maanantai 4. toukokuuta 2020

Omatoimista suunnistusta

Blogissa on taas ollut aika hiljaista, kun  kaikki tapahtumat on tältä keväältä sattuneesta syystä peruttu. Olin bookannut kalenteriini nyt keväälle muutamia polkujuoksutapahtumia ja useamman suunnistuskisan. Mutta ei sitten.

Mutta eipä tässä silti ole sohvalla löhöilty. Olen muunmuassa suunnistanut tänä keväänä hyvin aktiivisesti, ja voisinpa jopa väittää, että olen käynyt rasteilla enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Vaikka kaikki perinteiset kuntorastit onkin peruttu, järjestävät kaikki suunnistusseurat omatoimirasteja. Ja siinä piileekin minun aktiivisuuteni salaisuus: kun rastit ovat metsässä aina tietyn ajan, esimerkiksi viikon, ei ole niin päivän päälle, koska metsään ehtii. Kun tavalliset kuntorastit järjestetään aina tiettynä päivänä, on omatoimirasteilla huomattavasti enemmän joustoa. 

Puuhaa pariksi viikoksi

Jos sinulla tai jollain kaverillasi meinaa tulla tylsää, kun kaikki kiva on koronan vuoksi peruttu, niin suosittelen kokeilemaan suunnistusta ja omatoimisia kuntorasteja. Tässä vaihtoehtoja:

  • Espoorastit ovat minun kakkoseurani Espoon Akilleksen ja Leppävaaran Sisun yhdessä järkkäämiä. Kulloinkin metsässä olevat rastit voi tsekata tältä sivulta. Kartan voi lunastaa itselleen esimerkiksi Rastilippu-palvelusta ja printata itse. Jos printteriä ei ole saatavilla, saa valmiiksi tulostettuja karttoja Suomenojan Nesteeltä.
  • Länsirastit ovat OK77:n järjestämiä, ja toimivat samalla periaatteella kuin Espoorastit: Osta kartta netistä ja käy suunnistamassa. Rastit ovat metsässä aina kaksi viikkoa. Voin lämpimästi suositella Länsirasteja, koska OK77:lla on loistavat ratamestarit! Lisäksi Länsirastien oma erikoisuus on erilaiset tekniikkatreenit, joissa keskitytään kulloinkin yhteen suunnistuksen osa-alueeseen kuten käyräsuunnistus tai rastinotto. Tekniikkatreenit ovat aina ijhan sikavaikeita (mutta opettavaisia ja siksi sikakivoja).
  • Helsingin puolella omatoimirasteja tarjoaa ainakin pääkaupunkiseudun suurseura Helsingin Suunnistajat. Iltarastien sivulla on ohjeet karttojen hankkimiseen, mutta periaate on ihan sama kuin muillakin.
  • Jos et halua laittaa rahaa kiinni karttaan, on tarjolla myös ilmaisia vaihtoehtoja. Helsingin suunnistajat ja Espoon kaupunki tarjoavat joka vuosi myös kasan kiintorasteja, jotka möllöttävät metsässä koko kesän. Niistä voi suunnitella itselleen sopivan pituisen radan tai kerätä rasteja rogaining-hengessä niin monta kuin sattuu sillä kertaa huvittamaan.
  • Eikä unohtaa sovi myöskään kännykällä toimivaa MOBO-suunnistusta: tarvitset vain applikaation, joka tarjoaa sinulle niin kartan kuin leimauksenkin. MOBO-rasteja on muuallakin kuin Suomessa. Pk-seudulla reittejä on kuusi. Itse olen joskus kokeillut MOBOa Leppävaarassa. Rastinotossa saa olla tarkkana, koska MOBO-rastit eivät ole mitään jättisuuria lippuja.
Omatoimirasteilla on joko iso tai pieni rastilippu tai merkkinauha.

Kevät on ihan parasta suunnistusaikaa monestakin syystä:
  1. Näkyvyys on hyvä, koska puissa ei ole vielä isoja lehtiä
  2. Liikkuminen metsässä on helppoa, koska aluskasvillisuuskin on vasta tulossa
  3. Metsässä on ihanaa, kun luonto on viriilissä tunnelmassa: linnut laulavat ja kevään kukkaset kukkivat
  4. Hirvikärpäsiä ei vielä ole (punkkeja valitettavasti on jo)
Vaikka et olisikaan käynyt suunnistamassa sitten peruskoulun, ei se tarkoita, etteikö hommaa voisi aloitella uudelleen. Kaikilla omatoimirasteilla on tarjolla eri pituisia reittejä. Aloittelijan kannattaa valita ensimmäiseksi radakseen muutaman kilometrin helppo rata. Usein radat on luokiteltu kirjaimilla A-D:
  • A-rata on pitkä ja haastava rata ja tarkoitettu aktiivisuunnistajille
  • B-rata on lyhyempi, mutta myös suunnistuksellisesti haastava rata
  • C-rata on helpompi ja lyhyempi, ja sopii hyvin aloittelijoille
  • D-rata on vieläkin helpompi ja lyhyempi ja sopii esimerkiksi lasten kanssa suunnistettavaksi
  • Joskus ainakin Espoorasteilla on tarjolla myös rata CV eli C-vaikea. Se on tarkoitettu laiskalle B-radan suunnistelijalle: kaikki suunnistukselliset herkut tarjoillaan kompaktimmassa paketissa
Itse suunnistan yleensä B-rataa tai CV:ta. Aloittelijalle suosittelisin C- ja D-ratoja. Kiintorasteista aloittelijan kannattaa valita sellaisia rasteja, jotka ovat polkujen varrella tai lähellä kevyen liikenteen väyliä. 

Tätä rastia saatoin etsiä kauan ja hartaasti. Mutta löytyi se lopulta.

Ennen metsään menoa kannattaa kerrata karttamerkit, jos edellisestä suunnistuskerrasta on kulunut jo jonkin verran aikaa. Suunnistusliitolla on myös erinomainen kuvasarja, miltä karttamerkit näyttävät luonnossa.

Suunnistus on myös mukava ja tähän tautiseen aikaan sopiva tapa nähdä kavereita. Metsässä on paljon tilaa, ja sosiaalinen etäisyys pysyy kohtuullisena ihan itsestään. Itse olin juuri eilen suunnistamassa Vuorikiipeilijä M:n kanssa. Vedimme lähes 2 tunnin treenin vuorovedoin. Tässä treenityylissä kumpikin suunnistaa vuorollaan yhden rastivälin, ja toisen tehtävä on vain pysyä kartalla. Tällöin ei koko ajan tarvitse olla niin skarppina, ja jaksaa keskittyä hyvin jopa sen 2 tuntia. Itse käyn välillä treenaamassa vaikeampia ratoja myös Supersuunnistajan kanssa: hän juoksee perässä ja kertoo, jos olen pummaamassa. Tällöin hortoiluun ei tuhlaannu niin tuhottomasti aikaa. Ja aina toki voi käydä suunnistamassa myös itsekseen. Silloin tosinkannattaa varautua pummaamiseen: itselläni meni kevään ekalla radalla kakkosrastilla noin 45 minuuttia. Sen jälkeen pummit ovat oleet alle vartin. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti