Olo ei ollut testipäivänä järin energinen, ja lähdinkin testiin ihan takki auki. Mietiskelin alkuverkan jälkeen ääneen, uskaltaisikohan sitä tehdä ihan oikeita volttikäännöksiä, vai menisinkö tutuilla ja turvallisilla "triathlonkäännöksillä" (= valkkuni J:n keksimä nimitys käännökselle, jossa läppäistään kädellä seinää ja höngitään pari kertaa pää pinnalla ennen kuin potkaistaan seinästä uusi liuku). J tietysti yllytti minua tekemään volttikäännöksiä, koska osaan ne kuulemma jo niin hyvin. Lupasin ainakin aloittaa niillä ja tehdä voltteja ainakin ensimmäiset 200 metriä.
 |
| Lauantain parhaat: tulevaisuuden sylikissa, anopin neulomat sukat ja Melodifestivalen. |
Ja sitten mentiin! Volttikäännökset sujuivat yllättävän kivuttomasti, ja jaksoin tehdä niitä koko puolituntisen. Ainoastaan silloin, kun vilkuilin kellostani kulunutta aikaa ja matkaa, nostin pääni pinnalle. Minä vedin kahden naisen possujunaa, ja pakotin kuulemma peesaajanikin ylittämään itsensä ja tekemään volttikäännöksiä. Muuten hän ei olisi pysynyt peesissä.
Tulos parani viimekertaisesta pohjanoteerauksesta, mutta 1600 m jäi tällä kertaa saavuttamatta. Oli kuitenkin hienoa uida koko testi sujuvasti volttikäännöksillä ja saada ihan ok tulos. Lisäksi peesaajani teki oman uuden enkkansa, mikä sai minutkin hyvälle tuulelle. Uskon vakaasti, että vähemmän väsyneenä päivänä saisin taas 1600 m rikki kohtuullisen helposti, kun volttikäännökset nopeuttavat toimintaa päädyssä aina jokusen sekunnin.
Sellainen päivä ei ollut kuitenkaan eilen. Leikin ajatuksella, että olisi hauskaa uida uintitesti uudelleen, ja kokeilla ihan käytännössä, kumpi huonoista päivistä olisi se oikeasti huonompi. Ergotestissä meni kuitenkin sen verran myöhään, että en jaksanut kiirehtiä kotiin hakemaan uimakamoja, ja skippasin suosiolla uintitreenit. Nyt tietenkin jo harmittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti