ja onhan se kaksi enemmän kuin alussa.

Nyt sitten palaan takaisin viikolle kaksi. Joten tänään ennen unille menoa teen viikon 2 ekan sarjan uudelleen eli 3-2-3-2-3.

Eilen olin hierojalla. Hieroja vähän vihjaili, etten koskaan ehdi palautua, kun ramppaan kisoissa niin paljon. Minä kun en ole (ihan) huippu-urheilija, niin en palaudukaan niin nopsaan. Harkitsen siis tässä, että viettäisin tämän viikon lisäksi ensi viikolla kevyttä tai jopa kevyempää viikkoa. Saas nyt nähdä, onnistuuko.

Sain muuten vihdoin kuvia firman yleisurheilukisoista, niin kerron tässä lähiaikoina (kunhan ehdin) tarkemmin, miten niissä meni.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Kaukalossa ja altaassa

Eilen oli syksyn eka säbämatsi, joka oli harjoituspeli. Voitimme sen hienosti 2-4, vaikka joukkueemme kokoonpano kokikin kesän aikana suurta vaihtuvuutta. Ekassa erässä olikin havaittavissa pienoista haparointia yhteen pelaamisessa, mutta kolmoserässä alkoivat hyökkääjätkin löytää toisiaan ja syöttöpeli parani selkeästi.

Tällä kertaa urheiluvaate-esittelyssä
triathlonkamojen vastakohta eli hopparivaatteita
muistuttavat veskan kamat

Minä itse pelasin ihan jees. Tai siis oikeastaan hyvin. Kaksi päästettyä maalia eivät olleet niin sanotusti "minun" eli en voinut niille mitään, kun pakit oli pelattu jo aikaa sitten kebabkiskalle. Toinen maaleista oli poikittaissyöttö, johon ei ehtisi erkkikään ja toinen oli hasardi pallontavoitteluhässäkkä maalin edessä, jossa lopputulema oli epätoivoista poukkoilua ja päätyminen rähmälleen maalin eteen, kun reikäpallo jo lepäsi selän takana. Mutta tein mitä pari hitsin hienoa haamutorjuntaakin: Toinen oli ihan supermunkki, kun ihan sattumalta nostin jalkani viimeisenä toivoneleenä sopivasti pallon eteen. Silloinkin taisi olla kyseessä juuri sellainen poikittaissyöttö, jota pakit eivät saisi päästää tapahtumaan, kun veska ei niille oikein mitään yleensä voi. Ja toinen sitten oli enemmän jo taitoa sisältävä ylenpalttisen notkeuden ja oikeanaikaisen jalanojennuksen seuraus. Molemmista tuli hyvä mieli. Avasin myös pari kertaa keskikentälle aika kivasti.

Salibandyveskan varusteisiin kuuluu kypärä ja sen
mukana tyyliin kuuluu aina yhtä sievä helmet hair :)

Oli kyllä kivaa, että saatiin onnistuminen alle ennen viikonlopun turnausta. Itse en kyllä turnauksessa pelaa. Annoin suosiolla sen joukkueemme paremman veskan hoidella sunnuntain turnauksen, kun itse keskityn palautumaan lauantain XGlow-Kaadosta. Säbän alimmat divarit pelataan siis turnausmuodossa: noin kerran kuussa on kaikilla lohkon joukkueilla kaksi peliä, jotka kaikki pelataan samassa paikassa saman päivän aikana. Ja lopulta turnauksista koostuu sitten (muistaakseni) kolminkertainen sarja.

Tänään aamulla oli vuorossa taas uintia. Ehdin nukkua ihan liian vähän (n. 6h) ja sen kyllä huomasi. Eipä ole aikoihin ollut uinti niin tuskaista kuin tänään: tekniikka oli ihan hukassa, puhti oli poissa ja jostain kertyi limaakin kurkkuun, jota piti sitten välillä pysähtyä yskimään pois, että henki kulki.

Poolmate oli taas mukana matkassa, ja jatkoin sen stalkkailua varsinkin rinulin kanssa. Vaparin se laskee tosi nätisti oikein, mutta rinulia se ei kyllä edelleenkään osaa. Tosin nyt Poolmate missasi vain yhden altaanmitan kummassakin rinulipätkässä (yhteensä niitä oli molemmissa 10). Poolmaten nettisivujen vinkeissä oli, että pitkä liuku saattaa auttaa gadgettia tajuamaan, että nyt käännyttiin. Koetin sitäkin, mutta enpä nyt tietenkään osaa sanoa, auttoiko se asiaan. Eli en voi suositella Poolmatea kuin niille, jotka uivat lähinnä vaparia ja selkää. Ja se on pakko sanoa, että Poolmaten näyttö on huono. Mutta olen siitäkin tainnut urputtaa jo aiemmin.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Rantakymppi ja multisport-treeniä

Lauantaina kävin sitten kipaisemassa Espoon rantamaratonin Rantakympin. Aalto Yliopisto tarjosi homman ilmaiseksi työntekijöilleen, opiskelijoille ja alumneille. Joten meikäkin sitten kirmasi A" rinnassa pitkin Espoon rantoja.

Valmistautuminen meni ihan reisille. Minulle tuli ihan kamala kiire kotoa lähtiessä, kun unohduin lukemaan lehteä vähän liian pitkäksi aikaa. En ehtinyt tehdä edes kisakynsiä!! Ja poljin sitten Otaniemeen kuin viimeistä päivää ja olin ihan hapoilla sinne saavuttuani.

