Rantakymppi ja multisport-treeniä

Lauantaina kävin sitten kipaisemassa Espoon rantamaratonin Rantakympin. Aalto Yliopisto tarjosi homman ilmaiseksi työntekijöilleen, opiskelijoille ja alumneille. Joten meikäkin sitten kirmasi A" rinnassa pitkin Espoon rantoja.

Valmistautuminen meni ihan reisille. Minulle tuli ihan kamala kiire kotoa lähtiessä, kun unohduin lukemaan lehteä vähän liian pitkäksi aikaa. En ehtinyt tehdä edes kisakynsiä!! Ja poljin sitten Otaniemeen kuin viimeistä päivää ja olin ihan hapoilla sinne saavuttuani.

Niemessä tapasin multisport-parini, jonka kanssa kävimme vähän verryyttelemässä yhdessä. Samalla treenasimme, millaista on juosta vetonarun kanssa. Hyvinhän se meni. Pitää vaan lyhentää vetoköyttä, koska nyt se oli ihan liian pitkä.

Ilmeisesti valmistautuminen ja henkinen latautuminen suoritukseen on ihan yliarvostettua: kymppi meni yllättävän hyvin: nettoaika oli 55:43. Ja koska Rantakymppi on oikeasti 10,436 km, oli aika minun paras kympin aikani tähän mennessä. Ja lähtiessä olotila oli lähinnä jotain tyyliin "Onks pakko? Ei huvita yhtään."

Tapasin rantakympillä monta tuttua, joista osaa en ole nähnyt vuosiin. Eli sen puolesta oli varsin kivaa. Ja vaikka lähdin ehkä hitusen liian lujaa ja lopussa olin vähän hapoilla, niin ihan kivasti se juoksu sittenkin kulki. Ei se ollutkaan niin kamalaa, kunhan pääsi vauhtiin. Vaikka alussa ei huvittanutkaan.

Lauantai-illalla menin tosiaan humpalle, kun meillä oli ohjelmassa killan kaikkien hallitusten yhteiset sitsit. Eli lauantaina tuli nähtyä enemmänkin vanhoja tuttuja. Yksi tuttu, jota en ole moikannut aikoihin, oli tosin kossusnapsi... Tämä ihan vain pohjustuksena sille, kun kerron sunnuntain ohjelmasta. :)

Ei ollut Rantakympillä luuria mukana, niin
kuvitukseksi on juoksuasun sijaan illan juhla-asu

Koska tokihan sunnuntainakin oli luvassa iloista liikuntaa: oloni oli onneksi yllättävän vähän rouhea, joten maastopyöräilytreeni vesisateessa tuntui pelkästään hyvältä idealta. Etureidet olivat jankissa lauantain juoksentelusta, mutta muuten olo oli kohtalaisen hyvä. Siksi tapasimme parini kanssa Leppävaaran urheilupuistossa kahden aikaan iltapäivällä, ja kävimme polkemassa n. 16 km polkuja ja hiekkateitä. Tarkkaa kilometrimäärää minulla ei ole tiedossa, kun Sports trackerin GPS ei ihan futannut vaan vähän pomppi. Ekassa mäessä pumppu kyllä hakkasi siihen malliin, että pelkäsin kuolevani. Mutta keskimäärin meno oli ihan leppoisaa. Minä kun en ole mikään kamalan taitava maastopyöräilijä, niin poluilla tulee poljettua rauhallisesti. Ja homma oli siten sellaista mukavan eheyttävää ulkoilua.

Mutaa oli paljon, joten vaihteet olivat pienellä. Ja kalliot olivat aika liukkaita. Molemmat kaaduimme kerran: parini jumahti mutaan ja minä liukastuin paljaalla kalliolla. Mutta ketään ei sattunut. Ja olen aika ylpeä tuosta multilahjakkaasta paristani: tyypillä ei ole ollut fillaria moneen vuoteen, hän ajoi ekaa kertaa lukkopolkimilla ja pyllähti vain kerran. Tai taisi hän kerran kaatua minua odotellessaan, kun seisoi paikallaan toinen jalka kiinni (nyt en ole ihan varma tästä). Mutta se onkin kai se tyypillisin tapa kaatua.

Sauna tuli kyllä tarpeeseen, kun oli poljettu tunti 9-asteisessa syyssäässä. Kengät litisivät siihen malliin, että palasi Rokua elävästi mieleen. Ja ihan pakko sanoa, että ei ole aikoihin mikään maistunut niin hyvältä kuin Morrison'sin kasvishamppari illalla ennen R&A-leffaa!