Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehon huolto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehon huolto. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Maaliskuun venyttelytilastot

Taas vaihtui kuukausi ja minä ja Supersuunnistaja teimme välitilinpäätöstä kehonhuollossa. Johtopaikka vaihtui, kun Ääsääs kiilasi kärkeen 1225 minuutilla minun 1202 minuuttiini verrattuna. Minä laiskottelin venyttelyni kanssa alkukuusta ja sain kasaan vain 407 minuuttia, mistä 120 minuuttia on hierontaa ja loput venyttelyä. Supersuunnistaja oli tässä kuussa huomattavasti aktiivisempi ja sai kokoon 470 minuuttia, josta 180 minuuttia on vietetty Mikan hierontapöydällä.

Tähän väliin vähän insinööripornoa eli statseja

Olimme eilen molemmat hierojalla ja vielä peräkkäisillä vuoroilla. Siellä pöydällä kärsiessäni rupattelin Mikan kanssa tästä venyttelyhaasteesta. Totesin, että Supersuunnistaja on ottanut "helppojen" minuuttien linjan ja varannut paljon puolentoista tunnin aikoja. Vaikka urheiluhieronta ei olekaan mitään spa-hivelyä, niin hierottavana ei kuitenkaan tarvitse itse tehdä mitään - kunhan vain maata pötköttelee ja sietää kipua. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Mika oli kyllä suositellut tälle kerralle 90 minuutin aikaa, että mies saataisiin kunnolla auki. Joten ei Supersuunnistaja ihan pelkästään patalaiska venyttelijä ole - hän on myös helposti manipuloitavissa.

Trendi näyttäisi olevan, että haasteen isä on säntillisempi siinä mielessä, että venyttelee kiltisti aina urheilupäivinä, mutta aina vain vartin. Minä en jaksa ihan joka kerta venytellä, mutta silloin kun venyttelen, venyttelen yleensä yli 15 minuuttia. Taidan olla taas tullut vähän vanhemmaksi, kun 15 minuutia - joka siis viime vuonna oli normi - ei tunnu riittävän mihinkään. Yleensä tekee mieli olla hassuissa asennoissa vähintään 20 minuuttia kerrallaan.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Voi pylly!

Mun ahterini on ollut enemmän tai vähemmän jumissa viime kesän lopulta lähtien. Olen käynyt normaalisti hieronnassa noin kerran kuussa, mutta en ole erityisemmin valittanut juuri pebasta, koska olen aina aika kokonaisvaltaisesti jumissa. Nyt perberi on kuitenkin ärtynyt lisää, joten viimeksi  hierojalla valitin asiasta.

Jos en ole vielä tarpeeksi julistanut, niin kerrataan ihan vaan tyytyväisen asiakkaan pyytettömyydellä (en siis hyödy tästä mitenkään), että Kalliossa on kaiken maailman muiden hierontapaikkojen (jotenkin se aina naurattaa kavereita, että käyn hieronnassa juuri Kalliossa...) lisäksi paras urheiluhieroja, missä happy end tarkoittaa sitä, että kamala rusikointi loppuu ja selkä taas vaihteeksi liikkuu.

Joka kodin hierontalaitos

No, valitin siis persettäni Mikalle, joka kysyi heti, että tuossako se sattuu. No, siinäpä (eli siitä perslommon kohdalta ja syvältä) juuri. Siinä on kuulemma lihas nimeltä piriformis, joka painaa iskiashermoa. Vika voi johtu joko siitä, että itse piriformis on jumissa, alaselkä on jumissa tai alaselän nikamat ovat painuneet kasaan. Myöhemmin googlailin ja totesin, että mun vaivalle on jopa nimi: se on piriformis syndrooma.

Mika sitten koukisti polveni, survaisi kyynärpäänsä (ehkä, en nähnyt, kun olin vatsallani, mutta kyynärpäältä se tuntui) kipeään kohtaan ja heilutteli säärtäni eri suuntiin. Ensin sattui niin paljon, että piti oikein keskittyä hengittämään, mutta kipu alkoi helpottaa aika nopeasti. Sai piriformis kyytiä. Olen tiistain hieronnan jälkeen joka ilta venytellyt pebaa ja jalkojani, rullannut kankkua sekä pilatesrullalla että tennispalloilla (tämäkin on Mikan kuuma vinkki: teippaa kaksi tennispalloa yhteen ja makaa pallojen päällä siten, että selkäranka jää niiden väliin.. Ihan paras kotiselkähieronta!) ja lotrannut kipugeeliä, mutta silti ahteri kipuilee edelleen.

Tee-se-itse-filenuija lähikuvassa

Minulla onkin nyt ensi viikolla tehtävänä suuri valinta: menenkö treenaamaan sekä polkujuoksua että Maastomittelöiden fillarilenkkiä vai vain toista noista ja hierojalle nuijimaan piriformistani auki. Mikalle tuskin saisi aikaa, joten jos menen hierojalle, käyn vieraissa eli naapurin hierontapaikassa. Mutta kaikkia kolmea aktiviteettia on silti vaikeaa tunkea kalenteriin, koska minulla on poikkeuksellisesti tiedossa myös muuta elämää kuin urheilua! Ja nuo kaksi urheilua vievät aikaa ja hierontaan on aikoja jaossa vain rajoitetusti. Lauantain kisassa olisi kuitenkin kivaa olla varmalla fiiliksellä polkemassa ja pylly kunnossa. No, pitää varmaan mennä vaan tosi aikaisin töihin, että pääsee lähtemäänkin aikaisin ja ehtii iltasella tehdä vaikka mitä.

Nyt menen istuskelemaan pilatesrullan päälle, jotta 30 minuutin uintitesti sujuu tänään paremmin kuin tammikuussa.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Hippivenyttelyä ja tuntitestaussuunnitelmia

Koska maanantaina oli kokonaisvaltainen jumi, päätin jättää päivän urheilun siihen säälittävään aamulenkkiyritelmään. Sen sijaan ajattelin, että pieni lihashuolto voisi olla poikaa. Esportissa oli sopivasti illalla Hot Stretching -tunti, joten päätin korkata sillä Esportin tuntikokeiluni. Enkä ole ennen ollut edes hot jooga -salissa, joten sitäkin oli kiva päästä kokeilemaan.

Meninpä siis iltasella Esportiin ja shoppasin taas lisää sporttigearia: tällä kertaa ihkupinkin joogamaton. Halvin (eli se pinkki) matto maksoi 22 euroa, kun maton vuokra oli hävyttömät 5 euroa. Eli kunhan "joogailen" viisi kertaa, on matto maksanut itsensä takaisin. Lisäksi voin venytellä sen päällä kotonakin.

Miisu venyy mihin asentoon vaan ilman joogamattoakin

Oletin meneväni ihan "tavalliselle" venyttelytunnille, joka vain tapahtuu kuumassa huoneessa. Siis tiedättehän: taustalla soi kiva pimpelipom-musiikki ja ohjaaja venytyttää kansaa sulavasti venytyksestä toiseen siirtyen. Mutta eihei! Joogasalissa venytään ilmeisesti joogaisasti. Vetäjä oli ärsyttävän notkea parrakas pikkuhippi. Pimpelipomia soi sentään taustalla, mutta liikkeet eivät olleet tavallisia vaan enemmänkin sellaista joogaa kansanmiehille -tasoa. Tuttuja joogailuita olivat ainakin se joku sotilasposetus ja maailman hirvein seisova koira (vai mikä lie), jota vihaan ehkä enemmän kuin pistekumpareita rastimääreinä (ja se on paljon se!). No, nuokin asennot oikeasti venyttävät kireää ruumista useammastakin kohtaa. Siinä vaiheessa, kun aloimme työnnellä energioita ylös, alas ja sivulle kohti vuoria (kyllä, push the energy to the side, to the mountains - WTF?) olisi vähemmän henkistynut urheilijanraato mieluummin venyttänyt vaikka lonkan koukistajia. Ja osaan asennoista en vaan päässyt - lähinnä polvien takia. Silleen mulle on käynyt myös joogassa...

Mutta oli mulla tunnin lopuksi vetreämpi olo, eikä perberiosastokaan enää vihoittele niin pahasti. Eli kannatti kärsiä minuuttitolkulla koira-asennossa. Tunnilla venytettiin lähinnä takareisiä, pebaa, selkää ja kylkiä, mutta mä nyt olin niin kokonaisvaltaisesti jumissa, että kaikki kelpasi. Ja on yleinen ongelma ihan maallisemmillakin venyttelytunneilla, että etureidet jätetään venyttämättä. Niiden venyttämistä on kai jotenkin vaikeaa ympätä siihen kivaan flowhun, jossa sulavasti vaihdetaan venytyksestä toiseen (sen pimpelipomin tahdissa). Mutta se ei tosiaan ole pelkästään hippi-Antonion puute, vaan mun kokemuksellani ihan yleinen ongelma.

Mutta tulipahan korkattua sitten Esportin jumppatunnit. Kunhan syys saa ja kisakausi loppuu, alan testailla noita enemmänkin. Katselin jo, että mahtaisinkohan ehtiä vielä tällä viikolla johonkin pilatekseen core-stretchingiin tai uudelleen hot stretchingiin - tekee mieli kokeilla vielä toista ohjaajaakin, koska siellä lämpimässä huoneessa oli kuitenkin ihan kiva pötkötellä. Spinningeihin menen vasta, kun ulkona ei tee enää mieli polkea. Se voi olla piankin, koska pimeä tulee jo niin aikaisin.

Perberi kesti muuten myös eilisen säbämatsin, joten loppuviikosta voisi ehkä uskaltaa jo juostakin. Säbää on nyt kesätauon jälkeen takana kolmet treenit ja yksi höpöliigamatsi. Torjunnat menivät eilen ihan kivasti, mutta heitot olivat vielä vähän kesälaitumella. No, onneksi tässä ehtii vielä treenata, koska X-kaato ja eka divariturnaus ovat samana viikonloppuna, ja minä ilmoitin huilaavani pelit.


sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Viikko oli taas sit siinä

Näemmä postasin viimeksi viikko sitten. Hupsista. Kerrotaanpa sitten vaikka, miten tämä viikko meni.

Piti tehdä kova treeniviikko. Kyllä mä teinkin kaikki suunnitellut treenini, ja olin jo perjantaina ja lauantaina aika puhki, mutta yllätyin siitä, miten vähän ajallisesti jumppailuihin meni aikaa: 7 h 37 min. Luulin oikeasti, että olisin saanut heittämällä 10h kasaan. Mutta ehkä se on kesän juttu se. Kesällä tulee pyöräiltyä töihin, ja muutenkin fillarilenkeillä kuluu enemmän aikaa kuin spinningeissä, joten tunteja kertyy ihan vahingossa. Eli jos haluan saada paljon tunteja kasaan just nyt, ne pitänee tehdä lenkkeilemällä (tai hiihtämällä). Ensi viikolla voisikin koettaa sitä, koska tarkoitus olisi osallistua parin viikon kuluttua talven vikaan Aktia-juoksuun. Eli ensi viikolla voin siis vielä lompsotella menemään oikein huolella ja sitten seuraavalla voi vaikka herkistellä eli relata.

Sinänsä reenailu meni suunnitelmien mukaan, koska vaikka sunnuntain uimatreenit oli peruttu, sain uintikertoja kokoon kaksi kuten juoksulenkkejä ja spinujakin. Lisäksi kävin punttiksella kahdesti ja säbätreeneissä kerran. Kestoja pitäisi siis vain kasvattaa ensi viikolle.

Venyttelytavoitekin täyttyi, kun venyin 1h 26 min ja pilatesrullailin 10 min. Rullailu ei muuten satu enää niin paljoa kuin joulukuussa. Voisikohan siitä päätellä, että siitä on ollut jotain hyötyä, eikä ruhoni ole enää niin totaalijumissa kuin ennen? Leukoja tuli vedeltyä yhteensä vain 69 kpl, mikä on vähän vähän.

Viikon kovimmat treenit olivat keskiviikon spinning ja torstain lenksukka, jolla koetin osan kilsoista juosta melkein kisavauhtia. Aika kivuttomasti meni. Tosin ne kilsat, joita en mitenkään yrittänyt juosta kovaa, menivätkin sitten aikas hiljaa. Koska kaikki varmaan kuolevat saada tietää vauhtini per kilsa, jaan tämän tiedon teille nätissä Garminin tarjoamassa taulukossa:


Viides kilsa on mennyt about (no, ei ihan kyl) sitä vauhtia, jota pitäisi jaksaa painella parin viikon päästä koko matka. Nuo ekat kilsat olivat vain lämmittelyä, ja kisoissakin meinaan toki lämpätä ennen varsinaista suoritusta. En ole kamalan huolissani ainakaan vielä, koska ainakin ennen olen kisatilanteessa saanut itsestäni aina vähän enemmän irti. Eikä torstaina tosiaan tuntunut ollenkaan pahalta. Olisi kyllä hitsin kivaa päästä jo alle sen 55 minuutin, mistä olen jo jonkin aikaa unelmoinut. Sitten voisi alkaa unelmoida 50 minuutin haamurajan alituksesta.

Pannaas nyt sitten ensi viikolle oikein ylväs 3 tunnin juoksutavoite: kaksi 45 minuutin ja yksi 1,5 tunnin lenkki tänne kiitos. Spinnata voisin sitten 2 tuntia, mutta uinnissa en suorita aikaa vaan matkaa: 3 km eli 1,5 km kerrallaan. Tunnin treeneissä tulee tehtyä enempi, mutta aamu-uinneissa en oikein tahdo jaksaa uiskennella pidempään. Jos mä nyt haluaisin saada sen 10h kasaan, niin punttista ja säbää pitäisi tehdä tuohon päälle sitten melkein 4h. Saas nähdä, kuinka ämmän käy.

Siinä olikin sitten lukuja kerrakseen. Miten niin tää on insinöörin blogi?

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Yksi, kaksi, kolme...

Käytän tässä puhelinpalaverin hyödyksi ja bloggaan. Hurjaa moniajoa: osaan kuunnella ja kirjoittaa samaan aikaan.

Olen laskenut tällä viikolla ahkerasti. Lasken sekä kehonhuoltoon käyttämiäni minuutteja että tekemiäni leuanvetoja. Otin punttissarjojen lisäksi jos en nyt tavaksi niin ainakin tavoitteeksi vedellä jokaisen urkkasession jälkeen ja joskus muutenkin kotitangolla ainakin yhden sarjan leukoja.

Kehonhuolto on ollut vain venyttelyä, mutta sitä on kertynyt plakkariin jo 39 minuuttia. Ja illalla spinun jälkeen venytään lisää. Ei se 5-10 mintuutin pikainen venyskely nyt oikeasti niin haastavaa ole edes joka ilta. Ja näemmä, kun vähän ottaa homman asiakseen, niitä minuutteja kertyy helposti enemmänkin.

Leukoja olen kiskonut seuraavasti:
ma 5+5 (aamulenkin ja säbän jälkeen 1 sarja)
ti 6 + 5 (aamulenkin jälkeen ja illan päätteeksi)
ke 5+5+5+3+3+3 (salilla kolme sarjaa vasta- ja myötäotteella)

Kippileukailu masentaa pahasti (ja sattuu kämmeniin). Ja ne paremmat salihanskat olivat kaupasta loppu, kun lopulta päätin jahkaamisen. Ei pitäisi jahkata, vaikka onkin luvannut itselleen, ettei osta lisää urheiluvarusteita. Ainakaan ennen kuin on ostanut uuden auton. Mutta koetan jaksaa nöyryyttää itseäni niiden kippileukarimpuilujenkin kanssa edes kerran viikossa. Tällä viikolla se kerta lienee perjantaina.

Olen muuten taas kyllästynyt punttisohjelmaani. Taidan kehitellä taas jotain uutta tai ainakin vaihtaa jonkin liikkeen. Mutta siitä lisää toiste.