Niemessä tapasin multisport-parini, jonka kanssa kävimme vähän verryyttelemässä yhdessä. Samalla treenasimme, millaista on juosta vetonarun kanssa. Hyvinhän se meni. Pitää vaan lyhentää vetoköyttä, koska nyt se oli ihan liian pitkä.

Ilmeisesti valmistautuminen ja henkinen latautuminen suoritukseen on ihan yliarvostettua: kymppi meni yllättävän hyvin: nettoaika oli 55:43. Ja koska Rantakymppi on oikeasti 10,436 km, oli aika minun paras kympin aikani tähän mennessä. Ja lähtiessä olotila oli lähinnä jotain tyyliin "Onks pakko? Ei huvita yhtään."

Tapasin rantakympillä monta tuttua, joista osaa en ole nähnyt vuosiin. Eli sen puolesta oli varsin kivaa. Ja vaikka lähdin ehkä hitusen liian lujaa ja lopussa olin vähän hapoilla, niin ihan kivasti se juoksu sittenkin kulki. Ei se ollutkaan niin kamalaa, kunhan pääsi vauhtiin. Vaikka alussa ei huvittanutkaan.

Lauantai-illalla menin tosiaan humpalle, kun meillä oli ohjelmassa killan kaikkien hallitusten yhteiset sitsit. Eli lauantaina tuli nähtyä enemmänkin vanhoja tuttuja. Yksi tuttu, jota en ole moikannut aikoihin, oli tosin kossusnapsi... Tämä ihan vain pohjustuksena sille, kun kerron sunnuntain ohjelmasta. :)

Ei ollut Rantakympillä luuria mukana, niin
kuvitukseksi on juoksuasun sijaan illan juhla-asu
Koska tokihan sunnuntainakin oli luvassa iloista liikuntaa: oloni oli onneksi yllättävän vähän rouhea, joten maastopyöräilytreeni vesisateessa tuntui pelkästään hyvältä idealta. Etureidet olivat jankissa lauantain juoksentelusta, mutta muuten olo oli kohtalaisen hyvä. Siksi tapasimme parini kanssa Leppävaaran urheilupuistossa kahden aikaan iltapäivällä, ja kävimme polkemassa n. 16 km polkuja ja hiekkateitä. Tarkkaa kilometrimäärää minulla ei ole tiedossa, kun Sports trackerin GPS ei ihan futannut vaan vähän pomppi. Ekassa mäessä pumppu kyllä hakkasi siihen malliin, että pelkäsin kuolevani. Mutta keskimäärin meno oli ihan leppoisaa. Minä kun en ole mikään kamalan taitava maastopyöräilijä, niin poluilla tulee poljettua rauhallisesti. Ja homma oli siten sellaista mukavan eheyttävää ulkoilua.

Mutaa oli paljon, joten vaihteet olivat pienellä. Ja kalliot olivat aika liukkaita. Molemmat kaaduimme kerran: parini jumahti mutaan ja minä liukastuin paljaalla kalliolla. Mutta ketään ei sattunut. Ja olen aika ylpeä tuosta multilahjakkaasta paristani: tyypillä ei ole ollut fillaria moneen vuoteen, hän ajoi ekaa kertaa lukkopolkimilla ja pyllähti vain kerran. Tai taisi hän kerran kaatua minua odotellessaan, kun seisoi paikallaan toinen jalka kiinni (nyt en ole ihan varma tästä). Mutta se onkin kai se tyypillisin tapa kaatua.

Sauna tuli kyllä tarpeeseen, kun oli poljettu tunti 9-asteisessa syyssäässä. Kengät litisivät siihen malliin, että palasi Rokua elävästi mieleen. Ja ihan pakko sanoa, että ei ole aikoihin mikään maistunut niin hyvältä kuin Morrison'sin kasvishamppari illalla ennen R&A-leffaa!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Läpsyttelyä

Tänään kävin pitkästä aikaa heilumassa hanskat kädessä eli kuntonyrkkeilemässä. Olen ollut Fressillä nyrkkeilytunnilla viimeksi joskus viime joululukkarin aikana, kun ohjelmassa oli kuntonyrkkeilyä. Ja talvella ja keväällä huitelin muutaman kerran PT:n kanssa.

Tämän illan ohjus Jessica eli Jeppe oli minulle aika uusi tuttavuus. Hän on ohjannut minua aiemmin vain maratonspinussa. Silloin Jeppe ei vielä vakuuttanut, koska toisena ohjaajana oli kakkoslempparini Mia. Mutta nyt Jessica oli oikein elementissään. Hyvä tunti oli.

Mun hanskat

Minua aina vähän jänskättää kuntonyrkkeilyssä, jos parikseni tulee joku kynäniska, että lyön häntä liian kovaa. Mutta minä haluan lyödä kovaa, koska se on koko homman idis. Kuntonyrkkeilyssä ei hiota tekniikkaa, koska ei ole tarkoitus sparrailla. Siellä lyödään kovaa, että käsistä loppuu voima. Onhan se ihan jees, jos varjonyrkkeilyvaiheessa oma peilikuva ei ala naurattaa, mutta muuten keskitytään tappamaan käsilihaksia. Potkujen kanssa koetan kyllä vähän huolehtia tekniikasta, koska muuten polvet eivät tykkää.

Hei, Unski! Otetaaks matsii?

Tänään kävi tuuri, koska toinen omien hanskojen omistaja tuli kysymään, että oltaisko pari. Ja hän oli samanlainen pitkä mörssärityttönen kuin minäkin. Joten mätkimme toisiamme ihan mukavan lujaa. Alkuverkassa polvihipassa parini oli sellainen herttainen täti-ihminen, jota ei olisi ollut kivaa mätkiä.

Ainakin Fressillä kuntonyrkkeilyn kaava on ollut aina aika sama: ekana juostaan ympyrää ja lämmitellään pyörittelemällä käsiä ja tekemällä ehkä lyönytejä ilmaan. Sitten lämmitellään lisää esimerkiksi juuri polvihipalla (eli pitää koskea kädellä kaverin polveen ja väistellä samalla hänen kosketuksiaan). Sitten alkavat sarjat. Yksi hakkaa kerralla jotain sarjaa pari minuuttia ja sitten vaihdetaan osia. Ja lopussa on pieni kuntopiiri ja venyttelyä.

Tyrmäys!

Oli oikein hauska tunti. Minusta tuntuu, että Jeppe unohti välillä katsella kelloa, ja me tokana hakanneet saimme aina lyhyemmän vuoron, mutta ei se tällä kertaa haitannut. Oli vähän laiska olo. Ja potkuissa ei oikeasti haitannut, kun tuo oikea polvi ei ole vielä ihan varma, onko se ihan ok. Kyllä se aamulenkillä ainakin mukana pysyi, joten eiköhän sillä lauantainakin kymppi painella.

Nyt tää menis nukkumaan, kun huomenna pitää uida. Vaikka tais kaverit taas tehdä oharit. :(

tiistai 18. syyskuuta 2012

Tiistain sekalaiset

Kas vain, taas on melkein viikko vierähtänyt edellisestä postauksesta. Aloitetaan tämä kuulumisten kertominen valittamalla. Meillä oli viime viikon perjantaina firman yleisurheilukisat. Kerron niistä lisää myöhemmin kuvien kera, mutta sen verran voisin nyt kitistä, että huonompi polveni (se, josta puuttuu suurin osa kierukoista ja rustot) ei tykännyt satasesta ja / tai pituushypystä: se turposi ja vähän jäykistyi. Olen tässä nyt sitten napsinut muutaman päivän tulehduskipulääkkeitä ja jätin eilen leikin kesken säbätreeneissä. Polvi kun pitäisi olla kunnossa ensi viikonloppuna Aalto-kympillä ja seuraavana viikonloppuna X-kaadossa. Äsken fillarilenkillä tuntui kyllä jo ihan hyvältä.Mutta ei siis enää ikinä pikamatkoja tai hyppylajeja.

Pyöräilyssä on tosiaan menossa loppukiri, kuten viime postauksessakin totesin. Sunnuntaina oli tosi hyvä pössis, ja poljin 55 km. Nyt pitää enää polkea "vain" 14 km päivässä. Koska en voi polkea tällä viikolla töihin joka päivä pyörällä, kävin äsken suorittamassa kilometrejä ihan tavallisella lenkillä. Suoritin 32.

Kuvitukseksi tällä kertaa säbäkassillinen pesulla olevaa kissaa

Ja tämä postauksen kaksi ekaa kappaletta tuli tuotettua tämän viikon ekan leuanvetosarjan tauoilla. Nyt tehtiin sarja 4-3-4-3-4. Eli samalla tuli tehtyä uusi enkka eli 4 leukaa putkeen. Tai kyllä minä joskus 7 vuotta ja kiloa sitten vedin 10 leukaa, mutta päivän kunto ratkaisee. Joten uusi enkka: 4 leukaa.

Huomenna ajattelin mennä tosi pitkästä aikaa kuntonyrkkeilytunnille. Pitää raportoida siitäkin sitten. Minä tykkään tosi paljon nyrkkeilystä. Viimeistelin tuon huonomman polveni turmion 2009-2010 potkunyrkkeilyssä. Ehdin suorittaa ekan vyökokeen ja hankkia kamat kunnes polvi alkoi oireilla aina jokaisten potkis- ja koristreenien jälkeen. Ja sitten lääkärisetä sanoikin, että lopeta. Nyt ei sitten enää passaa potkia. Mutta onneksi voin sentään hakata.

torstai 13. syyskuuta 2012

Tunnustettu

Tulin taas eilen todella iloiseksi, kun kommenttilooraani oli kopsahtanut blogitunnustus Reippaasti-blogin Mirjamilta. Tämä on eka saamani blogitunnustus! Jei! Perustelut menivät näin:

"Kunnon kaipuu on minulle melko uusi tuttavuus, mutta jutut ovat kovasti koukuttaneet. Kirjoittajalla on sana hallussa ja varsinkin pohdinnat ravinnosta ja terveydestä ovat syvällisiä. Tykkään lukea blogin tarinoita monipuolisista liikuntaharrastuksista ja uusista innostuksista. Kirjoittaja tuntuu perehtyvän kiinnostuksen kohteisiinsa melkoisen syvälle unohtamatta pilkettä silmäkulmassa."

Kiitos paljon. On kauhean kivaa lukea, miten muut näkevät tämän kötöstykseni (perisuomalainen mitä muut musta ajattelee -malli siis). Ja varsinkin on kivaa, että pilke silmäkulmassa - jota yritän varjella kaikilla elämäni osa-alueilla - välittyy myös blogin kautta. Nyt tulee taas hirveä tarve liikkua lisää ja monipuolisemmin. :)


Ja Mirjamin blogi oli mulle ihan uusi tuttavuus. Mutta tagasin senkin iGoogleeni ja pistän seurantaan. Upeita kuvia!

