Kiitos Shimano, että teet elämästäni mukavampaa

Minähän en siis kannata yhtään hyötyliikuntaa. Minä urheilen ja lopun aikaa laiskottelen. Ainoa poikkeus tähän on, että koetan motivoida itseni mahdollisimman usein pyöräilemään töihin. Oikeasti tykkään enemmän ihan oikeista pyörälenkeistä, kun silloin ei tarvitse kantaa reppua selässä, mutta fillarilla nyt vaan sattuu pääsemään ruuhka-aikaan nopeammin töihin. Siksi minä siedän työmatkapyöräilyä.

Minulla on nyt menossa loppukiri Kilometrikisassa: koetan saada 2000 km rikki ennen kuun loppua. Nyt kilsoja on kasassa 1734 ja tänään niitä tulee taas n. 13 lisää. Lasken päivän poljennot yhteen vasta iltasella, niin en osaa vielä sanoa.

Olen tässä kesällä polkenut työmatkoja icuwanhalla hybridilläni. Nyt kuitenkin korjautin maastopyöräni takavanteen (joka vääntyi Rokualla) X-Kaatoa varten, ja olenkin tällä viikolla työmatkapyöräillyt sillä. Ja ah, onnea! Lukkopolkimet tekevät jopa työmatkapyöräilystä ihan kivaa. Luulen, että jopa sitä hybridiäni olisi ihan kivaa polkea, jos siinä olisi lukkopolkimet. Se on ollut kyllä suunnitteilla, mutta polkimet ovat tiukassa, ja minulla ei ole kovin pitkävartista jakaria.

Näitä suosittelen. Voi polkea klossilla ja kengällä.

Kokonainen kampikierros tekee fillaroinnista ihan mielettömän paljon mukavampaa. Suosittelen todellakin lämpimästi kaikille yhtään mitään säännöllistä matkaa polkeville klosseja. Ja jos hankitte dual-polkimet, voi fillaria polkea myös niillä korkokengillä. Siis oikeasti! Ihan mielettömän paljon mukavampaa. Ja jalan oppii irrottamaan kyllä nopeasti. Minä olen kaatunut muualla kuin metsässä lukkopolkimilla vain kolmesti (ja se on kai aika paljon): kerran en ollut varma reitistä ja vauhti pysähtyi ennen kuin ehdin irroittaa jalan. Ja kaksi kertaa olen kaatunut paikallani seistessäni, kun olenkin horjahtanut kiinni olevan jalan puolelle. Mutta ei se kaatuminen edes oikeastaan satu, kun silloin on paikallaan. Kannattaa siis opetella.

Eilen muuten ammuntatreeneissä tuli taas ihan hyvä muistutus siitä, miksi suojalasit ovat påp: kaverin ampuessa luotiloukusta kimposi yksi sirpale ja osui minua solisluuhun. Vähän nipisti, kun reuna oli terävä ja palanen kuuma. Haavaa ei tullut, mutta näytän nyt siltä, kuin minulla olisi pieni fritsu. :) Ulkoradoilla on siksi kivempi ampua, kun luodit jäävät hiekkavalleihin. Sisäradoilla seinässä on metalliset luotiloukut, jotka ohjaavat luodit alas ja niiden edessä kumiseinä. Kun kumiseinä on kulunut eli täynnä reikiä, kimpoilee luotiloukusta aina välillä sirpaleita. Siksi ampuessa käytetään niitä laseja.

Kuva täältä.