Ja homma kuuluu jakaa eteenpäin kuin vanhan ajan kiertokirje konsanaan. Joten ryhdytääs hommiin:

  1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
  2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
  3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
  4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.
Ykkönen tulikin jo hoidettua. Nelonen on helppo, kuten kolmonenkin. Kakkonen taas on hitsin vaikea. Minä luen ihan mielettömän paljon blogeja. Seuraan, muoti-, sisustus-, meikki-, kynsi-, kosmetiikka-, liikunta-, ruoka- ja ulkosuomalaisten elämästä kertovia blogeja sekä kasaa erilaisia häröblogeja. Valitse niistä sitten viisi... Koetin valita blogeja useammasta kategoriasta ja miettiä, kuka mahtaisi tulla tästä tunnustuksesta iloisimmaksi - eli jätin ne massahysterian kohteena olevat muotiblogit nyt paitsioon. Ja kaverit jätin myös paitsioon, koska voin kertoa heille irkissäkin, kuinka heidän blogeistaan tykkään. Tässä olisi nyt tällainen lista siinä järjestyksessä, missä ne osuivat silmään iGooglen kolmesta tabista:

  1.  Ite puin.Whine tosiaan on ikuista. Tiiti on ainoa bloggari, jota olen jakanut Facebookissa, koska välillä hän vaan osuu ulinoissaan niin ytimeen, että meinaan tippua nauraessani tuolilta. Ja ne kissat ovat sööttejä.
  2. Sisustus ja sepustus on kohtuullisen uusi löydös minulle. Löysin sen, kun googlasin ohjeita laskosverhon tekoon (Kiitos! Hyvä ohje oli. Tuli hienot verhot!). Vaikka en itse sisustakaan valkoisella, on muiden valkoisia koteja kivaa katsella. Ja Tampereen asuntomessujen kuvaukset olivat tosi hyvät. Eihän sinne tarvinnut itse mennä ollenkaan paikalle. :)
  3. Ostolakossa oli ensimmäinen kemppariblogi, jota aloin seurata. Virve on tutustuttanut minut moniin ihanuuksiin kuten mineraalimeikkeihin (Kiitos siitä!). Virve kirjoittaa todella hauskasti ja hänen lähestymisensä kosmetiikkaan INCIen jne. kautta lämmittää pienen insinöörin mieltä.
  4. Johanna Lindin blogi. Huippu-urheilijaa on aina hienoa seurata. Johanna on fitness-kissa, joka osaa jopa kirjoittaa varsin hyvin. Treeneistä on kiva lukea ja tuosta kropasta voi vain itse haaveilla. Motivoivaa siis. :)
  5. Little Miss on sunnattoman suloinen ja hyväntuulinen blogi. Aiheet rönsyilevät liikunnasta välillä paljonkin, mutta ne ovat kaikki sellaisia mua kiinnostavia aiheita. Ja kuvat hyviä. Ja Little M vaikuttaa kauhean mukavalta tyypiltä. Kiva seurata.
Jotta homma ei menisi ihan metabloggaamiseksi, puhutaan nyt vielä vähän asiasta eli urheilusta. Laskeskelin eilen illalla, että minun pitää pyöräillä 15 km päivässä koko loppu syyskuu, että saan 2020 km täyteen kuun loppuun mennessä. Se on tällä hetkellä Kilometrikisan kolmannen kilsamäärä, joka ei enää kasva, kun tyyppi lähti firmasta ja perusti oman. Joten päätin päästä samoihin. Tänään tuli vain 13 km plakkariin, ja lauantaina on välipäivä, joten sunnuntaina on siis tiedossa pitkä pyörälenkki.

Kunhan tämä blogiteksti on nakuteltu, meitsi lähtee salille. Piti mennä jo aamulla, mutta nukutti. Tänään olisi leuanvedoissa vuorossa sarja malllia 3-3-3-2-max. Mitenköhän mahtaa maksimit luistaa tuollaisen sarjan lopuksi. No, se nähdään kohta...

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kiitos Shimano, että teet elämästäni mukavampaa

Minähän en siis kannata yhtään hyötyliikuntaa. Minä urheilen ja lopun aikaa laiskottelen. Ainoa poikkeus tähän on, että koetan motivoida itseni mahdollisimman usein pyöräilemään töihin. Oikeasti tykkään enemmän ihan oikeista pyörälenkeistä, kun silloin ei tarvitse kantaa reppua selässä, mutta fillarilla nyt vaan sattuu pääsemään ruuhka-aikaan nopeammin töihin. Siksi minä siedän työmatkapyöräilyä.

Minulla on nyt menossa loppukiri Kilometrikisassa: koetan saada 2000 km rikki ennen kuun loppua. Nyt kilsoja on kasassa 1734 ja tänään niitä tulee taas n. 13 lisää. Lasken päivän poljennot yhteen vasta iltasella, niin en osaa vielä sanoa.

Olen tässä kesällä polkenut työmatkoja icuwanhalla hybridilläni. Nyt kuitenkin korjautin maastopyöräni takavanteen (joka vääntyi Rokualla) X-Kaatoa varten, ja olenkin tällä viikolla työmatkapyöräillyt sillä. Ja ah, onnea! Lukkopolkimet tekevät jopa työmatkapyöräilystä ihan kivaa. Luulen, että jopa sitä hybridiäni olisi ihan kivaa polkea, jos siinä olisi lukkopolkimet. Se on ollut kyllä suunnitteilla, mutta polkimet ovat tiukassa, ja minulla ei ole kovin pitkävartista jakaria.

Näitä suosittelen. Voi polkea klossilla ja kengällä.




Kokonainen kampikierros tekee fillaroinnista ihan mielettömän paljon mukavampaa. Suosittelen todellakin lämpimästi kaikille yhtään mitään säännöllistä matkaa polkeville klosseja. Ja jos hankitte dual-polkimet, voi fillaria polkea myös niillä korkokengillä. Siis oikeasti! Ihan mielettömän paljon mukavampaa. Ja jalan oppii irrottamaan kyllä nopeasti. Minä olen kaatunut muualla kuin metsässä lukkopolkimilla vain kolmesti (ja se on kai aika paljon): kerran en ollut varma reitistä ja vauhti pysähtyi ennen kuin ehdin irroittaa jalan. Ja kaksi kertaa olen kaatunut paikallani seistessäni, kun olenkin horjahtanut kiinni olevan jalan puolelle. Mutta ei se kaatuminen edes oikeastaan satu, kun silloin on paikallaan. Kannattaa siis opetella.

Eilen muuten ammuntatreeneissä tuli taas ihan hyvä muistutus siitä, miksi suojalasit ovat påp: kaverin ampuessa luotiloukusta kimposi yksi sirpale ja osui minua solisluuhun. Vähän nipisti, kun reuna oli terävä ja palanen kuuma. Haavaa ei tullut, mutta näytän nyt siltä, kuin minulla olisi pieni fritsu. :) Ulkoradoilla on siksi kivempi ampua, kun luodit jäävät hiekkavalleihin. Sisäradoilla seinässä on metalliset luotiloukut, jotka ohjaavat luodit alas ja niiden edessä kumiseinä. Kun kumiseinä on kulunut eli täynnä reikiä, kimpoilee luotiloukusta aina välillä sirpaleita. Siksi ampuessa käytetään niitä laseja.

Kuva täältä.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Minttu meni uimaan, taas aamutuimaan

Sitä ennen Minttu veti leukoja. Tällä viikolla eka sarja oli 3-2-3-2-3. Vika kolkki oli jo tosi nihkeä eikä ollut mitenkään puhdas sarja. Mutta tulipahan tehtyä.

Tällä kertaa menin uimaan Leppävaaraan tavanomaisen Tapiolan sijaan, koska en saanut seuraa. Kun olin suikun alla pukemassa uimapukua päälleni, tuli hassu täti kysymään, olenko kauan suihkussa. Hän kun halusi nimenomaan siihen suihkuun. Vapaita suihkuja oli vain noin sata. Huoh.

Täti kertoi myös, että Lepuskin halli menee remppaan vuodenvaihteessa. No vihdoinkin! Eihän sitä ole odoteltu kuin pari vuotta. On se betonikuutio vaan niin hienoa disainia, että senkin suojelusta on pitänyt tapella...

Ja tällä kertaa Poolmatessakin oli oikea altaanmitta, joten sain kunnon statsit. Tällä kertaa vetelin vain vaparia. Alussa sain uiskennella yksin omalla radallani, ja sitten siihen tuli kaksi supernopeaa uimaripoikaa, joita sain sitten päästellä ohi aina päädyissä. Sain siten ehkä vähän epänormaalin paljon taukoja. Mutta tässäpä statiikkaa:

  • 30 min 23 s
  • 50 altaanmittaa
  • 1250 m
  • keskimäärin 11 käsivetoa (yksi veto on se, kun molemmat kädet pyörähtävät)
  • keskivauhti 145 ( s / 100 m)
Tuosta kadenssista olen vähän yllättynyt, koska itse laskin pari kertaa 12:een. Ja 10 käsivetoa tuntuu vähältä - niitäkin on kuitenkin pitänyt olla. Ehkä alussa meni vähemmillä vedoilla. Mene ja tiedä.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Tyttö on iloinen, kun sillä on mela kädessä (ja oho, ilmosin)

Meikäläisen multisport-ura se vaan jatkuu! Tällä kertaa lähden XGlow-Kaatoon 29.9.2012 ja ihan uuden parin kanssa. Multisport.fi:n kisat ovat parikisoja, joten Rokuan uroshirveni Sami ja Tommi kisaavat niitä keskenään. Siksi minun piti hankkia itselleni joku muu pari. Kesän aikana kartoittelin eri vaihtoehtoja, mutta sitten satuin törmäämään erääseen suunnistajaan, joka on ollut jo jonkin aikaa kiinnostunut multisportista. Eipä siinä sitten mitään. Osta, poika, pyörä. Nyt mennään!

Kuva multisport.fi

Toki minä muistin mainita, että tosiaan kyseessä on sitten sellainen urheilutapahtuma, joka alkaa klo 05 aamuyöllä. Ja minä en sitten tosiaan kirmaa siellä metsässä kuin kauris, vaan muistutan enemmän sotanorsua. Mutta lupasin olla mukava jopa silloin, kun alkaa väsyttää. Sitäpaitsi en usko, että tuossa kisassa mitään pahaa väsyä ehtii iskemään: voittajan tavoiteaika on 4-4,5h ja maalikin suljetaan klo 11, joten maksimissaan urheilemme 6h. Ja Rokuallakin minä kilahdin vasta jossain reippaasti 10h paremmalla puolella. Ja vain kerran.

Sekasarjassa reitti on noin 45 km, mistä varmaan suurin osa taitetaan fillarilla. Olen antanut kertoa itselleni, että meloskelu on noissa lyhyissä kisoissa yleensä maksimissaan 10 km. Itseäni hirvittää eniten se juoksu, koska parini on siinä oikeasti hiton hyvä. Keskustelimme kyllä jo vetonarusta.

Suunnistaja on ihan paras parivalinta. Sen lisäksi, että hän osaa suunnistaa (heureka!), hänellä on jo valmiiksi miljuuna karttapussia, oma emit ja otsalamppujakin vaikka muille (eli mulle) jakaa. Tosiaan vain se fillari puuttuu. Ja se on nyt etsinnässä.

Koska parini tosiaan osaa "vain" suunnistaa ja juosta (mutta tekee molempia äärettömän paljon paremmin kuin minä), niin muita lajeja pitää sitten treenata. Siksi lähdimme sunnuntaina vähän meloskelemaan Vuosaareen. Vuokrasimme kajakkikaksikon, koska sellaisella pitää osata liikkua sitten kisassakin. Ja meloimme reilut 10 km. Vuokra-aikamme oli 2h, mutta taisimme lopetella jo jossain 1 h 30 min jälkeen. Korkeintaan tunnin ja kolme varttia heiluimme aalloilla.

Kyydissä ollaan!

Sää oli mitä mainioin: arska paistoi kuin viimeistä päivää, ja tuuli oli ihan kohtuullista. Kylmäkään ei tullut, vaikka välillä vettä meni vähän hihasta sisään. Minä meinasin ensin mennä kajakissa taakse ohjaajan paikalle, koska olen melonut ennenkin, mutta parini pitkät koivet mahtuivat paremmin takakoloon, joten hän pääsi sitten treenaamaan ohjaamistakin. Ja ihan kivastihan se meni. Emmeköhän me melontaetapistakin selviä.

Laita ne plehat päähän, ettet joudu siristelemään!
Tulee vielä ryppyjä!

Mietimme aika kauan joukkueemme nimeä. Jossain vaiheessa alkoi olla selvää, että nimen pitää olla jotain leffoihin liittyvää, koska olemme molemmat vähän sellaisia leffanörttejä, jotka koluavat leffafestareita. Pohdimme monia eri vaihtoehtoja Expendablesista (siinä olisi X) Avengersiin. Oma henkilökohtainen suosikkini oli aika kauan Die Hard, mutta päädyimme lopulta ottamaan joukkueen nimeksi First Blood, koska kisa on meidän ekamme yhdessä. Eli tässä lähdetään metsään nyt sitten ihan Rambona. On mahdollista, että jos kisaamme vielä joskus yhdessä (jos suostumme enää puhumaan toisillemme lokakuussa), niin vaihdamme joka kisaan eri leffan nimen. Pitää siis olla tosi kiva ja tosi hyvä, niin pääsen ehkä olemaan ensi kesänä se Die Hard.

torstai 6. syyskuuta 2012

Uusia haasteita

Aamulla oli vuorossa vähän salia. Otin kevyesti, koska olin eilen illalla hierojalla, joka nuiji minun jumisia jalkojani oikein kunnolla. Sain jopa mustelmia: niitä on pari sääressä siinä, missä pohjelihaksen lihaskalvo kiinnittyy sääriluuhun. Ja reidessä on kanssa jokunen. Mutta teki kyllä gutaa. 

Tänään ohjelmassa oli sitten 15 min crossaria, 15 min juoksua juoksumatolla ja sitten aloin vedellä leukoja. Kaipasin nyt talvellekin jotain haasteita ja tavotteita, ja päädyin sitten jonkun (en muista enää kenen) kaverin suosituksesta 20 Pull-ups -haasteeseen. Eli kuuden viikon päästä pitäisi sitten mennä 20 leukaa....

Minulla on leuanvetotanko kotonakin, niin tuo ohjelman noudattaminen ei ole kiinni kuin viitsimisestä. Tein initial testin eilen, ja sain yllätyksekseni vedettyä 3 leukaa. Oletin, että tulos olisi ollut jotain 1-2. Mutta edes nylkkykesä ei ole siis tuhonnut minun muskeleitani. Siistii!

Minun ei kolmella leuallani tarvinnut aloittaa viikosta -2 vaan pääsin heti varsinaisen ohjelman pariin. Tänään vetelin sitten leukoka sarjan 2-1-1-2-3. 2 minuutin tauot tuntuivat peruskuntokauden kiertoharjoittelun jälkeen tooooooodella pitkiltä. Mutta kai ne tulivat tarpeeseen. Viimeinen kolmas leuka meni juuri ja juuri. Tämän viikon kaksi muuta päivää ovat sitten lauantai ja sunnuntai.

Muuten tein salilla tasapainoharjotteita bosulla ja jumppapallolla sekä venyttelin. Eli ihan iisitreenihän tuo oli. Illalla on vielä säbäharkat, niin tälle päivälle tulee kaksi kevyttä treeniä. Mutta nyt olisi muutenkin tarkoitus alkaa bodata. Otan uuden ohjelman käyttöön viikonloppuna.


keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Oho, ilmosin!

"Kiitos ilmoittautumisesta Aalto-kympille!"

No olepa hyvä. Olihan se nyt ihan pakko, kun ilmaiseksi pääsee. Alumnina olemisen sietämätön keveys. Ja onhan se ihan kivaa eka vähän juoksennella, niin on illan sitsit muiden alumnien ja joidenkin tosi nuorten opiskelijoiden kanssa ikään kuin ansaittu.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Uintia ja jälkipuintia

Taisin olla eilen jo aika palautunut viikonlopulta, koska tuplasuoritus alkoikin taas tuntua ihan hyvältä idealta: eihän Midnight Runin tai TDH:n tuloksia voi verrata tähän vuoteen, jos runilla ei taas himmaile TDH:a varten ja TDH:lla ole jumissa juoksusta... Ja onhan se nyt vaan munakkaampaa tehdä molemmat. Ensi vuonna voisi tehdä molemmat vaikka hyvin.

Eka meinasin skippailla maanantain säbätreenit, mutta päädyinkin vain irkkailemaan valmentajalle ja pyytämään veskalle iisejä treenejä. Sainkin sitten siinä torjuntojen lomassa venyteltyä koipiani, ja olo oli illalla jo ihan mainio.

Tänään kyllä tuntui uinnissa, että jotain on taidettu viikonloppuna tehdä. Uinti on siitä jännä laji, että se lakkaa heti sujumasta, jos akka on yhtään jumissa. Onneksi huomenna on hieroja, niin lähtee akasta jumit.

Opettelin tässä muuten käyttämään lisää tuota vekkulia Poolmatea. Nyt osaan nauhoittaa sillä jo settejä. Eli voin aina vaihtaa settiä, kun vaihdan tyyliä. Ja siten saan nätisti ajat ja matkat per setti. Tänään laitoin mittarin käyntiin vasta kahden kierroksen jälkeen, koska en osannut palata logeista nauhoitusmoodiin. Onneksi Olli tuli altaaseen ja pelasti. Mutta alla statseja. Siitä puuttuu siis 100m vaparia, jotka ehdin uida Ollia odotellessa. Ja näemmä poolmate luuli olevansa 50 m altaassa, joten tässä on sitten laskettu kierroksia (siis eestaas), vaikka yleensä Poolmate laskee altaanmittoja. No, sattuuhan sitä. Eli oikeasti allaolevat statsit ovat luultavasti ihan tuubaa. Mutta tässä ne ovat silti.

Totally:
  • aika ilman taukoja 26 min 36 s
  • 24kierrosta
  • matka 1200 m
  • keskimäärin 8 vetoa per altaanmitta
Vapari:
  • 6 min 34 s
  • 12 kierrosta
  • 600 m
  • keskimäärin 12 vetoa per kiekka
  • keskinopeus 65 s/100m
Selkä:
  • 7 min 9 s
  • 12 kierrosta
  • 600m
  • keskimäärin 12 vetoa per kiekka
  • nopeus 71 s/100m (hitaalta ja hankalalta se tuntuikin)
Rinulin nauhoitus on näemmä mennyt reisille. Jatkamme harjoituksia. Seuraavaksi opettelen vaihtamaan asetuksia.

Olen muuten tässä tajunnut yhden Poolmaten huonon ominaisuuden lisää: näyttö on aivan surkea. Polarissani on paaaaaljon parempi taustavalo ja isompi fontti. Ja siitä oikeasti näkeekin jotain a) vedessä b) päädyssä vähän huuruisilla laseilla. Poolmatesta on toivotonta saada mitään selvää kakkulat päässä.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Yöjuoksu ja Highway to Hell

Olipas rankka viikonloppu. Nyt ei enää satu aivan kokonaisvaltaisesti, joten voin jo kirjoittaa. Huomenna mennään pitkästä aikaa töihin lepäämään. Tosin nyt syynä on vähän erilaisia rientoja kuin joskus parikymppisenä (kun tuota viimeksi harrastettiin). Lauantaina kun oli ohjelmassa 10 km kirmailu Keskustassa eli Midnight Run ja reisien turmio viimeisteltiin 140 km pyöräilyllä Tour de Helsingissä sunnuntaina.

Yö oli klassisesti synkkä ja myrskyinen, kun Midnight Runin lähtölaukaus kajahti Senaatintorilla 10 minuuttia myöhässä eli klo 21.10. Minulla oli kertissadetakki juoksukamojen päällä (heitin sen pois sitten alkutaipaleella), joten varsinaisesti ei tullut kylmä. Eliittilähdölle saattoi tulla. Jannut kun olivat kuulemma osa ihan pikkuruisissa vaatteissa.

Sateessa ei kuvakaan tarkennu
Minä ja Inga olimme ottaneet tavoitteeksemme 55 minuutin alittamisen ja lähdimmekin minun normaalia lenkkivauhtiani nopeammin liikkeelle. Mutta pitäähän sitä kisoissa vähän repiäkin. Onneksi jätin keskiviikkona kuntonyrkkeilyn väliin, koska juoksu luisti nyt ihan fantsusti. Minä en todellakaan ole mikään hyvä juoksija, mutta saimme Ingan kanssa pidettyä hyvää 5:31 min / km keskivauhtia, ja minä pääsin loppukirin ansiosta maaliin Ingaa 9 sekuntia aiemmin kellon naksahtaessa tasan 56 minuuttiin. Tavoite jäi siis minuutin päähän, mutta fiilis oli hyvä. En halunnut repiä liikaa, että paukkuja riittäisi sunnuntaillekin. Keksin muuten jo syynkin alisuorittamiselle: unohdin kisakynnet!

Midnight Run oli varsin hauska tapahtuma, ja reitillä oli paljon kivaa ohjelmaa. Loppusuoran ilmapallokuja vaan haisi tosi pahalle (ilmapallomuoville) ja aiheutti väsyneelle ja hengästyneelle juoksijalle vähän etomista, mutta onneksi sujahdin muodostelmasta nopeasti läpi.

Heti maalissa ryystin siellä jaetun Valion Pro feel -juoman ja kotimatkalla mussuttelin 2,5 banaania ja mehua. Himassa sitten venyttelin, söin miniluumutomaatteja (tomaateissa on kai jokin aine, joka auttaa palautumisessa) sekä vikan banaaninpuolikkaan ja lutrasin jalkoihini Ice Poweria. Nukkumaan pääsin hetkistä ennen puolta yötä: nukkumisaikaa oli siis 8h. En kyllä käyttänyt sitä kokonaan, kun heräsin jo seiskan jälkeen.

Sunnuntaina oli sitten ohjelmassa se kovempi koitos, joka osottautuikin kovemmaksi kuin osasin arvatakaan. Minulla oli aamulla hieman juminen olo, mutta annoin silti poikien yllyttää minut 30 km/h -lähtöryhmään. Emme päässeet Tuukan ja Jepen kanssa ihan jäniksen perään kiinni, minkä takia vauhti jojoili pahasti - ja jojoilu väsyttää aina. Minä jaksoinkin kolmenkympin ryhmän vauhdissa vain ekalle taukopaikalle asti eli 39,7 km kohdalla.

Tässä vaiheessa vielä hymyilyttää
 En malttanut odottaa 29 km/h -ryhmää, vaan lähdin tauon jälkeen pienemmän ryhmän peesiin - missä en sitten pysynyt kovin kauaa. Jouduinkin sitten itse uhmaamaan tuulta ja tuiverrusta ja polkemaan yksin, kunnes 29 km/h -ryhmä sai minut kiinni vähän ennen toista taukopaikkaa. Siellä törmäsinkin Tuukkaan, joka oli myös tiputtautunut pois kolmenkympin ryhmästä.

Tauon jälkeen pääsimme mukavasti 29-ryhmän keulille, ja siinä olikin kivaa polkea siihen asti, kunnes minulla alkoivat jalat kramppailla noin 95 km kohdalla. En pystynyt polkemaan enää mäkiä putkelta, koska etureidet kramppasivat heti. Koetin juoda, mutta energiajuomani oli saanut jo aiemminkin vatsani kipeäksi. Tipuin sitten tästäkin ryhmästä, kun maasto muuttui mäkiseksi.

Onneksi nyt minun ei tarvinnut polkea kauaa yksin, vaan pääsin kolmen miehen peesiin seuraavalle taukopaikalle asti. Siellä täytin toiseen pullooni vettä ja toiseen kilpailutarjoajan energiajuomaa ja söin jottalitran suolakurkkuja kramppeihini. 28 km/h -ryhmä piti tauon tällä paikalla, ja hätähousu-Minttu teki viimeisen virheensä ja koetti päästä niiden ryhmän jäsenten peesiin, jotka eivät pysähtyneet. Enpä onnistunut, koska reidet eivät edelleenkään toimineet mäissä ollenkaan. Poljin sitten aika kauan yksin ja peesailin ohiajavia pikkuryhmiä aina seuraavaan mäkeen asti. Mäissä tipuin edelleen kyydistä.

28 km/h -ryhmä sai minut kiinni, kun maaliin oli hieman alle 10 km. Ajelin sitten ryhmässä loppuun, ja vaihteeksi tuntui jopa jotenkin mukavalta polkea. Maaliin pääsin ajassa 5:04:08. Olin naisissa 59/159 eli alle puolenvälin. Jee! Oli muuten pisin ikinä yhdeltä istumalta polkemani matka.

Meidän firmasta oli mukana joukkuekisassa 3 joukkuetta, joista paras oli hienosti seitsämäs, johtajien joukkue 13. ja minun höpötiimini oli 21. Joukkueita oli kaikenkaikkiaan 53, eli täälläkin oltiin puolenvälin paremmalla puolella.

Oli kyllä silti ihan kamalaa. varsinkin ne viimeiset 50 km. Mutta kokemus oli ehdottomasti kokemisen arvoinen: taas kerran tuli testattua, kuinka sisu vie pitkälle ja mind voittaa matterin. Vaikka aika ei kummassakaan kisassa ollut loistava, niin näitä suorituksia pitääkin tarkastella reidentappokokonaisuutena.

Lähtisinkö uudestaan? Molempiin kisoihin joo. Kerrasta ei opita kuin korkeintaan uusia urheilulajeja! :D Sen verran ehkä opin, että voisin olla menemättä noihin enää peräkkäisinä päivinä. Ehkä vuorovuosin? Ja ensi kerralla en anna hullujen himopolkijoiden yllyttää itseäni, vaan kuuntelen kroppaani. Olisin ollut varmasti paljon onnellisempi, jos olisin polkenut koko matkan 28 km/h -ryhmässä. Mutta sitä suuremmalla syyllä pitää mennä uudelleen polkemaan ja korjaamaan virheitä.

// EDIT: Nyt olenkin TDH:lla 70/172. Näemmä tulokset eivät ole vielä valmiit. :) No, kai voin olla aika varma, että olen puolivälin sillä puolella, millä kuuluukin olla.